Etusivu > Tilastot > Tulonjaon kokonaistilasto > 2017 > tulokehitys alueittain > 1. Tuloerojen kehitys Suomessa

1. Tuloerojen kehitys Suomessa

Tuloerot kasvoivat vuonna 2017

Yleisin suhteellisia tuloeroja kuvaava indikaattori eli Gini-kerroin sai arvon 27,7 vuonna 2017 (kuvio 1, liitetaulukko 1). Tämä oli 0,5 prosenttiyksikköä edellisvuotta suurempi. Tuloerot olivat vuonna 2017 lähes samalla tasolla kuin vuonna 2010. Vuoteen 2007 eli edelliseen suurimpaan arvoonsa verrattuna Gini-kerroin oli hieman alle kaksi prosenttiyksikköä pienempi vuonna 2017. Vuoteen 1995 verrattaessa Gini-kerroin on kasvanut merkittävästi eli 5,5 prosenttiyksikköä.

Kuvio 1. Suhteellisten tuloerojen kehitys 1966–2017 Gini-kertoimella mitattuna.

Tulokäsite: ekvivalentti käytettävissä oleva rahatulo (ml. myyntivoitot), jakauma muodostettu henkilöiden kesken. Lähteet: tulonjaon kokonaistilasto 1995–2017, tulonjakotilasto 1986–1995, kulutustutkimus 1966, 1971,1976 ja 1981. Puuttuvat välivuodet (1967–1985) on lineaarisesti interpoloitu. Kuvion luvut ovat liitetaulukossa 1.

Gini-kerroin saa arvon 0, jos kaikki saavat saman verran tuloja ja arvon 100, jos yksi tulonsaaja saa kaikki tulot. Mitä suurempi Gini-kerroin on, sitä suuremmat ovat tuloerot.

Kuviossa 1 tuloeroja on mitattu vuositulojen lisäksi myös kahden ja kuuden vuoden yhteenlasketuilla tuloilla. Tällöin omaisuustulojen suuret vuosivaihtelut ja tulojen yksilökohtainen vaihtelu vaikuttavat vähemmän. Kahden vuoden yhteenlasketuilla tuloilla eli vuosien 2015–2016 ja 2016–2017 tuloilla mitattuna Gini-kerroin kasvoi 0,3 prosenttiyksikköä. Vuositason Gini-kertoimen muutokseen vaikuttavat voimakkaasti arvopapereiden ja muun omaisuuden myyntivoitot (realisoidut luovutusvoitot), joissa on suurta vuosittaista vaihtelua. Vuonna 2017 myyntivoitot kasvoivat liki kolmanneksella edellisvuodesta, kun ne vuotta aiemmin vähenivät neljänneksellä.

Tuloerot kaventuivat Suomessa 1960-luvun puolivälistä 1980-luvulle. Muutokset olivat tämän jälkeen pieniä, kunnes tuloerot kasvoivat muutamassa vuodessa 1990-luvun loppupuolella lähelle nykytasoa. ¹⁾ Myös useamman vuoden tuloista lasketuista Gini-kertoimista havaitaan tuloerojen nopea kasvu 1990-luvun lopussa, tasaantuminen 2000-luvun alussa, ja kasvu ennen talouskriisiä siten, että suhteelliset tuloerot olivat suurimmillaan vuonna 2007. Tämän jälkeen tuloerot kaventuivat kuluvan vuosikymmenen puoliväliin saakka.

Suurituloisimman kymmenyksen tulotaso kuusinkertainen pienituloisimpaan kymmenykseen nähden

Gini-kerroin kuvaa suhteellisia tuloeroja, ei euromääräisiä eli absoluuttisia tuloeroja. Niitä havainnollistaa kuvion 2 reaalinen tulotaso tulokymmenyksittäin vuosina 1995–2017. Vuonna 2017 pienituloisimman kymmenyksen tulojen keskiarvo oli noin 10 820 euroa henkeä kohti vuodessa. Suurituloisimman kymmenyksen keskiarvo oli noin kuusinkertainen pienituloisimpaan kymmenykseen nähden eli noin 66 100 euroa.

