Tämä sivu on arkistoitu.

5.4.2022 jälkeen julkaistut tiedot löydät uudistetulta sivustolta.

Siirry uudelle tilastosivulle

2 Työllisyys ja työttömyys vuonna 2016

2.1 Miesten työllisyys parani vuonna 2016

Työllisten miesten määrä kasvoi edellisvuodesta

Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan 15–64-vuotiaiden työllisyysaste oli 68,7 prosenttia vuonna 2016. Työllisyysaste kasvoi 0,6 prosenttiyksikköä vuodesta 2015. Kasvu johtui ennen kaikkea miesten työllisyysasteesta, joka nousi yli prosenttiyksiköllä 68,5 prosentista 69,8 prosenttiin vuonna 2016. Naisten työllisyysaste pysyi lähes ennallaan ollen 67,6 vuonna 2016. (Kuvio 1.)

Kuvio 1. Työllisyysasteet sukupuolen mukaan vuosina 1992–2016, 15–64-vuotiaat, %

Kuvio 1. Työllisyysasteet sukupuolen mukaan vuosina 1992–2016, 15–64-vuotiaat, %

15–64-vuotiaiden naisten työllisyysaste on Suomessa huomattavasti korkeampi kuin vastaava EU28-maiden keskiarvo . Miesten työllisyysaste on hieman EU28-keskiarvon alapuolella. Vuonna 2015 naisten työllisyysasteen keskiarvo EU28-maissa oli 60,4 ja miesten 70,8 prosenttia. Suomessa miesten ja naisten työllisyysasteet ovat poikkeuksellisen lähellä toisiaan.

Vuonna 2016 Suomessa oli 15–74-vuotiaita työllisiä 2 448 000, mikä oli 11 000 enemmän kuin vuonna 2015 (kuvio 2). Työllisten määrä kasvoi kaikilla vuosineljänneksillä edellisen vuoden vastaaviin vuosineljänneksiin verrattuna. Kasvu oli suurinta toisella ja neljännellä vuosineljänneksellä.

Kuvio 2. Työllisten määrä sukupuolen mukaan vuosina 1992–2016, 15–74-vuotiaat

Kuvio 2. Työllisten määrä sukupuolen mukaan vuosina 1992–2016, 15–74-vuotiaat

Työllisten miesten määrä lisääntyi, naisten väheni

Miesten työllisyys kääntyi kasvuun vuonna 2016 ensimmäisen kerran sitten vuoden 2011. Naisten työllisyys sen sijaan heikkeni neljättä vuotta peräkkäin. Työllisten miesten määrä kasvoi 18 000 hengellä, mutta työllisten naisten joukko väheni 6 000 hengellä vuodesta 2015 vuoteen 2016. Kuvio 3 esittää työllisten määrän muutoksen aikasarjana sukupuolen mukaan.

Kuvio 3. Työllisten määrän muutos edellisestä vuodesta sukupuolen mukaan vuosina 2002–2016, 15–74-vuotiaat

Kuvio 3. Työllisten määrän muutos edellisestä vuodesta sukupuolen mukaan vuosina 2002–2016, 15–74-vuotiaat

Työllisyysasteen kehityksessä on selviä eroja ikäryhmittäin pitkällä aikavälillä (kuvio 4). Suurin muutos on tapahtunut 55–64-vuotiaiden ikäryhmän työllisyysasteessa, joka on noussut 26 prosenttiyksiköllä viimeisen 20 vuoden aikana. Lisäksi vanhimman ikäryhmän eli 65–74-vuotiaiden työllisyysaste on kolminkertaistunut 20 vuodessa ollen 10,6 prosenttia vuonna 2016.

Työllisten määrä väheni vuonna 2016 hieman 65–74-vuotiaiden ikäryhmässä, ja 45–54-vuotiaiden ryhmässä työllisten määrä pysyi samana kuin vuonna 2015. Kaikissa muissa ikäryhmissä työllisten määrä kasvoi vuodesta 2015. (Kuvio 4).

