Etusivu > Tilastot > Työtapaturmat > 2012 > Palkansaajien työpaikkatapaturmat

Palkansaajien työpaikkatapaturmat

Työkuoleman riski kääntyi jälleen laskuun

Palkansaajien kuolemaan johtaneita työpaikkatapaturmia sattui vuonna 2012 yhteensä 32. Työkuolemien määrä verrattuna edellisvuoteen kasvoi selvästi, sillä vuonna 2011 työpaikkatapaturmissa menehtyi 26 palkansaajaa. On huomattava, että työliikenteessä sattuneita tapaturmia ei korvauskäsittelyssä aina pystytä erottamaan työmatkatapaturmista. Tästä syystä osa työliikenteessä sattuneista tapaturmista tulee kirjatuksi työmatkatapaturmaksi. Liikenteessä sattuneet työpaikkatapaturmat ovat vähentyneet tasaisesti 1990-luvun alusta (Liitetaulukko 1).

Työkuoleman riski kääntyi jälleen nousuun. Vuonna 2012 keskimäärin 1,5 palkansaajaa sadastatuhannesta sai surmansa työpaikkatapaturmissa (kuvio 1). Vastaava luku oli 1,2 vuonna 2011. Tämä tarkoittaa neljänneksen nousua edellisen vuoden työkuolemariskiin nähden (25,0 %). Sukupuolten välinen ero työtapaturmakuolleisuudessa oli edelleen selvä: 32:stä kuolemaan johtaneesta työpaikkatapaturmasta sattui 29 miehille ja 3 naisille. Työkuolemat keskittyvät tietyille toimialoille: lähes kaksi kolmesta työkuolemasta sattui joko teollisuuden (toimiala C), rakentamisen (F), tukku- ja vähittäiskaupan (G) tai kuljetuksen ja varastoinnin (H) toimialoilla (liitetaulukko 2). Työkuoleman riski on perinteisesti ollut erityisen suuri rakentamisen toimialalla. Vuonna 2012 riskialtein toimiala oli juuri rakentamisen toimiala, jolla sattui 5,3 kuolemaan johtanutta työpaikkatapaturmaa sataatuhatta toimialalla toiminutta palkansaajaa kohden. Kuolemaan johtaneiden työtapaturmien riski kuljetuksen ja varastoinnin toimialalla oli 5,0. Teollisuuden toimialalla menehtyi keskimäärin 1,5 palkansaajaa sataatuhatta kohden (ks. taulukko 13).

Toimialoittaiset tiedot perustuvat toimialaluokitus TOL 2008:aan, joka otettiin Työtapaturmatilastossa käyttöön tilastovuonna 2008. Nykyisellä toimialaluokituksella luokitellut tiedot eivät ole vertailukelpoisia edellisen toimialaluokitus TOL 2002:n tietojen kanssa (tilastovuoden 2007 ja sitä edeltävien vuosien tiedot).

Kuvio 1. Palkansaajien työpaikkakuolemat 100 000 palkansaajaa kohden 1992–2012

Palkansaajien työpaikkatapaturmien määrä väheni hieman

Palkansaajille sattuneiden työpaikkatapaturmien määrä oli vuonna 2012 hieman edellistä vuotta pienempi. Vuonna 2012 palkansaajille sattui 43 576 vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttanutta työpaikkatapaturmaa. Tämä oli noin 2000 tapaturmaa vähemmän kuin vuonna 2011 (-4,5 %). Maatalousyrittäjien työpaikkatapaturmat vähentyivät edellisestä vuodesta noin 160:llä, ja muille yrittäjille sattuneiden työpaikkatapaturmien lukumäärä myös laski lähes sadalla (kuvio 2). On kuitenkin huomioitava, että vakuutus työtapaturman varalta on yrittäjälle vapaaehtoinen, joten työpaikkatapaturmien määrään vaikuttaa vakuuttamisen suosio yrittäjien keskuudessa. Arviolta noin 40 prosentilla yrittäjistä on työtapaturmavakuutus.

Kuvio 2. Työpaikkatapaturmien lukumäärän muutos ammattiaseman mukaan vuosina 2000–2012

Suomalaisten palkansaajien työpaikkatapaturman riski on alentunut 1990-luvun lopusta alkaen (kuvio 3). Tämä käy ilmi, kun suhteutetaan palkansaajien työpaikkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden. Vuosien 1998–2004 välillä työtapaturmasuhde aleni noin 14 prosenttia. Vuonna 2012 sataatuhatta palkansaajaa kohden sattui 2 013 vähintään neljän päivän työstä poissaoloon johtanutta työtapaturmaa, kun vastaava suhde edellisenä vuonna oli 2 109, joten työtapaturmariski laski hieman edellisvuoden tasosta (-4,6 %). Tapaturmasuhdetta käytetään eri toimialoilla tai ammattiryhmissä vallitsevien tapaturmariskien vaihtelun mittaamiseen.

Kuvio 3. Palkansaajien työpaikkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden 1996–2012

Työtapaturmat ovat edelleen miesten ongelma: seitsemän kymmenestä (67,7 %) työpaikalla sattuneesta työtapaturmasta sattuu miehelle. Miesten työtapaturmariski on siten perinteisesti ollut selvästi korkeampi kuin naisilla. Tapaturmasuhteella mitattu miesten riski joutua työtapaturman uhriksi työpaikalla on lähes 2,5-kertainen naisiin verrattuna. Keskeisin syy tähän on se, että miehet työskentelevät naisia useammin toimialoilla ja työtehtävissä, joissa työtapaturmariski on keskimääräistä korkeampi.

Taulukko 1. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja iän mukaan 2012

Ikä	Yhteensä		Miehet		Naiset
	Lkm	%	Lkm	%	Lkm	%
Yhteensä	43 576	100	29 517	100	14 059	100
15–24	5 798	13,3	3 998	13,5	1 800	12,8
25–34	9 684	22,2	7 222	24,5	2 462	17,5
35–44	9 247	21,2	6 378	21,6	2 869	20,4
45–54	11 073	25,4	7 256	24,6	3 817	27,1
55–64	7 409	17,0	4 431	15,0	2 978	21,2
Muut	365	0,8	232	0,8	133	0,9

Miesten työtapaturmariski on suurin nuorimmassa ikäryhmässä (15–24-v.). Nuorille miehille sattui 3 110 vähintään neljän päivän työstä poissaoloon johtanutta työpaikkatapaturmaa sataatuhatta palkansaajaa kohden vuonna 2012 (kuvio 4). Tämä merkitsi sitä, että tapaturmasuhteella laskettu riski oli yli kymmenyksen (11,2 %) suurempi kuin miespalkansaajilla keskimäärin. Nuorilla miespalkansaajilla tapaturmariski tosin pieneni selvästi edellisvuoteen verrattuna (-10,1 %). Toisin kuin miehillä, naisten tapaturmariski on korkein vanhimmassa, 55–64-vuotiaiden ikäryhmässä. Ikäryhmien väliset erot ovat naisilla kuitenkin varsin pieniä. Tapaturmasuhteen kautta valottuva kuva sukupuolen mukaisesta työtapaturmatilanteesta onkin pysytellyt lähes ennallaan vuodesta toiseen.

