Etusivu > Tilastot > Tutkimus- ja kehittämisrahoitus valtion talousarviossa > 2006 > Valtion tutkimus- ja kehittämisrahoitus vuonna 2006

Valtion tutkimus- ja kehittämisrahoitus vuonna 2006

Alkusanat

Tilastokeskus julkaisee kaikista tuottamistaan tilastoista tuorein tilasto -tiedotteen, kun tilasto on valmistunut. Näiden tiedotteiden lisäksi julkaistaan aika ajoin myös katsauksia, joiden tarkoitus on valaista tilaston aihealuetta hieman yleisemmältä kannalta kuin tiedotteissa on mahdollista. Tässä katsauksessa kuvataan laajemmin valtion tutkimus- ja kehittämisrahoituksen kehitystä vuodesta 2005 vuoteen 2006. T&k-rahoitusta tarkastellaan hallinnonaloittain sekä organisaation ja tutkimuksen yhteiskuntapoliittisen tavoitteen mukaan.

Aineisto on koottu yhteistyössä eri hallinnonalojen asiantuntijoiden kanssa. Aineiston analysoinnista sekä katsauksen laadinnasta on vastannut yliaktuaari Tero Luhtala.

Tutkimus- ja kehittämisrahoituksen merkitys yhteiskunnassa

Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta muodostaa keskeisen perustan kansalliselle kilpailukyvylle sekä kestävälle taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle. Julkisen t&k-rahoituksen keinoin vahvistetaan osaamispohjaa, jonka varaan yhteiskunnallinen kehitys ja hyvinvointi rakentuvat.

1990-luvun jälkipuoliskolla toteutetun valtion tutkimus- ja kehittämisrahoituksen lisäysohjelman myötä julkisen tutkimusrahoituksen volyymi kasvoi neljänneksellä vuodesta 1996 vuoteen 1999 ja osuus bruttokansantuotteesta nousi 1,1 prosenttiin vuonna 1997. Rahoituksen reaalikasvu kuitenkin pysähtyi vuonna 1999 ja bkt-osuus jäi yhden prosentin paikkeille eli likimain lisäysohjelman käynnistymistä edeltäneelle tasolle. Valtion tutkimusrahoituksen kehitys noudattikin koko ajanjaksoa 1996-2003 tarkastellen bkt:n kasvukehitystä eikä julkisen tutkimusrahoituksen painoarvo lisäysohjelmasta huolimatta kasvanut.

Valtion tiede- ja teknologianeuvosto esitti vuonna 2002, että 1990-luvun lopun tuloksellista kehittämislinjaa jatkettaisiin nostamalla julkisen t&k-rahoituksen tasoa. Tutkimus- ja kehittämisrahoituksen lisäykset aloitettiinkin vuoden 2003 lisätalousarvioissa. Talouskasvun osaamispohjaa tuetaan lisäämällä tutkimuksen ja tuotekehityksen voimavaroja ja parantamalla tutkimuksen ja sen taloudellisten sovellutusten yhteensovittamista¹.

Valtion tutkimus- ja kehittämisrahoituksen yleinen kehitys

Valtion vuoden 2006 tulo- ja menoarvion tutkimus- ja kehittämisrahoituksen kokonaissumma on 1,68 miljardia euroa. T&k-rahoitus kasvaa edellisvuodesta 83 miljoonalla eurolla, mikä tarkoittaa yli 5 prosentin nimelliskasvua. Reaalikasvua tulee arviolta lähes 3 prosenttia. Tutkimus- ja kehittämistoimintaan osoitetun rahoituksen osuus valtion kokonaismenoista ilman valtionvelan hoitokustannuksia pysyy viidettä vuotta 4,5 prosentissa. Tutkimus- ja kehittämisrahoituksen lisäys on vuonna 2006 runsas 20 miljoonaa euroa suurempi vuoteen 2005 verrattuna. Julkisen t&k-rahoituksen osuus bruttokansantuotteesta² ylittää 1,05 prosenttia vuonna 2006.

