Etusivu > Tilastot > Työtapaturmat > 2007 > Palkansaajien työpaikkatapaturmat

Palkansaajien työpaikkatapaturmat

Työkuoleman riski laski selvästi

Palkansaajien kuolemaan johtaneita työpaikkatapaturmia sattui vuonna 2007 yhteensä 37. Työkuolemien määrä verrattuna edellisvuoteen laski selvästi, sillä vuonna 2006 työpaikkatapaturmissa menehtyi 47 palkansaajaa. On huomattava, että työliikenteessä sattuneita tapaturmia ei korvauskäsittelyssä aina pystytä erottamaan työmatkatapaturmista. Tästä syystä osa työliikenteessä sattuneista tapaturmista tulee kirjatuksi työmatkatapaturmaksi. Liikenteessä sattuneet työpaikkatapaturmat ovat vähentyneet 1990-luvun alusta. (Liitetaulukko 1).

Työkuoleman riski laski myös selvästi. Vuonna 2007 keskimäärin 1,7 palkansaajaa sadastatuhannesta sai surmansa työpaikkatapaturmissa (kuvio 1). Vastaava luku oli 2,2 vuonna 2006. Sukupuolten välinen ero työtapaturmakuolleisuudessa oli edelleen selvä: 37:stä kuolemaan johtaneesta työpaikkatapaturmasta 32 sattui miehille ja vain 5 naisille. Työkuolemat keskittyvät tietyille toimialoille: lähes kaksi kolmasosaa työkuolemista sattui joko teollisuuden, rakentamisen tai kuljetuksen, varastoinnin ja tietoliikenteen toimialoilla (liitetaulukko 4). Työkuoleman riski on ollut erityisen suuri rakentamisen toimialalla. Riski kuitenkin pieneni vuodesta 2006, sillä vuonna 2007 sattui 5,9 kuolemaan johtanutta työpaikkatapaturmaa sataatuhatta rakentamisen toimialalla toiminutta palkansaajaa kohden. Vuotta aiemmin vastaava tapaturmasuhde oli 7,3. Kuolemaan johtaneiden työtapaturmien riski pieneni myös kuljetuksen, varastoinnin ja tietoliikenteen toimialalla, jossa työtapaturmissa menehtyi keskimäärin 5,2 palkansaajaa sataatuhatta kohden. Vuonna 2006 vastaava tapaturmasuhde oli 8,1.

Kuvio 1. Palkansaajien työpaikkakuolemat 100 000 palkansaajaa kohden 1991-2007

Palkansaajien työpaikkatapaturmien määrä kasvoi hieman, mutta riski pieneni

Palkansaajille sattuneiden työpaikkatapaturmien määrä oli vuonna 2007 hieman edellistä vuotta korkeampi. Vuonna 2006 palkansaajille sattui 55 471 vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttanutta työpaikkatapaturmaa. Tämä oli 218 tapaturmaa enemmän kuin vuonna 2006. Tapaturmien määrä on lisääntynyt vuodesta 2004, jolloin vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneita työpaikkatapaturmia sattui 51 143. Osittain tämä voi johtua aikaisemmin mainitusta sairaanhoidon täky-uudistuksesta. Maatalousyrittäjien työpaikkatapaturmat vähenivät edellisestä vuodesta lähes kolmella sadalla, mutta muille yrittäjille sattuneiden työpaikkatapaturmien lukumäärä kasvoi hieman (kuvio 2). On kuitenkin huomioitava, että vakuutus työtapaturman varalta on yrittäjälle vapaaehtoinen, joten työpaikkatapaturmien määrään vaikuttaa vakuuttamisen suosio yrittäjien keskuudessa. Arviolta noin 40 prosentilla yrittäjistä on työtapaturmavakuutus..

Kuvio 2. Työpaikkatapaturmien lukumäärän muutos ammattiaseman mukaan vuosina 2000-2007

Suomalaisten palkansaajien työpaikkatapaturman riski on alentunut 1990 –luvun lopusta alkaen (kuvio 3). Tämä käy ilmi, kun suhteutetaan palkansaajien työpaikkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden. Vuosien 1998–2004 välillä työtapaturmasuhde aleni noin 14 prosenttia. Työtapaturmasuhteella mitattu työtapaturmariski laski vuodesta 2006 hieman (-2,0 %). Vuonna 2007 sataatuhatta palkansaajaa kohden sattui 2 530 vähintään neljän päivän työstä poissaoloon johtanutta työtapaturmaa, kun vastaava suhde vuonna 2006 oli 2 582.

Kuvio 3. Palkansaajien työpaikkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden 1996-2007

Työtapaturmat ovat edelleen miesten ongelma: lähes kolme neljästä (73 %) työpaikalla sattuneesta työtapaturmasta sattuu miehelle. Miesten työtapaturmariski on siten perinteisesti ollut selvästi korkeampi kuin naisilla. Tapaturmasuhteella mitattu miesten riski joutua työtapaturman uhriksi työpaikalla on yli 2,5-kertainen naisiin verrattuna. Keskeisin syy tähän on se, että miehet työskentelevät naisia useammin toimialoilla ja työtehtävissä, joissa työtapaturmariski on keskimääräistä korkeampi.

Taulukko 2. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja iän mukaan 2007

Ikä	Yhteensä		Miehet		Naiset
	N	%	N	%	N	%
Yhteensä	55 471	100	40 494	100	14 977	100
15–24	8 249	14,9	6 186	15,3	2 063	13,8
25–34	12 374	22,3	9 617	23,7	2 757	18,4
35–44	13 094	23,6	9 711	24,0	3 383	22,6
45–54	13 647	24,6	9 647	23,8	4 000	26,7
55–64	7 911	14,3	5 178	12,8	2 733	18,2
Muut	196	0,4	155	0,4	41	0,3

Miesten työtapaturmariski on suurin nuorimmassa ikäryhmässä (15-24 v.). Nuorille miehille sattui 4 515 vähintään neljän päivän työstä poissaoloon johtanutta työpaikkatapaturmaa sataatuhatta palkansaajaa kohden vuonna 2007 (kuvio 2). Tämä merkitsi sitä, että tapaturmasuhteella laskettu riski oli yli 20 prosenttia suurempi kuin miespalkansaajilla keskimäärin. Nuorilla miehillä tapaturmariski kasvoi hieman edellisvuodesta (2,8 %), kun taas miespalkansaajilla kaikkiaan se laski hieman (2,3 %). Riski alenee lähes tasaisesti iän myötä. Toisin kuin miehillä, naisten tapaturmariski on korkein vanhimmassa, 55–64 -vuotiaiden ikäryhmässä. Ikäryhmien väliset erot ovat kuitenkin varsin pieniä. Tapaturmasuhteen kautta valottuva kuva sukupuolen mukaisesta työtapaturmatilanteesta onkin pysytellyt lähes ennallaan vuodesta toiseen.