Työllisten määrä kasvoi vuonna 2016 eniten 15–24-vuotiaiden sekä 55–64-vuotiaiden miesten ryhmissä: nuorten työllisten miesten määrä kasvoi 6 000 hengellä ja 55–64-vuotiaiden työllisten miesten määrä nousi 7 000 hengellä. Työllisyysaste nousi näissä ryhmissä yli kaksi prosenttiyksikköä vuodesta 2015. Tästä huolimatta sekä 15–24-vuotiaiden miesten (37,9 %) että 55–64-vuotiaiden miesten (59,8 %) työllisyysasteet olivat edelleen selvästi alhaisempia kuin naisten vastaavien ikäryhmien työllisyysasteet (43,2 % ja 63,0 %) vuonna 2016.

Kuvio 4. Työllisyysasteet ikäryhmittäin vuosina 1992–2016, %

Kuvio 4. Työllisyysasteet ikäryhmittäin vuosina 1992–2016, %

Työllisten määrä kasvoi rakentamisen, kaupan ja terveys- ja sosiaalipalvelujen toimialoilla

Vuonna 2016 työllisten määrä nousi erityisesti rakentamisen toimialalla (F), jossa kasvua oli 10 000 henkeä. Tukku- ja vähittäiskaupassa (G) työllisyys kasvoi 6 000 hengellä kasvun kohdistuessa tukkukauppaan. Työllisten määrä kasvoi yhteensä 5 000 hengellä terveys- ja sosiaalipalveluissa (Q), jossa kasvu koski yksinomaan sosiaalipalvelujen työllisiä. Myös julkisen hallinnon ja maanpuolustuksen sekä pakollisen sosiaalivakuutuksen toimialalla (O) työllisten määrä lisääntyi 5 000 hengellä.

Sen sijaan maa-, metsä- ja kalataloudessa sekä kaivostoiminnassa (A,B) työllisten määrä väheni 8 000 hengellä, liike-elämän palveluissa (M,N) 6 000 hengellä, koulutuksessa (P) 6 000 hengellä sekä informaation ja viestinnän toimialalla (J) 5 000 hengellä. PX-Web Statfin taulukko 030 .

Kuviossa 5 on esitetty työllisten määrän muutos edeltävästä vuodesta toimialoittain vuosina 2015 ja 2016.

Kuvio 5. Työllisten määrän muutos edellisestä vuodesta toimialoittain vuosina 2015–2016, 15–74-vuotiaat

Kuvio 5. Työllisten määrän muutos edellisestä vuodesta toimialoittain vuosina 2015–2016, 15–74-vuotiaat

Työllisyys kasvoi yksityisellä sektorilla 24 000 hengellä, mutta väheni julkisella sektorilla 11 000 hengellä vuonna 2016.

Palkansaajia oli 2 105 000 vuonna 2016, mikä oli 15 000 henkeä enemmän kuin edellisvuonna. Sen sijaan yrittäjien ja yrittäjäperheenjäsenten määrä laski hieman. Vuonna 2016 yrittäjiä ja yrittäjäperheenjäseniä oli yhteensä 344 000 henkeä, joista yrittäjäperheenjäseniä 13 000. Yrittäjien ja yrittäjäperheenjäsenten osuus työllisistä oli 14 prosenttia vuonna 2016 kuten vuotta aiemminkin.

Sosioekonomisen aseman mukaan tarkasteltuna työllisyyden kasvu kohdentui alempiin toimihenkilöammatteihin. Alempien toimihenkilöiden määrä kasvoi 12 000 hengellä, ylempien toimihenkilöiden ja työntekijöiden määrä pysyi sen sijaan ennallaan. Alempina toimihenkilöinä toimivien miesten määrä kasvoi 8 000 hengellä ja naisten määrä 4 000 hengellä. Myös työntekijäammateissa toimivien miesten määrä kasvoi selvästi, 10 000 hengellä, samalla kun työntekijänaisten määrä väheni 9 000 hengellä. Ylempinä toimihenkilöinä toimivien naisten ja miesten määrä ei juurikaan muuttunut vuoteen 2015 verrattuna.

Palkansaajina toimivien naisten ja miesten sosioekonominen rakenne on hyvin erilainen. Naispalkansaajista yli puolet työskenteli alempina toimihenkilöinä, vajaa viidennes työntekijäammateissa ja reilu neljännes ylempinä toimihenkilöinä vuonna 2016. Miehille työntekijäammatit ovat yleisimpiä, niissä toimi 44 prosenttia miespalkansaajista vuonna 2016. Joka neljäs miespalkansaaja toimi alempana toimihenkilönä ja vajaa kolmannes ylempinä toimihenkilöinä.

