Etusivu > Tilastot > Työtapaturmat > 2006 > Palkansaajien työpaikkatapaturmat

Palkansaajien työpaikkatapaturmat

Työkuoleman riski laski hieman

Palkansaajien kuolemaan johtaneita työpaikkatapaturmia sattui vuonna 2006 yhteensä 47. Työkuolemien määrä verrattuna edellisvuoteen laski hieman, sillä vuonna 2005 työpaikkatapaturmissa menehtyi 51 palkansaajaa. On huomattava, että työliikenteessä sattuneita tapaturmia ei korvauskäsittelyssä aina pystytä erottamaan työmatkatapaturmista. Tästä syystä osa työliikenteessä sattuneista tapaturmista tulee kirjatuksi työmatkatapaturmaksi. Liikenteessä sattuneet työpaikkatapaturmat ovat vähentyneet 1990-luvun alusta. Vakuutustietojen perusteella vuoden 2006 aikana työliikenteessä viisi palkansaajaa.

Työkuoleman riski laski hieman. Vuonna 2006 keskimäärin 2,2 palkansaajaa sadastatuhannesta sai surmansa työpaikkatapaturmissa (kuvio 1). Vastaava luku oli 2,4 vuonna 2005. Sukupuolten välinen ero työtapaturmakuolleisuudessa oli edelleen selvä: 47:stä kuolemaan johtaneesta työpaikkatapaturmasta 43 sattui miehille ja vain 4 naisille. Työkuolemat keskittyvät tietyille toimialoille: lähes kaksi kolmasosaa työkuolemista sattui joko teollisuuden, rakentamisen tai kuljetuksen, varastoinnin ja tietoliikenteen toimialoilla (liitetaulukko 2). Työkuoleman riski on ollut erityisen suuri rakentamisen toimialalla. Riski kuitenkin pieneni vuodesta 2005, sillä vuonna 2006 sattui 7,3 kuolemaan johtanutta työpaikkatapaturmaa sataatuhatta rakentamisen toimialalla toiminutta palkansaajaa kohden. Vuotta aiemmin vastaava tapaturmasuhde oli 9,8. Kuolemaan johtaneiden työtapaturmien riski pieneni myös kuljetuksen, varastoinnin ja tietoliikenteen toimialalla, jossa työtapaturmissa menehtyi keskimäärin 8,1 palkansaajaa sataatuhatta kohden. Vuonna 2005 vastaava tapaturmasuhde oli 10,0.

Tilastokeskuksen työtapaturmatilastossa siirryttiin käyttämään EU:n tilastoviraston Eurostatin työtapaturmatilastossa (ESAW) käyttämää työtapaturman määritelmää referenssivuodesta 2005 lähtien. Määritelmän mukaan tilasto sisältää tiedot työtapaturmista, jotka ovat johtaneet ”vähintään 4 päivän työkyvyttömyyteen”. Pääosa tämän katsauksen tiedoista on esitetty tätä rajausta käyttäen. Aikasarjat on korjattu taaksepäin määritelmän mukaisiksi.

Kuvio 1. Palkansaajien kuolemaan johtaneet työpaikkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden 1991-2006

Palkansaajien työpaikkatapaturmien määrä kasvoi hieman, mutta riski pysyi ennallaan

Palkansaajille sattuneiden työpaikkatapaturmien määrä oli vuonna 2006 hieman edellistä vuotta korkeampi. Vuonna 2006 palkansaajille sattui 55 253 vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttanutta työpaikkatapaturmaa. Tämä oli 901 tapaturmaa enemmän kuin vuonna 2005. Tapaturmien määrä on lisääntynyt vuodesta 2004, jolloin vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneita työpaikkatapaturmia sattui 51 143. Osittain tämä voi johtua aikaisemmin mainitusta sairaanhoidon täky-uudistuksesta. Maatalousyrittäjien työpaikkatapaturmat vähenivät edellisestä vuodesta yli neljällä sadalla, mutta muille yrittäjille sattuneiden työpaikkatapaturmien lukumäärä kasvoi hieman (kuvio 2). On kuitenkin huomioitava, että vakuutus työtapaturman varalta on yrittäjälle vapaaehtoinen, joten työpaikkatapaturmien määrään vaikuttaa vakuuttamisen suosio yrittäjien keskuudessa. Arviolta noin 40 prosentilla yrittäjistä on työtapaturmavakuutus.

Kuvio 2. Työpaikkatapaturmien lukumäärän muutos ammattiaseman mukaan vuosina 2000-2006

Suomalaisten palkansaajien työpaikkatapaturman riski on alentunut 1990 –luvun lopusta alkaen (kuvio 3). Tämä käy ilmi, kun suhteutetaan palkansaajien työpaikkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden. Vuosien 1998–2004 välillä työtapaturmasuhde aleni noin 14 prosenttia. Vuonna 2005 tapaturmasuhde kääntyi lievään nousuun. Tuolloin sattui 2 581 työpaikkatapaturmaa 100 000 palkansaajaa kohden, joka on viitisen prosenttia (4,6 %) enemmän kuin vuotta aiemmin. Vuonna 2006 sattui 2 582 työpaikkatapaturmaa 100 000 palkansaajaa kohden, joten tapaturmasuhteen nousu käytännössä pysähtyi (+0,04%).

Kuvio 3. Palkansaajien työpaikkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden 1996-2006

Työtapaturmat ovat edelleen miesten ongelma: lähes kolme neljästä (73,3 %) työpaikalla sattuneesta työtapaturmasta sattuu miehelle. Miesten työtapaturmariski on siten perinteisesti ollut selvästi korkeampi kuin naisilla. Tapaturmasuhteella mitattu miesten riski joutua työtapaturman uhriksi työpaikalla on yli 2,5-kertainen naisiin verrattuna. Keskeisin syy tähän on se, että miehet työskentelevät naisia useammin toimialoilla ja työtehtävissä, joissa työtapaturmariski on keskimääräistä korkeampi.

Taulukko 2. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja iän mukaan 2006

Ikä	Yhteensä		Miehet		Naiset
	N	%	N	%	N	%
Yhteensä	55 253	100	40 479	100	14 774	100
15–24	7 414	13,4	5 671	14,0	1 743	11,8
25–34	12 066	21,8	9 451	23,3	2 615	17,7
35–44	13 676	24,8	10 228	25,3	3 448	23,3
45–54	14 221	25,7	10 002	24,7	4 219	28,6
55–64	7 676	13,9	4 970	12,3	2 706	18,3
Muut	200	0,4	157	0,4	43	0,3

Miesten työtapaturmariski on suurin nuorimmassa ikäryhmässä (15-24 v.). Nuorille miehille sattui 4 391 vähintään neljän päivän työstä poissaoloon johtanutta työpaikkatapaturmaa sataatuhatta palkansaajaa kohden vuonna 2006 (kuvio 4). Tämä merkitsi sitä, että tapaturmasuhteella laskettu riski oli 14 prosenttia suurempi kuin miespalkansaajilla keskimäärin. Riski alenee lähes tasaisesti iän myötä. Toisin kuin miehillä, naisten tapaturmariski on korkein vanhimmassa, 55–64-vuotiaiden ikäryhmässä. Ikäryhmien väliset erot ovat kuitenkin varsin pieniä. Tapaturmasuhteen kautta valottuva kuva sukupuolen mukaisesta työtapaturmatilanteesta onkin pysytellyt lähes ennallaan vuodesta toiseen.

