Etusivu > Tilastot > Tulonjakotilasto > Käsitteet ja määritelmät

Käsitteet ja määritelmät

Asumiskustannusten tulo-osuus

Asumiskustannuksiin luetaan kotitalouden varsinaisesta asunnostaan maksamat käyttömenot, asuntolainan korot ja kiinteistövero. Asunnon käyttömenoja ovat sen hallintamuodosta riippuen hoitovastikkeet, vuokrat, vesi- ja jätemaksut, erilliset energiakulut, ylläpitokorjausten kustannukset ja muut asunnon käyttö- ja ylläpitomenot.

Asumiskustannusten tulo-osuus (bruttomääräinen) osoittaa asumiskustannusten osuutta kotitalouden käytettävissä olevista rahatuloista (pl. kiinteistövero). Nettomääräisessä asumiskustannusten tulo-osuudessa ei asumiskustannuksiin eikä käytettävissä oleviin rahatuloihin lueta kotitalouden tulonsiirtoina saamia asumistukia (yleinen asumistuki, eläkkeensaajien asumistuki, opintorahan asumislisä) ja asuntolainan korkojen verovähennysetuutta.

Asumismenot

Asumismenoihin luetaan kotitalouden varsinaisen asunnon käyttömenot, asuntolainan korot ja lyhennykset, yhtiövastikkeen rahoitusvastikkeet ja kiinteistövero.

Bruttotulot

Kotitalouden bruttotulot saadaan, kun talouden tuotannontekijätuloihin (palkka-, yrittäjä- ja omaisuustuloihin) lisätään kotitalouden saamat tulonsiirrot, mutta ei vähennetä maksettuja tulonsiirtoja (mm. veroja ja sosiaaliturvamaksuja).

Ekvivalentti tulo

Ekvivalentti tulo on tulokäsite, jolla pyritään saamaan erityyppisten kotitalouksien tulot vertailukelpoisiksi ottamalla huomioon yhteiskulutushyödyt.

Ekvivalentti tulo = kotitalouden tulot jaettuna kotitalouden kulutusyksiköiden määrällä.

Tulonjakotilastossa on käytetty vuodesta 2002 lähtien Euroopan unionin tilastoviraston Eurostatin suosittamaa ns. muunnettua OECD:n kulutusyksikköasteikkoa, jossa

• kotitalouden ensimmäinen aikuinen saa painon 1
• muut yli 13-vuotiaat henkilöt saavat painon 0,5
• lapset saavat painon 0,3 (lapsiksi on määritelty 0–13-vuotiaat ).

Oletuksena on, että kotitalouden sisällä tulot jakautuvat tasaisesti em. kulutustarpeen suhteessa kaikkien jäsenten kesken.

Gini-kerroin

Gini-kerroin on yleisin tuloeroja kuvaava tunnusluku. Mitä suuremman arvon Gini-kerroin saa, sitä epätasaisemmin tulot ovat jakautuneet. Gini-kertoimen suurin mahdollinen arvo on yksi. Tällöin suurituloisin tulonsaaja saa kaikki tulot. Pienin mahdollinen Gini-kertoimen arvo on 0, jolloin kaikkien tulonsaajien tulot ovat yhtä suuret. Tulonjakotilastossa Gini-kertoimet esitetään prosentteina (sadalla kerrottuna). Gini-kerroin kuvaa suhteellisia tuloeroja. Gini-kerroin ei muutu, jos kaikkien tulonsaajien tulot muuttuvat prosenteissa saman verran.

Kotitalous

Kotitalouden muodostavat kaikki ne henkilöt, jotka asuvat ja ruokailevat yhdessä tai jotka muuten käyttävät yhdessä tulojaan. Kotitalouden käsitettä käytetään ainoastaan haastattelututkimuksissa.

Kotitalousväestön ulkopuolelle jäävät pysyvästi ulkomailla asuvat ja laitosväestö (esimerkiksi pitkäaikaisesti vanhainkodeissa, hoitolaitoksissa, vankiloissa tai sairaaloissa asuvat).