Kuvio 2. Reaalinen tulotaso tulokymmenyksittäin 1995–2017, ekvivalentit tulot, keskiarvo henkeä kohti

Tulokymmenykset saadaan järjestämällä väestö tulojen mukaan kymmeneen yhtä suureen osaan, joista jokaisessa on noin 540 000 henkilöä. I tulokymmenys on pienituloisin ja X suurituloisin kymmenesosa. Tulokäsite: ekvivalentit käytettävissä olevat rahatulot (ml. myyntivoitot), keskiarvo henkeä kohti, vuoden 2017 hinnoin. Kuvion tiedot perustuvat tulonjaon kokonaistilaston tietokantataulukkoon 13.

Suurituloisimmassa kymmenyksessä asuntokunnan ekvivalentit käytettävissä olevat rahatulot vuodessa olivat suuremmat kuin 43 000 euroa vuonna 2017. Tämä tuloraja vastaa noin 3 580 euron nettotuloja kuukausitasolla yhden hengen taloudessa. Pienituloisimmassa kymmenyksessä olevilla henkilöillä asuntokunnan nettotulot olivat pienemmät kuin 14 020 euroa vuonna 2017. Tämä vastaa noin 1 170 euron nettotuloja kuukausitasolla yhden hengen taloudessa. Muille kuin yhden hengen asuntokunnissa asuville henkilöille euromääräiset luvut on kerrottava asuntokunnan kulutusyksiköiden määrällä. Kulutusyksiköillä talouden tulot muunnetaan vastaamaan yksin asuvan tuloja, eli ekvivalenteiksi tuloiksi ²⁾ . Esimerkiksi kahden aikuisen ja kahden lapsen taloudessa luvut ovat 2,1-kertaisia yhden hengen talouteen verrattuna. Suurituloisimpaan kymmenykseen kuuluakseen tällaisella taloudella pitäisi olla noin 7 500 euron nettotulot kuukaudessa.

Pienituloisimman kymmenyksen reaalitulojen keskiarvo on noussut noin 27 prosenttia ja suurituloisimman kymmenyksen noin 80 prosenttia vuodesta 1995 vuoteen 2017. Koko asuntoväestön reaalitulot ovat kasvaneet noin 53 prosenttia keskiarvolla mitattuna ja noin 46 prosenttia mediaanilla mitattuna samana aikana.Vuonna 1995 pienituloisimman kymmenyksen ekvivalentin tulon keskiarvo oli 8 500 euroa ja suurituloisimman kymmenyksen hieman yli nelinkertainen (4,3) eli 36 400 euroa, inflaatio huomioiden. Verrattuna 1990-luvun puoliväliin myös euromääräiset tuloerot ovat siten kasvaneet merkittävästi.

Reaalitulot kasvoivat kaikissa tulokymmenyksissä vuonna 2017

Vuonna 2017 reaalitulot kasvoivat edellisvuodesta kaikissa tulokymmenyksissä, mutta hyvätuloisilla muita enemmän (kuvio 3). Suurituloisimman kymmenyksen tulotaso oli 4,4 prosenttia edellisvuotta suurempi, kun koko väestön reaalitulojen keskiarvo kasvoi 2 prosenttia. Pienituloisimman kymmenesosan tulotaso nousi 2,2 prosenttia.

Kuvio 3. Käytettävissä olevien rahatulojen reaalinen muutos (%) ja tulolajien vaikutus muutokseen (%-yksikköä) 2016–2017

Ekvivalentit käytettävissä olevat rahatulot (ml. myyntivoitot), keskiarvo henkeä kohti vuoden 2017 hinnoin.