Kuvio 4. Palkansaajien työpaikkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden sukupuolen ja iän mukaan 2006

Talonrakennustyö edelleen vaarallisinta

Vuonna 2006 työtapaturmataajuudella mitattuna korkean työtapaturmariskin toimialoja olivat rakentaminen (43,5), maaliikenne ja metallituotteiden valmistus (38,5) ja puutavaran valmistus (37,6). Kuviossa 6 on esitetty toimialat, joissa työtapaturmataajuus oli keskimääräistä (16,1) korkeampi. Taajuudet on laskettu vähintään 4 päivän työkyvyttömyyteen johtaneista työpaikkatapaturmista ilman työkuolemia. Kuntasektorilla työskentelevät on luokiteltu omaan luokkaan, koska työtapaturma-aineistossa heiltä puuttuu tieto toimialasta. Kunta-alan palkansaajille sattui 10,2 työpaikkatapaturmaa miljoonaa tehtyä työtuntia kohden vuonna 2006, kun vuotta aiemmin heidän työtapaturmataajuutensa oli 10,0.

Kuvio 5. Palkansaajien työpaikkatapaturmat miljoonaa tehtyä työtuntia kohden toimialan mukaan 2006, tapaturmataajuus yli keskiarvon

Ammattitarkastelu osoittaa, että talonrakennustyön ammattiryhmässä työtapaturmariski on edelleen korkein, noin nelinkertainen keskimääräiseen verrattuna. Vuonna 2006 talonrakennustyön ammateissa sattui 11 045 vähintään 4 päivän työkyvyttömyyteen johtanutta työpaikkatapaturmaa sataatuhatta palkansaajaa kohden. Vuotta aiemmin vastaava tapaturmasuhde oli 10 717.

Seuraavana tulevat elintarviketeollisuustyön (8 733), konepaja- ja rakennusmetallityön (7 361) ja maatilataloustyön (7 306) ammattiryhmät. Konepaja- ja rakennusmetallityön ammattiryhmässä tapaturmasuhteella mitattu tapaturmariski laski neljä prosenttia, kun elintarviketeollisuustyön ammateissa toimivilla riski kasvoi noin 13 prosenttia ja maatilataloustyön ammateissa toimivilla seitsemän prosenttia edellisvuodesta. Kuviossa 8 on esitetty ammattiryhmät, joissa työpaikkatapaturman riski on keskimääräistä korkeampi. Keskimäärin vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneita työpaikkatapaturmia sattui 2 582 sataatuhatta palkansaajaa kohden. Lukumääräisesti eniten tapaturmia sattui edellisvuosien tapaan eri teollisuuden ammattiryhmissä.

Kuvio 6. Palkansaajien työpaikkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden ammatin mukaan 2006, tapaturmasuhde yli keskiarvon

Kuten tapaturmansuhteella, myös tapaturmataajuudella mitattu työtapaturmariski pieneni vuosien 1998–2004 välisenä aikana, noin 12 prosenttia. Vuonna 1998 palkansaajille sattui 17,2 vähintään neljän päivän työstä poissaoloon johtanutta tapaturmaa työpaikalla miljoonaa työtuntia kohden, kun vuoteen 2004 tultaessa taajuus oli alentunut 15,2:een. Vuonna 2005 työtapaturmataajuus kohosi 16,1:een ja pysyi samana vuonna 2006.

Tapaturmataajuus on työtapaturmasuhdetta tarkempi riskimittari, sillä tapaturmien määrä suhteutetaan aikaan (tehtyihin työtunteihin), jona palkansaajat ovat olleet alttiina työtapaturmalle. Työssäoloaika eli tapaturmalle alttiina olemisen aika voi tällöin eri henkilöillä vaihdella.

Aiemmin Tilastokeskuksen työtapaturmatilastossa tapaturmasuhde laskettiin suhteuttamalla vähintään 3 päivän työkyvyttömyyteen johtaneet työpaikkatapaturmat tuhatta palkansaajaa kohden. Tunnuslukuja on yhdenmukaistettu kansallisesti sekä Eurostatin käytännön mukaisiksi. Tapaturmasuhde lasketaan suhteuttamalla vähintään 4 päivän työkyvyttömyyteen johtaneet työpaikkatapaturmat sataatuhatta referenssiväestöön kuuluvaa kohden. Tapaturmataajuus lasketaan suhteuttamalla vähintään 4 päivän työstä poissaolon aiheuttaneet työpaikkatapaturmat miljoonaa tehtyä työtuntia kohden. Palkansaajien lukumäärä- ja työtuntitiedot saadaan Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksesta.

Palkansaajien työpaikkatapaturmien sattumisolosuhteita ja -tapaa kuvaavat ESAW -muuttujat

Vuonna 2003 Suomessa otettiin käyttöön uusittu työtapaturmailmoituslomake, jolla kerättiin ensimmäisen kerran Euroopan työtapaturmatilaston (ESAW) mukaisia työtapaturman sattumisolosuhteita ja -tapaa kuvaavia tietoja. Vuoden 2006 Tilastokeskuksen työtapaturmatilastossa näitä tietoja julkaistaan nyt neljättä kertaa. Verrattuna edellisvuoden tilastoon muuttujien jakaumat ovat samansuuntaisia ja vaikuttavat siten varsin luotettavilta. Eurostatin hanke on kunnianhimoinen ja kerättävä tieto paikoin seikkaperäistä, joten tässä esitetyistä tiedoista saadaan kattava kuva työtapaturman sattumisen aikana vallinneista olosuhteista, syistä ja seurauksista.

Jäsenmaat ovat voineet käyttää harkintavaltaa tietojen keruun laajuudessa. Suomessa työtapaturmatiedot kerätään keskeisistä ESAW -muuttujista, joista osassa niitä tiedonkeruussa on rajoituttu pääluokkatasolle. Tiedot esitetään työtapaturman sattumisprosessin mukaisesti niin, että ensin kuvataan vallinneita olosuhteita, sitten tapahtumien kulkua ja viimeiseksi tapaturmasta aiheutuneita seurauksia. Osassa muuttujia luokkia on yhdistetty esitystavallisista seikoista johtuen. Tekstiosassa esitetään pääosin sukupuolen mukaisia jakaumia ja liitetaulukko-osassa muiden taustamuuttujien kuten iän, toimialan ja ammatin mukaisia jakaumia. Tämän lisäksi esitetään tietoja vain kansalliseen luokitukseen perustuen. Esimerkiksi työtapaturman välitöntä aiheuttajaa kuvaavan muuttujan tiedot ovat tällaisia (ks. taulukko 10). ESAW -tilastoon perustuvia tietoja koskevissa taulukoissa ja kuvioissa on mainittu niiden olevan yhteiseurooppalaisen työtapaturmatilastoluokituksen mukaisia.