Vastaava rekisteripohjainen tieto on asuntokunta. Asuntokunta muodostuu henkilöistä, jotka asuvat vakituisesti samassa asunnossa tai osoitteessa. Samaan asuntokuntaan voi kuulua useampia kotitalouksia. Asuntokunta käsitettä käytetään rekisteripohjaisissa tilastoissa kotitalouden käsitteen sijasta.

Kulutusyksikkö

Kulutusyksikköä kohti lasketuilla tuloilla ja kulutusmenoilla voidaan verrata kooltaan ja rakenteeltaan erilaisia kotitalouksia toisiinsa. Kulutusyksiköiden laskutapoja on useita erilaisia. Tulonjakotilastossa ja kulutustutkimuksessa on käytetty vuodesta 2002 lähtien Euroopan unionin tilastoviraston Eurostatin suosittamaa OECD:n ns. muunnettua kulutusyksikköasteikkoa, jossa

• kotitalouden ensimmäinen aikuinen saa painon 1
• muut yli 13-vuotiaat saavat painon 0,5
• lapset saavat painon 0,3 (0–13-vuotiaat).

Valitulla kulutusyksikköasteikolla on merkittävä vaikutus tulotasoihin ja eri väestöryhmien sijoittumiseen tulojakaumassa.

Käytettävissä oleva tulo

Ennen tilastovuotta 2011 tulonjakotilastossa käytettiin pääasiassa käsitettä käytettävissä oleva tulo. Tulonjakotilastossa ja kulutustutkimuksessa kotitalouksien käytettävissä oleviin tuloihin luettiin kaikki kotitalouteen saadut palkka-, yrittäjä- ja omaisuustulot (mukaan lukien omistusasunnosta saatava laskennallinen tulo ja omaisuuden veronalaiset myyntivoitot), luontoisedut ja saadut tulonsiirrot, joiden summasta on vähennetty maksetut tulonsiirrot.

Käytettävissä olevien tulojen muodostumista voidaan kuvata seuraavasti:

+ palkkatulot

+ yrittäjätulot

+ omaisuustulot (ml. asuntotulo omistusasunnosta ja myyntivoitot)

--------------------------------------------

= tuotannontekijätulot

+ saadut tulonsiirrot (ml. asuntotulo vuokra-asunnosta toiselta kotitaloudelta)

--------------------------------------------

= bruttotulot

– maksetut tulonsiirrot

--------------------------------------------

= käytettävissä olevat tulot

Kun käytettävissä oleviin tuloihin lisätään luontoismuotoiset sosiaaliset tulonsiirrot, saadaan oikaistu käytettävissä oleva tulo. Tulonjakotilastoon tätä käsitettä ei ole muodostettu.

Omistusasujien asuntotulo luettiin tulonjakotilastossa tuotannontekijätuloksi (omaisuustuloksi) ja asuntotulo toiselta kotitaloudelta vuokratusta asunnosta saaduksi tulonsiirroksi. Asuntotulo muodostetaan tulonjakotilastoon edelleen, mutta sitä käsitellään tilastovuodesta 2011 alkaen omana erillisenä tuloeränä (ks. kohta "asuntotulo"). Samoin veronalaisia luovutusvoittoja eli myyntivoittoja käsitellään kansainvälisten suositusten mukaisesti lisätietona (memorandum item).

Käytettävissä olevat rahatulot

Kotitalouden käytettävissä olevat rahatulot sisältävät rahamääräiset tuloerät ja työsuhteeseen liittyvät luontoisedut. Rahatuloihin eivät sisälly laskennalliset tuloerät, joista tärkein on laskennallinen asuntotulo.

Käytettävissä olevien rahatulojen muodostumista voidaan kuvata seuraavasti:

+ palkkatulot

+ yrittäjätulot

+ omaisuustulot (ilman asuntotuloa)

--------------------------------------------

= tuotannontekijätulot

+ saadut tulonsiirrot (ilman asuntotuloa)

--------------------------------------------

= bruttorahatulot

– maksetut tulonsiirrot

--------------------------------------------

= käytettävissä olevat rahatulot

Kun bruttorahatuloista vähennetään maksetut tulonsiirrot, jäljelle jäävä tulo on kotitalouden käytettävissä oleva rahatulo.