Tehtyjen työtuntien määrä kasvoi

Koko kansantaloudessa tehtiin vuonna 2016 yhteensä 4 miljardia työtuntia. Työllisten tekemien työtuntien määrä kasvoi 65 000 tunnilla vuoteen 2015 verrattuna. Vuonna 2016 vuosityöaika oli keskimäärin 1 639 työtuntia työllistä kohti, kun vastaava luku vuonna 2015 oli 1 620 tuntia vuodessa.

Vuonna 2016 alityöllisiä oli 145 000 henkeä, mikä oli 8 000 henkeä enemmän kuin vuonna 2015. Erityisesti alityöllisten naisten määrä oli kasvanut. Alityöllisiä ovat henkilöt, jotka vasten tahtoaan tekevät esimerkiksi osa-aikatyötä tai lyhennettyä työviikkoa tai joilla ei ole ollut työtä tilausten tai asiakkaiden vähyyden tai lomautuksen vuoksi.

2.2 Työttömien määrä väheni vuonna 2016

Työttömyys väheni vuonna 2016. Työttömiä oli vuonna 2016 keskimäärin 237 000, mikä oli 15 000 henkeä vähemmän kuin vuotta aiemmin. Työttömistä miehiä oli 126 000 ja naisia 111 000. Työttömien miesten lukumäärä väheni 11 000 hengellä ja naisten 4 000 hengellä.

15–74-vuotiaiden työttömyysaste oli vuonna 2016 keskimäärin 8,8 prosenttia, kun se vuonna 2015 oli 9,4 prosenttia. Miesten työttömyysaste oli 9,0 ja naisten 8,6 prosenttia.

Työttömien lisäksi työikäisten 15–74-vuotiaiden joukossa oli 155 000 piilotyöttömäksi luokiteltua henkilöä, jotka olisivat halunneet ja voineet ottaa vastaan työtä, mutta eivät olleet sitä aktiivisesti etsineet. Vaikka työttömien määrä väheni, piilotyöttömien määrä kasvoi 11 000 hengellä vuodesta 2015. Kuvio 6 näyttää työttömien ja piilotyöttömien määrän muutoksen aikasarjana. Työttömiä ja piilotyöttömiä oli yhteensä 392 000 henkeä vuonna 2016, mikä oli hieman vähemmän kuin edellisenä vuonna. Piilotyöttömistä lisää kohdassa 4 Työvoiman ulkopuolella olevat.

Kuvio 6. Työttömät ja piilotyöttömät vuosina 2002–2016, 15–74-vuotiaat

Kuvio 6. Työttömät ja piilotyöttömät vuosina 2002–2016, 15–74-vuotiaat

Vuonna 2016 nuorten 15–24-vuotiaiden työttömyysaste eli työttömien osuus työvoimasta oli 20,1 prosenttia, mikä oli 2,3 prosenttiyksikköä vähemmän kuin edellisenä vuonna. Muissa ikäryhmissä työttömyysasteet laskivat tätä vähemmän tai pysyivät ennallaan (kuvio 7). Nuorten suhteellinen osuus kaikista työttömistä laski hieman. Vuonna 2016 nuorten 15–24-vuotiaiden ikäryhmästä oli työttömänä 65 000 henkeä eli 27 prosenttia kaikista työttömistä. Vuonna 2015 vastaava määrä oli 73 000 eli 29 prosenttia kaikista työttömistä. Erityisesti nuorten miesten työttömyys väheni. Vuonna 2016 nuoria työttömiä miehiä oli 5 000 vähemmän kuin edellisenä vuonna.

Työttömien 15–24-vuotiaiden osuus saman ikäisten koko ikäluokasta oli 10,2 prosenttia vuonna 2016 (kuvio 8). Osuus pieneni yhdellä prosenttiyksiköllä vuodesta 2015.