Useimmat tapaturmista sattuivat henkilön liikkuessa

Aluksi esitetään tietoja työtapaturmaa edeltävistä yleisistä olosuhteista. Ensimmäinen ESAW -muuttuja kuvaa missä työtehtävässä palkansaaja työskenteli työpaikkatapaturman sattuessa. Työtehtävä ei kuitenkaan tarkoita henkilön ammattia, koska henkilön työtehtävät voivat samassa ammatissa vaihdella eri hetkinä. Hieman yli kolmasosa (34,6 %) miesten työtapaturmista sattui tuotantoon, jalostukseen, käsittelyyn tai varastointiin liittyvissä työtehtävissä. Naisten työtapaturmista suhteellisesti eniten (43,8 %) sattui julkisiin tai yksityisiin palveluihin liittyvissä tehtävissä (taulukko 3).

Taulukko 3. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja työtehtävän mukaan 2006

Työtehtävä (ESAW)	Yhteensä		Miehet		Naiset
	N	%	N	%	N	%
Yhteensä	55 253	100	40 479	100	14 774	100
10 Tuotanto, jalostus, käsittely, varastointi	16 812	30,4	14 011	34,6	2 801	19,0
20 Maarakentaminen, rakentaminen, purkaminen	5 535	10,0	5 435	13,4	100	0,7
30 Maa- ja metsätalous, puutarhanhoito, kalankasvatus, eläinten hoito	1 691	3,1	1 047	2,5	644	4,4
40 Julkiset ja yksityiset palvelut	8 360	15,1	1 899	4,7	6 461	43,8
50 Tukitoiminnot	11 392	20,6	9 380	23,2	2 012	13,6
60 Kuljettaminen, kulkeminen, urheilu, taiteet	9 303	16,8	7 000	17,3	2 303	15,5
99 Muut työpaikalla suoritetut tehtävät	666	1,2	476	1,2	190	1,3
00 Tieto puuttuu	1 494	2,7	1 231	3,0	263	1,8

Työsuoritus kuvaa henkilön täsmällistä fyysistä toimintaa juuri ennen vahingoittumishetkeä, kun työtehtävä-muuttujalla kuvattiin edellä työn yleistä luonnetta tapaturman sattuessa. Työsuorituksella kuvattava fyysinen toiminta voi olla tarkoituksellista tai vapaaehtoista, mutta sen ei tarvitse välttämättä olla pitkäkestoista. Tulosten mukaan useampi kuin joka kolmas tapaturma sattui henkilön liikkuessa. Naisten (43,5 %) työtapaturmista suurempi osa sattui liikkumisen yhteydessä kuin miehillä (32,4 %) (taulukko 4). Joka viides (19,9 %) tapaturma sattui henkilön siirtäessä taakkaa käsivoimin. Samoin lähes viidesosa (18,1 %) tapaturmista sattui erilaisten esineiden käsittelyn yhteydessä. Miehille sattui suhteellisesti naisia enemmän työtapaturmia käsikäyttöisillä työkaluilla työskentelyn yhteydessä.

Taulukko 4. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja työsuorituksen mukaan 2006

Työsuoritus (ESAW)	Yhteensä		Miehet		Naiset
	N	%	N	%	N	%
Yhteensä	55 253	100	40 479	100	14 774	100
10 Koneen käyttäminen	2 698	4,9	2 291	5,7	407	2,8
20 Käsikäyttöisillä työkaluilla työskenteleminen	6 938	12,6	5 991	14,8	947	6,4
30 Kulkuneuvon tai siirtolavan ohjaaminen tai sellaisessa matkustaminen	1 403	2,5	1 094	2,7	309	2,1
40 Esineiden käsitteleminent	10 023	18,1	7 498	18,5	2 525	17,1
50 Taakan siirtäminen käsivoimin	10 974	19,9	7 893	19,5	3 081	20,9
60 Henkilön liikkuminen	19 566	35,4	13 134	32,4	6 432	43,5
70 Paikallaan olo työpisteessä	1 347	2,4	858	2,1	489	3,3
99 Muut luettelemattomat työsuoritukset	1 165	2,1	792	2,0	373	2,5
00 Tieto puuttuu	1 139	2,1	928	2,3	211	1,4

Tapaturman syy useimmiten kaatuminen, liukastuminen tai putoaminen

Seuraavassa tarkastellaan itse työtapaturmaan johtaneiden tapahtumien kulkua. Naisilla noin kolmasosa (32,5 %) ja miehillä hieman alle 30 prosenttia (28,0 %) työtapaturmista oli seurausta kaatumisesta, hyppäämisestä, liukastumisesta tai putoamisesta (taulukko 5). Osuudet ovat lähes samat kuin vuotta aiemmin. Tämä käy ilmi ”poikkeama” -muuttujasta, jolla kuvataan työsuorituksen aikana sattunutta, työtapaturmaan johtanutta epätavallista tapahtumaa. Jos varsinaista tapaturmaa edeltää useampia poikkeavia tapahtumia, niistä kirjataan se, joka sattui viimeiseksi. Toiseksi yleisin tapaturmaan johtanut tapahtuma sekä miehillä (20,2 %) että naisilla (22,9 %) oli henkilön äkillinen fyysinen kuormittuminen.

Taulukko 5. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja tapaturmaan johtaneen poikkeaman mukaan 2006

Poikkeama (ESAW)	Yhteensä		Miehet		Naiset
	N	%	N	%	N	%
Yhteensä	55 253	100	40 479	100	14 774	100
10 Sähköhäiriö, räjähdys, tulipalo	166	0,3	135	0,3	31	0,2
20 Aineen valuminen, purkautuminen, vuotaminen, höyrystyminen, pölyäminen	1 348	2,4	1 028	2,5	320	2,2
30 Aiheuttajan rikkoutuminen, putoaminen, liukuminen, törmääminen	5 831	10,6	4 452	11,0	1 379	9,3
40 Laitteen, työkalun, esineen, eläimen hallinnan menettäminen	7 403	13,4	6 002	14,8	1 401	9,5
50 Henkilön putoaminen, hyppääminen, kaatuminen, liukastuminen	16 142	29,2	11 334	28,0	4 808	32,5
60 Terävään esineeseen astuminen, takertuminen, itseensä kolhiminen, polvistuminen, istuutuminen	9 194	16,6	7 016	17,3	2 178	14,7
70 Henkilön äkillinen fyysinen kuormittuminen	11 551	20,9	8 169	20,2	3 382	22,9
80 Väkivalta, järkyttävä tilanne, poikkeava läsnäolo	1 173	2,1	497	1,2	676	4,6
99 Muut	1 829	3,3	1 350	3,3	479	3,2
00 Tieto puuttuu	616	1,1	496	1,2	120	0,8

Noin kolme kymmenestä (28,3 %) työtapaturman uhriksi joutuneesta vahingoittui iskeytymällä kiinteää pintaa tai liikkumatonta aiheuttajaa vasten (taulukko 6). Tähän viittaavat myös tapaturmaan johtanutta poikkeavaa tilannetta ilmaisevan muuttujan tiedot, jossa kaatuminen, putoaminen tai vastaava oli yleisin tapaturmaan johtanut tapahtuma. Näiden kahden muuttujan tiedot miehistä ja naisista vastaavat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta lähes identtisesti toisiaan. Noin joka neljäs (26,0 %) vahingoittui äkillisen fyysisen tai psyykkisen kuormittumisen seurauksena. Vahingoittumistapa ilmaisee tapaa, jolla vahingoittunut ruumiinosa joutui kosketuksiin vamman aiheuttajan kanssa. Useiden vahingoittumistapojen ollessa kyseessä kirjataan vakavimman vamman aiheuttanut.

