Etusivu > Tilastot > Työvoimatutkimus > 2013 > työllisyys ja työttömyys > 3 Työajat vuonna 2013

3 Työajat vuonna 2013

3.1 Työaikojen muutos on hidasta

Tilastoissa työaikakäsitteitä ovat säännöllinen viikkotyöaika, tehty viikkotyöaika sekä tehty vuosityöaika.

Säännöllinen viikkotyöaika on työntekijän tavanomainen tai keskimääräinen viikkotyöaika päätyössä. Palkansaajilla säännölliseen työaikaan luetaan mukaan säännöllinen palkallinen tai palkaton ylityö. Säännöllisen viikkotyöajan keskiarvoon vaikuttaa työaikamuoto, esimerkiksi onko kyseessä koko- vai osa-aikatyö.

Tehty viikkotyöaika on työllisen tutkimusviikolla tekemien työtuntien määrä. Tehty viikkotyöaika kysytään erikseen pää- ja sivutyöstä. Siihen luetaan mukaan myös palkalliset ja palkattomat ylityötunnit. Toisaalta lomat, arkivapaat ja poissaolot muista syistä (esim. sairaus) lyhentävät tehtyä viikkotyöaikaa.

Tehty vuosityöaika on laskennallinen käsite, joka saadaan jakamalla kaikkien työllisten vuoden aikana tekemien työtuntien määrä työllisten vuosikeskiarvolla. Näin saadaan keskimääräinen vuosityöaika työllistä kohti. Vuosityöaika työllisille palkansaajille lasketaan vastaavalla tavalla.

Työajat ja tehdyt työtunnit vaihtelevat työllisyyden ja palkansaajien rakenteen muutosten mukaisesti. Jos esimerkiksi osa-aikatyö yleistyy enemmän kuin kokoaikatyö, keskimääräinen viikkotyöaika lyhenee. Työajat vaihtelevat myös toimialoittain ja ammateittain sekä työnantajasektorin mukaan. Työajat muuttuvat melko hitaasti.

3.2 Yleisin viikkotyöaika on 35−40 tuntia

Suurimmalla osalla palkansaajista (72 prosentilla) säännöllinen työaika oli 35−40 tuntia viikossa vuonna 2013. Eri palkansaajaryhmien välillä erot olivat pienehköjä. Yrittäjistä ja yrittäjäperheenjäsenistä reilu neljännes teki säännöllisesti 35−40-tuntista työviikkoa. (Kuvio 15.)

Kuvio 15. Säännöllisesti 35−40-tuntista työviikkoa päätyössä tekevien osuus sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 2013, %

Lyhyt, alle 35-tuntinen työviikko oli noin 18 prosentilla palkansaajista. Noin joka viidennen alemman toimihenkilön työaika oli lyhyt. Ylemmillä toimihenkilöillä lyhyt viikko oli harvinaisempi. Lyhyttä työaikaa säännöllisesti tekevillä tyypillisin viikkotyöaika oli 30−34 tuntia. Joka neljäs yrittäjä ja yrittäjäperheenjäsen teki lyhyttä työviikkoa. (Kuvio 16.)

Kuvio 16. Säännöllisesti lyhyttä 1−34-tuntista työviikkoa päätyössä tekevien osuus sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 2013, %

Palkansaajista keskimäärin yhdeksän prosenttia teki yli 40-tuntista työviikkoa. Ylemmät toimihenkilöt tekivät palkansaajista useimmin pitkää säännöllistä työaikaa. Heistä pitkä viikkotyöaika oli noin 17 prosentilla. Pitkä säännöllinen viikkotyöaika oli yleisin yrittäjillä ja yrittäjäperheenjäsenillä, joista 44 prosenttia teki yli 40-tuntista säännöllistä työaikaa. (Kuvio 17.)

Kuvio 17. Säännöllisesti pitkää yli 40-tuntista työviikkoa päätyössä tekevien osuus sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 2013, %

3.3 Miesten työviikko kokoaikatyössä pidempi kuin naisten

Vuonna 2013 palkansaajien keskimääräinen säännöllinen työaika päätyössä oli 36,3 tuntia ja tehty viikkotyöaika päätyössä 35,1 tuntia viikossa. Pisintä viikkotyöaikaa tekivät yrittäjät (mukaan lukien yrittäjäperheenjäsenet), joiden keskimääräinen säännöllinen viikkotyöaika vuonna 2013 oli 41,1 tuntia viikossa ja tehty viikkotyöaika 40,1 tuntia viikossa. Tehtyä viikkotyöaikaa lyhentävät lomat sekä muut poissaolot ja pidentävät ylityössä tehty työaika.

Jos tarkastellaan palkansaajien keskimääräistä säännöllistä viikkotyöaikaa päätyössä, niin miesten säännöllinen ja tehty viikkotyöaika kokoaikatyössä olivat vuonna 2013 pidempiä kuin naisten (taulukko 2).

Taulukko 2. Palkansaajien päätyön säännöllisen ja tehdyn viikkotyöajan keskiarvo koko- ja osa-aikatyössä vuonna 2013

	Säännöllinen työaika, tuntia/viikko		Tehty työaika, tuntia/viikko
	Kokoaikatyö	Osa-aikatyö	Kokoaikatyö	Osa-aikatyö
Sukupuolet yhteensä	39,0	19,9	37,5	19,9
Miehet	39,9	18,5	38,6	18,9
Naiset	38,0	20,5	36,2	20,3

Tarkasteltaessa palkansaajia ammattiryhmittäin oli johtajien keskimääräinen säännöllinen viikkotyöaika kokoaikatyössä noin 43,5 tuntia (kuvio 18). Pitkää, yli neljäkymmentätuntista työviikkoa tekivät lisäksi vain prosessi- ja kuljetustyöntekijät. Vastaavasti lyhyintä työviikkoa tekivät toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijät sekä palvelu- ja myyntityöntekijät.

Kuvio 18. Kokoaikatyötä tekevien palkansaajien säännöllisen viikkotyöajan keskiarvo päätyössä ammatin mukaan vuonna 2013

3.4 Tehty vuosityöaika säilyi lähes ennallaan vuonna 2013

Yksityisellä sektorilla ja valtiolla palkansaajien tehdyt vuosityöajat (ks. käsitteen selitys edellä) ovat viime vuosina olleet keskenään lähes saman suuruisia. Vuosityöaika yksityisellä sektorilla ja valtiosektorilla väheni hieman vuonna 2013. Kuntasektorilla tehty vuosityöaika on selvästi pienempi kuin muilla sektoreilla. Vuosityöaika kuntasektorilla kasvoi hieman vuoteen 2012 verrattuna. (Kuvio 19.)

Kuvio 19. Palkansaajien tehty vuosityöaika työnantajasektorin mukaan vuosina 2005–2013

Vuonna 2013 naispalkansaajien tehty vuosityöaika oli 228 tuntia lyhyempi kuin miesten. Naiset ovat useammin esimerkiksi osa-aikatyössä kuin miehet. Kaksi kolmasosaa osa-aikaisista palkansaajista on naisia. Naisilla myös perhevapaat lyhentävät tehtyä työaikaa enemmän kuin miehillä.

Lähde: Työvoimatutkimus 2013. Tilastokeskus

Lisätietoja: Heidi Melasniemi-Uutela 09 1734 2523, Joanna Viinikka 09 1734 3796, tyovoimatutkimus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala

---

Päivitetty 1.4.2014