Tulonjakotilaston pääasiallinen tulokäsite on kansainvälisten suositusten mukainen kotitalouden käytettävissä olevat rahatulot, jolloin myöskään myyntivoitot ja niistä maksetut verot eivät kuulu tulokäsitteen piiriin. Niitä käsitellään kansainvälisten suositusten mukaisesti tulokäsitteen ulkopuolisena lisätietona (memorandum item).

Tulonjaon kokonaistilaston käytettävissä olevien rahatulojen käsite poikkeaa tulonjakotilaston käytettävissä olevista rahatuloista. Käsitteellisenä erona tulonjaon kokonaistilaston tulokäsite sisältää veronalaiset luovutusvoitot. Käytännöllisistä syistä tulonjaon kokonaistilasto ei sisällä valtaosaa korkotuloista eikä kotitalouksien välisiä saatuja ja maksettuja tulonsiirtoja (mm. elatusmaksuja). Myöskään kiinteistöveroa ei ole vähennetty tulonjaon kokonaistilastossa.

Maksetut tulonsiirrot

Kotitalouden maksetut tulonsiirrot muodostuvat lähinnä välittömistä veroista ja sosiaaliturvamaksusta. Lisäksi maksettuihin tulonsiirtoihin luetaan pakolliset eläke- ja työttömyysvakuutusmaksut sekä maksetut elatusavut. Maksettuihin veroihin ei ole laskettu kirkollisveroa, vapaaehtoisia yksilöllisiä vakuutusmaksuja (vuodesta 2000 lähtien katsottu tulonjakotilastossa säästämiseksi) eikä välillisiä veroja. Maksetut tulonsiirrot perustuvat rekisteritietoihin lukuun ottamatta korkotuloista maksettuja lähdeveroja. Vuodesta 2011 alkaen maksettuihin tulonsiirtoihin on luettu myös osa kotitalouksien välisistä tulonsiirroista (mm. toisten kotitalouksien puolesta maksetut laskut ja opiskelua varten annettu raha).

Omaisuustulot

Omaisuustuloja ovat vuokra-, korko- ja osinkotulot, yksityisiin vakuutuksiin perustuvat eläkkeet ja muut tulot (vuodesta 2000 lähtien). Lähdeverolain alaiset korkotulot sisältyvät korkotuloihin bruttomääräisinä. Niistä maksetut lähdeverot sisältyvät maksettuihin tulonsiirtoihin. Kansainvälisissä suosituksissa myyntivoittoja ei lueta tuloiksi, joten myöskään tulonjakotilastossa veronalaiset luovutusvoitot eivät sisälly tulokäsitteeseen. Tulonjaon kokonaistilastossa ne sen sijaan sisältyvät tuloihin.

Ennen tilastovuotta 2011 julkaistuissa tilastoissa asuntotulo ja veronalaiset myyntivoitot sisältyivät omaisuustuloihin. Tilastovuodesta 2011 alkaen asuntotulo ja myyntivoitot on poistettu tulokäsitteestä, koska tilastointi perustuu kansainväliset suositukset täyttävään käytettävissä olevien rahatulojen käsitteeseen. Tietoja vanhalla asuntotulon ja myyntivoitot sisältävällä tulokäsitteellä muodostetaan edelleen vertailutiedoksi ja niitä voi tiedustella Tilastokeskuksesta.

Palkkatulot

Palkkoihin luetaan kotitalouksille palkkana – joko rahana tai luontoisetuna – maksetut tulot. Tulot työsuhdeoptioista sisältyvät tulokäsitteessä luontoisetuihin ja siten palkkoihin. Tulonjakotilastossa käytetty palkkatulojen käsite sisältää säännöllisen työajan palkkatulojen lisäksi mm. ylityökorvaukset sekä sivutöistä saatavat tulot. Myös realisoidut työsuhdeoptiot sisältyvät tulonjakotilaston tulokäsitteessä palkkatuloihin. Palkkatuloista on vähennetty niiden hankkimisesta aiheutuneet menot, ei kuitenkaan matkakustannuksia.