Taulukko 6. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja vahingoittumistavan mukaan 2006

Vahingoittumistapa (ESAW)	Yhteensä		Miehet		Naiset
	N	%	N	%	N	%
Yhteensä	55 253	100	40 479	100	14 774	100
10 Sähkö, lämpötila, vaaralliset aineet	1 574	20,8	1 094	2,7	480	3,2
20 Hapen saannin estyminen	14	0,0	12	0,0	2	0,0
30 Iskeytyminen kiinteää pintaa tai liikkumatonta aiheuttajaa vasten	15 612	28,3	10 855	26,8	4 757	32,2
40 Liikkuvan aiheuttajan osuma tai siihen törmääminen	5 397	9,8	4 223	10,4	1 174	7,9
50 Leikkaavan, terävän, karhean esineen aiheuttama vahingoittuminen	9 106	16,5	7 255	17,9	1 851	12,5
60 Puristuminen, ruhjoutuminen	5 923	10,7	4 636	11,5	1 287	8,7
70 Henkilön äkillinen fyysinen tai psyykkinen kuormittuminen	14 374	26,0	10 345	25,6	4 029	27,3
80 Eläimen tai ihmisen purema, potku jne	1 016	1,8	397	1,0	619	4,2
99 Muut luettelemattomat vahingoittumistavat	1 891	3,4	1 394	3,4	497	3,4
00 Tieto puuttuu	346	0,6	268	0,7	78	0,5

Hieman yli 30 prosentissa palkansaajien työpaikkatapaturmia vahingoittumistapaan liittyvä vamman välitön aiheuttaja oli erilaiset telineet, tasot ja pinnat (taulukko 7). Valtaosa (74 %) näistä kuului luokkaan ”kulkuväylät, alustat, maa, ovet, seinät, ikkunat ja esteet”. Telineet, tasot ja pinnat olivat vamman aiheuttajina yleisimmät sekä miehillä (29,9 %) että naisilla (34,9 %). Erilaiset aineet, tarvikkeet ja varusteet vammauttivat työtapaturman uhriksi joutuneita noin neljäsosassa tapauksista. Suurin osa näistä tapaturman aiheuttajista oli erilaisia materiaaleja, esineitä, tuotteita, sirpaleita tai koneen osia.

Tieto vamman aiheuttajasta kuvaa fyysistä tekijää, jonka kanssa vammautunut ruumiinosa on joutunut kosketuksiin. Useiden aiheuttajien ollessa kyseessä tapaturmailmoituslomakkeen täyttäjää on pyydetty ilmoittamaan vakavimpaan vammaan johtaneen aiheuttajan.

Taulukko 7. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja vamman välittömän aiheuttajan mukaan 2006

Välitön aiheuttaja (TVL)              1)	Yhteensä		Miehet		Naiset
	N	%	N	%	N	%
Yhteensä	55 253	100	40 479	100	14 774	100
1100-1399 Telineet, tasot ja pinnat	17 286	31,3	12 124	29,9	5 162	34,9
2100-2799 Työkalut, koneet ja laitteistot	9 501	17,1	7 951	19,7	1 550	10,4
2801-2899 Kuljetus-, siirto- ja säilytyslaitteet	2 984	5,4	2 166	5,3	818	5,5
3100, 3200 Kulkuvälineet	1 797	3,2	1 506	3,7	291	2,0
4100-4400 Aineet, tarvikkeet ja varusteet	15 280	27,6	11 888	29,4	3 392	23,0
5100 Ihmiset, eläimet, kasvit	2 859	5,2	912	2,3	1 947	13,2
5200 Irtojätteett	257	0,5	193	0,5	64	0,4
5300 Melu, paine, tulipalo, valokaari, valo, lumi, vesistöt	632	1,1	430	1,1	202	1,4
9999 Muu aiheuttaja	3 340	6,0	2 346	5,8	994	6,7
0000 Tieto puuttuu	1 317	2,4	963	2,4	354	2,4

1) Muuttujan luokitus on kansallinen (TVL = Tapaturmavakuutuslaitosten liitto).

Palkansaajien työtapaturma-aineistossa on käytössä kansallinen luokitus vamman aiheuttajaa kuvaavassa muuttujassa. Luokitus on aiempaa huomattavasti yksityiskohtaisempi. Tuloksia tarkasteltaessa on hyvä pitää mielessä kaksi seikkaa. Ensinnäkin työtapaturman sattuminen on yleensä monen eri tekijän summa eikä yksittäistä aiheuttajaa aina voida osoittaa yksiselitteisesti. Muuttujan tiedot osoittavat kuitenkin sen, millaisella välineellä tai työkalulla uhri työskenteli, tai millaisessa työympäristössä uhri oli tapaturman sattuessa. Toiseksi, puutteellinen opastus tai työntekijän kokemattomuus ovat usein merkittäviä osallisia tapaturman syntyyn. Näiden tekijöiden tilastointi on hankalaa ja usein mahdotonta.

Neljässä työtapaturmassa kymmenestä (42,4 %) vamma oli jäsenen sijoiltaan meno, nyrjähdys tai venähdys. Seuraavaksi yleisimpiä olivat haavat ja pinnalliset vammat (25,8 %) sekä erilaiset tärähdykset ja sisäiset vammat (17,0 %) (taulukko 8). Työtapaturmista aiheutui miehille useammin kuin naisille haavoja ja erilaisia pinnallisia vammoja, naisille taas jäsenen sijoiltaan menoja, nyrjähdyksiä ja venähdyksiä. Tämä on sopusoinnussa edellä esitettyjen tulosten kanssa, joista ilmeni, että miehet loukkaavat itsensä työtapaturmissa naisia useammin teräviin esineisiin ja naiset loukkaantuvat vastaavasti miehiä useammin kaatumisen tai liukastumisen seurauksena.

Taulukko 8. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja vamman laadun mukaan 2006

Vamman laatu (ESAW)	Yhteensä		Miehet		Naiset
	N	%	N	%	N	%
Yhteensä	55 253	100	40 479	100	14 774	100
010 Haavat ja pinnalliset vammat	14 253	25,8	11 173	27,6	3 080	20,8
020 Luunmurtumat	5 541	10,0	4 104	10,1	1 437	9,7
030 Sijoiltaan menot, nyrjähdykset ja venähdykset	23 402	42,4	16 584	41,0	6 818	46,1
040 Amputoitumiset ja irti repeämiset	211	0,4	184	0,5	27	0,2
050 Tärähdykset ja sisäiset vammat	9 389	17,0	6 748	16,7	2 641	17,9
060 Palovammat, syöpymiset ja paleltumat	1 221	2,2	778	1,9	443	3,0
070 Myrkytykset ja tulehdukset	202	0,4	179	0,4	23	0,2
080 Hukkuminen ja tukehtuminen	0	0,0	0	0,0	0	0,0
090 Äänen, värähtelyn ja paineen vaikutukset	17	0,0	11	0,0	6	0,0
100 Äärilämpötilojen, valon ja säteilyn vaikutukset	20	0,0	16	0,0	4	0,0
110 Sokki	67	0,1	45	0,1	22	0,1
120 Useita vammoja	228	0,4	155	0,4	73	0,5
999 Määrittelemättömät	354	0,6	250	0,6	104	0,7
000 Tieto puuttuu	348	0,6	252	0,6	96	0,6

Useampi kuin neljä kymmenestä (43,4 %) kaikista työpaikkatapaturmista kohdistuu yläraajoihin (taulukko 9). Näistä noin kolme neljäsosaa kohdistuu kämmeneen tai sormiin. Vajaa 30 prosenttia tapaturmista vahingoittaa alaraajoja, joihin lasketaan kuuluviksi lonkat, reidet, polvet, sääret ja nilkat.