Tulot tarkoittavat verojen jälkeisiä käytettävissä olevia rahatuloja. Ne koostuvat palkka- ja yrittäjätuloista, omaisuustuloista ja saaduista tulonsiirroista, vähennettynä maksetuilla tulonsiirroilla eli veroilla ja veronluonteisilla maksuilla. Kuvion tulolajeittaiset vaikutukset antavat suuntaa siitä, mistä tulomuutokset johtuvat. Koko väestön kattava tulojakauma muuttuu kuitenkin usean tekijän vaikutuksesta. Näitä ovat suhdanneluonteiset tekijät, vero- ja tulonsiirtojärjestelmän muutokset sekä väestön rakennemuutokset. Näiden vaikutusta tuloeroihin ei voi tilastosta suoraan eritellä.

Pienituloisimpien keskimääräistä hieman parempi tulokehitys vuonna 2017 aiheutuu saaduista tulonsiirroista. Tämä lienee osaksi seurausta toimeentulotuen kasvusta, mihin vaikuttaa vuonna 2017 Kelalle tehtäväksi siirtynyt perustoimeentulotuki. Toimeentulotukea saaneiden asuntokuntien lukumäärä kasvoi noin 30 000 asuntokunnalla ja lisäyksestä puolet kohdentui pienituloisimpaan kymmenykseen. Toimeentulotuen kokonaismäärä kasvoi reaalisesti noin 10 prosenttia ja kasvusta noin 70 prosenttia kohdistui pienituloisimpaan kymmenykseen. Koko väestön tasolla saadut tulonsiirrot vähentyivät. Kansaneläkeindeksiin sidottuja etuuksia leikattiin vuonna 2017 ja lisäksi työttömyyden väheneminen alensi työttömyysetuuksien kokonaismäärää ³⁾ .

Suurituloisimman kymmenesosan muita parempi tulokehitys aiheutuu omaisuustuloista, joista erityisesti arvopapereiden ja muun omaisuuden myyntivoitot lisääntyivät. Niissä oli kasvua lähes kolmannes edellisvuoteen verrattuna. Kolmannesta yhdeksänteen kymmenykseen tuloja kasvattivat pitkälti työtulot. Myös verojen osuus tuloista vähentyi, mikä kasvatti tuloja ⁴⁾ .

Vuonna 2017 tulojen vuosimuutokset olivat verraten suuria jakauman molemmissa ääripäissä. Kuviossa 4 tulokymmenykset on jaettu vielä kahtia ja tulojakauma muodostettu viiden prosentin välein. Jokaisessa ryhmässä on noin 270 000 henkilöä.

Kuvio 4. Reaalitulojen muutokset fraktiiliryhmittäin (%) 2016–2017, pieni- ja suurituloisin 5 % eroteltuna

Väestö on järjestetty ekvivalenttien käytettävissä olevien rahatulojen mukaan ja luokiteltu kahteenkymmeneen yhtä suureen ryhmään, joista jokaisessa on noin 270 000 henkilöä.

Kaikkein pienituloisimpaan viiteen prosenttiin kuuluvilla henkilöllä talouden ekvivalentit nettotulot olivat alle 11 880 euroa vuodessa. Tämän ryhmän tulotaso kasvoi 3,8 prosenttia. Tätä seuraavan viiden prosentin (eli muun pienituloisimman kymmenyksen) tulot kasvoivat selvästi vähemmän eli 1,2 prosenttia. Vastaavasti suurituloisimman kymmenyksen tulojen kasvua selittää valtaosin suurituloisimman viiden prosentin (tuloraja 52 200 euroa) muuta ylintä tulokymmenystä parempi tulokehitys. Tämän ryhmän sisällä suurituloisimman prosentin tulotaso kasvoi noin 10 prosenttia. Ilman suurituloisinta prosenttia suurituloisimman kymmenyksen tulotaso nousi 2,5 prosenttia. Tietoja näiden tuloryhmien tulokehityksestä on tämän tilaston tietokantataulukossa 13 .

Kuviossa 5 tulojen muutos vuodesta 2016 vuoteen 2017 on vielä esitetty euroina prosenttien asemesta. Koko väestön ekvivalenttien tulojen keskiarvo kasvoi noin 550 euroa (2 %) edellisvuodesta vuonna 2017. Pienituloisimman kymmenyksen ekvivalenttien tulojen keskiarvo kasvoi noin 240 euroa (2,2 %) ja suurituloisimman kymmenyksen keskiarvo 2 780 euroa (4,4 %).