Kuvio 4. Palkansaajien työpaikkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden sukupuolen ja iän mukaan 2007

Talonrakennustyö edelleen vaarallisinta

Vuonna 2007 työtapaturmataajuudella mitattuna korkean työtapaturmariskin toimialoja olivat rakentaminen (41,8), puutavaran valmistus (38,0) ja metallituotteiden valmistus (36,0). Kuviossa 5 on esitetty toimialat, joissa työtapaturmataajuus oli keskimääräistä (15,9) korkeampi. Taajuudet on laskettu vähintään 4 päivän työkyvyttömyyteen johtaneista työpaikkatapaturmista ilman työkuolemia. Kuntasektorilla työskentelevät on luokiteltu omaan luokkaan, koska työtapaturma-aineistossa heiltä puuttuu tieto toimialasta. Kunta-alan palkansaajille sattui 9,8 työpaikkatapaturmaa miljoonaa tehtyä työtuntia kohden vuonna 2007, kun vuotta aiemmin heidän työtapaturmataajuutensa oli 10,2.

Kuvio 5. Palkansaajien työpaikkatapaturmat miljoonaa tehtyä työtuntia kohden toimialan mukaan 2007, tapaturmataajuus yli keskiarvon

Ammattitarkastelu osoittaa, että talonrakennustyön ammattiryhmässä työtapaturmariski on edelleen korkein, noin nelinkertainen keskimääräiseen verrattuna. Vuonna 2007 talonrakennustyön ammateissa sattui 10 906 vähintään 4 päivän työkyvyttömyyteen johtanutta työpaikkatapaturmaa sataatuhatta palkansaajaa kohden. Vuotta aiemmin vastaava tapaturmasuhde oli 11 045.

Seuraavana tulevat elintarviketeollisuustyön (7 854), puutyön (7 745) ja konepaja- ja rakennusmetallityön (6 999) ammattiryhmät. Kuviossa 8 on esitetty ammattiryhmät, joissa työpaikkatapaturman riski on keskimääräistä korkeampi. Keskimäärin vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneita työpaikkatapaturmia sattui 2 530 sataatuhatta palkansaajaa kohden. Lukumääräisesti eniten tapaturmia sattui edellisvuosien tapaan eri teollisuuden ammattiryhmissä.

Kuvio 6. Palkansaajien työpaikkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden ammatin mukaan 2007, tapaturmasuhde yli keskiarvon

Kuten tapaturmansuhteella, myös tapaturmataajuudella mitattu työtapaturmariski pieneni vuosien 1998–2004 välisenä aikana, noin 12 prosenttia. Vuonna 1998 palkansaajille sattui 17,2 vähintään neljän päivän työstä poissaoloon johtanutta tapaturmaa työpaikalla miljoonaa työtuntia kohden, kun vuoteen 2004 tultaessa taajuus oli alentunut 15,2:een. Vuonna 2005 työtapaturmataajuus kohosi 16,1:een ja pysyi samana vuonna 2006. Vuonna 2007 tapaturmataajuus aleni hieman, ollen 15,9.

Tapaturmataajuus on työtapaturmasuhdetta tarkempi riskimittari, sillä tapaturmien määrä suhteutetaan aikaan (tehtyihin työtunteihin), jona palkansaajat ovat olleet alttiina työtapaturmalle. Työssäoloaika eli tapaturmalle alttiina olemisen aika voi tällöin eri henkilöillä vaihdella.

Aiemmin Tilastokeskuksen työtapaturmatilastossa tapaturmasuhde laskettiin suhteuttamalla vähintään 3 päivän työkyvyttömyyteen johtaneet työpaikkatapaturmat tuhatta palkansaajaa kohden. Tunnuslukuja on yhdenmukaistettu kansallisesti sekä Eurostatin käytännön mukaisiksi. Tapaturmasuhde lasketaan suhteuttamalla vähintään 4 päivän työkyvyttömyyteen johtaneet työpaikkatapaturmat sataatuhatta referenssiväestöön kuuluvaa kohden. Tapaturmataajuus lasketaan suhteuttamalla vähintään 4 päivän työstä poissaolon aiheuttaneet työpaikkatapaturmat miljoonaa tehtyä työtuntia kohden. Palkansaajien lukumäärä- ja työtuntitiedot saadaan Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksesta.

Palkansaajien työpaikkatapaturmien sattumisolosuhteita ja -tapaa kuvaavat ESAW -muuttujat

Vuonna 2003 Suomessa otettiin käyttöön uusittu työtapaturmailmoituslomake, jolla kerättiin ensimmäisen kerran Euroopan työtapaturmatilaston (ESAW) mukaisia työtapaturman sattumisolosuhteita ja -tapaa kuvaavia tietoja. Vuoden 2007 Tilastokeskuksen työtapaturmatilastossa näitä tietoja julkaistaan nyt viidettä kertaa. Verrattuna edellisvuoden tilastoon muuttujien jakaumat ovat samansuuntaisia ja vaikuttavat siten varsin luotettavilta. Eurostatin hanke on kunnianhimoinen ja kerättävä tieto paikoin seikkaperäistä, joten tässä esitetyistä tiedoista saadaan kattava kuva työtapaturman sattumisen aikana vallinneista olosuhteista, syistä ja seurauksista.

Jäsenmaat ovat voineet käyttää harkintavaltaa tietojen keruun laajuudessa. Suomessa työtapaturmatiedot kerätään keskeisistä ESAW -muuttujista, joista osassa niitä tiedonkeruussa on rajoituttu pääluokkatasolle. Tiedot esitetään työtapaturman sattumisprosessin mukaisesti niin, että ensin kuvataan vallinneita olosuhteita, sitten tapahtumien kulkua ja viimeiseksi tapaturmasta aiheutuneita seurauksia. Osassa muuttujia luokkia on yhdistetty esitystavallisista seikoista johtuen. Tekstiosassa esitetään pääosin sukupuolen mukaisia jakaumia ja liitetaulukko-osassa muiden taustamuuttujien kuten toimialan ja ammatin mukaisia jakaumia. Tämän lisäksi esitetään tietoja vain kansalliseen luokitukseen perustuen. Esimerkiksi työtapaturman välitöntä aiheuttajaa kuvaavan muuttujan tiedot ovat tällaisia (ks. taulukko 7). ESAW -tilastoon perustuvia tietoja koskevissa taulukoissa ja kuvioissa on mainittu niiden olevan yhteiseurooppalaisen työtapaturmatilastoluokituksen mukaisia.

Useimmat tapaturmista sattuivat henkilön liikkuessa

Aluksi esitetään tietoja työtapaturmaa edeltävistä yleisistä olosuhteista. Ensimmäinen ESAW -muuttuja kuvaa missä työtehtävässä palkansaaja työskenteli työpaikkatapaturman sattuessa. Työtehtävä ei kuitenkaan tarkoita henkilön ammattia, koska henkilön työtehtävät voivat samassa ammatissa vaihdella eri hetkinä. Hieman yli kolmasosa (35,8 %) miesten työtapaturmista sattui tuotantoon, jalostukseen, käsittelyyn tai varastointiin liittyvissä työtehtävissä. Naisten työtapaturmista suhteellisesti eniten (43,4 %) sattui julkisiin tai yksityisiin palveluihin liittyvissä tehtävissä (taulukko 3).