Taulukko 9. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja vahingoittuneen ruumiinosan mukaan 2006

Vahingoittunut ruumiinosa (ESAW)	Yhteensä		Miehet		Naiset
	N	%	N	%	N	%
Yhteensä	55 253	100	40 479	100	14 774	100
10 Pää	2 098	3,8	1 627	4,0	471	3,2
20 Niska	641	1,2	426	1,1	215	1,5
30 Selkä, selkäranka	8 478	15,3	6 082	15,0	2 396	16,2
40 Vartalo, sisäelimet	2 771	5,0	2 241	5,5	530	3,6
50 Yläraajat	23 984	43,4	17 747	43,8	6 237	42,2
60 Alaraajat	16 021	29,0	11 591	28,6	4 430	30,0
70 Koko keho tai useat ruumiinosat	1 078	2,0	651	1,6	427	2,9
99 Muut	95	0,2	62	0,2	33	0,2
00 Tieto puuttuu	87	0,2	52	0,1	35	0,2

Poissaolon kesto keskimäärin kolmetoista päivää

Työtapaturmien vakavuutta voidaan arvioida tapaturmasta aiheutuneen työkyvyttömyyden keston perusteella. Poissaolon kestoa kuvaavat luvut ennen vuotta 2002 eivät ole täysin vertailukelpoiset vuosien 2002-2006 lukujen kanssa, koska aiemmin aineistosta ei ole voitu erottaa tapaturmaeläkkeeseen johtaneita tapauksia. Tapaturmaeläkkeeseen johtaneet tapaukset ovat aina vakavia, mutta osassa tapauksia kirjautunut poissaolopäivien määrä on voinut olla vähäinen ennen eläkepäätöstä. Nyt eläketapaukset on rajattu työkyvyttömyyden kestoa koskevan tarkastelun ulkopuolelle. Työtapaturmatilaston tietokantatauluihin aikasarjat on korjattu takautuvasti vuoteen 1996 asti.

Työpaikkatapaturmasta aiheutuneen poissaolon keskimääräinen pituus oli 13 päivää (12,7) vuonna 2006. Miesten työkyvyttömyyden keskimääräinen kesto oli 13,5 päivää ja naisten 10,7 päivää. Keskimääräinen tapaturmasta aiheutuneen poissaolon pituus kasvoi iän myötä sekä miehillä että naisilla (kuvio 7). Mukana laskuissa ovat myös alle neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneet työpaikkatapaturmat.

Kuvio 7. Palkansaajien työpaikkatapaturmien työkyvyttömyyden kesto keskimäärin sukupuolen ja iän mukaan 2006

Hieman alle kolmannes (29,8 %) kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttaneista tapaturmista johti 4–6 päivän työkyvyttömyyteen ja vakavia yli 30 päivän tapaturmia – mukaan lukien tapaturmaeläketapaukset – oli noin 17 prosenttia kaikista tapaturmista (taulukko 10).

Taulukko 10. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja työkyvyttömyysajan mukaan 2006

Työkyvyttömyysaika	Yhteensä		Miehet		Naiset
	N	%	N	%	N	%
Yhteensä	55 253	100	40 479	100	14 774	100
4–6 päivää	16 453	29,8	11 887	29,4	4 566	30,9
7–14 päivää	20 319	36,8	14 869	36,7	5 450	36,9
15–30 päivää	9 325	16,9	6 891	17,0	2434	16,5
31–90 päivää	6 523	11,8	4 828	11,9	1 695	11,5
91–182 päivää	1 437	2,6	1 078	2,7	359	2,4
183–365 päivää	1 062	1,9	806	2,0	256	1,7
Tapaturmaeläke	134	0,2	120	0,3	14	0,1

Työmatkatapaturman riski pysyi ennallaan

Vuonna 2006 palkansaajille sattui työmatkalla yhteensä 18 397 sellaista tapaturmaa, joista vakuutusyhtiöt maksoivat korvauksia. Näistä 9332 johti vähintään 4 päivän työkyvyttömyyteen. Tilastoissa työmatkatapaturmat erotetaan työpaikkatapaturmista ja työnteon yhteydessä sattuneista liikennetapaturmista. Työmatkatapaturmalla tarkoitetaan asunnon ja työpaikan välisellä matkalla sattunutta tapaturmaa. Käytännössä jonkin verran työmatkatapaturmia kirjataan vahinkoilmoitusten puutteellisten tietojen johdosta työpaikkatapaturmiksi ja päinvastoin.

Työmatkatapaturmien määrä lisääntyi hieman vuodesta 2005, sillä tuolloin sattui noin 17 948 työmatkatapaturmaa, joista 9 194 johti vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen. Työmatkatapaturmissa kuolleiden määrä sitä vastoin lähes puoliintui edellisvuodesta. Vuonna 2006 työmatkalla menehtyneitä oli 16, kun vuonna 2005 heitä oli 31. Työmatkatapaturmien lukumäärän kehittymistä pidemmällä aikavälillä on tarkasteltu tarkemmin liitetaulukossa 44.

Työmatkatapaturmat poikkeavat työpaikkatapaturmista siinä, että niitä sattuu naisille enemmän kuin miehille: melkein kahdessa kolmasosassa (64 %) kaikista työmatkatapaturmista uhrina oli nainen. Vuosina 2002-2004 osuus oli lähes sama, noin 63 prosenttia. Sen sijaan kuolemaan johtaneita työmatkatapaturmia sattui vuonna 2006 miehille (10) lähes kaksi kertaa enemmän kuin naisille (6).

Työmatkatapaturmien tapaturmasuhde pysyi ennallaan. Sekä vuonna 2005 että 2006 työmatkalla sattui 439 tapaturmaa sataatuhatta palkansaajaa kohden. Naisille sattui 543 (553 vuonna 2005) ja miehille 332 (321 vuonna 2005) työmatkatapaturmaa sataatuhatta palkansaajaa kohden vuonna 2006.

Miesten ja naisten välinen ero säilyy myös tarkasteltaessa tapaturmasuhteita eri ikäryhmissä (kuvio 8). Työmatkatapaturman riski kasvaa sekä miehillä että naisilla iän mukaan, mutta naisten riski on silti miehiä korkeampi kaikissa ikäryhmissä. 55–64–vuotiaiden naisten riski loukkaantua työmatkalla on 2,5-kertainen verrattuna nuorimpaan ikäryhmään. Miesten ja naisten välinen suhteellinen ero on myös suurimmillaan vanhimmassa ikäryhmässä.