Kuvio 7. Työttömyysasteet ikäryhmittäin vuosina 1992–2016, %

Kuvio 7. Työttömyysasteet ikäryhmittäin vuosina 1992–2016, %

Kuvio 8. Työllisten, työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien osuudet ikäluokasta vuonna 2016, %

Kuvio 8. Työllisten, työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien osuudet ikäluokasta vuonna 2016, %

2.3 Työvoiman määrän kasvu pysähtyi

Vuonna 2016 Suomen väestössä oli 15–74-vuotiaita 4 109 000 henkeä. Työikäisen 15–74-vuotiaan väestön määrä kasvoi 7 000 hengellä vuodesta 2015. Samanaikaisesti kuitenkin 15–64-vuotiaan väestön määrä väheni, sillä kasvu kohdistui enimmäkseen 65–74-vuotiaiden ikäryhmään, joka kasvoi 20 000 hengellä edellisvuodesta. 55–64-vuotiaiden ikäryhmä pieneni 5 000 hengellä, mutta säilyi edelleen työikäisten suurimpana ikäryhmänä (kuvio 9).

Työvoimaan eli työllisiin ja työttömiin kuuluvien 15–74-vuotiaiden osuus pieneni hieman edellisen vuoden 65,6 prosentista 65,3 prosenttiin vuonna 2016. Työvoimaan kuuluvien määrä väheni 4 000 hengellä.

Työvoiman ulkopuolella olevia 15–74-vuotiaita oli 1 424 000 henkeä vuonna 2016, mikä oli 11 000 henkeä enemmän kuin vuonna 2015. Työvoimaan kuulumattomista lisää kohdassa 4.

Kuvio 9. Työikäinen väestö ja työvoima ikäryhmittäin vuonna 2016

Kuvio 9. Työikäinen väestö ja työvoima ikäryhmittäin vuonna 2016

2.4 Palkansaajien uusien, alle vuoden kestäneiden työsuhteiden määrä kasvoi vuonna 2016

Määräaikaisuus yleisempää naisilla kuin miehillä

Suomessa oli vuonna 2016 keskimäärin 2 105 000 palkansaajaa, mikä oli 15 000 enemmän kuin vuotta aiemmin. Palkansaajista määräaikaisia oli 333 000, joista naisia 197 000 ja miehiä 136 000 (kuvio 10). Määräaikaisten palkansaajien lukumäärä oli kasvanut 11 000 hengellä edellisvuodesta. Määräaikaisena palkansaajana työskentelevien miesten määrä oli noussut 8 000 hengellä.

Kuvio 10. Määräaikaisessa työsuhteessa olevat palkansaajat sukupuolen mukaan vuosina 2002–2016, 15–74-vuotiaat

Kuvio 10. Määräaikaisessa työsuhteessa olevat palkansaajat sukupuolen mukaan vuosina 2002–2016, 15–74-vuotiaat

Vuonna 2016 palkansaajien kaikista työsuhteista 84 prosenttia oli jatkuvia ja 16 prosenttia määräaikaisia. Määräaikaisten osuus on pysynyt tällä tasolla koko 2010-luvun. Määräaikaiset työsuhteet ovat yleisempiä naisille kuin miehille. Vuonna 2016 naispalkansaajista 18 prosenttia työskenteli määräaikaisessa työsuhteessa ja miespalkansaajista noin 13 prosenttia. Määräaikaisten naispalkansaajien osuus on pysynyt 2010-luvulla miltei ennallaan. Miehillä määräaikaisten palkansaajien osuus oli vuonna 2016 edelleen korkeampi kuin vuosina 2008 ja 2009. (Kuvio 11.)

Kuvio 11. Määräaikaisten osuus palkansaajista sukupuolen mukaan vuosina 2002–2016, 15–74-vuotiaat, %

Kuvio 11. Määräaikaisten osuus palkansaajista sukupuolen mukaan vuosina 2002–2016, 15–74-vuotiaat, %

Kaksi kolmesta määräaikaisesta palkansaajasta haluaisi pysyvää työtä

Määräaikainen työ voi olla palkansaajalle elämäntilanteeseen sopiva, toivottu vaihtoehto tai se voi johtua siitä, ettei pysyvää työtä löydy. Vuonna 2016 noin 25 prosenttia määräaikaisista palkansaajista ei halunnut pysyvää työtä. Heistä valtaosa (71 %) oli joko alle 25- tai yli 55-vuotiaita. Kesätyöntekijät ovat tyypillinen vapaaehtoisesti määräaikaista työtä tekevä ryhmä. Vanhimpien määräaikaisten joukossa on paljon eläkkeellä työskenteleviä.