Taulukko 3. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja työtehtävän mukaan 2007

Työtehtävä (ESAW)	Yhteensä		Miehet		Naiset
	N	%	N	%	N	%
Yhteensä	55 471	100	40 494	100	14 977	100
10 Tuotanto, jalostus, käsittely, varastointi	17 471	31,5	14 515	35,8	2 956	19,7
20 Maarakentaminen, rakentaminen, purkaminen	5 880	10,6	5 773	14,3	103	0,7
30 Maa- ja metsätalous, puutarhanhoito, kalankasvatus, eläinten hoito	1 536	2,8	934	2,3	602	4,0
40 Julkiset ja yksityiset palvelut	8 412	15,2	1 909	4,7	6 503	43,4
50 Tukitoiminnot	11 110	20,0	9 104	22,5	2 006	13,4
60 Kuljettaminen, kulkeminen, urheilu, taiteet	8 637	15,6	6 342	15,7	2 295	15,3
99 Muut työpaikalla suoritetut tehtävät	708	1,3	478	1,2	230	1,5
00 Tieto puuttuu	1 717	3,1	1 439	3,6	278	1,9

Työsuoritus kuvaa henkilön täsmällistä fyysistä toimintaa juuri ennen vahingoittumishetkeä, kun työtehtävä-muuttujalla kuvattiin edellä työn yleistä luonnetta tapaturman sattuessa. Työsuorituksella kuvattava fyysinen toiminta voi olla tarkoituksellista tai vapaaehtoista, mutta sen ei tarvitse välttämättä olla pitkäkestoista. Tulosten mukaan useampi kuin joka kolmas tapaturma sattui henkilön liikkuessa. Naisten (42,9 %) työtapaturmista suurempi osa sattui liikkumisen yhteydessä kuin miehillä (31,6 %) (taulukko 4). Lähes joka viides (19,4 %) tapaturma sattui henkilön siirtäessä taakkaa käsivoimin. Samoin lähes viidesosa (19,5 %) tapaturmista sattui erilaisten esineiden käsittelyn yhteydessä. Miehille sattui suhteellisesti naisia yli puolet enemmän työtapaturmia käsikäyttöisillä työkaluilla työskentelyn yhteydessä.

Taulukko 4. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja työsuorituksen mukaan 2007

Työsuoritus (ESAW)	Yhteensä		Miehet		Naiset
	N	%	N	%	N	%
Yhteensä	55 471	100	40 494	100	14 977	100
10 Koneen käyttäminen	2 701	4,9	2 261	5,6	440	2,9
20 Käsikäyttöisillä työkaluilla työskenteleminen	7 026	12,7	6 055	15,0	971	6,5
30 Kulkuneuvon tai siirtolavan ohjaaminen tai sellaisessa matkustaminen	1 322	2,4	1 021	2,5	301	2,0
40 Esineiden käsitteleminent	10 801	19,5	8 062	19,9	2 739	18,3
50 Taakan siirtäminen käsivoimin	10 789	19,4	7 799	19,3	2 990	20,0
60 Henkilön liikkuminen	19 208	34,6	12 784	31,6	6 424	42,9
70 Paikallaan olo työpisteessä	1 221	2,2	786	1,9	435	2,9
99 Muut luettelemattomat työsuoritukset	1 189	2,1	759	1,9	430	2,9
00 Tieto puuttuu	1 214	2,2	967	2,4	247	1,6

Tapaturman syy useimmiten kaatuminen, liukastuminen tai putoaminen

Seuraavassa tarkastellaan itse työtapaturmaan johtaneiden tapahtumien kulkua. Naisilla noin kolmasosa (32,0 %) ja miehillä hieman alle 30 prosenttia (28,4 %) työtapaturmista oli seurausta kaatumisesta, hyppäämisestä, liukastumisesta tai putoamisesta (taulukko 5). Osuudet ovat lähes samat kuin vuotta aiemmin. Tämä käy ilmi ”poikkeama” -muuttujasta, jolla kuvataan työsuorituksen aikana sattunutta, työtapaturmaan johtanutta epätavallista tapahtumaa. Jos varsinaista tapaturmaa edeltää useampia poikkeavia tapahtumia, niistä kirjataan se, joka sattui viimeiseksi. Toiseksi yleisin tapaturmaan johtanut tapahtuma sekä miehillä (19,6 %) että naisilla (22,8 %) oli henkilön äkillinen fyysinen kuormittuminen.

Taulukko 5. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja tapaturmaan johtaneen poikkeaman mukaan 2007

Poikkeama (ESAW)	Yhteensä		Miehet		Naiset
	N	%	N	%	N	%
Yhteensä	55 471	100	40 494	100	14 977	100
10 Sähköhäiriö, räjähdys, tulipalo	141	0,3	125	0,3	16	0,1
20 Aineen valuminen, purkautuminen, vuotaminen, höyrystyminen, pölyäminen	1 509	2,7	1 174	2,9	335	2,4
30 Aiheuttajan rikkoutuminen, putoaminen, liukuminen, törmääminen	5 876	10,6	4 557	11,3	1 319	8,8
40 Laitteen, työkalun, esineen, eläimen hallinnan menettäminen	8 020	14,5	6 419	15,9	1 601	10,7
50 Henkilön putoaminen, hyppääminen, kaatuminen, liukastuminen	15 777	28,4	10 989	27,1	4 788	32,0
60 Terävään esineeseen astuminen, takertuminen, itseensä kolhiminen, polvistuminen, istuutuminen	9 087	16,4	6 939	17,1	2 151	14,4
70 Henkilön äkillinen fyysinen kuormittuminen	11 347	20,5	7 938	19,6	3 409	22,8
80 Väkivalta, järkyttävä tilanne, poikkeava läsnäolo	1 142	2,1	463	1,1	679	4,5
99 Muut	1 856	3,4	1 345	3,3	511	3,4
00 Tieto puuttuu	716	1,3	584	1,4	120	0,8

Noin kolme kymmenestä (27,5 %) työtapaturman uhriksi joutuneesta vahingoittui iskeytymällä kiinteää pintaa tai liikkumatonta aiheuttajaa vasten (taulukko 6). Tähän viittaavat myös tapaturmaan johtanutta poikkeavaa tilannetta ilmaisevan muuttujan tiedot, jossa kaatuminen, putoaminen tai vastaava oli yleisin tapaturmaan johtanut tapahtuma. Näiden kahden muuttujan tiedot miehistä ja naisista vastaavat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta lähes identtisesti toisiaan. Noin joka neljäs (26,3 %) vahingoittui äkillisen fyysisen tai psyykkisen kuormittumisen seurauksena. Vahingoittumistapa ilmaisee tapaa, jolla vahingoittunut ruumiinosa joutui kosketuksiin vamman aiheuttajan kanssa. Useiden vahingoittumistapojen ollessa kyseessä kirjataan vakavimman vamman aiheuttanut.