Kuvio 8. Palkansaajien työmatkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden sukupuolen ja iän mukaan 2006

Suurin osa työmatkatapaturmista sattuu liikuttaessa jalan tai polkupyörällä: kuusi kymmenestä (60 %) työmatkalla loukkaantuneesta oli liikkeellä jalkaisin ja lähes joka neljäs (22 %) ajoi polkupyörällä vahingoittumishetkellä. Miesten ja naisten välisten työmatkatapaturmien erot liikkumistavan mukaan eivät ole suuria: naiset loukkaantuvat hieman miehiä enemmän jalan liikkuessa, kun taas miehet loukkaantuvat henkilöauto-onnettomuuksissa naisia useammin (kuvio 9). Tilastossa ei ole mahdollista ottaa huomioon naisten ja miesten välisiä eroja esimerkiksi polkupyörän tai auton käytön yleisyydessä työmatkalla.

Kuvio 9. Palkansaajien työmatkatapaturmat liikkumistavan ja sukupuolen mukaan 2006

Liikkumistavat huomioon ottaen on luonnollista, että yleisin tapaturmatyyppi on kaatuminen, liukastuminen tai kompastuminen. Kolme neljästä (75 %) vuonna 2006 työmatkalla sattuneesta tapaturmasta oli seurausta kaatumisesta tai liukastumisesta. Toiseksi yleisin tapaturmatyyppi on ’yhteentörmäys auton kanssa’. Noin 11 prosenttia kaikista työmatkatapaturmista aiheutui yhteentörmäyksestä auton kanssa (taulukko 11).

Taulukko 11. Palkansaajien työmatkatapaturmat sukupuolen ja tapaturmatyypin mukaan 2006

Tapaturmatyyppi	Yhteensä		Miehet		Naiset
	N	%	N	%	N	%
Yhteensä	9 332	100	3 487	100	5 845	100
Kaatuminen, liukastuminen ja kompastuminen	7 023	75,3	2 526	72,4	4 497	76,9
Esineiden päälle astuminen	40	0,4	19	0,5	21	0,4
Ajoneuvon ulosajo tai kaatuminen	608	6,5	297	8,5	311	5,3
Yhteentörmäys auton kanssa	1 043	11,2	415	11,9	628	10,7
Yhteentörmäys polkupyörän, mopon tms. kanssa	161	1,7	51	1,5	110	1,9
Yhteentörmäys kiskoilla kulkevan ajoneuvon kanssa	7	0,1	3	0,1	4	0,1
Väkivalta	18	0,2	10	0,3	8	0,1
Muut	432	4,6	166	4,8	266	4,6

Työmatkatapaturmista aiheutuneista vammoista suurin osa on lieviä, usein juuri kaatumisesta aiheutuneita vammoja. Yli neljässä tapauksessa kymmenestä uhrin vammat ovat olleet erilaisia jäsenten sijoiltaan menoja, nyrjähdyksiä ja venähdyksiä (taulukko 12). Vammat kohdistuvat useimmiten raajoihin (taulukko 13).

Taulukko 12. Palkansaajien työmatkatapaturmat tapaturmahetken vamman laadun mukaan 2006

Vamman laatu (ESAW)	Yhteensä		Miehet		Naiset
	N	%	N	%	N	%
Yhteensä	9 332	100	3 487	100	5 845	100
010 Haavat ja pinnalliset vammat	812	8,7	319	9,1	493	8,4
020 Luunmurtumat	1 929	20,7	713	20,4	1 216	20,8
030 Sijoiltaan menot, nyrjähdykset ja venähdykset	4 235	45,4	1 619	46,4	2 616	45,0
040 Amputoitumiset ja irti repeämiset	2	0,0	2	0,1	—	—
050 Tärähdykset ja sisäiset vammat	2 047	21,9	711	20,4	1 336	22,9
060 Palovammat, syöpymiset ja paleltumat	19	0,2	13	0,4	6	0,1
070 Myrkytykset ja tulehdukset	1	0,0	1	0,0	—	—
090 Äänen, värähtelyn ja paineen vaikutukset	—	—	—	—	—	—
110 Sokki	9	0,1	3	0,1	6	0,1
120 Useita vammoja	146	1,6	62	1,8	84	1,4
999 Määrittelemättömät	37	0,4	12	0,3	25	0,4
000 Tieto puuttuu	95	1,0	32	0,9	63	1,1

Taulukko 13. Palkansaajien työmatkatapaturmat sukupuolen ja vahingoittuneen ruumiinosan mukaan 2006

Vahingoittunut ruumiinosa (ESAW)	Yhteensä		Miehet		Naiset
	N	%	N	%	N	%
Yhteensä	9 332	100	3 487	100	5 845	100
10 Pää	353	3,8	119	3,4	234	4,0
20 Niska	528	5,7	185	5,3	343	5,9
30 Selkä, selkäranka	846	9,1	358	10,3	488	8,3
40 Vartalo, sisäelimet	680	7,3	341	9,8	339	5,8
50 Yläraajat	2 805	30,1	1 040	29,8	1 765	30,2
60 Alaraajat	3 272	35,1	1 173	33,6	2 099	35,9
70 Koko keho tai useat ruumiinosat	778	8,3	251	7,2	527	9,0
99 Muut	22	0,2	8	0,2	14	0,2
00 Tieto puuttuu	48	0,5	12	0,3	36	0,6

Yrittäjien työtapaturmat

Seuraavassa tarkastellaan erikseen maatalousyrittäjille ja muille yrittäjille sattuneita työtapaturmia. Työtapaturmatilastossa yrittäjille (pl. maatalousyrittäjät) sattuneet työtapaturmat erotettiin ensimmäisen kerran palkansaajille sattuneista työtapaturmista vuonna 1995. Sitä ennen yrittäjien tapaturmat sisältyivät erittelemättöminä palkansaajien työtapaturmiin. Yrittäjien työtapaturmia koskevia lukuja tarkasteltaessa on syytä ottaa huomioon se, että yrittäjien tapaturmavakuutus on vapaaehtoinen ja kaikilla yrittäjillä ei ole tapaturmavakuutusta. Näin ollen yrittäjien työtapaturmien jakautuminen eri taustamuuttujien (ikä, ammatti, toimiala) mukaan kuvaa myös sitä, missä ammateissa ja millä aloilla yrittäjien vakuutuksia on tavallista enemmän.

Suomessa valtaosa maatalousyrittäjistä asuu tilallaan, ja sen vuoksi työpaikkatapaturmien ja työmatkatapaturmien erottaminen toisistaan ei ole mahdollista. Tässä julkaisussa kaikkia maatalousyrittäjille työssä sattuneita tapaturmia kutsutaan työtapaturmiksi. Maatalousyrittäjien työtapaturmatiedot perustuvat Maatalousyrittäjien eläkelaitoksesta (Mela) saatuihin tietoihin.

Päätoimisen ja työikäisen maatalousyrittäjän lisäksi vakuutettuna voi olla eläkeläinen, alle 18-vuotias yrittäjäperheenjäsen tai osa-aikaisesti maa-, metsä-, riista-, poro- tai kalataloutta harjoittava henkilö. Maatalousyrittäjien määrä on viime vuosina laskenut tasaisesti. Vuoden 2006 lopussa Maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa oli vakuutettuna 87 626 maatalousyrittäjää, mikä on noin 3 000 henkilöä vähemmän kuin vuotta aikaisemmin ja 54 000 henkilöä vähemmän kuin vuonna 1995.