Kuvio 5. Käytettävissä olevien rahatulojen muutos (euroa/henkilö) tulokymmenyksittäin 2016–2017

Tulokäsite: ekvivalentit käytettävissä olevat rahatulot, keskiarvo henkeä kohti.

Tulokymmenysten koostumus muuttuu vuosittain ja tämä vaikuttaa myös tulokymmenysten keskitulojen muutoksiin. Vuonna 2017 työttömyys väheni edellisvuodesta, mikä paransi työllistyneiden asemaa tulojakaumassa. Vuoden 2017 lopussa oli työttömiä asuntoväestössä noin 58 000 henkeä vähemmän kuin vuotta aiemmin Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston määritelmän mukaan. Pienituloisimmassa kymmenesosassa työttömiä oli noin 77 700, mikä oli vajaat 10 000 henkeä edellisvuotta vähemmän (kuvio 6).

Kuvio 6. Vuoden lopussa työttömänä olleet henkilöt tulokymmenyksittäin 2016 ja 2017

Tieto vuoden lopun työttömyydestä on Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston tieto (ennakkotieto vuodelta 2017).

Yleisin tuloryhmä 18 000–24 000 euroa vuodessa (1 500–2 000 euroa kuukaudessa)

Mediaanitulo vuonna 2017 oli noin 24 860 euroa (2 070 euroa kuukaudessa). Puolet väestöstä kuului talouksiin, joilla ekvivalentit tulot olivat tätä pienemmät. Mediaanitulo kasvoi 1,2 prosenttia vuodesta 2016 vuoteen 2017, kun keskiarvo kasvoi 2 prosenttia. Keskiarvon mediaania nopeampi kasvu kertoo suurituloisimpien muita paremmasta tulokehityksesetä.

Kuviossa 7 kuvataan henkilöiden määrä ekvivalenttien tulojen ryhmissä vuonna 2017. Havainnollisuuden vuoksi vuositulot on jaettu kahdellatoista. Asuntoväestöön kuului vuonna 2017 noin 5,4 miljoonaa henkeä. Eniten henkilöitä, liki neljännes kaikista, oli tuloluokassa 1 500–2 000 euroa (18 000–24 000 euroa vuodessa).

Kuvio 7. Henkilöiden lukumäärä tuloluokissa iän mukaan vuonna 2017, ekvivalentit käytettävissä olevat rahatulot

Noin 280 000 henkeä eli noin 5 prosenttia asuntoväestöstä kuului asuntokuntiin, joissa kulutusyksikköä kohti lasketut tulot olivat alle 1000 euroa kuukaudessa (12 000 euroa vuodessa). Kolmella neljästä henkilöstä talouden ekvivalentit tulot olivat 1 000–3 000 euroa kuukausitasolla (12 000–36 000 euroa vuodessa). Lasten tulot ovat samat kuin heidän taloutensa ekvivalentit tulot. Noin 42 000 lasta asui talouksissa, joiden tulot olivat alle 1 000 euroa kuukaudessa. Tämä oli neljä prosenttia kaikista alle 17-vuotiaista.

Tuloluokka on määritelty ekvivalenteista tuloista eli asuntokunnan tuloista jaettuna kulutusyksiköillä. Kulutusyksiköillä asuntokuntien tulot on muunnettu vastaamaan yksinasuvan aikuisen tuloja. Jokainen saman talouden jäsen saa saman ekvivalentin tulon, joka siten kuvaa henkilön toimeentulon tasoa tuloilla mitattuna (ks. käsitteet ja määritelmät ). Tilastoyksikkö on henkilö. Tiedot ovat liitetaulukosta 2, jossa on lisäksi myös henkilöiden lukumäärä tuloluokissa henkilökohtaisten nettotulojen perusteella.