Kuvio 4. Palkansaajien työpaikkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden sukupuolen ja iän mukaan 2012

Posti- ja kuriiritoiminta vaarallisinta

Vuonna 2012 työtapaturmataajuudella mitattuna korkean työtapaturmariskin toimialoja olivat posti- ja kuriiritoiminta (32,8), rakentaminen (29,8) ja maaliikenne ja putkijohtokuljetus (28,4). Kuviossa 5 on esitetty toimialat, joissa työtapaturmataajuus oli keskimääräistä (12,8) korkeampi. Taajuudet on laskettu vähintään 4 päivän työkyvyttömyyteen johtaneista työpaikkatapaturmista ilman työkuolemia. Kuntasektorilla työskentelevät on luokiteltu omaan luokkaan, koska työtapaturma-aineistossa heiltä puuttuu tieto toimialasta. Kunta-alan palkansaajille sattui 9,7 työpaikkatapaturmaa miljoonaa tehtyä työtuntia kohden vuonna 2012, kun vuotta aiemmin heidän työtapaturmataajuutensa oli 10,3.

Kuvio 5. Palkansaajien työpaikkatapaturmat miljoonaa tehtyä työtuntia kohden toimialan mukaan 2012, tapaturmataajuus yli keskiarvon

Tapaturmataajuudella mitattu työtapaturmariski on pienentynyt lähes tasaisesti 1990-luvun lopulta. Edellisenä vuonna 2011 tapaturmataajuus toimialoilla yhteensä oli 13,4.

Tapaturmataajuus on työtapaturmasuhdetta (työtapaturmat per 100 000 palkansaajaa) tarkempi riskimittari, sillä tapaturmien määrä suhteutetaan aikaan (tehtyihin työtunteihin), jona palkansaajat ovat olleet alttiina työtapaturmalle. Työssäoloaika eli tapaturmalle alttiina olemisen aika voi tällöin eri henkilöillä vaihdella. Palkansaajien lukumäärä- ja työtuntitiedot saadaan Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksesta.

Palkansaajien työpaikkatapaturmien sattumisolosuhteita ja -tapaa kuvaavat ESAW -muuttujat

Vuonna 2003 Suomessa otettiin käyttöön uusittu työtapaturmailmoituslomake, jolla kerättiin ensimmäisen kerran Euroopan työtapaturmatilaston (ESAW) mukaisia työtapaturman sattumisolosuhteita ja -tapaa kuvaavia tietoja. Vuoden 2012 Tilastokeskuksen työtapaturmatilastossa näitä tietoja julkaistaan nyt kymmenettä kertaa. Verrattuna edellisvuoden tilastoon muuttujien jakaumat ovat samansuuntaisia ja vaikuttavat siten varsin luotettavilta. Eurostatin hanke on kunnianhimoinen ja kerättävä tieto paikoin seikkaperäistä, joten tässä esitetyistä tiedoista saadaan kattava kuva työtapaturman sattumisen aikana vallinneista olosuhteista, syistä ja seurauksista.

Jäsenmaat ovat voineet käyttää harkintavaltaa tietojen keruun laajuudessa. Suomessa työtapaturmatiedot kerätään keskeisistä ESAW -muuttujista, joista osassa niitä tiedonkeruussa on rajoituttu pääluokkatasolle. Tiedot esitetään työtapaturman sattumisprosessin mukaisesti niin, että ensin kuvataan vallinneita olosuhteita, sitten tapahtumien kulkua ja viimeiseksi tapaturmasta aiheutuneita seurauksia. Osassa muuttujia luokkia on yhdistetty esitystavallisista seikoista johtuen. Tekstiosassa esitetään pääosin sukupuolen mukaisia jakaumia ja liitetaulukko-osassa muiden taustamuuttujien kuten toimialan ja ammatin mukaisia jakaumia. Tämän lisäksi esitetään tietoja vain kansalliseen luokitukseen perustuen. Esimerkiksi työtapaturman välitöntä aiheuttajaa kuvaavan muuttujan tiedot ovat tällaisia (ks. taulukko 6). ESAW -tilastoon perustuvia tietoja koskevissa taulukoissa ja kuvioissa on mainittu niiden olevan yhteiseurooppalaisen työtapaturmatilastoluokituksen mukaisia.

Useimmat tapaturmista sattuivat henkilön liikkuessa

Aluksi esitetään tietoja työtapaturmaa edeltävistä yleisistä olosuhteista. Ensimmäinen ESAW -muuttuja kuvaa missä työtehtävässä palkansaaja työskenteli työpaikkatapaturman sattuessa. Työtehtävä ei kuitenkaan tarkoita henkilön ammattia, koska henkilön työtehtävät voivat samassa ammatissa vaihdella eri hetkinä. Lähes kolmasosa (31,9 %) miesten työtapaturmista sattui tuotantoon, jalostukseen, käsittelyyn tai varastointiin liittyvissä työtehtävissä. Naisten työtapaturmista yli puolet (54,7 %) sattui julkisiin tai yksityisiin palveluihin liittyvissä tehtävissä (taulukko 2).

Taulukko 2. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja työtehtävän mukaan 2012

Työtehtävä (ESAW)	Yhteensä		Miehet		Naiset
	Lkm	%	Lkm	%	Lkm	%
Yhteensä	43 576	100	29 517	100	14 059	100
10 Tuotanto, jalostus, käsittely, varastointi	11 376	26,1	9 390	31,9	1 986	14,2
20 Maarakentaminen, rakentaminen, purkaminen	4 467	10,3	4 362	14,7	102	0,6
30 Maa- ja metsätalous, puutarhanhoito, kalankasvatus, eläinten hoito	1 466	3,3	835	2,8	629	4,5
40 Julkiset ja yksityiset palvelut	10 010	22,9	2 325	7,9	7 685	54,7
50 Tukitoiminnot	8 988	20,6	7 144	24,3	1 844	13,2
60 Kuljettaminen, kulkeminen, urheilu, taiteet	5 607	13,0	4 329	14,7	1 278	9,1
99 Muut työpaikalla suoritetut tehtävät	610	1,4	351	1,2	259	1,8
00 Tieto puuttuu	1 052	2,4	781	2,6	271	1,9

Työsuoritus kuvaa henkilön täsmällistä fyysistä toimintaa juuri ennen vahingoittumishetkeä, kun työtehtävä-muuttujalla kuvattiin edellä työn yleistä luonnetta tapaturman sattuessa. Työsuorituksella kuvattava fyysinen toiminta voi olla tarkoituksellista tai vapaaehtoista, mutta sen ei tarvitse välttämättä olla pitkäkestoista. Tulosten mukaan (taulukko 3) lähes neljä kymmenestä tapaturmasta sattui henkilön liikkuessa. Naisten (46,7 %) työtapaturmista suurempi osa sattui liikkumisen yhteydessä kuin miehillä (35,0 %). Lähes joka viides (18,5 %) tapaturma sattui siirrettäessä taakkaa käsivoimin. Samoin lähes viidesosa (17,5 %) tapaturmista sattui erilaisia esineitä käsitellessä. Miehille sattui suhteellisesti naisiin verrattuna lähes kolminkertainen määrä työtapaturmia käsikäyttöisillä työkaluilla työskentelyn yhteydessä.