Maatalousyrittäjien työtapaturmat vähentyneet

Maatalousyrittäjien lukumäärässä tapahtuneet muutokset näkyvät myös työtapaturmien määrässä. Vuoden 2006 aikana sattuneista tapaturmista Mela maksoi maatalousyrittäjille korvauksia yhteensä 5 966 tapauksesta. Vähennystä edellisestä vuodesta on noin 700 tapauksen verran. Vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneita työtapaturmia sattui yhteensä 5 019, kun edellisvuonna 5 465 työtapaturmaa johti vähintään neljän päivän poissaoloon työstä. Maatalousyrittäjien työtapaturmien lukumäärä on alentunut koko viimeksi kuluneiden kuuden vuoden ajan, pois lukien vuoden 2005 (kuvio 10).

Kuvio 10. Maatalousyrittäjien vähintään 4 päivän poissaoloon johtaneet työtapaturmat (pl. työkuolemat) vuosina 2000–2006

Maatalousyrittäjien työkuoleman riski aleni

Kaikista vuonna 2006 korvatuista työtapaturmista 5 tapausta johti työntekijän kuolemaan, kun edellisenä vuonna 9 maatalousyrittäjää menehtyi työtapaturman seurauksena. Kaikki tapaturmaisesti työssään kuolleet olivat miehiä. Kaikista vuosien 2000-2006 maatalousyrittäjien työkuolemista ainoastaan yksi on sattunut naiselle. Tämä tapahtui vuonna 2005. Kuviossa 11 on tarkasteltu sekä maatalousyrittäjien tapaturmasuhteita sekä työkuolemien että vähintään 4 päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden tapaturmien osalta sataatuhatta maanviljelijää kohden ajanjaksolla 2000-2006. Kuvio osoittaa, että työkuoleman riski vaihtelee voimakkaasti eri vuosina. Vuonna 2006 kuoli 5,6 maatalousyrittäjää 100 000 vakuutettua kohden, kun vuonna 2005 vastaava suhdeluku oli 9,8. Vuosi 2000 on lähimenneisyyden synkin, jolloin työtapaturmissa menetti henkensä 12,9 maatalousyrittäjää 100 000 vakuututettua kohden.

Kuvio 11. Maatalousyrittäjien työtapaturmasuhteet vuosina 2000–2006

Taulukossa 14 on verrattu maatalousyrittäjien kuolemaan johtaneiden työtapaturmien tapaturmasuhdetta palkansaajien riskialteimpiin toimialoihin vuosina 2005 ja 2006. Koska työkuolemissa menehtyneiden enemmistö on tavallisesti miehiä, on heidän tapaturmasuhdelukunsa esitetty erikseen. Luvuista käy ilmi, että työ oli vaarallisinta kuljetus, varastointi ja tietoliikenne toimialalla, jossa 11,5 miestä menetti henkensä 100 000 vakuutettua palkansaajaa kohden vuonna 2006. Vuotta aiemmin työkuoleman riski oli suurin maatalousyrittäjinä työskentelevillä miehillä. Palkansaajien toiseksi vaarallisin toimiala oli rakentaminen. Vuonna 2006 7,9 miestä menetti henkensä 100 000 vakuutettua palkansaajaa kohden rakentamisen toimialalla. Vuonna 2005 vastaava luku oli 10,5.

Taulukko 14. Maatalousyrittäjien työkuolemat verrattuna palkansaajien työkuolemiin riskialtteilla toimialoilla 100 000 maanviljelijää tai palkansaaja kohden vuosina 2005–2006

	Vuosi 2005		Vuosi 2006
	Kaikki	Miehet	Kaikki	Miehet
Maatalousyrittäjät	9,8	13,5	5,6	8,6
Palkansaajat	2,4	4,4	2,2	4,1
Teollisuus	1,5	2,1	1,7	2,3
Rakentaminen	9,8	10,5	7,3	7,9
Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne	10,0	11,3	8,1	11,5

Lievien, alle neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttaneiden työtapaturmien osuus on pysynyt viime vuosien aikana suunnilleen samalla tasolla ollen noin 10 prosenttia kaikista korvatuista tapaturmista. Useampi kuin joka neljäs työtapaturmista (29 %) oli puolestaan niin sanottuja vakavia vahinkoja eli ne aiheuttivat yli kuukauden mittaisen työkyvyttömyyden (liitetaulukko 5). Seuraavassa tarkastellaan tarkemmin niitä työtapaturmia, joista seurasi vähintään neljän päivän työstä poissaolo.

Maatalousyrittäjien työtapaturmariski uuteen laskuun

Maatalousyrittäjien tapaturmariski aleni 2000–luvun alkuvuodet (kuvio 11). Vuonna 2006 maatalousyrittäjille sattui 5627 työtapaturmaa sataatuhatta vakuutettua maatalousyrittäjää kohden, mikä oli selvästi vähemmän kuin vuonna 2005 (5962). Vuoden 2005 'tapaturmapiikki' voi osittain johtua vuoden 2005 alussa käyttöön otetusta sairaanhoidon täyskustannusvastuujärjestelmästä. Maatalousyrittäjien tapaturmariski on kuitenkin edelleen selvästi suurempi kuin palkansaajilla ja on selvästi korkeampi miehillä kuin naisilla: miehille sattui 6 436 ja naisille 4 122 työtapaturmaa sataatuhattatuhatta vakuutettua maatalousyrittäjää kohden (kuvio 12). Sukupuolten välinen ero selittyy osin sillä, että miehet tekevät perinteisesti maataloudessa sellaisia töitä, joissa sattuu paljon tapaturmia. Näitä ovat esimerkiksi rakennustyöt sekä koneiden ja laitteiden käyttöön ja huoltoon liittyvät tehtävät.

Kuvio 12. Maatalousyrittäjien työtapaturmat 100 000 vakuutettua kohden sukupuolen ja iän mukaan vuonna 2006

Maatalousyrittäjien tapaturmista lähes kaksi kolmasosaa (64 %) sattuu yli 45-vuotiaille. Työtapaturman uhriksi joutuneiden miesten ja naisten ikäjakauma on samantyyppinen. Vuonna 2006 suhteellisesti eniten työtapaturmia sattui alle 25-vuotiaille (5 439). Tapaturmariskin vuosittainen vaihtelu voi heillä olla melko suurta, sillä nuorimpaan ikäluokkaan kuuluvia vakuutettuja maatalousyrittäjiä ei ole kovin paljoa.

Karjanhoitotyössä sattuu eniten tapaturmia

Erilaisissa karjanhoitotehtävissä sattuneiden työtapaturmien osuus oli samansuuruinen kuin vuotta aiemmin. Erityisesti naiset joutuvat työtapaturman uhriksi karjaa hoitaessaan, sillä useampi kuin kolme neljästä (77 %) naisille sattuneesta työtapaturmasta sattui karjanhoitotyössä. Miehillä vastaava osuus oli hieman yli kolmasosa (36 %) (taulukko 15). Toiseksi eniten tapaturmia sattui maatilatalouden muissa töissä, joita ovat muun muassa erilaisten koneiden ja laitteiden asennus ja huoltotyöt. Alle joka viides työtapaturma (16 %) sattui maanviljelyyn liittyvissä tehtävissä. Käytettävissä olevan tilastoaineiston perusteella ei voida kuitenkaan tehdä suoranaisia johtopäätöksiä eri työalueilla tehtävän työn vaarallisuudesta, koska tällöin tulisi tietää eri työtehtäviin käytetyn työajan määrä. Työvaihetta kuvaavan muuttujan luokitus on kansallinen. Melan perinteisesti käyttämä luokitus on tarkempi kuin työtehtävää kuvaavan ESAW -muuttujan.

