Tämä sivu on arkistoitu.

5.4.2022 jälkeen julkaistut tiedot löydät uudistetulta sivustolta.

Siirry uudelle tilastosivulle

Julkaistu: 23.10.2020

Lapsettomuus yleistynyt kaupunkialueiden miehillä ja maaseutualueiden naisilla

Korjaus 29.10.2020: Liitetaulukoiden 2, 3, 4 ja 5 otsikoita ja riviotsikoita on korjattu. Korjatut kohdat on merkitty punaisella.

Tilastokeskuksen väestörakennetilaston mukaan lapsettomuus 40–44-vuotiailla on lisääntynyt vuosien 2000–2019 aikana erityisesti kaupunkialueilla asuvilla miehillä ja maaseutualueilla asuvilla naisilla. Maaseutualueiden miehillä lapsettomuuden kehitys on ollut osin päinvastaista 2010-luvulla.

Lapsettomien osuus 40–44-vuotiaista sukupuolen mukaan 2019, prosenttia

Lapsettomien osuus 40–44-vuotiaista sukupuolen mukaan 2019, prosenttia

Vuoden 2019 lopussa 87 045 henkeä 40–44-vuotiaista oli lapsettomia. Määrä on 25 prosenttia koko ikäryhmästä. Lapsettomuus 40–44-vuotiailla on yleistynyt vuodesta 2000 lähtien, jolloin osuus oli vielä alle 22 prosenttia. Sekä naisten että miesten lapsettomuus on yleistynyt tarkasteluaikana. Vuonna 2019 40–44-vuotiaista miehistä jopa 30 prosenttia ja naisista 20 prosenttia oli lapsettomia.

Kaupunkialueilla asuvista 40–44-vuotiaista miehistä lähes kolmannes lapsettomia

Suomen ympäristökeskuksen ja Oulun yliopiston maantieteen laitoksen ylläpitämä kaupunki-maaseutu-luokitus mahdollistaa väestön alueellisen tarkastelun hallinnollisista aluerajoista riippumatta. Tässä alueluokat on yhdistetty maaseutualueisiin (maaseudun paikalliskeskukset, kaupungin läheinen maaseutu, ydinmaaseutu, harvaan asuttu maaseutu) sekä kaupunkialueisiin (sisempi kaupunkialue, ulompi kaupunkialue, kaupungin kehysalue).

Lapsettomien osuus 40–44-vuotiaista sukupuolen ja kaupunki-maaseutu-luokituksen mukaan 2000–2019, prosenttia

Lapsettomien osuus 40–44-vuotiaista sukupuolen ja kaupunki-maaseutu-luokituksen mukaan 2000–2019, prosenttia

Lapsettomuus on maaseutualueilla harvinaisempaa kuin kaupunkialueilla. Vuonna 2019 maaseutualueiden 40–44-vuotiaista 22 prosenttia oli lapsettomia, kun vastaava osuus kaupunkialueilla oli 26 prosenttia. Alueellinen ero on miehillä ja naisilla samansuuntainen, joskin naisilla maaseutualueiden ja kaupunkialueiden ero lapsettomuudessa on suurempi. 40–44-vuotiaista maaseutualueiden miehistä 28 prosenttia ja kaupunkialueiden miehistä jopa 30 prosenttia oli lapsettomia. Vastaavasti 40–44-vuotiaista maaseutualueiden naisista 17 prosenttia ja kaupunkialueiden naisista 21 prosenttia oli lapsettomia.

Vuosien 2000–2019 aikana lapsettomien osuus 40–44-vuotiaiden ikäryhmässä on kasvanut eniten maaseutualueiden naisten ja kaupunkialueiden miesten keskuudessa (molemmissa 4,8 prosenttiyksikköä). Lapsettomuus on muuttunut vähiten maaseutualueiden miehillä, joilla lapsettomien osuus on jopa pienentynyt vuoden 2010 29,2 prosentista 27,5 prosenttiin vuonna 2019.

Lapsettomuus yleistyy avio- ja avoliitossa olevilla

Lapsettomien osuus 40–44-vuotiaista perheasematyypin ja sukupuolen mukaan 2000–2019, prosenttia

Lapsettomien osuus 40–44-vuotiaista perheasematyypin ja sukupuolen mukaan 2000–2019, prosenttia

Avio- ja avoliitossa elävillä lapsettomuus on yleistynyt tasaisesti kahden vuosikymmenen aikana. Vuonna 2000 liitossa elävistä 40-44-vuotiaista miehistä 12 prosenttia oli lapsettomia. Osuus on noussut vuoden 2019 loppuun mennessä 15 prosenttiin. Myös avio- tai avoliitossa olevilla 40–44-vuotiailla naisilla osuus on noussut 9 prosentista 13 prosenttiin vastaavana aikana.

Lapsettomien osuus on pysynyt tasaisempana niillä, jotka eivät olleet avio- tai avoliitossa tarkasteluvuonna. Vuonna 2019 ei-liitossa olevista 40-44-vuotiaista naisista lapsettomien osuus oli 37 prosenttia ja 40–44-vuotiasta miehistä 60 prosenttia. Lapsettomien naisten osuus on noussut 1,5 prosenttiyksikköä ja miesten vain reilun prosenttiyksikön vuosien 2000–2019 aikana.