Taulukko 3. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja työsuorituksen mukaan 2012

Työsuoritus (ESAW)	Yhteensä		Miehet		Naiset
	Lkm	%	Lkm	%	Lkm	%
Yhteensä	43 576	100	29 517	100	14 059	100
10 Koneen käyttäminen	1 836	4,2	1 548	5,2	288	2,0
20 Käsikäyttöisillä työkaluilla työskenteleminen	4 758	10,9	4 094	13,9	664	4,7
30 Kulkuneuvon tai siirtolavan ohjaaminen tai sellaisessa matkustaminen	1 114	2,6	880	3,0	234	1,7
40 Esineiden käsitteleminen	8 058	18,5	5 855	19,8	2 203	15,7
50 Taakan siirtäminen käsivoimin	7 631	17,5	4 959	16,8	2 672	19,0
60 Henkilön liikkuminen	16 895	38,8	10 322	35,0	6 563	46,7
70 Paikallaan olo työpisteessä	1 150	2,6	615	2,1	535	3,8
99 Muut luettelemattomat työsuoritukset	1 365	3,1	688	2,3	677	4,8
00 Tieto puuttuu	769	1,8	546	1,8	223	1,6

Tapaturman syy useimmiten kaatuminen, liukastuminen tai putoaminen

Seuraavassa tarkastellaan itse työtapaturmaan johtaneiden tapahtumien kulkua. Naisilla runsas kolmasosa (36,7 %) ja miehillä runsaat 30 prosenttia (31,1 %) työtapaturmista oli seurausta kaatumisesta, hyppäämisestä, liukastumisesta tai putoamisesta (taulukko 4). Osuudet ovat lähes samat kuin vuotta aiemmin. Tämä käy ilmi ”poikkeama” -muuttujasta, jolla kuvataan työsuorituksen aikana sattunutta, työtapaturmaan johtanutta epätavallista tapahtumaa. Jos varsinaista tapaturmaa edeltää useampia poikkeavia tapahtumia, niistä kirjataan se, joka sattui viimeiseksi. Toiseksi yleisin tapaturmaan johtanut tapahtuma sekä miehillä (17,2 %) että naisilla (20,7 %) oli henkilön äkillinen fyysinen kuormittuminen.

Taulukko 4. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja tapaturmaan johtaneen poikkeaman mukaan 2012

Poikkeama (ESAW)	Yhteensä		Miehet		Naiset
	Lkm	%	Lkm	%	Lkm	%
Yhteensä	43 576	100	29 517	100	14 059	100
10 Sähköhäiriö, räjähdys, tulipalo	131	0,3	109	0,4	22	0,2
20 Aineen valuminen, purkautuminen, vuotaminen, höyrystyminen, pölyäminen	1 026	2,4	725	2,5	301	2,1
30 Aiheuttajan rikkoutuminen, putoaminen, liukuminen, törmääminen	4 432	10,2	3 275	11,1	1 157	8,2
40 Laitteen, työkalun, esineen, eläimen hallinnan menettäminen	4 891	11,2	3 825	13,0	1 066	7,6
50 Henkilön putoaminen, hyppääminen, kaatuminen, liukastuminen	14 350	32,9	9 189	31,1	5 161	36,7
60 Terävään esineeseen astuminen, takertuminen, itseensä kolhiminen, polvistuminen, istuutuminen	6 720	15,4	4 993	16,9	1 727	12,3
70 Henkilön äkillinen fyysinen kuormittuminen	7 991	18,3	5 087	17,2	2 904	20,7
80 Väkivalta, järkyttävä tilanne, poikkeava läsnäolo	1 130	2,6	420	1,4	710	5,1
99 Muut	1 889	4,3	1 198	4,1	691	4,9
00 Tieto puuttuu	1 016	2,3	689	2,4	320	2,3

Noin kolme kymmenestä (31,1 %) työtapaturman uhriksi joutuneesta vahingoittui iskeytymällä kiinteää pintaa tai liikkumatonta aiheuttajaa vasten (taulukko 5). Tähän viittaavat myös tapaturmaan johtanutta poikkeavaa tilannetta ilmaisevan muuttujan tiedot, jossa kaatuminen, putoaminen tai vastaava oli yleisin tapaturmaan johtanut tapahtuma. Näiden kahden muuttujan tiedot miehistä ja naisista vastaavat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta lähes identtisesti toisiaan. Noin joka neljäs (23,8 %) vahingoittui äkillisen fyysisen tai psyykkisen kuormittumisen seurauksena. Vahingoittumistapa ilmaisee tapaa, jolla vahingoittunut ruumiinosa joutui kosketuksiin vamman aiheuttajan kanssa. Useiden vahingoittumistapojen ollessa kyseessä kirjataan vakavimman vamman aiheuttanut.

Taulukko 5. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja vahingoittumistavan mukaan 2012

Vahingoittumistapa (ESAW)	Yhteensä		Miehet		Naiset
	Lkm	%	Lkm	%	Lkm	%
Yhteensä	43 576	100	29 517	100	14 059	100
10 Sähkö, lämpötila, vaaralliset aineet	1 223	2,8	802	2,7	421	3,0
20 Hapen saannin estyminen	9	0,0	6	0,0	3	0,0
30 Iskeytyminen kiinteää pintaa tai liikkumatonta aiheuttajaa vasten	13 543	31,1	8 656	29,3	4 887	34,8
40 Liikkuvan aiheuttajan osuma tai siihen törmääminen	4 168	9,6	3 082	10,4	1 086	7,7
50 Leikkaavan, terävän, karhean esineen aiheuttama vahingoittuminen	6 249	14,3	4 926	16,7	1 323	9,4
60 Puristuminen, ruhjoutuminen	4 398	10,1	3 282	11,1	1 116	7,9
70 Henkilön äkillinen fyysinen tai psyykkinen kuormittuminen	10 352	23,8	6 808	23,1	3 544	25,2
80 Eläimen tai ihmisen purema, potku jne	995	2,3	353	1,2	642	4,6
99 Muut luettelemattomat vahingoittumistavat	2 021	4,6	1 196	4,1	825	5,9
00 Tieto puuttuu	618	1,4	406	1,4	212	1,5

Kolmasosassa palkansaajien työpaikkatapaturmia vahingoittumistapaan liittyvä vamman välitön aiheuttaja oli erilaiset telineet, tasot ja pinnat: miehillä 33,8 % ja naisilla 38,7 %. Erilaiset aineet, tarvikkeet ja varusteet vammauttivat työtapaturman uhriksi joutuneita lähes neljäsosassa tapauksista (taulukko 6).

