Etusivu > Tilastot > Tulonjaon kokonaistilasto > 2015 > Tuloerot > 2. Tuotannontekijätulojen erot kasvussa

2. Tuotannontekijätulojen erot kasvussa

Tuotannontekijätulojen erot kasvoivat vuonna 2015

Tuloeroja tasataan tulonsiirroilla ja verotuksella. Näiden tulonjakovaikutusta tarkastellaan seuraavassa vertaamalla Gini-kertoimia kolmella eri tulokäsitteellä. Tuotannontekijätuloja ovat palkka-, yrittäjä- ja omaisuustulot eli tuotantotoiminnasta ja omaisuudesta saadut tulot. Kun näihin lisätään saadut tulonsiirrot, saadaan bruttotulot. Kun bruttotuloista edelleen vähennetään maksetut tulonsiirrot, saadaan käytettävissä olevat rahatulot . Kuviossa 7 on esitetty näiden keskeisten tulokäsitteiden jakautuminen koko väestössä Gini-kertoimella mitattuna.

Kuvio 7. Tuotannontekijätulojen, bruttotulojen ja käytettävissä olevien rahatulojen Gini-kertoimet (%) 1995–2015.

Kuvion tiedot perustuvat tulonjaon kokonaistilaston tietokantataulukkoon 7.

Tuotannontekijätulot eivät sisällä tulonsiirtojen vaikutusta, joten ne jakautuvat epätasaisimmin kaikkien kotitalouksien kesken. Tuotannontekijätulojen erot olivat pitkään melko vakaat, mutta viime vuosina ne ovat kasvaneet ¹⁾ . Vuonna 2015 tuotannontekijätulojen erot kasvoivat edelleen: vuoden 2015 Gini-kerroin oli 0,8 prosenttiyksikköä edellisvuotta suurempi ja 1,8 prosenttiyksikköä vuotta 2010 suurempi.

Ennen talous- ja finanssikriisiä hyvä työllisyyskehitys tasasi hieman työtulojen eroja koko väestössä, mutta toiseen suuntaan vaikutti suurituloisille kohdentunut omaisuustulojen (mm. osinkotulojen ja myyntivoittojen) voimakas kasvu. Tuotannontekijätulojen erojen viime vuosien kasvun taustalla on palkkatulojen epätasaisempi jakautuminen koko väestössä ²⁾ . Tätä havainnollistaa kuvio 8, jossa on esitetty palkka-, yrittäjä- ja omaisuustulojen vaikutus tuotannontekijätulojen Gini-kertoimeen ³⁾ . Kuvion y-akseli on katkaistu, jotta ajallinen muutos erottuisi paremmin.

Kuvio 8. Tuotannontekijätulojen Gini-kerroin (%) ja tulolajien kontribuutio Gini-kertoimeen (%-yksikköä) 1995–2015

Palkkatulojen vaikutus on selvästi suurin, sillä yli 80 prosenttia tuotannontekijätuloista on palkkatuloja. Palkkatulojen vaikutus väheni 1990-luvun puolivälistä aina talous- ja finanssikriisin alkuun saakka. Sen jälkeen vaikutus on kasvanut. Ylimmän ja keskimmäisen viivan erotus kuvaa omaisuustulojen vaikutusta, joka kasvoi nopeasti 1990-luvun lopulla ja on pysynyt sen jälkeen verraten suurena. Yrittäjätulojen vaikutus on keskimmäisen ja alimmaisen viivan erotus. Se on verraten pieni ja ajanjaksolla tasaisesti vähenevä.

Palkka- ja yrittäjätulojen eroihin vaikuttavat niitä saavien erojen muutosten (mm. palkkaerot) lisäksi työelämän ulkopuolella olevien osuuden muutokset (työttömyys, eläköityminen). Esimerkiksi työttömyyden kasvu kasvattaa tuotannontekijätulojen eroja koko väestössä, vaikka palkkaerot eivät muuttuisi, koska suurempi osa talouksista ei työttömyyden lisääntymisen vuoksi saa tuotannontekijätuloja. Omaisuustulot puolestaan vaihtelevat usein merkittävästi suhdannetilanteen mukaan, ja suurituloisille kohdentuvina niillä on merkittävä vaikutus tuotannontekijätulojen erojen muutoksiin.