Pienituloisuus

Pienituloisia ovat henkilöt, joiden kotitalouden käytettävissä olevat rahatulot kulutusyksikköä kohti (ns. ekvivalentti rahatulo) ovat pienemmät kuin 60 prosenttia kaikkien kotitalouksien ekvivalenttien käytettävissä olevien rahatulojen mediaanitulosta. Tämän tulorajan alapuolelle jäävien osuutta väestöstä kutsutaan pienituloisuusasteeksi. Pienituloisuuden euromääräinen raja vaihtelee vuosittain. Määritelmä perustuu Euroopan unionin tilastolaitoksen Eurostatin suosituksiin. Suomessa ei ole virallista kansallista pienituloisten tai köyhyysrajan määritelmää.

Tulonjakotilastossa siirryttiin käyttämään kansainväliset suositukset täyttävää rahatulokäsitettä pienituloisuuden tilastoinnissa tilastovuodesta 2011 alkaen. Sitä ennen julkaistuissa raporteissa käytettiin laajempaa tulokäsitettä eli kotitalouden käytettävissä olevia ekvivalenttituloja, jolloin tuloksi laskettiin ns. laskennallinen asuntotulo ja myyntivoitot.

Rahatulot

Rahatulot saadaan, kun kotitalouden bruttotuloista vähennetään laskennalliset tuloerät.

Laskennallisia eriä ovat omassa käytössä olevasta omistusasunnosta saatavat laskennalliset tulot. Rahatulot sisältävät työsuhteeseen liittyvät luontoisedut.

Bruttorahatulot = kotitalouden tuotannontekijätulot (palkka-, yrittäjä- ja omaisuustulot ) + kotitalouden saamat tulonsiirrot

Saadut tulonsiirrot

Kotitalouden ja henkilöiden saamat tulonsiirrot muodostuvat ansio- ja kansaneläkkeistä ja muista sosiaaliturvaetuuksista, sosiaaliavustuksista sekä muista saaduista tulonsiirroista.

Muita sosiaaliturvaetuuksia ovat mm. kuntoutusavustukset, sairaus- ja vanhempainpäivärahat, lakisääteisen tapaturmavakuutuksen korvaukset ja ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha.

Sosiaaliavustuksia ovat mm. lapsilisät, pienten lasten hoidon tuki, sotilasavustus, toimeentulotuki, yleinen asumistuki, opinto- ja tutkimusavustukset sekä työttömyysturvan peruspäiväraha ja työmarkkinatuki.

Muita saatuja tulonsiirtoja ovat mm. kotitalouksien väliset saadut tulonsiirrot. Tiedot perustuvat pääasiassa rekisteritietoihin.

Sosioekonominen asema

Kulutustutkimuksessa ja tulonjakotilastossa kotitalouden jäsenille muodostetaan sosioekonominen asema henkilön 12 viimeisen kuukauden toiminnan perusteella. Sosioekonomisen aseman määrittämiseksi henkilöt on ensin jaettu ammatissa toimiviin ja ammatissa toimimattomiin. Ammatissa toimiviksi on pääsääntöisesti luokiteltu kaikki tutkimusvuonna vähintään kuutena kuukautena tuotantotoimintaan osallistuneet. Ammatissa toimivat on edelleen jaettu yrittäjiin ja palkansaajiin haastattelussa ilmoitettujen tietojen perusteella. Yrittäjiksi on luokiteltu myös sellaisia henkilöitä, joita verotuksessa on verotettu palkansaajina (tyypillisesti yrittäjä, joka työskentelee palkansaajana omassa yrityksessään). Ammatissa toimimattomat on ryhmitelty opiskelijoihin, eläkeläisiin, työttömiin ja muihin. Työttömiksi on laskettu henkilöt, jotka ovat olleet vuoden aikana vähintään 6 kk työttöminä.

Kotitalouden sosioekonominen asema määräytyy talouden viitehenkilön mukaan.