Suomen julkisen tutkimusrahoituksen suhteellinen taso on ollut kansainvälisesti vertaillen huippuluokkaa jo vuosia. Suomi nousi vuonna 1997 julkisten t&k-investointien osalta EU:n kärkimaaksi ja oli siellä 1,03 prosentin osuudellaan myös vuonna 2004. Ranska ja Ruotsikin olivat yhden prosentin tuntumassa. EU-alueella kokonaisuudessaan julkisen tutkimusrahoituksen osuus on samalla tasolla (noin 0,70 %) Japanin kanssa, mutta selvästi alhaisempi kuin Yhdysvalloissa (1,08 %). EU-maiden väliset erot ovat kuitenkin suuria. Luxemburgissa, Kreikassa ja uusista jäsenmaista Latviassa, Puolassa ja Slovakiassa bkt-osuus on korkeintaan 0,3 prosentin luokkaa. Tutkimusrahoituksen bkt-osuus oli vuonna 2004 vertailumaista selvästi korkein (1,50 %) Islannissa.

Tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoitus hallinnonaloittain

Valtion tutkimus- ja kehittämisrahoituksen pääosa on keskittynyt kahden ministeriön toimipiiriin, opetusministeriön sekä kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonaloille. Niiden osuus kaikesta t&k-rahoituksesta on ollut vuosittain runsas kolme neljäsosaa. Neljä suurinta ministeriötä, joihin edellä mainittujen lisäksi lukeutuvat sosiaali- ja terveysministeriö sekä maa- ja metsätalousministeriö, hallinnoivat yhdessä 90 prosenttia koko tutkimusrahoituksesta. Näihin neljään verrattuna muiden hallinnonalojen osuudet ovat vähäisiä.

Tutkimus- ja kehittämisrahoitus kasvaa edellisvuosien tavoin nimellisesti eniten, miltei 44 miljoonaa euroa, opetusministeriön hallinnonalalla. Kasvu kohdistuu Suomen Akatemian kautta jaettavaan tutkimusrahoitukseen (+34 milj.€), mutta myös yliopistojen toimintamenoihin tulee selvä lisäys. Kauppa- ja teollisuusministeriön rahoituskin kasvaa 41 miljoonaa euroa, mikä on valtaosin (+30 milj.€) Teknologian kehittämiskeskuksen myöntämisvaltuuksien ja teknologiamäärärahojen lisäystä. Sosiaali- ja terveysministeriön alalla yliopistosairaaloiden tutkimusmäärärahat palautuvat vuoden 2004 tasolle. Ulkoasiainministeriön t&k-rahoitus laskee noin kolmanneksen vuodesta 2005.

Pidemmällä ajanjaksolla valtion tutkimus- ja kehittämisrahoituksen kokonaismäärä on 1,3-kertaistunut vuodesta 1998 vuoteen 2006. Samaan aikaan puolustusministeriön t&k-rahoitus on miltei kolminkertaistunut ja työministeriönkin yli kaksinkertaistunut. Sen sijaan useiden hallinnonalojen (LVM, SM, STM ja YM) rahoitus on pysynyt käytännössä ennallaan.

Kun valtion varoista käytetään tutkimus- ja kehittämistoiminnan edistämiseen keskimäärin 4,5 prosenttia, on t&k-intensiteetti selkeästi korkein kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalalla, jonka menoista 60 prosenttia kohdistuu tutkimus- ja kehittämistoimintaan. KTM:n tutkimusintensiteetti myös nousee runsaalla neljällä prosenttiyksiköllä vuodesta 2005. Opetusministeriön menoista 11 prosenttia käytetään tutkimustoiminnan rahoittamiseen. Muilla hallinnonaloilla osuus jää korkeintaan muutamaan prosenttiin. Valtiovarainministeriön t&k-intensiteetti on alhaisin, vajaa 0,2 prosenttia.