Tulokymmenysten rakenne

Saman tulokymmenyksen henkilöitä yhdistää tulotaso, mutta muutoin niissä on erilaisia henkilöitä; nuoria, ikääntyneitä ja työikäisiä. Kuviossa 8 on esitetty tulokymmenysten rakenne henkilön iän mukaan. Pienituloisimmassa kymmenyksessä suurin ryhmä ovat 18–24-vuotiaat ja nuoria (18–34-vuotiaita) oli noin 36 prosenttia kymmenyksen henkilöistä. Suurituloisimmassa kymmenyksessä eniten on 50–64-vuotiaita. Yli 64-vuotiaiden osuus on suurin toisessa ja kolmannessa tulokymmenyksessä, jossa heitä on noin 30 prosenttia kymmenyksen henkilöistä.

Kuvio 8. Tulokymmenysten rakenne henkilön iän mukaan vuonna 2017 (% henkilöistä)

Enemmistöllä kahden pienituloisimman kymmenyksen henkilöistä asuntokunnan pääasiallisena tulolähteenä olivat tulonsiirrot (kuvio 9). Pienituloisimmassa kymmenyksessä kyse oli useimmiten muista tulonsiirrosta kuin työeläkkeistä. Palkka- ja yrittäjätulot oli suurin tulolähde enemmistöllä henkilöistä neljännestä tulokymmenyksestä alkaen. Omaisuustulot oli suurin tulolähde yli kymmenesosalla suurituloisimman kymmenyksen henkilöistä.

Kuvio 9. Tulokymmenysten rakenne asuntokunnan pääasiallisen tulolähteen mukaan vuonna 2017 (% henkilöistä)

Pienituloisimman kymmenyksen henkilöistä noin puolet asui yhden hengen asuntokunnassa ja vajaa viidennes kahden hengen asuntokunnassa.

Pienituloisimmasta kymmenyksestä noin 16 prosenttia oli syntyperältään ulkomaalaistaustaisia. Osuus alenee tulojen myötä; suurituloisimmassa kymmenyksessä syntyperältään ulkomaalaistaustaisia oli noin 3 prosenttia. Suomalaistaustaisia ovat kaikki ne henkilöt, joilla vähintään toinen vanhemmista on syntynyt Suomessa.

Tässä katsauksessa kuvattu tulokehitys perustuu tietokantataulukon 13 lukuihin, jotka ovat kulutusyksikkökohtaisia tuloja henkilötasolla. Tulolajeittaisesta tulokehityksestä on yksityiskohtaisempia tietoja asuntokuntatasolla tulonjaon kokonaistilaston alueellista tulokehitystä kuvaavassa julkaisussa ja tulonsaajakohtaisia tietoja veronalaiset tulot -tilastossa. Henkilöiden ekvivalentteja tuloja ja henkilökohtaisia nettotuloja iän mukaan on tietokantataulukossa 17 .