Luokitus perustuu Tilastokeskuksen vuoden 1989 sosioekonomisen aseman luokitusstandardiin. Siinä otetaan huomioon henkilön ammatti, ammattiasema, työn luonne ja elämänvaihe (Sosioekonomisen aseman luokitus 1989. Helsinki. Tilastokeskus, Käsikirjoja, 17).

Tulokymmenykset eli tulodesiilit

Muuttujan jakaantumista kuvataan kymmenyksien eli desiilien avulla. Joskus käytetään myös viidenneksiä eli kvintiilejä, jotka on muodostettu vastaavalla tavalla kuin kymmenykset.

Esimerkki tulokymmenysten muodostamisesta:

Nykyisin tulonjakotilastossa käytössä olevat desiiliryhmät eli tulokymmenykset on muodostettu jakamalla ensin kotitalouden tulot talouden kulutusyksiköillä (ns. ekvivalentit tulot). Jokaiselle kotitalouden jäsenelle tulee sama ekvivalentti tulo. Henkilöt järjestetään tämän jälkeen tulojensa mukaiseen järjestykseen ja jaetaan kymmeneen yhtä suureen ryhmään. Jokaisessa tulokymmenyksessä on siten 10 prosenttia väestöstä. Ensimmäiseen tulokymmenykseen kuuluu pienituloisin kymmenes ja viimeiseen suurituloisin. Tulokymmenysten tulo-osuudet osoittavat, kuinka suuren osan kyseessä olevien tulojen kokonaissummasta kukin kymmenys saa.

Tuotannontekijätulot

Tulonjakotilastossa tuotannontekijätuloja ovat kotitalouksien tuotantotoimintaan osallistumisesta palkkoina, yrittäjätuloina ja omaisuustuloina saamat rahamääräiset korvaukset.

Työtulot

Työtulot ovat kotitalouksien ja tulonsaajien vuoden aikana saamien palkka- ja yrittäjätulojen summa.

Tulonjakotilaston työtulot -käsite sisältää verotuksessa sekä ansio- että pääomatulona verotettuja tuloeriä. Tilastovuodesta 1999 alkaen tulonjakotilaston ansiotulot -käsitteestä on käytetty nimeä työtulot. Käsitteen sisältö ei ole muuttunut.

Työtön

Tulonjakotilastossa työttömäksi luokitellaan henkilö, joka on ollut vuoden aikana vähintään 6 kuukautta työttömänä. Työttömyyskuukaudet kysytään henkilöltä haastattelussa. Haastattelukuukaudet tarkistetaan ja korjataan tarvittaessa rekisteritietojen perusteella (Kelan rekisterin tiedot työttömyyspäivärahoista ja saantiajoista, verorekisterin työttömyyspäivärahat).

Viitehenkilö

Tulonjakotilastossa ja kotitalouksien varallisuustutkimuksessa kotitalouden viitehenkilöksi valitaan se kotitalouden jäsen, jonka henkilökohtaiset tulot ovat suurimmat. Henkilökohtaiset tulot on määritelty rekisteri- ja haastattelutietojen avulla.

Vaikka tulot ovat viitehenkilön määräävä kriteeri, tietyissä tapauksissa koko kotitalouden toiminta otetaan huomioon (mm. yrittäjätaloudet). Poikkeus on myös eläkeläisvanhempien ja näiden lasten (myös täysi-ikäisten) vertailu, jolloin vanhemmista suurituloisempi merkitään viitehenkilöksi, jos vanhempien yhteenlasketut tulot ylittävät selvästi lapsen tulot.

Yrittäjätulot

Yrittäjätuloihin luetaan mukaan tulot maa- ja metsätaloudesta, elinkeinon harjoittamisesta ja yhtymästä sekä tekijänoikeuspalkkioista. Maatalouden yrittäjätuloihin lasketaan myös erilaiset tuet ja korvaukset kuten tuotantopalkkiot, Euroopan unionin maataloustuet ja satovahinkokorvaukset. Maataloudesta saatuihin tuloihin ei ole laskettu omaan käyttöön otetuista tuotteista saatua laskennallista tuloa.