Tieto vamman aiheuttajasta kuvaa fyysistä tekijää, jonka kanssa vammautunut ruumiinosa on joutunut kosketuksiin. Useiden aiheuttajien ollessa kyseessä tapaturmailmoituslomakkeen täyttäjää on pyydetty ilmoittamaan vakavimpaan vammaan johtaneen aiheuttajan.

Taulukko 6. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja vamman välittömän aiheuttajan mukaan 2012

Välitön aiheuttaja (TVL) 1)	Yhteensä		Miehet		Naiset
	Lkm	%	Lkm	%	Lkm	%
Yhteensä	43 576	100	29 517	100	14 059	100
1100–1399 Telineet, tasot ja pinnat	15 430	35,4	9 993	33,8	5 437	38,7
2100–2799 Työkalut, koneet ja laitteistot	6 986	16,1	5 735	19,3	1 251	8,9
2801–2899 Kuljetus-, siirto- ja säilytyslaitteet	2 001	4,6	1 331	4,5	670	4,7
3100, 3200 Kulkuvälineet	1 257	2,9	1 040	3,5	217	1,6
4100–4400 Aineet, tarvikkeet ja varusteet	9 990	22,9	7 316	24,8	2 674	19,0
5100 Ihmiset, eläimet, kasvit	3 011	6,9	897	3,0	2 114	15,0
5200 Irtojätteet	211	0,5	170	0,6	51	0,4
5300 Melu, paine, tulipalo, valokaari, valo, lumi, vesistöt	442	1,0	294	1,0	148	1,1
9999 Muu aiheuttaja	3 025	6,9	1 922	6,5	1 103	7,8
0000 Tieto puuttuu	1 213	2,8	819	2,8	394	2,8

1) Muuttujan luokitus on kansallinen (TVL = Tapaturmavakuutuslaitosten liitto).

Palkansaajien työtapaturma-aineistossa on käytössä kansallinen luokitus vamman aiheuttajaa kuvaavassa muuttujassa. Luokitus on aiempaa huomattavasti yksityiskohtaisempi. Tuloksia tarkasteltaessa on hyvä pitää mielessä kaksi seikkaa. Ensinnäkin työtapaturman sattuminen on yleensä monen eri tekijän summa eikä yksittäistä aiheuttajaa aina voida osoittaa yksiselitteisesti. Muuttujan tiedot osoittavat kuitenkin sen, millaisella välineellä tai työkalulla uhri työskenteli, tai millaisessa työympäristössä uhri oli tapaturman sattuessa. Toiseksi, puutteellinen opastus tai työntekijän kokemattomuus ovat usein merkittäviä osallisia tapaturman syntyyn. Näiden tekijöiden tilastointi on hankalaa ja usein mahdotonta.

Neljässä työtapaturmassa kymmenestä (44,2 %) vamma oli jäsenen sijoiltaan meno, nyrjähdys tai venähdys (taulukko 7). Seuraavaksi yleisimpiä olivat haavat ja pinnalliset vammat (25,1 %) sekä erilaiset tärähdykset ja sisäiset vammat (14,9 %). Työtapaturmista aiheutui miehille useammin kuin naisille haavoja ja erilaisia pinnallisia vammoja, naisille taas jäsenen sijoiltaan menoja, nyrjähdyksiä ja venähdyksiä. Tämä on sopusoinnussa edellä esitettyjen tulosten kanssa, joista ilmeni, että miehet loukkaavat itsensä työtapaturmissa naisia useammin teräviin esineisiin ja naiset loukkaantuvat vastaavasti miehiä useammin kaatumisen tai liukastumisen seurauksena.

Taulukko 7. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja vamman laadun mukaan 2012

Vamman laatu (ESAW)	Yhteensä		Miehet		Naiset
	Lkm	%	Lkm	%	Lkm	%
Yhteensä	43 576	100	29 517	100	14 059	100
010 Haavat ja pinnalliset vammat	10 916	25,1	8 024	27,2	2 892	20,6
020 Luunmurtumat	4 484	10,3	3 143	10,6	1 341	9,5
030 Sijoiltaan menot, nyrjähdykset ja venähdykset	19 272	44,2	12 449	42,2	6 823	48,5
040 Amputoitumiset ja irti repeämiset	182	0,4	163	0,6	19	0,1
050 Tärähdykset ja sisäiset vammat	6 514	14,9	4 379	14,8	2 135	15,2
060 Palovammat, syöpymiset ja paleltumat	930	2,1	547	1,9	383	2,7
070 Myrkytykset ja tulehdukset	114	0,3	82	0,3	32	0,2
080 Hukkuminen ja tukehtuminen	1	0,0	1	0,0	— 1)	— 1)
090 Äänen, värähtelyn ja paineen vaikutukset	16	0,0	15	0,1	1	0,0
100 Äärilämpötilojen, valon ja säteilyn vaikutukset	12	0,0	10	0,0	2	0,0
110 Sokki	85	0,2	52	0,2	33	0,2
120 Useita vammoja	167	0,4	94	0,3	73	0,5
999 Määrittelemättömät	250	0,6	148	0,5	102	0,7
000 Tieto puuttuu	633	1,5	410	1,4	223	1,6

1) Ei tapauksia.

Useampi kuin neljä kymmenestä (43,4 %) kaikista työpaikkatapaturmista kohdistuu yläraajoihin (taulukko 8). Vajaa 30 prosenttia (29,9 %) tapaturmista vahingoittaa alaraajoja, joihin lasketaan kuuluviksi lonkat, reidet, polvet, sääret ja nilkat.

Taulukko 8. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja vahingoittuneen ruumiinosan mukaan 2012

Vahingoittunut ruumiinosa (ESAW)	Yhteensä		Miehet		Naiset
	Lkm	%	Lkm	%	Lkm	%
Yhteensä	43 576	100	29 517	100	14 059	100
10 Pää	1 651	3,8	1 201	4,1	450	3,2
20 Niska	504	1,2	320	1,1	184	1,3
30 Selkä, selkäranka	5 918	13,6	3 765	12,8	2 153	15,3
40 Vartalo, sisäelimet	2 176	5,0	1 628	5,5	548	3,9
50 Yläraajat	18 894	43,4	13 212	44,8	5 682	40,4
60 Alaraajat	13 030	29,9	8 640	29,3	4 390	31,2
70 Koko keho tai useat ruumiinosat	1 152	2,6	610	2,1	542	3,9
99 Muut	111	0,3	51	0,2	60	0,4
00 Tieto puuttuu	140	0,3	90	0,3	50	0,4

Poissaolon kesto keskimäärin kaksitoista päivää

Työtapaturmien vakavuutta voidaan arvioida tapaturmasta aiheutuneen työkyvyttömyyden keston perusteella. Poissaolon kestoa kuvaavat luvut ennen vuotta 2002 eivät ole täysin vertailukelpoiset vuosien 2002–2012 lukujen kanssa, koska aiemmin aineistosta ei ole voitu erottaa tapaturmaeläkkeeseen johtaneita tapauksia. Tapaturmaeläkkeeseen johtaneet tapaukset ovat aina vakavia, mutta osassa tapauksia kirjautunut poissaolopäivien määrä on voinut olla vähäinen ennen eläkepäätöstä. Nyt eläketapaukset on rajattu työkyvyttömyyden kestoa koskevan tarkastelun ulkopuolelle.