Tulonsiirrot tasaavat tuloeroja

Kotitalouksien saamat tulonsiirrot ja niiden maksamat verot ja veronluonteiset maksut tasaavat tuotannontekijätulojen eroja. Tämän tasaavan vaikutuksen vuoksi bruttotulojen ja käytettävissä olevien rahatulojen Gini-kertoimet ovat pienempiä ja kehittyvät eri tavoin kuin tuotannontekijätulojen erot. Sekä bruttotulojen että käytettävissä olevien rahatulojen erot kasvoivat nopeasti vuosina 1995–2000. Ne kaventuivat hieman vuosina 2001–2002 ja kasvoivat jälleen jonkin verran vuosina 2003–2007. Tämän jälkeen kehitys on ollut vaihtelevaa. Erot kaventuivat vuosina 2008–2009, 2012 sekä 2014 ja kasvoivat vuosina 2010–2011, 2013 sekä 2015. Vuonna 2015 bruttotulojen Gini-kerroin oli 0,2 prosenttiyksikköä edellisvuotta suurempi.

Tulonsiirtojen tasaavaa vaikutusta voidaan kuvata sillä, kuinka paljon Gini-kerroin suhteellisesti muuttuu, kun tuotannontekijätuloihin lisätään saadut tulonsiirrot ja edelleen kun bruttotuloista vähennetään maksetut tulonsiirrot. Kuviossa 9 on kuvattu tulonsiirtojen tuloeroja tasaavaa vaikutusta vuosina 1995–2015.

Kuvio 9. Tulonsiirtojen tuloeroja tasaava vaikutus 1995–2015.

Vuonna 2015 saatujen tulonsiirtojen tasaava vaikutus pysyi lähes ennallaan edellisvuoteen verrattuna, kasvua oli 0,1 prosenttiyksikköä. Vuosina 1995–2000 tasaava vaikutus aleni yhtäjaksoisesti noin kahden prosenttiyksikön vuosivauhtia ja vuosina 2004–2007 noin prosenttiyksikön vuosivauhtia. Tasaava vaikutus on kasvanut vuosina 2001, 2002, 2008–2009, 2012 ja 2014. Tulonsiirtojärjestelmään tehtyjen muutosten lisäksi tasaavaan vaikutukseen vaikuttavat muutokset lähtöjakaumassa eli tuotannontekijätulojen eroissa. Tulonsiirtojen tasaava vaikutus korostuu heikossa taloussuhdanteessa, kun tulonsiirtojen merkitys kotitalouksien tulonmuodostuksessa kasvaa.

Välittömät verot ja veronluonteiset maksut tasaavat edelleen tuloeroja niin, että käytettävissä olevien rahatulojen erot ovat pienemmät kuin bruttorahatulojen erot. Vuonna 2015 käytettävissä olevien rahatulojen Gini-kerroin oli 15,4 prosenttia bruttotulojen Gini-kerrointa pienempi. Tasaava vaikutus kasvoi 0,4 prosenttiyksikköä edellisvuodesta ja oli noin vuosituhannen vaihteen tasolla ⁴⁾ . Se oli kuitenkin edelleen selvästi pienempi kuin vuonna 1995 (19,4 prosenttia). Verotuksen tasaava vaikutus heikkeni lähes yhtäjaksoisesti 1990-luvun puolivälistä 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puoleen väliin saakka. Tällöin työtulojen verotus keveni ja samaan aikaan tuolloin pääosin tasaverona verotetut omaisuustulot kasvoivat voimakkaasti.

1) Tuotannontekijätulojen erot kasvoivat merkittävästi 1990-luvun alussa. Tulonjaon kokonaistilasto ulottuu vain vuoteen 1995 asti. Pitemmän aikavälin tietoja tulonjaon kehityksestä vuodesta 1966 alkaen löytyy Tilastokeskusen julkaisemasta otospohjaisesta tulonjakotilastosta (http://www.stat.fi/til/tjt/index.html).
2) Palkkatulojen jakauma koko väestössä, mukaanlukien ne jotka eivät saa palkkatuloja (eläkeläiset, työttömät jne.). Tämä on eri asia kuin palkkaerot, joilla tarkoitetaan palkkatulojen jakautumista palkansaajien kesken.
3) Tulolajin kontribuution määräävät tulolajin osuus tuotannontekijätuloista, tulolajin jakautuminen koko väestön kesken sekä tulolajin korrelaatio tuotannontekijätulojen kanssa.
4) Vuonna 2015 valtion ansiotuloveroasteikon tulorajojen kolmeen alimpaan tuloluokkaan tehtiin 1,5 prosentin inflaatiotarkistus ja ylimmän luokan euromääräistä rajaa alennettiin 100 000 eurosta 90 000 euroon. Pääomatulojen verotusta muutettiin alentamalla ylemmän verokannan tulorajaa 40 000 eurosta 30 000 euroon ja korottamalla ylempää verokantaa 32 prosentista 33 prosenttiin.

Lähde: Tulonjaon kokonaistilasto, Tilastokeskus

Lisätietoja: Veli-Matti Törmälehto 029 551 3680, toimeentulo.tilastokeskus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma

---

Päivitetty 20.12.2016