Taulukko 15. Maatalousyrittäjien työtapaturmat työvaiheen ja sukupuolen mukaan 2006

	Yhteensä		Miehet		Naiset
	N	%	N	%	N	%
Yhteensä	5 019	100	3 734	100	1 285	100
Maanviljelytyöt	778	15,5	672	18,0	106	8,2
Karjanhoitotyöt	2 337	46,6	1 352	36,2	985	76,7
Metsätyöt	413	8,2	386	10,3	27	2,1
Rakennustyöt	252	5,0	228	6,1	24	1,9
Maatilatalouden muut työt	1 111	22,1	971	26,0	140	10,9
Muut työt	128	2,6	125	3,3	3	0,3

Noin joka kolmannessa (34 %) tapauksessa maatalousyrittäjän tapaturmaan johtanut poikkeava tapahtuma oli henkilön putoaminen, hyppääminen, kaatuminen tai liukastuminen. Väkivalta, järkyttävä tilanne tai poikkeava läsnäolo (esim. suojauksen ohitus) johti tapaturmaan joka neljännessä (25 %) tapauksessa.

Maatalousyrittäjät loukkaantuvat useimmiten iskeytymällä kiinteää pintaa vasten

Maatalousyrittäjien yleisin vahingoittumistapa oli iskeytyminen kiinteää pintaa tai liikkumatonta aiheuttajaa vasten. Noin kolmessa kymmenestä (31 %) tapauksessa henkilö vahingoittui iskemällä itsensä lattiaan, maahan tai muuhun vastaavaan (kuvio 13). Naismaatalousyrittäjät joutuivat miehiä useammin eläimen töytäisemäksi tai potkaisemaksi, sillä noin joka neljäs (24 %) sattuneesta vahingosta oli eläimen aiheuttama. Joka kymmenes (12 %) työtapaturmassa loukkaantunut mies vahingoittui eläimen puremasta, potkusta tai vastaavasta. Yli joka neljännessä (27 %) maatalousyrittäjälle sattuneessa työtapaturmassa välittömänä vamman aiheuttajana oli eläin, ihminen tai vamma oli aiheutunut kasveista (kuvio 14). Todennäköisesti valtaosassa näissä maatalousyrittäjien työtapaturmissa aiheuttajana on ollut nimenomaan eläin. Erilaiset rakennukset, rakenteet ja pinnat olivat aiheuttajina joka viidennessä (21 %) työtapaturmassa. Melu, paine, tulipalo, valokaari, valo, lumi tai vesistöt olivat aiheuttaja 11 prosentissa työtapaturmista. Maatalousyrittäjäin eläkelaitos kerää aiheuttajaa koskevat tiedot käyttäen ESAW -luokitusta.

Kuvio 13. Maatalousyrittäjien työtapaturmat vahingoittumistavan (ESAW) ja sukupuolen mukaan 2006

Kuvio 14. Maatalousyrittäjien työtapaturmat vamman välittömän aiheuttajan mukaan 2006

Vuonna 2006 työtapaturmissa loukkaantuneiden maatalousyrittäjien vammoista 40 prosenttia oli erilaisia sijoiltaan menoja, nyrjähdyksiä ja venähdyksiä. Haavat ja pinnalliset vammat (29 %) muodostavat toisen suuren vammaryhmän. Luunmurtumia oli noin joka kuudes kaikista työtapaturmien uhriksi joutuneiden maatalousyrittäjien vammoista (16 %). Miesten ja naisten vammojen jakaumissa ei ollut merkittäviä eroja: miesten vammat olivat naisia useammin haavoja ja pintavammoja kun naisten vammat vastaavasti erilaisia tärähdyksiä ja sisäisiä vammoja (kuvio 15).

Kuvio 15. Maatalousyrittäjien työtapaturmat vamman laadun ja sukupuolen mukaan 2006

Tasan 70 prosenttia maatalousyrittäjien kaikista työtapaturmista kohdistui raajoihin (kuvio 16). Naisilla tapaturmat vaurioittivat useimmin jalkoja, miehillä yläraajoja. Useimmiten alaraajoista vaurioituivat polven seutu ja yläraajoista kämmen tai sormet.

Kuvio 16. Maatalousyrittäjien työtapaturmat vahingoittuneen ruumiinosan ja sukupuolen mukaan 2006

Yrittäjät loukkaantuvat useimmiten teollisissa ammateissa ja talonrakennustöissä

Yrittäjille vuonna 2006 sattuneista työtapaturmista vakuutuslaitokset maksoivat korvausta kaikkiaan 5 422 työtapaturmasta. Määrään sisältyvät myös ne tapaturmat, joista maksettiin vain sairaskulujen korvausta. Näiden lyhyiden, alle neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttaneiden työtapaturmien osuus oli noin 40 prosenttia kaikista yrittäjien tapaturmista. Vuotta aiemmin korvausta maksettiin 5 241 tapaturmasta. Tiedot koskevat muita yrittäjiä kuin maatalousyrittäjiä.

Yrittäjille sattui vuonna 2006 yhteensä 3 190 vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttanutta työtapaturmaa. Tämä on 48 tapausta enemmän kuin edellisenä vuonna. Työtapaturmien sukupuolittainen jakauma on yrittäjillä samansuuntainen kuin palkansaajilla: valtaosa (87 %) yrittäjien työtapaturmista sattui miehille. Työtapaturman uhrien ikäjakaumasta ilmenee, että noin kaksi kolmasosaa (64 %) yrittäjien työtapaturmista sattui 35–54 -vuotiaille (taulukko 16).

Taulukko 16. Yrittäjien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja iän mukaan 2006

Ikä	Yhteensä		Miehet		Naiset
	N	%	N	%	N	%
Yhteensä	3 190	100	2 787	100	403	100
15–24	35	1,1	31	1,1	4	1,0
25–34	398	12,5	345	12,4	53	13,2
35–44	967	30,3	865	31,0	102	25,3
45–54	1 062	33,3	922	33,1	140	34,7
55–64	675	21,2	580	20,8	95	23,6
Muut	53	1,7	44	1,6	9	2,2

Yrittäjille, kuten palkansaajillekin, työtapaturmia sattui eniten teollisissa ammateissa ja talonrakennustöissä. Myös toimialoittain tarkasteltuna yrittäjien riskialat ovat pääosin samat kuin palkansaajien. Vaarallisimpia toimialoja ovat rakentaminen sekä kuljetus-, varastointi ja tietoliikennealat. Yrittäjille sattuneiden tapaturmista aiheutumista ja seurauksia kuvaavia muuttujia tarkastellaan tarkemmin liitetaulukoissa 6–10.

Lähde: Työtapaturmat 2006, Tilastokeskus

Lisätietoja: Arto Miettinen 09–1734 2963, etunimi.sukunimi@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala

---

Päivitetty 26.11.2008