Työpaikkatapaturmasta aiheutuneen poissaolon keskimääräinen pituus oli 12 päivää (11,9) vuonna 2012. Miesten työkyvyttömyyden keskimääräinen kesto oli 13,5 päivää ja naisten 9,0 päivää. Keskimääräinen tapaturmasta aiheutuneen poissaolon pituus kasvaa iän myötä sekä miehillä että naisilla (kuvio 6). Mukana laskuissa ovat myös alle neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneet työpaikkatapaturmat.

Kuvio 6. Palkansaajien työpaikkatapaturmien työkyvyttömyyden kesto keskimäärin sukupuolen ja iän mukaan 2012

Kolme kymmenestä (30,0 %) kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttaneista tapaturmista johti 4–6 päivän työkyvyttömyyteen. Vakavia yli 30 päivän tapaturmia – mukaan lukien tapaturmaeläketapaukset – oli 18,7 prosenttia kaikista työpaikkatapaturmista (taulukko 9).

Taulukko 9. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja työkyvyttömyysajan mukaan 2012

Työkyvyttömyysaika	Yhteensä		Miehet		Naiset
	Lkm	%	Lkm	%	Lkm	%
Yhteensä	43 576	100	29 517	100	14 059	100
4–6 päivää	13 064	30,0	8 483	28,7	4 581	32,6
7–14 päivää	15 080	34,6	10 221	34,6	4 859	34,6
15–30 päivää	7 292	16,7	5 011	17,0	2 281	16,2
31–90 päivää	5 644	13,0	3 944	13,4	1 700	12,1
91–182 päivää	1 494	3,4	1 082	3,7	412	2,9
183–365 päivää	832	1,9	627	2,1	205	1,5
Tapaturmaeläke	170	0,4	149	0,5	21	0,1

Työmatkatapaturman riski kasvoi selvästi

Vuonna 2012 palkansaajille sattui työmatkalla yhteensä 22 296 sellaista tapaturmaa, joista vakuutusyhtiöt maksoivat korvauksia, Tilastoissa työmatkatapaturmat erotetaan työpaikkatapaturmista ja työnteon yhteydessä sattuneista liikennetapaturmista. Työmatkatapaturmalla tarkoitetaan asunnon ja työpaikan välisellä matkalla sattunutta tapaturmaa, Käytännössä jonkin verran työmatkatapaturmia kirjataan vahinkoilmoitusten puutteellisten tietojen johdosta työpaikkatapaturmiksi ja päinvastoin.

Vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttaneiden työmatkatapaturmien määrä laski hieman vuodesta 2011 (-6,3 %). Työmatkatapaturmissa kuolleiden määrä laski lähes neljänneksen (-23,8 %). Matkalla kotoa töihin tai töistä kotiin kuoli 16 palkansaajaa vuonna 2012. Vuonna 2011 vastaava luku oli 21. Vuonna 2010 vastaava luku oli 18 ja vuonna 2009 työmatkakuolemia oli 11. Näin ollen työmatkakuolemien määrä vaihtelee suuresti vuosittain. Työmatkatapaturmien lukumäärän kehittymistä pidemmällä aikavälillä on tarkasteltu tarkemmin liitetaulukossa 4.

Työmatkatapaturmat poikkeavat työpaikkatapaturmista siinä, että niitä sattuu naisille enemmän kuin miehille: yli kahdessa kolmasosassa (67,7 %) kaikista työmatkatapaturmista uhrina oli nainen. Sen sijaan kuolemaan johtaneita työmatkatapaturmia sattui selvästi useammin miehille (10) kuin naisille (6).

Työmatkatapaturmien tapaturmasuhde pieneni hieman edellisvuodesta (-6,3 %). Vuonna 2012 sattui 447 työmatkatapaturmaa sataatuhatta palkansaajaa kohden. Vuonna 2011 vastaava luku oli 477. Naisille sattui 581 (621 vuonna 2011) ja miehille 306 (327 vuonna 2011) työmatkatapaturmaa sataatuhatta palkansaajaa kohden. Samoin kuin työmatkakuolemien määrä, vaihtelee työmatkatapaturmien tapaturmasuhde selvästi vuosittain.

Miesten ja naisten välinen ero säilyy myös tarkasteltaessa tapaturmasuhteita eri ikäryhmissä (kuvio 7). Työmatkatapaturman riski kasvaa sekä miehillä että naisilla iän mukaan, mutta naisten riski on silti miehiä korkeampi kaikissa ikäryhmissä. 55–64-vuotiaiden naisten riski loukkaantua työmatkalla on lähes 3-kertainen verrattuna nuorimpaan ikäryhmään. Miesten ja naisten välinen suhteellinen ero on myös suurimmillaan vanhimmassa ikäryhmässä.

Kuvio 7. Palkansaajien työmatkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden sukupuolen ja iän mukaan 2012

Suurin osa työmatkatapaturmista sattuu liikuttaessa jalan tai polkupyörällä: yli kuusi kymmenestä (66 %) työmatkalla loukkaantuneesta oli liikkeellä jalkaisin ja lähes viidennes (19 %) ajoi polkupyörällä vahingoittumishetkellä. Miesten ja naisten välisten työmatkatapaturmien erot liikkumistavan mukaan eivät ole kovin suuria: naiset loukkaantuvat hieman miehiä useammin jalan liikkuessa, kun taas miehet loukkaantuvat polkupyöräonnettomuuksissa naisia useammin (kuvio 8). Tilastossa ei ole mahdollista ottaa huomioon naisten ja miesten välisiä eroja esimerkiksi polkupyörän tai auton käytön yleisyydessä työmatkalla.

Kuvio 8. Palkansaajien työmatkatapaturmat liikkumistavan ja sukupuolen mukaan 2012

Liikkumistavat huomioon ottaen on luonnollista, että yleisin tapaturmatyyppi on kaatuminen, liukastuminen tai kompastuminen. Neljä viidestä (79,8 %) vuonna 2012 työmatkalla sattuneesta tapaturmasta oli seurausta kaatumisesta tai liukastumisesta. Toiseksi yleisin (9,7 %) tapaturmatyyppi on ’yhteentörmäys auton kanssa’ (taulukko 10).