Taulukko 6. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja vahingoittumistavan mukaan 2007

Vahingoittumistapa (ESAW)	Yhteensä		Miehet		Naiset
	N	%	N	%	N	%
Yhteensä	55 471	100	40 494	100	14 977	100
10 Sähkö, lämpötila, vaaralliset aineet	1 645	3,0	1 160	2,9	485	3,2
20 Hapen saannin estyminen	17	0,0	12	0,0	5	0,0
30 Iskeytyminen kiinteää pintaa tai liikkumatonta aiheuttajaa vasten	15 236	27,5	10 542	26,0	4 694	31,3
40 Liikkuvan aiheuttajan osuma tai siihen törmääminen	5 880	10,1	4 626	11,4	1 254	8,4
50 Leikkaavan, terävän, karhean esineen aiheuttama vahingoittuminen	8 910	16,1	7 111	17,6	1 799	12,0
60 Puristuminen, ruhjoutuminen	6 098	11,0	4 740	11,7	1 358	9,1
70 Henkilön äkillinen fyysinen tai psyykkinen kuormittuminen	14 562	26,3	10 366	25,6	4 196	28,0
80 Eläimen tai ihmisen purema, potku jne	945	1,7	357	0,9	588	3,9
99 Muut luettelemattomat vahingoittumistavat	1 798	3,2	1 292	3,2	506	3,4
00 Tieto puuttuu	380	0,7	288	0,7	92	0,6

Hieman yli 30 prosentissa palkansaajien työpaikkatapaturmia vahingoittumistapaan liittyvä vamman välitön aiheuttaja oli erilaiset telineet, tasot ja pinnat (taulukko 7). Valtaosa (74 %) näistä kuului luokkaan ”kulkuväylät, alustat, maa, ovet, seinät, ikkunat ja esteet”. Telineet, tasot ja pinnat olivat vamman aiheuttajina yleisimmät naisilla (34,5 %). Erilaiset aineet, tarvikkeet ja varusteet olivat vamman aiheuttajina yleisimmät miehillä (30,4 %). Suurin osa näistä tapaturman aiheuttajista oli erilaisia materiaaleja, esineitä, tuotteita, sirpaleita tai koneen osia.

Tieto vamman aiheuttajasta kuvaa fyysistä tekijää, jonka kanssa vammautunut ruumiinosa on joutunut kosketuksiin. Useiden aiheuttajien ollessa kyseessä tapaturmailmoituslomakkeen täyttäjää on pyydetty ilmoittamaan vakavimpaan vammaan johtaneen aiheuttajan.

Taulukko 7. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja vamman välittömän aiheuttajan mukaan 2007

Välitön aiheuttaja (TVL)              1)	Yhteensä		Miehet		Naiset
	N	%	N	%	N	%
Yhteensä	55 471	100	40 494	100	14 977	100
1100-1399 Telineet, tasot ja pinnat	17 088	30,8	11 918	29,4	5 170	34,5
2100-2799 Työkalut, koneet ja laitteistot	9 480	17,1	7 939	20,0	1 541	10,2
2801-2899 Kuljetus-, siirto- ja säilytyslaitteet	3 142	5,7	2 239	5,5	903	6,0
3100, 3200 Kulkuvälineet	1 583	2,9	1 309	3,2	274	1,8
4100-4400 Aineet, tarvikkeet ja varusteet	15 822	28,5	12 327	30,4	3 495	23,3
5100 Ihmiset, eläimet, kasvit	2 748	5,0	861	2,1	1 887	12,6
5200 Irtojätteett	404	0,7	310	0,8	94	0,6
5300 Melu, paine, tulipalo, valokaari, valo, lumi, vesistöt	591	1,1	407	1,0	184	1,2
9999 Muu aiheuttaja	3 273	6,0	2 180	5,4	1 093	7,3
0000 Tieto puuttuu	1 340	2,4	1 004	2,5	336	2,2

1) Muuttujan luokitus on kansallinen (TVL = Tapaturmavakuutuslaitosten liitto).

Palkansaajien työtapaturma-aineistossa on käytössä kansallinen luokitus vamman aiheuttajaa kuvaavassa muuttujassa. Luokitus on aiempaa huomattavasti yksityiskohtaisempi. Tuloksia tarkasteltaessa on hyvä pitää mielessä kaksi seikkaa. Ensinnäkin työtapaturman sattuminen on yleensä monen eri tekijän summa eikä yksittäistä aiheuttajaa aina voida osoittaa yksiselitteisesti. Muuttujan tiedot osoittavat kuitenkin sen, millaisella välineellä tai työkalulla uhri työskenteli, tai millaisessa työympäristössä uhri oli tapaturman sattuessa. Toiseksi, puutteellinen opastus tai työntekijän kokemattomuus ovat usein merkittäviä osallisia tapaturman syntyyn. Näiden tekijöiden tilastointi on hankalaa ja usein mahdotonta.

Neljässä työtapaturmassa kymmenestä (42,0 %) vamma oli jäsenen sijoiltaan meno, nyrjähdys tai venähdys. Seuraavaksi yleisimpiä olivat haavat ja pinnalliset vammat (26,0 %) sekä erilaiset tärähdykset ja sisäiset vammat (16,8 %) (taulukko 8). Työtapaturmista aiheutui miehille useammin kuin naisille haavoja ja erilaisia pinnallisia vammoja, naisille taas jäsenen sijoiltaan menoja, nyrjähdyksiä ja venähdyksiä. Tämä on sopusoinnussa edellä esitettyjen tulosten kanssa, joista ilmeni, että miehet loukkaavat itsensä työtapaturmissa naisia useammin teräviin esineisiin ja naiset loukkaantuvat vastaavasti miehiä useammin kaatumisen tai liukastumisen seurauksena.

Taulukko 8. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja vamman laadun mukaan 2007

Vamman laatu (ESAW)	Yhteensä		Miehet		Naiset
	N	%	N	%	N	%
Yhteensä	55 471	100	40 494	100	14 977	100
010 Haavat ja pinnalliset vammat	14 220	26,0	11 226	27,7	3 194	21,3
020 Luunmurtumat	5 638	10,2	4 251	10,5	1 387	9,3
030 Sijoiltaan menot, nyrjähdykset ja venähdykset	23 250	42,0	16 346	40,4	6 904	46,1
040 Amputoitumiset ja irti repeämiset	195	0,4	170	0,4	25	0,1
050 Tärähdykset ja sisäiset vammat	9 330	16,8	6 675	16,5	2 655	17,8
060 Palovammat, syöpymiset ja paleltumat	1 290	2,3	855	2,1	435	2,9
070 Myrkytykset ja tulehdukset	228	0,4	184	0,5	44	0,3
080 Hukkuminen ja tukehtuminen	2	0,0	2	0,0	0	0,0
090 Äänen, värähtelyn ja paineen vaikutukset	15	0,0	11	0,0	4	0,0
100 Äärilämpötilojen, valon ja säteilyn vaikutukset	21	0,0	19	0,0	2	0,0
110 Sokki	93	0,2	58	0,1	35	0,2
120 Useita vammoja	192	0,4	131	0,3	61	0,4
999 Määrittelemättömät	437	0,8	309	0,8	128	0,9
000 Tieto puuttuu	360	0,7	257	0,6	103	0,7

Useampi kuin neljä kymmenestä (43,7 %) kaikista työpaikkatapaturmista kohdistuu yläraajoihin (taulukko 9). Näistä noin kolme neljäsosaa kohdistuu kämmeneen tai sormiin. Vajaa 30 prosenttia tapaturmista vahingoittaa alaraajoja, joihin lasketaan kuuluviksi lonkat, reidet, polvet, sääret ja nilkat.