Määräaikaista työtä tekevistä 15–24-vuotiaista nuorista palkansaajista 43 prosenttia ei halunnut pysyvää työtä. Sen sijaan 35–54-vuotiaista ainoastaan noin joka kymmenes ei olisi halunnut pysyvää työtä.

Tavallisempaa onkin, että määräaikaisessa työsuhteessa työskennellään siksi, että pysyvää työtä ei ole löytynyt. Vuonna 2016 määräaikaisista 68 prosentille vakituisen työn puute oli syy määräaikaisuuteen. Tämä oli yleisempää naisille kuin miehille. Vastentahtoisesti määräaikaisessa työsuhteessa olevien osuus määräaikaisista palkansaajista säilyi ennallaan vuoteen 2015 verrattuna. Pysyvän työn puute oli yleisintä 35–54-vuotiaiden määräaikaisten palkansaajien ikäryhmissä. Heistä 84 prosenttia nimesi sen määräaikaisuutensa syyksi.

Vuonna 2016 työmarkkinoilla oli 226 000 määräaikaista palkansaajaa, jotka eivät olleet löytäneet vakituista työpaikkaa, vaikka olisivat sellaisen halunneet. Heistä 139 000 oli naisia ja 86 000 miehiä. Muita syitä työsuhteen määräaikaisuuteen ovat koeaika ja työharjoittelu, joka liittyy opiskeluun.

Uusista työsuhteista yli puolet määräaikaisia

Vuonna 2016 palkansaajia, joiden työsuhde oli kestänyt alle vuoden, oli 432 000 eli 36 000 enemmän kuin vuonna 2015. (Kuvio 12.)

Kuvio 12. Palkansaajat, joiden työsuhde oli kestänyt alle vuoden vuosina 2002–2016, 15–74-vuotiaat

Kuvio 12. Palkansaajat, joiden työsuhde oli kestänyt alle vuoden vuosina 2002–2016, 15–74-vuotiaat

Alle vuoden kestäneistä työsuhteista 54 prosenttia oli määräaikaisia. Osuus on hieman laskenut, sillä vuonna 2015 vastaava osuus oli 56 prosenttia. Naisten ja miesten välillä on ollut selkeä ero sen suhteen, onko uusi työsuhde määräaikainen vai jatkuva. Vuonna 2016 miesten uusista työsuhteista määräaikaisia oli 48 prosenttia ja naisten työsuhteista 60 prosenttia. Naispalkansaajien uusia työsuhteita oli solmittu määräaikaisiksi aiempaa hieman harvemmin, sillä vuonna 2015 naispalkansaajien uusista työsuhteista 62 prosenttia oli määräaikaisia.

Vuokratyötä teki lähes kaksi prosenttia palkansaajista

Vuokratyöllä tarkoitetaan työsuhdetta, jossa palkansaaja työskentelee työvoimaa välittävän tai vuokraavan yrityksen kautta. Työvoimatutkimuksessa tietoa vuokratyötä tekevistä on kerätty vuodesta 2008 lähtien. Tiedot vuokratyötä tekevistä kuvaavat tilannetta tutkimusvuoden ”keskimääräisellä” viikolla. Vuonna 2016 vuokratyötä teki keskimäärin 38 000 henkeä, mikä oli 7 000 henkeä enemmän kuin vuonna 2015. Vuokratyö on yleistynyt erityisesti miehillä. Vuokratyötä tekeviä miehiä oli 22 000 vuonna 2016, mikä on 7 000 henkeä enemmän kuin edellisvuonna. Vuokratyötä tekevien naisten määrä pysyi ennallaan 16 000 hengessä.

Vuokratyöntekijöiden osuus palkansaajista oli lähes kaksi prosenttia vuonna 2016. Vuokratyön tekeminen on siten edelleen varsin marginaalinen työnteon muoto Suomen työmarkkinoilla.