Taulukko 10. Palkansaajien työmatkatapaturmat sukupuolen ja tapaturmatyypin mukaan 2012

Tapaturmatyyppi	Yhteensä		Miehet		Naiset
	Lkm	%	Lkm	%	Lkm	%
Yhteensä	9 532	100	3 180	100	6 352	100
Kaatuminen, liukastuminen ja kompastuminen	7 606	79,8	2 421	76,1	5 185	81,6
Esineiden päälle astuminen	47	0,5	15	0,5	32	0,5
Ajoneuvon ulosajo tai kaatuminen	483	5,1	216	6,8	267	4,2
Yhteentörmäys auton kanssa	921	9,7	365	11,5	556	8,8
Yhteentörmäys polkupyörän, mopon tms. kanssa	119	1,2	44	1,4	75	1,2
Yhteentörmäys kiskoilla kulkevan ajoneuvon kanssa	3	0,0	1	0,0	2	0,0
Väkivalta	22	0,2	10	0,3	12	0,2
Muut	331	3,5	108	3,4	223	3,5

Työmatkatapaturmista aiheutuneista vammoista suurin osa on lieviä, usein juuri kaatumisesta aiheutuneita vammoja. Yli neljässä tapauksessa kymmenestä (45,9 %) uhrin vammat ovat olleet erilaisia jäsenten sijoiltaan menoja, nyrjähdyksiä ja venähdyksiä (taulukko 11). Vammat kohdistuvat useimmiten raajoihin (taulukko 12).

Taulukko 11. Palkansaajien työmatkatapaturmat tapaturmahetken vamman laadun mukaan 2012

Vamman laatu (ESAW)	Yhteensä		Miehet		Naiset
	Lkm	%	Lkm	%	Lkm	%
Yhteensä	9532	100	3 180	100	6 352	100
010 Haavat ja pinnalliset vammat	893	9,4	292	9,2	601	9,5
020 Luunmurtumat	1 953	20,5	658	20,7	1 295	20,4
030 Sijoiltaan menot, nyrjähdykset ja venähdykset	4 373	45,9	1 507	47,4	2 866	45,1
040 Amputoitumiset ja irti repeämiset	4	0,0	3	0,1	1	0,0
050 Tärähdykset ja sisäiset vammat	1 883	19,8	590	18,6	1 293	20,4
060 Palovammat, syöpymiset ja paleltumat	4	0,0	2	0,1	2	0,0
070 Myrkytykset ja tulehdukset	2	0,0	1	0,0	1	0,0
110 Sokki	1	0,0	1	0,0	– 1)	– 1)
120 Useita vammoja	8	0,1	4	0,1	4	0,1
999 Määrittelemättömät	153	1,6	36	1,1	117	1,8
000 Tieto puuttuu	222	2,3	75	2,4	147	2,3

1) Ei tapauksia.

Taulukko 12. Palkansaajien työmatkatapaturmat sukupuolen ja vahingoittuneen ruumiinosan mukaan 2012

Vahingoittunut ruumiinosa (ESAW)	Yhteensä		Miehet		Naiset
	Lkm	%	Lkm	%	Lkm	%
Yhteensä	10 178	100	3 427	100	6 751	100
10 Pää	335	3,5	119	3,7	216	3,4
20 Niska	509	5,3	163	5,1	346	5,4
30 Selkä, selkäranka	847	8,9	313	9,8	534	8,4
40 Vartalo, sisäelimet	655	6,9	310	9,7	345	5,4
50 Yläraajat	2 890	30,3	928	29,2	1 962	30,9
60 Alaraajat	3 405	35,7	1 089	34,2	2 316	36,5
70 Koko keho tai useat ruumiinosat	804	8,4	222	7,0	582	9,2
99 Muut	12	0,1	3	0,1	9	0,1
00 Tieto puuttuu	75	0,8	33	1,0	42	0,7

Yrittäjien työtapaturmat

Seuraavassa tarkastellaan erikseen maatalousyrittäjille ja muille yrittäjille sattuneita työtapaturmia. Työtapaturmatilastossa yrittäjille (pl, maatalousyrittäjät) sattuneet työtapaturmat erotettiin ensimmäisen kerran palkansaajille sattuneista työtapaturmista vuonna 1995. Sitä ennen yrittäjien tapaturmat sisältyivät erittelemättöminä palkansaajien työtapaturmiin. Yrittäjien työtapaturmia koskevia lukuja tarkasteltaessa on syytä ottaa huomioon se, että yrittäjien tapaturmavakuutus on vapaaehtoinen ja kaikilla yrittäjillä ei ole tapaturmavakuutusta. Näin ollen yrittäjien työtapaturmien jakautuminen eri taustamuuttujien (ikä, ammatti, toimiala) mukaan kuvaa myös sitä, missä ammateissa ja millä aloilla yrittäjien vakuutuksia on tavallista enemmän.

Suomessa valtaosa maatalousyrittäjistä asuu tilallaan, ja sen vuoksi työpaikkatapaturmien ja työmatkatapaturmien erottaminen toisistaan ei ole mahdollista. Tässä julkaisussa kaikkia maatalousyrittäjille työssä sattuneita tapaturmia kutsutaan työtapaturmiksi. Maatalousyrittäjien työtapaturmatiedot perustuvat Maatalousyrittäjien eläkelaitoksesta (Mela) saatuihin tietoihin.

Päätoimisen ja työikäisen maatalousyrittäjän lisäksi vakuutettuna voi olla eläkeläinen, alle 18-vuotias yrittäjäperheenjäsen tai osa-aikaisesti maa-, metsä-, riista-, poro- tai kalataloutta harjoittava henkilö. Maatalousyrittäjien määrä on viime vuosina laskenut tasaisesti. Vuoden 2012 lopussa Maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa oli vakuutettuna 73 334 maatalousyrittäjää, mikä on noin 2 600 henkilöä vähemmän kuin vuotta aikaisemmin ja yli 38 000 henkilöä vähemmän kuin vuonna 1999.

Maatalousyrittäjien työtapaturmat vähentyneet

Maatalousyrittäjien lukumäärässä tapahtuneet muutokset näkyvät myös työtapaturmien määrässä. Vuoden 2012 aikana sattuneista tapaturmista Mela maksoi maatalousyrittäjille korvauksia yhteensä 4 554 tapauksesta. Vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneita työtapaturmia sattui yhteensä 3 698, kun edellisvuonna vastaava luku oli 3 861 (-4,2 %). Maatalousyrittäjien työtapaturmien lukumäärä on alentunut lähes koko viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden ajan, pois lukien vuoden 2005 (kuvio 9). Vuoden 2005 'tapaturmapiikki' voi osittain johtua vuoden 2005 alussa käyttöön otetusta sairaanhoidon täyskustannusvastuujärjestelmästä.