Tutkimus- ja kehittämisrahoitus organisaatioittain

Teknologian kehittämiskeskus ja yliopistot hallinnoivat yli puolta (54 %) julkisesta tutkimusrahoituksesta. Valtion tutkimuslaitosten osuus on 16 prosenttia ja Suomen Akatemian 15 prosenttia. Yliopistollisten keskussairaaloiden osuus on kolme prosenttia sekä muun hallinnon jakaman rahoituksen osuus vajaa 12 prosenttia. Akatemian osuus nousee vuonna 2006 yli prosenttiyksiköllä ja muun, esim. ministeriöissä tehtävän tutkimuksen, rahoituksen osuus laskee saman verran. Muutoin muutokset jäävät vähäisiksi.

Suomen Akatemian ja Teknologian kehittämiskeskuksen rahoitus perustuu hakijoiden väliseen kilpailuun. Asiantuntija-arvioiden perusteella valitut parhaat tutkimushankkeet rahoitetaan. Yliopistojen ja tutkimuslaitosten sisäinen kilpailu voimavaroista on enimmäkseen toisen tyyppistä, mutta myös tutkimuksen suorittajien keskuudessa kilpailu rahoituksesta on lisääntynyt. Yliopistollisten keskussairaaloiden erityisvaltionavut perustuvat vuosittain määriteltyihin julkaisupisteisiin. Painotus kilpailun kautta jaettavan rahan suhteellisen osuuden kasvattamiseen näkyy 1990-luvun puolivälistä alkaen. Tärkein muutos on ollut Suomen Akatemian osuuden jatkuva kasvu. Vielä vuonna 1996 Akatemian osuus oli ainoastaan yhdeksän prosenttia.

Tutkimus- ja kehittämisrahoitus yhteiskuntapoliittisen tavoitteen mukaan

Yhteiskuntapoliittisen tavoitteen mukaan tarkastellen merkittävin pääluokka on yleinen tieteen edistäminen, johon lukeutuu lähes 42 prosenttia kaikesta tutkimus- ja kehittämisrahoituksesta. Luokka sisältää yliopistojen perusrahoituksen. Teollisuuden edistämisen osuus on 27 prosenttia sekä yhteiskuntapolitiikan ja -palveluiden lohkon runsas 15 prosenttia. Suurin lisäys, 40 miljoonaa euroa, kohdistuu vuonna 2006 yleiseen tieteen edistämiseen. Myös teollisuuden edistämiseen tulee 31 miljoonan euron lisäys. Yhteiskuntapolitiikan ja -palveluiden rahoitus pysyy miltei ennallaan, mutta sen alaluokissa tapahtuu varsin näkyviä muutoksia. Kulttuurintutkimusta rahoitetaan noin 30 prosenttia vähemmän vuoteen 2005 verrattuna.

Teollisuuden ja teknologian kehittämiseen tähtäävät panostukset kasvoivat vuosituhannen vaihteeseen saakka ja nyt uudelleen muutaman vuoden tauon jälkeen. Yleinen tieteen edistäminen, mihin sisältyy yliopistojen rahoitus, on sen sijaan ollut jatkuvasti kasvu-uralla. Maanpuolustustutkimuksen resurssit ovat liki kolminkertaistuneet vuodesta 1998.

Tietojen arvioluonne ja tulkintojen ongelmallisuus ylipäänsäkin korostuu tutkimusrahoituksen jaottelussa yhteiskuntapolitiikan ja -palveluiden alaluokkiin. Luokka muut yhteiskunnalliset tehtävät näyttäisi rahoitustietojen valossa olevan 2000-luvun kasvualoja, mutta luokan sisältö on hyvin laaja. Siihen sisältyy yhteiskunnallisten ja sosiaalisten rakenteiden yleisen tutkimuksen ohella myös yritysten ja hallinnon tutkimusta, tasa-arvon edistämiseen tähtäävää tutkimusta sekä yhteiskuntarakenteiden muutosten tutkimusta. Sosiaaliturvaan kohdistuva tutkimus on ilmeisen hiipuva ala.