Taulukko 9. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja vahingoittuneen ruumiinosan mukaan 2007

Vahingoittunut ruumiinosa (ESAW)	Yhteensä		Miehet		Naiset
	N	%	N	%	N	%
Yhteensä	55 471	100	40 494	100	14 977	100
10 Pää	2 209	4,0	1 710	4,2	499	3,3
20 Niska	578	1,0	398	1,0	180	1,2
30 Selkä, selkäranka	8 093	14,6	5 730	14,2	2 363	15,8
40 Vartalo, sisäelimet	2 557	4,6	2 046	5,1	511	3,4
50 Yläraajat	24 252	43,7	18 074	44,6	6 178	41,3
60 Alaraajat	16 353	29,5	11 660	28,8	4 693	31,3
70 Koko keho tai useat ruumiinosat	1 202	2,2	726	1,8	476	3,2
99 Muut	132	0,2	79	0,2	53	0,4
00 Tieto puuttuu	95	0,2	71	0,2	24	0,2

Poissaolon kesto keskimäärin kaksitoista päivää

Työtapaturmien vakavuutta voidaan arvioida tapaturmasta aiheutuneen työkyvyttömyyden keston perusteella. Poissaolon kestoa kuvaavat luvut ennen vuotta 2002 eivät ole täysin vertailukelpoiset vuosien 2002-2007 lukujen kanssa, koska aiemmin aineistosta ei ole voitu erottaa tapaturmaeläkkeeseen johtaneita tapauksia. Tapaturmaeläkkeeseen johtaneet tapaukset ovat aina vakavia, mutta osassa tapauksia kirjautunut poissaolopäivien määrä on voinut olla vähäinen ennen eläkepäätöstä. Nyt eläketapaukset on rajattu työkyvyttömyyden kestoa koskevan tarkastelun ulkopuolelle.

Työpaikkatapaturmasta aiheutuneen poissaolon keskimääräinen pituus oli 12 päivää (12,1) vuonna 2007. Miesten työkyvyttömyyden keskimääräinen kesto oli 12,9 päivää ja naisten 10,0 päivää. Keskimääräinen tapaturmasta aiheutuneen poissaolon pituus kasvoi iän myötä sekä miehillä että naisilla (kuvio 7). Mukana laskuissa ovat myös alle neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneet työpaikkatapaturmat.

Kuvio 7. Palkansaajien työpaikkatapaturmien työkyvyttömyyden kesto keskimäärin sukupuolen ja iän mukaan 2007

Hieman alle kolmannes (30,0 %) kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttaneista tapaturmista johti 4–6 päivän työkyvyttömyyteen ja vakavia yli 30 päivän tapaturmia – mukaan lukien tapaturmaeläketapaukset – oli 17 prosenttia kaikista tapaturmista (taulukko 10).

Taulukko 10. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja työkyvyttömyysajan mukaan 2007

Työkyvyttömyysaika	Yhteensä		Miehet		Naiset
	N	%	N	%	N	%
Yhteensä	55 471	100	40 494	100	14 977	100
4–6 päivää	16 622	30,0	11 887	29,3	4 745	31,7
7–14 päivää	20 122	36,3	14 587	36,0	5 535	37,0
15–30 päivää	9 310	16,8	6 928	17,1	2382	15,9
31–90 päivää	6 694	12,1	5 009	12,4	1 685	11,3
91–182 päivää	1 649	3,0	1 243	3,1	406	2,7
183–365 päivää	949	1,7	740	1,8	209	1,4
Tapaturmaeläke	125	0,2	110	0,3	15	0,1

Työmatkatapaturman riski laski hieman

Vuonna 2007 palkansaajille sattui työmatkalla yhteensä 18 397 sellaista tapaturmaa, joista vakuutusyhtiöt maksoivat korvauksia. Näistä 8 912 johti vähintään 4 päivän työkyvyttömyyteen. Tilastoissa työmatkatapaturmat erotetaan työpaikkatapaturmista ja työnteon yhteydessä sattuneista liikennetapaturmista. Työmatkatapaturmalla tarkoitetaan asunnon ja työpaikan välisellä matkalla sattunutta tapaturmaa. Käytännössä jonkin verran työmatkatapaturmia kirjataan vahinkoilmoitusten puutteellisten tietojen johdosta työpaikkatapaturmiksi ja päinvastoin.

Työmatkatapaturmien määrä vähentyi hieman vuodesta 2006, sillä tuolloin sattui noin 18 397 työmatkatapaturmaa, joista 9 332 johti vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen. Työmatkatapaturmissa kuolleiden määrä sitä vastoin lisääntyi selvästi edellisvuodesta. Vuonna 2007 työmatkalla menehtyneitä oli 25, kun vuonna 2006 heitä oli 16. Työmatkatapaturmien lukumäärän kehittymistä pidemmällä aikavälillä on tarkasteltu tarkemmin liitetaulukossa 4.

Työmatkatapaturmat poikkeavat työpaikkatapaturmista siinä, että niitä sattuu naisille enemmän kuin miehille: melkein kahdessa kolmasosassa (65,1 %) kaikista työmatkatapaturmista uhrina oli nainen. Vuosina 2002-2006 osuus oli lähes sama, noin 64 prosenttia. Sen sijaan kuolemaan johtaneita työmatkatapaturmia sattui vuonna 2007 useammin miehille (13) kuin naisille (12). Näin ollen, naisten työmatkakuolemat kaksinkertaistuivat vuodesta 2006 (6).

Työmatkatapaturmien tapaturmasuhde laski hieman. Vuonna 2007 työmatkalla sattui 410 tapaturmaa sataatuhatta palkansaajaa kohden. Sekä vuonna 2006 että 2005 vastaava suhdeluku oli 439. Naisille sattui 514 (543 vuonna 2006) ja miehille 304 (332 vuonna 2006) työmatkatapaturmaa sataatuhatta palkansaajaa kohden vuonna 2007.

Miesten ja naisten välinen ero säilyy myös tarkasteltaessa tapaturmasuhteita eri ikäryhmissä (kuvio 8). Työmatkatapaturman riski kasvaa sekä miehillä että naisilla iän mukaan, mutta naisten riski on silti miehiä korkeampi kaikissa ikäryhmissä. 55–64–vuotiaiden naisten riski loukkaantua työmatkalla on 2,5-kertainen verrattuna nuorimpaan ikäryhmään. Miesten ja naisten välinen suhteellinen ero on myös suurimmillaan vanhimmassa ikäryhmässä.

Kuvio 8. Palkansaajien työmatkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden sukupuolen ja iän mukaan 2007

Suurin osa työmatkatapaturmista sattuu liikuttaessa jalan tai polkupyörällä: lähes kuusi kymmenestä (57 %) työmatkalla loukkaantuneesta oli liikkeellä jalkaisin ja lähes joka neljäs (24 %) ajoi polkupyörällä vahingoittumishetkellä. Miesten ja naisten välisten työmatkatapaturmien erot liikkumistavan mukaan eivät ole suuria: naiset loukkaantuvat hieman miehiä enemmän jalan liikkuessa, kun taas miehet loukkaantuvat henkilöauto-onnettomuuksissa naisia useammin (kuvio 9). Tilastossa ei ole mahdollista ottaa huomioon naisten ja miesten välisiä eroja esimerkiksi polkupyörän tai auton käytön yleisyydessä työmatkalla.