Kuvio 9. Maatalousyrittäjien vähintään 4 päivän poissaoloon johtaneet työtapaturmat (pl. työkuolemat) vuosina 2000–2012

Maatalousyrittäjien työkuoleman riski kasvoi selvästi

Kaikista vuonna 2012 korvatuista työtapaturmista 7 tapausta johti työntekijän kuolemaan, kun edellisenä vuonna 4 maatalousyrittäjää menehtyi työtapaturman seurauksena. Tapaturmaisesti työssään kuolleista kaikki oli miehiä. Kaikista vuosien 2000–2012 maatalousyrittäjien työkuolemista ainoastaan kolme on sattunut naiselle. Kuviossa 10 on tarkasteltu maatalousyrittäjien tapaturmasuhteita sekä työkuolemien että vähintään 4 päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden tapaturmien osalta ajanjaksolla 2000–2012. Kuvio osoittaa, että työkuoleman riski vaihtelee voimakkaasti eri vuosina. Vuonna 2012 kuoli 9,4 maatalousyrittäjää 100 000 vakuutettua kohden, kun vuonna 2011 vastaava suhdeluku oli 5,2. Vuonna 2010 vastaava suhdeluku oli 7,5 ja 4,8 vuonna 2009. Vuosi 2000 on lähimenneisyyden synkin, jolloin työtapaturmissa menetti henkensä 12,9 maatalousyrittäjää 100 000 vakuututettua kohden.

Aikasarjatarkastelusta selviää, että maatalousyrittäjien suhteellinen kuoleman riski työpaikalla on alentunut noin 8 prosenttia vuosina 2003–2012. Tämä käy ilmi verrattaessa kahta viisivuotisjaksoa toisiinsa. Vuosina 2003–2007 maatalousyrittäjille sattui yhteensä 35 kuolemaan johtanutta työpaikkatapaturmaa, joka merkitsi keskimäärin 7,6 työkuolemaa 100 000 maatalousyrittäjää kohden vuodessa. Vuosina 2008–2012 työpaikkatapaturmissa kuoli 28 maatalousyrittäjää, joka on keskimäärin 7,0 työkuolemaa vuosittain 100 000 maatalousyrittäjää kohden.

Kuvio 10. Maatalousyrittäjien työtapaturmasuhteet vuosina 2000–2012

Taulukossa 13 on verrattu maatalousyrittäjien kuolemaan johtaneiden työtapaturmien tapaturmasuhdetta palkansaajien riskialteimpiin toimialoihin vuonna 2012. Koska työkuolemissa menehtyneiden enemmistö on tavallisesti miehiä, on heidän tapaturmasuhdelukunsa esitetty erikseen. Luvuista käy ilmi, että työ oli vaarallisinta maatalousyrittäjämiehillä. Heistä 14,0 menetti henkensä 100 000 vakuutettua palkansaajaa kohden vuonna 2012. Vuonna 2011 vastaava luku oli 7,8.

Vuonna 2012 toiseksi riskialtein toimiala palkansaajilla oli rakentaminen. Kyseisellä toimialalla työkuoleman riski oli 5,3 (miehillä 5,8) työkuolemaa 100 000 vakuutettua palkansaajaa kohden. Vuonna 2011 vastaavat luvut olivat 3,0 ja 3,3. Tuolloin riskialtein toimiala oli kuljetus ja varastointi (8,1).

Taulukko 13. Maatalousyrittäjien työkuolemat verrattuna palkansaajien työkuolemiin riskialtteilla toimialoilla 100 000 maanviljelijää tai palkansaajaa kohden vuosina 2011–2012

	2011		2012
	Kaikki	Miehet	Kaikki	Miehet
Maatalousyrittäjät	5,2	7,8	9,4	14,0
Palkansaajat	1,2	2,5	1,5	2,8
Teollisuus	0,3	0,4	1,5	2,0
Rakentaminen	3,0	3,3	5,3	5,8
Kuljetus ja varastointi	8,1	10,6	5,0	5,4

1) Toimialoittaiset tiedot perustuvat uuteen toimialaluokitus TOL 2008:aan, joka otettiin Työtapaturmatilastossa käyttöön tilastovuonna 2008. Uudella toimialaluokituksella luokitellut tiedot eivät ole vertailukelpoisia edellisen toimialaluokitus TOL 2002:n tietojen kanssa (tilastovuoden 2007 ja sitä edeltävien vuosien tiedot)

Maatalousyrittäjillä lievien, alle neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttaneiden työtapaturmien osuus on pysynyt viime vuosien aikana suunnilleen samalla tasolla, ollen hieman alle viidenneksen kaikista korvatuista tapaturmista (julkaisun sivun 1 taulukko). Lähes joka kolmas työtapaturmista (32,4 %) oli puolestaan niin sanottuja vakavia vahinkoja eli ne aiheuttivat yli kuukauden mittaisen työkyvyttömyyden (liitetaulukko 5). Seuraavassa tarkastellaan tarkemmin niitä työtapaturmia, joista seurasi vähintään neljän päivän työstä poissaolo.

Maatalousyrittäjien työtapaturmariski kasvaa iän myötä

Vuonna 2012 maatalousyrittäjille sattui 5 008 työtapaturmaa sataatuhatta vakuutettua maatalousyrittäjää kohden, mikä oli hieman vähemmän (-0,8 %) kuin vuonna 2011 (5 048). Maatalousyrittäjien tapaturmariski on selvästi suurempi kuin palkansaajilla ja on selvästi korkeampi miehillä kuin naisilla: miehille sattui 5 694 ja naisille 3 615 työtapaturmaa sataatuhattatuhatta vakuutettua maatalousyrittäjää kohden (kuvio 11). Sukupuolten välinen ero selittyy osin sillä, että miehet tekevät perinteisesti maataloudessa sellaisia töitä, joissa sattuu paljon tapaturmia. Näitä ovat esimerkiksi rakennustyöt sekä koneiden ja laitteiden käyttöön ja huoltoon liittyvät tehtävät.

Kuvio 11. Maatalousyrittäjien työtapaturmat 100 000 vakuutettua kohden sukupuolen ja iän mukaan vuonna 2012

Maatalousyrittäjien tapaturmista yli kuusi kymmenestä (65,0 %) sattuu yli 45-vuotiaille. Vuonna 2012 suhteellisesti eniten työtapaturmia sattui yli 55-vuotiaille: 4 915 per 100 000 maatalousyrittäjää. Vastaava suhdeluku alle 25-vuotiailla vuonna 2012 oli 3 822.

Karjanhoitotyössä sattuu eniten tapaturmia

Erilaisissa karjanhoitotehtävissä sattuneiden työtapaturmien osuus oli samansuuruinen kuin vuotta aiemmin, runsas neljä kymmenestä (43,1 %) kaikista työtapaturmista (taulukko 14). Erityisesti naiset joutuvat työtapaturman uhriksi karjaa hoitaessaan, sillä kolme neljästä (75,4 %) naisille sattuneesta työtapaturmasta sattui karjanhoitotyössä. Miehillä vastaava osuus oli noin kolmasosa (33,0 %). Toiseksi eniten (24,6 %) tapaturmia sattui maatilatalouden muissa töissä, joita ovat muun muassa erilaisten koneiden ja laitteiden asennus- ja huoltotyöt. Noin joka kuudes työtapaturma (14,3 %) sattui maanviljelyyn liittyvissä tehtävissä. Käytettävissä olevan tilastoaineiston perusteella ei voida kuitenkaan tehdä suoranaisia johtopäätöksiä eri työalueilla tehtävän työn vaarallisuudesta, koska tällöin tulisi tietää eri työtehtäviin käytetyn työajan määrä. Työvaihetta kuvaavan muuttujan luokitus on kansallinen. Melan perinteisesti käyttämä luokitus on tarkempi kuin työtehtävää kuvaavan ESAW -muuttujan (vrt. taulukko 2).