Vuokratyö jakaantuu monille toimialoille. Yleisintä vuokratyö oli tukku- ja vähittäiskaupassa (G), teollisuudessa (C–E) sekä majoitus- ja ravitsemistoiminnassa (I). Kaikilla näillä toimialoilla vuokratyönteko oli myös yleistynyt vuoteen 2015 verrattuna.

2.5 Osa-aikatyötä tekevien naisten määrä kasvoi selvästi

Osa-aikaisia palkansaajia eniten naisvaltaisilla toimialoilla

Vuonna 2016 osa-aikatyötä teki 399 000 henkeä eli 16 prosenttia kaikista työllisistä. Tämä oli 21 000 enemmän kuin vuonna 2015. Vuonna 2016 osa-aikatyötä tekevistä työllisistä palkansaajia oli 321 000, mikä oli 15 000 henkeä enemmän kuin edellisvuonna. Työvoimatutkimuksessa osa-aikaisuus perustuu vastaajan omaan ilmoitukseen. Seuraavassa käsitellään vain osa-aikaisia palkansaajia.

Osa-aikainen työ on yleisempää naisilla kuin miehillä. Vuonna 2016 naispalkansaajista osa-aikaisia oli 20 prosenttia eli 219 000 henkeä ja miespalkansaajista 10 prosenttia eli 103 000 henkeä. Osa-aikatyötä tekevien miespalkansaajien osuus pysyi samana kuin vuonna 2015, naisilla osa-aikaisten palkansaajien osuus sen sijaan kasvoi prosenttiyksikön eli 14 000 henkeä. (Kuviot 13 ja 14.)

Osa-aikatyön tekeminen on yleistä varsinkin 15–24-vuotiailla palkansaajilla, joista 42 prosenttia työskenteli osa-aikaisesti vuonna 2016, pääosin opiskelun takia. Myös vanhimmassa 65–74-vuotiaiden ikäryhmässä osa-aikatyö on yleistä: sitä teki 62 prosenttia palkansaajista. Naisten osa-aikatyön tekeminen kasvoi erityisesti 35–44-vuotiaiden ikäryhmässä, jossa osa-aikaisten naispalkansaajien määrä lisääntyi 6 000 hengellä eli parilla prosenttiyksiköllä vuonna 2016. Tässä naisten ikäryhmässä 16 prosenttia palkansaajista teki osa-aikatyötä vuonna 2016.

Noin kolme neljästä (76 %) osa-aikaisesta palkansaajasta työskenteli yksityisellä sektorilla. Osa-aikatyötä tekevien määrä oli suurin tukku- ja vähittäiskaupan (G) sekä terveys- ja sosiaalipalvelujen (Q) toimialoilla. Osa-aikatyötä tekevien osuus toimialan kaikista palkansaajista oli suurin, 39 prosenttia, vähittäiskaupassa (pl. moottoriajoneuvojen kauppa).

Kuvio 13. Osa-aikaiset palkansaajat sukupuolen mukaan vuosina 2002–2016, 15–74-vuotiaat

Kuvio 13. Osa-aikaiset palkansaajat sukupuolen mukaan vuosina 2002–2016, 15–74-vuotiaat

Kuvio 14. Osa-aikaisten palkansaajien osuus palkansaajista sukupuolen mukaan vuosina 2002–2016, 15–74-vuotiaat, %

Kuvio 14. Osa-aikaisten palkansaajien osuus palkansaajista sukupuolen mukaan vuosina 2002–2016, 15–74-vuotiaat, %

Kokoaikatyön puute yleisin syy osa-aikatyön tekemiseen

Monille osa-aikatyötä tekeville osa-aikaisuus sopii hyvin elämäntilanteeseen. Osa-aikaisuutta voi kuitenkin pitää alityöllisyyden yhtenä muotona silloin, kun palkansaaja ei ole onnistunut saamaan kokoaikaista työtä, vaikka olisi halunnut.

Vuonna 2016 kokoaikatyön puute oli palkansaajien yleisin syy työskennellä osa-aikaisesti. Tämän syyn ilmoitti joka kolmas osa-aikaisista, kuten myös vuonna 2015. Aiempina vuosina yleisin syy osa-aikatyön tekemiseen on ollut opiskelu. Vuonna 2016 vastentahtoisesti osa-aikaista työtä tekeviä palkansaajia oli 106 000 henkeä, joista 73 000 oli naisia ja 33 000 miehiä.