Kuvio 9. Palkansaajien työmatkatapaturmat liikkumistavan ja sukupuolen mukaan 2007

Liikkumistavat huomioon ottaen on luonnollista, että yleisin tapaturmatyyppi on kaatuminen, liukastuminen tai kompastuminen. Lähes kolme neljästä (73 %) vuonna 2007 työmatkalla sattuneesta tapaturmasta oli seurausta kaatumisesta tai liukastumisesta. Toiseksi yleisin tapaturmatyyppi on ’yhteentörmäys auton kanssa’. Noin 11 prosenttia kaikista työmatkatapaturmista aiheutui yhteentörmäyksestä auton kanssa (taulukko 11).

Taulukko 11. Palkansaajien työmatkatapaturmat sukupuolen ja tapaturmatyypin mukaan 2007

Tapaturmatyyppi	Yhteensä		Miehet		Naiset
	N	%	N	%	N	%
Yhteensä	8 9122	100	3 252	100	5 660	100
Kaatuminen, liukastuminen ja kompastuminen	6 513	73,1	2 234	68,7	4 279	75,6
Esineiden päälle astuminen	73	0,8	31	1,0	42	0,7
Ajoneuvon ulosajo tai kaatuminen	668	7,5	308	9,5	360	6,4
Yhteentörmäys auton kanssa	1 008	11,3	430	13,2	578	10,2
Yhteentörmäys polkupyörän, mopon tms. kanssa	170	1,9	44	1,4	126	2,2
Yhteentörmäys kiskoilla kulkevan ajoneuvon kanssa	3	0,0	1	0,0	2	0,0
Väkivalta	29	0,3	12	0,4	17	0,3
Muut	448	5,0	192	5,9	256	4,5

Työmatkatapaturmista aiheutuneista vammoista suurin osa on lieviä, usein juuri kaatumisesta aiheutuneita vammoja. Yli neljässä tapauksessa kymmenestä uhrin vammat ovat olleet erilaisia jäsenten sijoiltaan menoja, nyrjähdyksiä ja venähdyksiä (taulukko 12). Vammat kohdistuvat useimmiten raajoihin (taulukko 13).

Taulukko 12. Palkansaajien työmatkatapaturmat tapaturmahetken vamman laadun mukaan 2007

Vamman laatu (ESAW)	Yhteensä		Miehet		Naiset
	N	%	N	%	N	%
Yhteensä	8 912	100	3 252	100	5 660	100
010 Haavat ja pinnalliset vammat	812	8,7	319	9,1	493	8,4
020 Luunmurtumat	1 929	20,7	713	20,4	1 216	20,8
030 Sijoiltaan menot, nyrjähdykset ja venähdykset	4 235	45,4	1 619	46,4	2 616	45,0
040 Amputoitumiset ja irti repeämiset	2	0,0	2	0,1	—	—
050 Tärähdykset ja sisäiset vammat	2 047	21,9	711	20,4	1 336	22,9
060 Palovammat, syöpymiset ja paleltumat	19	0,2	13	0,4	6	0,1
070 Myrkytykset ja tulehdukset	1	0,0	1	0,0	—	—
090 Äänen, värähtelyn ja paineen vaikutukset	—	—	—	—	—	—
110 Sokki	9	0,1	3	0,1	6	0,1
120 Useita vammoja	146	1,6	62	1,8	84	1,4
999 Määrittelemättömät	37	0,4	12	0,3	25	0,4
000 Tieto puuttuu	95	1,0	32	0,9	63	1,1

Taulukko 13. Palkansaajien työmatkatapaturmat sukupuolen ja vahingoittuneen ruumiinosan mukaan 2007

Vahingoittunut ruumiinosa (ESAW)	Yhteensä		Miehet		Naiset
	N	%	N	%	N	%
Yhteensä	8 912	100	3 252	100	5 660	100
10 Pää	353	3,8	119	3,4	234	4,0
20 Niska	528	5,7	185	5,3	343	5,9
30 Selkä, selkäranka	846	9,1	358	10,3	488	8,3
40 Vartalo, sisäelimet	680	7,3	341	9,8	339	5,8
50 Yläraajat	2 805	30,1	1 040	29,8	1 765	30,2
60 Alaraajat	3 272	35,1	1 173	33,6	2 099	35,9
70 Koko keho tai useat ruumiinosat	778	8,3	251	7,2	527	9,0
99 Muut	22	0,2	8	0,2	14	0,2
00 Tieto puuttuu	48	0,5	12	0,3	36	0,6

Yrittäjien työtapaturmat

Seuraavassa tarkastellaan erikseen maatalousyrittäjille ja muille yrittäjille sattuneita työtapaturmia. Työtapaturmatilastossa yrittäjille (pl. maatalousyrittäjät) sattuneet työtapaturmat erotettiin ensimmäisen kerran palkansaajille sattuneista työtapaturmista vuonna 1995. Sitä ennen yrittäjien tapaturmat sisältyivät erittelemättöminä palkansaajien työtapaturmiin. Yrittäjien työtapaturmia koskevia lukuja tarkasteltaessa on syytä ottaa huomioon se, että yrittäjien tapaturmavakuutus on vapaaehtoinen ja kaikilla yrittäjillä ei ole tapaturmavakuutusta. Näin ollen yrittäjien työtapaturmien jakautuminen eri taustamuuttujien (ikä, ammatti, toimiala) mukaan kuvaa myös sitä, missä ammateissa ja millä aloilla yrittäjien vakuutuksia on tavallista enemmän.

Suomessa valtaosa maatalousyrittäjistä asuu tilallaan, ja sen vuoksi työpaikkatapaturmien ja työmatkatapaturmien erottaminen toisistaan ei ole mahdollista. Tässä julkaisussa kaikkia maatalousyrittäjille työssä sattuneita tapaturmia kutsutaan työtapaturmiksi. Maatalousyrittäjien työtapaturmatiedot perustuvat Maatalousyrittäjien eläkelaitoksesta (Mela) saatuihin tietoihin.

Päätoimisen ja työikäisen maatalousyrittäjän lisäksi vakuutettuna voi olla eläkeläinen, alle 18-vuotias yrittäjäperheenjäsen tai osa-aikaisesti maa-, metsä-, riista-, poro- tai kalataloutta harjoittava henkilö. Maatalousyrittäjien määrä on viime vuosina laskenut tasaisesti. Vuoden 2007 lopussa Maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa oli vakuutettuna 86 549 maatalousyrittäjää, mikä on noin 1 000 henkilöä vähemmän kuin vuotta aikaisemmin ja 55 000 henkilöä vähemmän kuin vuonna 1995.