1) Vuosi 2010 on vertailuvuosi, koska tulonjaon kokonaistilaston tulokäsite muuttui tuolloin. Vuosi 1995 on vertailuvuosi, koska tulonjaon kokonaistilaston tiedot alkavat tästä vuodesta ja tuloerot alkoivat tuolloin kasvaa. Tämän tilaston perusaineisto eli tulonjaon kokonaistilasto kattaa koko asuntoväestön ja ulottuu taaksepäin vuoteen 1995 asti. Edeltävät tiedot perustuvat kulutustutkimukseen (1966–1981) ja otospohjaiseen tulonjakotilastoon (1986–1995). Tulonjaon kokonaisaineiston ja otosaineiston välillä on käsite- ja menetelmäeroja, joiden vuoksi Gini-kertoimet eroavat jonkin verran. Liitetaulukossa 1 ja kuviossa 1 on tieto vuodelta 1995 sekä tulonjaon kokonaistilastosta että otospohjaisesta tulonjakotilastosta. Lisäksi tulonjaon kokonaistilaston tulokäsite on kattavampi vuodesta 2010 alkaen. Lisätietoja muutoksesta on laatuselosteen luvussa 6 “Tilastojen vertailukelpoisuus”. Uudella tulokäsitteellä Gini-kerroin on noin 0,3 prosenttiyksikköä pienempi kuin vanhalla.
2) Kulutusyksiköt perustuvat niin kutsuttuun OECD:n modifioituun skaalaan. Kotitalouden yksi aikuinen on yksi kulutusyksikkö. Muut kotitalouden 14 vuotta täyttäneet henkilöt ovat kukin 0,5 kulutusyksikköä ja 0–13-vuotiaat lapset ovat kukin 0,3 kulutusyksikköä. Yhden aikuisen kotitalous on yksi kulutusyksikkö, kun taas kotitalous, johon kuuluu esimerkiksi puolisot ja yksi alle 14-vuotias lapsi, ovat yhteensä 1,8 kulutusyksikköä.
3) Vuonna 2017 kansaneläkeindeksi aleni -0,86 % ja lapsilisiä leikattiin -0,9 %, paitsi lapsilisän yksinhuoltajakorotusta. Toimeentulotuen perusosaa korotettiin +1,4 %, nuoren kuntoutusrahaa +27,1 % ja kunnallisverotuksen perusvähennystä +1,3 %. Perustoimeentulotuen toimeenpano siirrettiin kunnilta Kelaan. Perustulokokeilu alkoi, mutta perustulo ei sisälly kokonaistilaston tulokäsitteeseen. Uutena tulonsiirtona tuli eläketuki 1.6.2017 alkaen ikääntyneille pitkäaikaistyöttömille. Ansio- ja peruspäivärahojen enimmäiskestoa lyhennettiin 300 tai 400 päivään riippuen henkilön työhistoriasta. Korkeakouluopiskelijoiden opintorahaa leikattiin samalle tasolle kuin muissa oppilaitoksissa eli -25,7 %. Opiskelijoille tuli oikeus yleiseen asumistukeen ja opiskelijoiden asumislisä poistettiin Manner-Suomessa opiskelevilta. Yleisessä asumistuessa enimmäismäärien indeksikorotus jätettiin tekemättä. Työeläkeindeksi nousi 0,59 prosenttia. Ansiotasoindeksi nousi yksityisellä sektorilla 0,7 prosenttia, kun se kunnilla aleni -1,1 ja valtiolla -0,9 prosenttia vuonna 2017 lomarahojen leikkauksen vuoksi. Kuluttajahintaindeksin vuosimuutos oli 0,7 prosenttia .
4) Tilastokeskuksen veronalaiset tulot tilaston mukaan verot ja maksut (ml. palkansaajien pakolliset eläkevakuutusmaksut) veivät tuloista 26,1 prosenttia vuonna 2017, kun edellisvuonna vastaava osuus oli 26,5 prosenttia. Vuonna 2017 ansiotulojen veroasteikkoon tehtiin inflaatiotarkistus ja vähennyksiin eräitä verotusta keventäviä muutoksia. Tulonhankkimisvähennystä korotettiin 620 eurosta 750 euroon ja kunnallisverotuksen perusvähennyksen enimmäismäärää 3 020 eurosta 3 060 euroon. Työtulovähennyksen enimmäismäärää korotettiin 1 260 eurosta 1 420 euroon, Verotuksessa otettiin vuonna 2017 käyttöön yrittäjävähennys. Se alentaa viidellä prosentilla liikkeen- tai ammatinharjoittajan tulosta, josta on vähennetty aiempien vuosien tappiot. Yrittäjävähennys ei ole veronalaista tuloa, joten se on tulonjaon kokonaisaineistossa lisätty yrittäjätuloon, jotta tiedot olisivat ajallisesti vertailukelpoisia.

Lähde: Tulonjaon kokonaistilasto, Tilastokeskus

Lisätietoja: Veli-Matti Törmälehto 029 551 3680, toimeentulo.tilastokeskus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma

---

Päivitetty 18.12.2018