Muita elämäntilanteeseen liittyviä syitä osa-aikatyöhön olivat lasten tai omaisen hoito ja terveydelliset syyt. Lasten tai omaisen hoidon osa-aikaisuuden syyksi ilmoittaneista lähes kaikki olivat naisia. Lähes kolmella kymmenestä osa-aikaisista palkansaajista osa-aikaisuuden syy oli opiskelu.

2.6 Työllisten erilaiset työnteon muodot

Kuviossa 15 työllisten työnteon muodot on luokiteltu niin tarkalla tasolla, kuin niitä on työvoimatutkimuksen aineiston perusteella mahdollista julkaista. Kuviossa näkyy, että toistaiseksi voimassa olevassa eli jatkuvassa työsuhteessa tehty kokoaikainen palkkatyö oli vuonna 2016 edelleen ylivoimaisesti yleisin 15–64-vuotiaiden työnteon muoto. 15–64-vuotiaista työllisistä 65 prosenttia työskenteli jatkuvassa kokoaikaisessa työsuhteessa vuonna 2016. Heistä naisia oli 711 000 ja miehiä 825 000. Jatkuvaa kokoaikaista palkkatyötä tekevien naisten määrä väheni 18 000 hengellä ja miesten määrä kasvoi 13 000 hengellä edellisvuoteen verrattuna.

Joka kymmenes työllinen teki kokoaikatyötä määräaikaisessa työsuhteessa palkansaajana. Neljä prosenttia työllisistä teki osa-aikatyötä määräaikaisessa työsuhteessa. Heidän määränsä kasvoi 8 000 hengellä edelliseen vuoteen verrattuna. Lähes joka kymmenes työllinen teki osa-aikatyötä palkansaajana toistaiseksi voimassaolevassa työsuhteessa. Heidän määränsä kasvoi niin ikään 8 000 hengellä.

Yksinyrittäjien, ammatinharjoittajien, freelancereiden ja apurahansaajien (pl. maa- ja metsätalous) osuus kaikista 15–64-vuotiaista työllisistä oli seitsemän prosenttia vuonna 2016. Tämä vastaa 163 000:a henkilöä, joista 100 000 oli miehiä ja 63 000 naisia. Ryhmän koko kasvoi 5 000 hengellä vuodesta 2015. Kaikista 15–64-vuotiaista työllisistä oli työnantajayrittäjiä (pl. maa- ja metsätalous) 3,6 prosenttia, ja maa- ja metsätalousyrittäjiä kaksi prosenttia. Maa- ja metsätalousyrittäjien määrä on ollut pitkään laskussa. Vuodesta 2015 heidän määränsä väheni 7 000 hengellä.

Taulukko 1. Työnteon erilaiset muodot sukupuolen mukaan vuonna 2016, 15–64-vuotiaat, %

  Miehet Naiset
Jatkuva kokoaikainen palkkatyö 67 62 
Jatkuva osa-aikainen palkkatyö 5 13
Määräaikainen kokoaikainen palkkatyö 8 12
Määräaikainen osa-aikainen palkkatyö 3 5
Maa- ja metsätalousyrittäjä 3 1
Työnantajayrittäjä 5 2
Yksinyrittäjä, ammatinharjoittaja, freelancer, apurahansaaja 8 5
Töissä perheenjäsenenä yrityksessä / maatilalla . .

Kuvio 15. Työllisten erilaiset työnteon muodot vuonna 2016, 15–64-vuotiaat

Kuvio 15. Työllisten erilaiset työnteon muodot vuonna 2016, 15–64-vuotiaat

Lähde: Työvoimatutkimus 2016. Tilastokeskus

Lisätietoja: Hanna Sutela 029 551 2907, Liisa Larja 029 551 3461, tyovoimatutkimus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma


Päivitetty 12.4.2017

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Työvoimatutkimus [verkkojulkaisu].
ISSN=1798-7830. Aikasarjatiedot 2007-2016 2016, 2 Työllisyys ja työttömyys vuonna 2016 . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 28.12.2024].
Saantitapa: https://www.stat.fi/til/tyti/2016/13/tyti_2016_13_2017-04-12_kat_002_fi.html