Maatalousyrittäjien työtapaturmat vähentyneet

Maatalousyrittäjien lukumäärässä tapahtuneet muutokset näkyvät myös työtapaturmien määrässä. Vuoden 2007 aikana sattuneista tapaturmista Mela maksoi maatalousyrittäjille korvauksia yhteensä 5 795 tapauksesta. Vähennystä edellisestä vuodesta on noin 200 tapauksen verran. Vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneita työtapaturmia sattui yhteensä 4 759, kun edellisvuonna 5 019 työtapaturmaa johti vähintään neljän päivän poissaoloon työstä. Maatalousyrittäjien työtapaturmien lukumäärä on alentunut koko viimeksi kuluneiden seitsemän vuoden ajan, pois lukien vuoden 2005 (kuvio 10).

Kuvio 10. Maatalousyrittäjien vähintään 4 päivän poissaoloon johtaneet työtapaturmat (pl. työkuolemat) vuosina 2000–2007

Maatalousyrittäjien työkuoleman riski kasvoi

Kaikista vuonna 2007 korvatuista työtapaturmista 8 tapausta johti työntekijän kuolemaan, kun edellisenä vuonna 5 maatalousyrittäjää menehtyi työtapaturman seurauksena. Kaikki tapaturmaisesti työssään kuolleet olivat miehiä. Kaikista vuosien 2000-2007 maatalousyrittäjien työkuolemista ainoastaan yksi on sattunut naiselle. Tämä tapahtui vuonna 2005. Kuviossa 11 on tarkasteltu sekä maatalousyrittäjien tapaturmasuhteita sekä työkuolemien että vähintään päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden tapaturmien osalta ajanjaksolla 2000-2007. Kuvio osoittaa, että työkuoleman riski vaihtelee voimakkaasti eri vuosina. Vuonna 2007 kuoli 9,2 maatalousyrittäjää 100 000 vakuutettua kohden, kun vuonna 2006 vastaava suhdeluku oli 5,6 ja vuonna 2005 9,8. Vuosi 2000 on lähimenneisyyden synkin, jolloin työtapaturmissa menetti henkensä 12,9 maatalousyrittäjää 100 000 vakuututettua kohden.

Kuvio 11. Maatalousyrittäjien työtapaturmasuhteet vuosina 2000–2007

Taulukossa 14 on verrattu maatalousyrittäjien kuolemaan johtaneiden työtapaturmien tapaturmasuhdetta palkansaajien riskialteimpiin toimialoihin vuosina 2006 ja 2007. Koska työkuolemissa menehtyneiden enemmistö on tavallisesti miehiä, on heidän tapaturmasuhdelukunsa esitetty erikseen. Luvuista käy ilmi, että työ oli vaarallisinta maatalousyrittäjillä. Heistä 14,0 menetti henkensä 100 000 vakuutettua maatalousyrittäjää kohden vuonna 2007. Vuotta aiemmin työkuoleman riski oli suurin kuljetus, varastointi ja tietoliikenne toimialalla. Vuonna 2007 kyseisellä toimialalla työkuoleman riski oli 6,5 100 000 vakuutettua palkansaajaa kohden. Palkansaajien toiseksi vaarallisin toimiala oli rakentaminen. Vuonna 2007 6,4 miestä menetti henkensä 100 000 vakuutettua palkansaajaa kohden rakentamisen toimialalla. Vuonna 2006 vastaava luku oli 7,9.

Taulukko 14. Maatalousyrittäjien työkuolemat verrattuna palkansaajien työkuolemiin riskialtteilla toimialoilla 100 000 maanviljelijää tai palkansaaja kohden vuosina 2006–2007

	Vuosi 2006		Vuosi 2007
	Kaikki	Miehet	Kaikki	Miehet
Maatalousyrittäjät	5,6	8,6	9,2	14,0
Palkansaajat	2,2	4,1	1,7	3,0
Teollisuus	1,7	2,3	1,2	1,6
Rakentaminen	7,3	7,9	5,9	6,4
Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne	8,1	11,5	5,2	6,5

Lievien, alle neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttaneiden työtapaturmien osuus on pysynyt viime vuosien aikana suunnilleen samalla tasolla ollen noin 10 prosenttia kaikista korvatuista tapaturmista. Lähes joka kolmas työtapaturmista (32 %) oli puolestaan niin sanottuja vakavia vahinkoja eli ne aiheuttivat yli kuukauden mittaisen työkyvyttömyyden (liitetaulukko 5). Seuraavassa tarkastellaan tarkemmin niitä työtapaturmia, joista seurasi vähintään neljän päivän työstä poissaolo.

Maatalousyrittäjien työtapaturmariski uuteen laskuun

Maatalousyrittäjien tapaturmariski aleni 2000–luvun alkuvuodet (kuvio 12). Vuonna 2007 maatalousyrittäjille sattui 5 465 työtapaturmaa sataatuhatta vakuutettua maatalousyrittäjää kohden, mikä oli hieman vähemmän kuin vuonna 2006 (5 627). Vuoden 2005 'tapaturmapiikki' voi osittain johtua vuoden 2005 alussa käyttöön otetusta sairaanhoidon täyskustannusvastuujärjestelmästä. Maatalousyrittäjien tapaturmariski on kuitenkin edelleen selvästi suurempi kuin palkansaajilla ja on selvästi korkeampi miehillä kuin naisilla: miehille sattui 6 323 ja naisille 3 835 työtapaturmaa sataatuhattatuhatta vakuutettua maatalousyrittäjää kohden (kuvio 12). Sukupuolten välinen ero selittyy osin sillä, että miehet tekevät perinteisesti maataloudessa sellaisia töitä, joissa sattuu paljon tapaturmia. Näitä ovat esimerkiksi rakennustyöt sekä koneiden ja laitteiden käyttöön ja huoltoon liittyvät tehtävät.

Kuvio 12. Maatalousyrittäjien työtapaturmat 100 000 vakuutettua kohden sukupuolen ja iän mukaan vuonna 2007

Maatalousyrittäjien tapaturmista lähes kaksi kolmasosaa (65 %) sattuu yli 45-vuotiaille. Työtapaturman uhriksi joutuneiden miesten ja naisten ikäjakauma on samantyyppinen. Vuonna 2007 suhteellisesti eniten työtapaturmia sattui alle 25-vuotiaille (6 045). Tapaturmariskin vuosittainen vaihtelu voi heillä olla melko suurta, sillä nuorimpaan ikäluokkaan kuuluvia vakuutettuja maatalousyrittäjiä ei ole kovin paljoa.

Karjanhoitotyössä sattuu eniten tapaturmia

Erilaisissa karjanhoitotehtävissä sattuneiden työtapaturmien osuus oli samansuuruinen kuin vuotta aiemmin. Erityisesti naiset joutuvat työtapaturman uhriksi karjaa hoitaessaan, sillä useampi kuin kolme neljästä (76 %) naisille sattuneesta työtapaturmasta sattui karjanhoitotyössä. Miehillä vastaava osuus oli hieman yli kolmasosa (35 %) (taulukko 15). Toiseksi eniten tapaturmia sattui maatilatalouden muissa töissä, joita ovat muun muassa erilaisten koneiden ja laitteiden asennus ja huoltotyöt. Alle joka viides työtapaturma (15 %) sattui maanviljelyyn liittyvissä tehtävissä. Käytettävissä olevan tilastoaineiston perusteella ei voida kuitenkaan tehdä suoranaisia johtopäätöksiä eri työalueilla tehtävän työn vaarallisuudesta, koska tällöin tulisi tietää eri työtehtäviin käytetyn työajan määrä. Työvaihetta kuvaavan muuttujan luokitus on kansallinen. Melan perinteisesti käyttämä luokitus on tarkempi kuin työtehtävää kuvaavan ESAW -muuttujan.