Sektoritutkimuslaitosten tutkimus- ja kehittämistoiminnan voimavarat

Valtion sektoritutkimuslaitosten ensisijainen tehtävä on hankkia, tuottaa ja välittää tietoa yhteiskunnallisen päätöksenteon pohjaksi ja yhteiskunnan kehittämiseksi. Valtion budjettitalouden piiriin kuuluvat tutkimuslaitokset rahoittavat toimintaansa kahdella tavoin. Suurin osa valtion laitoksissa suoritettavasta tutkimus- ja kehittämistoiminnasta rahoitetaan talousarviossa myönnetyillä määrärahoilla. Budjettivarojen lisäksi toimintaa rahoitetaan ulkopuolisella rahoituksella. Ulkopuolista tutkimusrahoitusta ovat maksullisen palvelutoiminnan tulot sekä muualta kuin laitoksen omilta budjettiluvuilta tuleva rahoitus. Ulkopuolisen rahoituksen osuus perustuu laitosten tulostavoitteisiin ja on siten arvioitu.

Sektoritutkimuslaitosten budjettirahoitteiset menot

Sektoritutkimuslaitokset saavat vuonna 2006 omien hallinnonalojensa budjeteista lisäystä 13 miljoonaa euroa ja menot ovat kaikkiaan lähes 273 miljoonaa euroa. Reaalikasvua tulee pari prosenttia. Sektoritutkimus on rahoituksellisesti keskittynyttä. Kolme suurinta laitosta (VTT, METLA ja MTT), jotka vastaavat teknologian sekä maa- ja metsätalouden tutkimuksesta käyttävät yli puolet laitoksille myönnetystä budjettirahoituksesta. Näiden sekä kolmen sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla toimivan suuren tutkimuslaitoksen (KTL, TTL ja STAKES) yhteinen osuus kaikesta tutkimuslaitosten t&k-rahoituksesta on 72 prosenttia.

Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen budjettirahoitteiset menot kasvavat vuonna 2006 euromääräisesti eniten. Lisäystä tulee runsas neljä miljoonaa euroa ja reaalisestikin neljä prosenttia. Geologian tutkimuskeskuksen rahoitus kasvaa 2,7 miljoonaa euroa, mikä tarkoittaa 30 prosentin reaalikasvua. Ainoastaan Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitokselle³ sekä Museovirastolle on budjetoitu tutkimusvaroja vuotta 2005 vähemmän.

Tutkimuslaitosten kokonaistutkimusmenot ja EU-rahoitus

Sektoritutkimuslaitosten saama ulkopuolinen tutkimusrahoitus on vuonna 2006 määrältään 214 miljoonaa euroa eli 44 prosenttia kokonaisrahoituksesta. Ulkopuolinen rahoitus kasvaa vajaalla neljällä miljoonalla eurolla. Laitosten kokonaistutkimusmenot ovat 487 miljoonaa euroa, missä on lisäystä edellisvuodesta 18 miljoonaa euroa. Valtion teknillinen tutkimuskeskus arvioi ulkopuolisen rahoituksensa kasvavan yli kolme miljoonaa euroa ja myös Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen ulkopuolinen rahoitus nousee runsaalla kahdella miljoonalla eurolla.

VTT:n t&k-rahoituksesta 68 prosenttia on ulkopuolista ja VTT:n osuus kaikesta tutkimuslaitosten ulkopuolisesta rahoituksesta on yhtä suuri. Useimmilla muilla laitoksilla ulkopuolisen rahoituksen osuus kokonaistutkimusmenoista jääkin selvästi keskimääräistä pienemmäksi. Suomen ympäristökeskus saa puolet tutkimusrahoituksestaan ulkopuolisena rahoituksena. Suuria ulkopuolisen rahoituksen käyttäjiä ovat kuitenkin myös Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Työterveyslaitos sekä Kansanterveyslaitos.

Tutkimuslaitoksilta saatujen tietojen perusteella niiden EU:lta vuonna 2006 tulevaksi tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoitukseksi arvioidaan 33 miljoonaa euroa, josta VTT:n osuus on kaksi kolmasosaa. Määrä nousee edellisvuodesta neljä miljoonaa euroa.

Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen kokonaisrahoitus on 215 miljoonaa euroa. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen ja Metsäntutkimuslaitoksen kokonaisvolyymi on 92 miljoonaa euroa. Kansanterveyslaitoksen ja Työterveyslaitoksen yhteenlaskettu rahoitus on 57 miljoonaa euroa. Yhdessä nämä viisi suurinta vastaavat kolmesta neljäsosasta kaikesta tutkimuslaitosten t&k-rahoituksesta.

Tutkimuslaitosten menot hallinnonaloittain

Eri hallinnonalojen tutkimusintensiivisyyttä arvioitiin edellä sen mukaan kuinka suuri niiden tutkimus- ja kehittämistoimintaan osoittama rahoitusosuus on koko hallinnonalan budjetista. Hallinnonalojen tutkimusintensiivisyyttä voidaan arvioida myös sillä, kuinka merkittävä rooli tutkimuslaitoksilla on kunkin hallinnonalan toiminnassa. Yliopistot ja opetusministeriön hallinnonala eivät ole mukana vertailussa, jossa tarkastellaan kuinka suuren osuuden hallinnonalan tutkimusrahoituksesta tutkimuslaitokset käyttävät. Niiden yhteiskunnallinen rooli tieteen ja tutkimuksen kentällä on laadullisesti erilainen kuin sektoritutkimuslaitosten.

Tutkimustoiminnan kannalta keskeisten hallinnonalojen t&k-menoista keskimäärin yli kolmasosa käytetään näiden hallinnonalojen sisäiseen tutkimustoimintaan. Hallinnonalojen toiminnallinen tutkimusintensiteetti poikkeaa selvästi niiden yleisestä tutkimusintensiivisyydestä. Sekä maa- ja metsätalousministeriön että sosiaali- ja terveysministeriön t&k-rahoituksesta noin 90 prosenttia käytetään niiden tutkimuslaitoksissa. Yleiseltä tutkimusintensiteetiltään selvästi muita suuremman kauppa- ja teollisuusministeriön alalla vain runsas 14 prosenttia käytetään tutkimuslaitosten suorana budjettirahoituksena. KTM:n osalta tunnusluku on sikäli harhainen, että huomattava osa hallinnonalalla toimivan VTT:n ulkopuolisesta rahoituksesta tulee Tekesiltä. Tämä huomioiden KTM:n tutkimuslaitosten rahoitusosuus nousisi 20 prosenttiin.

Vertailtavuus tilastovuoteen 2005

Tilaston kattavuutta on edelliseen vuoteen verrattuna parannettu ottamalla tiedonkeruussa mukaan kaksi uutta yksikköä. Yliopistollisten keskussairaaloiden tutkimustoimintaan osoitetun rahoituksen määrä vuodelle 2005 on korjattu eduskunnan hyväksymän talousarvion mukaiseksi. Myös lähinnä liitetaulukoissa esitettyjä vuotta 2004 koskevia tietoja on päivitetty.

Mittatekniikan keskus luetaan tilastovuodesta 2006 alkaen sektoritutkimuslaitokseksi. Kauppa- ja teollisuusministeriön alainen MIKES on metrologian erikoistutkimuslaitos. Ympäristöministeriön hallinnonalalla toimivia alueellisia ympäristökeskuksia ei sen sijaan ministeriön kannan mukaisesti enää lasketa sektoritutkimuslaitosten joukkoon.

Menojen reaalimuutosten laskennassa on indeksinä käytetty Tilastokeskuksen julkisten menojen hintaindeksiä (2000=100). Valtion kokonaismenot ja menot ilman valtion velkaa on deflatoitu kokonaismenojen indeksillä. Tutkimusmenojen deflaattorina on käytetty valtion kulutusmenojen indeksiä. Vuoden 2005 hintaindeksitiedot ovat ennakollisia. Arvio kustannusten nousutasosta vuonna 2006 on saatu valtiovarainministeriön kansantalousosastolta.

^_________

1 Hallituksen strategia-asiakirja 2005. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 1/2005.
2 Bkt 2006 valtiovarainministeriön ennuste
3 Toimintaa jatkaa 1.5.2006 lukien Elintarviketurvallisuusvirasto

---

Päivitetty 8.2.2006