Taulukko 14. Maatalousyrittäjien työtapaturmat työvaiheen ja sukupuolen mukaan 2012

	Yhteensä		Miehet		Naiset
	Lkm	%	Lkm	%	Lkm	%
Yhteensä	3 698	100	2 817	100	881	100
Maanviljelytyöt	527	14,3	460	16,3	67	7,6
Karjanhoitotyöt	1 595	43,1	931	33,0	664	75,4
Metsätyöt	362	9,8	336	11,9	26	3,0
Rakennustyöt	168	4,5	157	5,6	11	1,2
Maatilatalouden muut työt	911	24,6	806	28,6	105	11,9
Muut työt	135	3,6	127	4,5	8	0,9

Maatalousyrittäjät loukkaantuvat useimmiten iskeytymällä kiinteää pintaa vasten

Maatalousyrittäjien yleisin vahingoittumistapa oli iskeytyminen kiinteää pintaa tai liikkumatonta aiheuttajaa vasten. Kolmessa tapauksessa kymmenestä (32 %) henkilö vahingoittui iskemällä itsensä lattiaan, maahan tai muuhun vastaavaan (kuvio 12). Naismaatalousyrittäjät joutuivat miehiä useammin eläimen töytäisemäksi tai potkaisemaksi, sillä joka neljäs (25 %) sattuneesta vahingosta oli eläimen aiheuttama. Joka kymmenes (10 %) työtapaturmassa loukkaantunut mies vahingoittui eläimen puremasta, potkusta tai vastaavasta.

Maatalousyrittäjäin eläkelaitos kerää vahingoittumistapaa, vamman aiheuttajaa, vamman laatua ja vahingoittunutta ruumiinosaa koskevat tiedot käyttäen ESAW -luokitusta.

Kuvio 12. Maatalousyrittäjien työtapaturmat vahingoittumistavan (ESAW) ja sukupuolen mukaan 2012

Useammassa kuin joka neljännessä (27,5 %) maatalousyrittäjälle sattuneessa työtapaturmassa välittömänä vamman aiheuttajana oli eläin, ihminen tai vamma oli aiheutunut kasveista (kuvio 13). Todennäköisesti valtaosassa näissä maatalousyrittäjien työtapaturmissa aiheuttajana on ollut nimenomaan eläin. Erilaiset rakennukset, rakenteet ja pinnat olivat aiheuttajina joka viidennessä (21,4 %) työtapaturmassa. Melu, paine, tulipalo, valokaari, valo, lumi tai vesistöt olivat kolmanneksi yleisin tapaturman välitön aiheuttaja (7,8 %).

Kuvio 13. Maatalousyrittäjien työtapaturmat vamman välittömän aiheuttajan mukaan 2012

Vuonna 2012 työtapaturmissa loukkaantuneiden maatalousyrittäjien vammoista 38 prosenttia oli erilaisia sijoiltaan menoja, nyrjähdyksiä ja venähdyksiä. Haavat ja pinnalliset vammat (34 %) muodostavat toisen suuren vammaryhmän. Luunmurtumia oli 17 prosenttia kaikista työtapaturmien uhriksi joutuneiden maatalousyrittäjien vammoista. Miesten ja naisten vammojen jakaumissa ei ollut merkittäviä eroja: miesten vammat olivat naisia useammin haavoja ja pintavammoja kun taas naisten vammat olivat vastaavasti useammin erilaisia nyrjähdyksiä ja venähdyksiä (kuvio 14).

Kuvio 14. Maatalousyrittäjien työtapaturmat vamman laadun ja sukupuolen mukaan 2012

Noin seitsemän kymmenestä (72 %) maatalousyrittäjien kaikista työtapaturmista kohdistui raajoihin (kuvio 15). Naisilla tapaturmat vaurioittivat useammin jalkoja kuin miehillä. Useimmiten alaraajoista vaurioituivat polven seutu ja yläraajoista kämmen tai sormet.

Kuvio 15. Maatalousyrittäjien työtapaturmat vahingoittuneen ruumiinosan ja sukupuolen mukaan 2012

Yrittäjät loukkaantuvat useimmiten rakentamisen sekä kuljetuksen ja varastoinnin toimialoilla

Yrittäjille vuonna 2012 sattuneista työtapaturmista vakuutuslaitokset maksoivat korvausta kaikkiaan 6 100 työtapaturmasta. Määrään sisältyvät myös ne tapaturmat, joista maksettiin vain sairaskulujen korvausta. Näiden lyhyiden, alle neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttaneiden työtapaturmien osuus oli noin 45 prosenttia kaikista yrittäjien tapaturmista. Vuotta aiemmin korvausta maksettiin 6 229 tapaturmasta. Tiedot koskevat muita yrittäjiä kuin maatalousyrittäjiä.

Yrittäjille sattui vuonna 2012 yhteensä 3 346 vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttanutta työtapaturmaa. Tämä on 74 tapausta vähemmän kuin edellisenä vuonna. Työtapaturmien sukupuolittainen jakauma on yrittäjillä samansuuntainen kuin palkansaajilla: kolme neljästä (76 %) yrittäjien työtapaturmista sattui miehille. Työtapaturman uhrien ikäjakaumasta ilmenee, että lähes kaksi kolmesta (64,9 %) yrittäjien työtapaturmista sattui 45–64 -vuotiaille (taulukko 15).

Taulukko 15. Yrittäjien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja iän mukaan 2012

Ikä	Yhteensä		Miehet		Naiset
	Lkm	%	Lkm	%	Lkm	%
Yhteensä	3 698	100	2 817	100	881	100
15–24	46	1,2	37	1,3	9	1,0
25–34	293	7,9	223	7,9	70	7,9
35–44	724	19,6	516	18,3	208	23,6
45–54	1 336	36,1	1 006	35,7	330	37,5
55–64	1 066	28,8	843	29,9	223	25,3
Muut	233	6,3	192	6,8	41	4,7

Toimialoittain tarkasteltuna yrittäjien riskialat ovat pääosin samat kuin palkansaajien. Vaarallisimpia toimialoja ovat rakentaminen sekä kuljetus ja varastointi. Yrittäjille sattuneiden tapaturmien aiheutumista ja seurauksia kuvaavia muuttujia tarkastellaan tarkemmin liitetaulukoissa 6-9.

Lähde: Työtapaturmat 2012, Tilastokeskus

Lisätietoja: Arto Miettinen 029 551 2963, tyotapaturmat@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala

---

Päivitetty 28.11.2014