Taulukko 15. Maatalousyrittäjien työtapaturmat työvaiheen ja sukupuolen mukaan 2007

	Yhteensä		Miehet		Naiset
	N	%	N	%	N	%
Yhteensä	4 759	100	3 607	100	1 152	100
Maanviljelytyöt	778	15,5	672	18,0	106	8,2
Karjanhoitotyöt	2 337	46,6	1 352	36,2	985	76,7
Metsätyöt	413	8,2	386	10,3	27	2,1
Rakennustyöt	252	5,0	228	6,1	24	1,9
Maatilatalouden muut työt	1 111	22,1	971	26,0	140	10,9
Muut työt	128	2,6	125	3,3	3	0,3

Noin joka kolmannessa (37 %) tapauksessa maatalousyrittäjän tapaturmaan johtanut poikkeava tapahtuma oli henkilön putoaminen, hyppääminen, kaatuminen tai liukastuminen. Väkivalta, järkyttävä tilanne tai poikkeava läsnäolo (esim. suojauksen ohitus) johti tapaturmaan lähes joka neljännessä (23 %) tapauksessa.

Maatalousyrittäjät loukkaantuvat useimmiten iskeytymällä kiinteää pintaa vasten

Maatalousyrittäjien yleisin vahingoittumistapa oli iskeytyminen kiinteää pintaa tai liikkumatonta aiheuttajaa vasten. Kolmessa kymmenestä (30 %) tapauksessa henkilö vahingoittui iskemällä itsensä lattiaan, maahan tai muuhun vastaavaan (kuvio 13). Naismaatalousyrittäjät joutuivat miehiä useammin eläimen töytäisemäksi tai potkaisemaksi, sillä joka neljäs (25 %) sattuneesta vahingosta oli eläimen aiheuttama. Joka kymmenes (11 %) työtapaturmassa loukkaantunut mies vahingoittui eläimen puremasta, potkusta tai vastaavasta. Yli joka neljännessä (27 %) maatalousyrittäjälle sattuneessa työtapaturmassa välittömänä vamman aiheuttajana oli eläin, ihminen tai vamma oli aiheutunut kasveista (kuvio 14). Todennäköisesti valtaosassa näissä maatalousyrittäjien työtapaturmissa aiheuttajana on ollut nimenomaan eläin. Erilaiset rakennukset, rakenteet ja pinnat olivat aiheuttajina joka viidennessä (22 %) työtapaturmassa. Melu, paine, tulipalo, valokaari, valo, lumi tai vesistöt olivat aiheuttaja 10 prosentissa työtapaturmista. Maatalousyrittäjäin eläkelaitos kerää aiheuttajaa koskevat tiedot käyttäen ESAW -luokitusta.

Kuvio 13. Maatalousyrittäjien työtapaturmat vahingoittumistavan (ESAW) ja sukupuolen mukaan 2007

Kuvio 14. Maatalousyrittäjien työtapaturmat vamman välittömän aiheuttajan mukaan 2007

Vuonna 2007 työtapaturmissa loukkaantuneiden maatalousyrittäjien vammoista 39 prosenttia oli erilaisia sijoiltaan menoja, nyrjähdyksiä ja venähdyksiä. Haavat ja pinnalliset vammat (29 %) muodostavat toisen suuren vammaryhmän. Luunmurtumia oli lähes joka viides kaikista työtapaturmien uhriksi joutuneiden maatalousyrittäjien vammoista (18 %). Miesten ja naisten vammojen jakaumissa ei ollut merkittäviä eroja: miesten vammat olivat naisia useammin haavoja ja pintavammoja kun taas naisten vammat olivat vastaavasti useammin erilaisia nyrjähdyksiä ja venähdyksiä (kuvio 15).

Kuvio 15. Maatalousyrittäjien työtapaturmat vamman laadun ja sukupuolen mukaan 2007

Noin seitsemän kymmenestä (72 %) maatalousyrittäjien kaikista työtapaturmista kohdistui raajoihin (kuvio 24). Naisilla tapaturmat vaurioittivat useimmin jalkoja, miehillä yläraajoja. Useimmiten alaraajoista vaurioituivat polven seutu ja yläraajoista kämmen tai sormet.

Kuvio 16. Maatalousyrittäjien työtapaturmat vahingoittuneen ruumiinosan ja sukupuolen mukaan 2007

Yrittäjät loukkaantuvat useimmiten teollisissa ammateissa ja talonrakennustöissä

Yrittäjille vuonna 2007 sattuneista työtapaturmista vakuutuslaitokset maksoivat korvausta kaikkiaan 5 659 työtapaturmasta. Määrään sisältyvät myös ne tapaturmat, joista maksettiin vain sairaskulujen korvausta. Näiden lyhyiden, alle neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttaneiden työtapaturmien osuus oli noin 40 prosenttia kaikista yrittäjien tapaturmista. Vuotta aiemmin korvausta maksettiin 5 422 tapaturmasta. Tiedot koskevat muita yrittäjiä kuin maatalousyrittäjiä.

Yrittäjille sattui vuonna 2007 yhteensä 3 295 vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttanutta työtapaturmaa. Tämä on 105 tapausta enemmän kuin edellisenä vuonna. Työtapaturmien sukupuolittainen jakauma on yrittäjillä samansuuntainen kuin palkansaajilla: valtaosa (86 %) yrittäjien työtapaturmista sattui miehille. Työtapaturman uhrien ikäjakaumasta ilmenee, että noin kaksi kolmasosaa (62 %) yrittäjien työtapaturmista sattui 35–54 -vuotiaille (taulukko 16).

Taulukko 16. Yrittäjien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja iän mukaan 2007

Ikä	Yhteensä		Miehet		Naiset
	N	%	N	%	N	%
Yhteensä	3 295	100	2 834	100	461	100
15–24	35	1,1	31	1,1	4	1,0
25–34	398	12,5	345	12,4	53	13,2
35–44	967	30,3	865	31,0	102	25,3
45–54	1 062	33,3	922	33,1	140	34,7
55–64	675	21,2	580	20,8	95	23,6
Muut	53	1,7	44	1,6	9	2,2

Yrittäjille, kuten palkansaajillekin, työtapaturmia sattui eniten teollisissa ammateissa ja talonrakennustöissä. Myös toimialoittain tarkasteltuna yrittäjien riskialat ovat pääosin samat kuin palkansaajien. Vaarallisimpia toimialoja ovat rakentaminen sekä kuljetus-, varastointi ja tietoliikennealat. Yrittäjille sattuneiden tapaturmista aiheutumista ja seurauksia kuvaavia muuttujia tarkastellaan tarkemmin liitetaulukoissa 6–10.

Lähde: Työtapaturmat 2007, Tilastokeskus

Lisätietoja: Arto Miettinen 09–1734 2963, etunimi.sukunimi@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala

---

Päivitetty 30.11.2009