Jo 1,6 miljoonaa ei kuulu mihinkään uskontokuntaan

Vuonna 2019 1,6 miljoonaa henkeä ei kuulunut mihinkään uskontokuntaan. Äidinkielenään suomea puhuvista 24 prosenttia ja äidinkielenään ruotsia puhuvista 19 prosenttia oli uskontokuntaan kuulumattomia. Vieraskielisitä 85 prosenttia ei ole minkään Suomessa rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan jäsen. Erityisesti maahanmuuttajien osalta uskontokuntatieto ei anna oikeaa kuvaa. Kaikki uskonnolliset yhdyskunnat eivät ole Patentti- ja rekisterihallituksen rekisterissä, eivätkä kaikki uskonnon harjoittajat liity uskonnollisen yhdyskunnan jäseniksi.

Uskontokuntiin kuulumattomien määrä kielen mukaan 2000–2019

Uskontokuntiin kuulumattomien määrä kielen mukaan 2000–2019

Koska uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumisen tieto antaa vajavaisen kuvan esimerkiksi maahanmuuttajien tilanteesta, on muutosta hyvä tarkastella myös kieliryhmittäin. Uskontokuntiin kuulumattomien osuus vieraskielisillä on pysynyt 2000-luvulla lähes samalla tasolla, kasvaen tuona aikana vain 3 prosenttiyksikköä. Suomenkielisillä osuus on kasvanut vuoden 2000 12 prosentista 24 prosenttiin. Ruotsinkielisillä uskontokuntiin kuulumattomien osuus kasvoi 8 prosentista 19 prosenttiin.

Kotimaisia kieliä puhuvista miehistä uskontokuntiin kuulumattomia oli 28 prosenttia, naisista 20 prosenttia. Muita kieliä puhuvien kohdalla naisten ja miesten välinen ero oli hieman pienempi, naisista 83 prosenttia ja miehistä 87 prosenttia ei kuulunut mihinkään uskontokuntaan.

Uskontokuntiin kuulumattomia yhä enemmän kaupunki- ja maaseutualueilla

Uskontokuntiin kuulumattomien osuus kaikissa kieliryhmissä on kasvanut 2000-luvulla sekä kaupunki- että maaseutualueilla. Kasvu on ollut keskimääräistä nopeampaa sisemmällä kaupunkialueella, 19 prosenttiyksikköä. 37 prosenttia väestöstä asui vuonna 2019 näillä kaupunkien tiiviisti rakennetuilla yhtenäisillä alueilla. Muutos oli 2000-luvulla pienin harvaan asutulla maaseudulla sekä ydinmaaseudulla, jossa uskontokuntiin kuulumattomien osuus kasvoi 10 prosenttiyksikköä.

Kotimaisia kieliä puhuvat uskontokuntiin kuulumattomat kaupunki-maaseutu-luokituksen mukaan 2000–2019, prosenttia

Kotimaisia kieliä puhuvat uskontokuntiin kuulumattomat kaupunki-maaseutu-luokituksen mukaan 2000–2019, prosenttia

Kotimaisia kieliä puhuvissa uskontokuntiin kuulumattomien osuudet ovat myös nousseet jokaisessa kaupunki-maaseutuluokituksen aluetyypissä. Kasvu oli jyrkintä kaupunkialueilla, kun vuodesta 2000 kaupunkialueilla uskontokuntiin kuulumattomien osuus nousi 14 prosentista 27 prosenttiin. Maaseutualueilla nousu oli vastaavana aikana seitsemästä prosentista 17 prosenttiin. Sisemmällä kaupunkialueella nousu oli myös kotimaisten kielten puhujien kohdalla jyrkin, 15 prosenttiyksikköä. Sekä ydinmaaseudulla että harvaan asutulla maaseudulla kasvu oli alle 10 prosenttiyksikköä.

Kaksoiskansalaisia 135 300 vuonna 2019

Henkilöitä, joilla oli Suomen kansalaisuuden lisäksi jonkin toisen valtion kansalaisuus, oli 135 272 vuonna 2019. Näiden ns. kaksoiskansalaisten määrä on kasvanut 62 prosenttia vuodesta 2009. Eniten kaksoiskansalaisia asui Uudellamaalla, 53 prosenttia kaikista kaksoiskansalaisista. Seuraavaksi eniten kaksoiskansalaisia oli Varsinais-Suomessa (9 %) ja Pirkanmaalla (7 %). Enemmistö kaksoiskansalaisista, 86 prosenttia, asui kaupunki-maaseutu-luokituksen mukaan kaupunkialueilla.

Kaksoiskansalaisten määrä iän ja sukupuolen mukaan 2019

Kaksoiskansalaisten määrä iän ja sukupuolen mukaan 2019

Kaksoiskansalaisista useampi on nainen, 53 prosenttia. Miehet, joilla on kaksoiskansalaisuus, ovat nuorempia kuin naiset. Alle 25-vuotiaista kaksoiskansalaisista miehiä on enemmän kuin naisia, mutta 25-vuotiaissa ja sitä vanhemmissa ikäluokissa tilanne on päinvastainen.

Kaksoiskansalaisilla selvästi yleisin toinen kansalaisuus on venäjä, jonka kansalaisia oli vuonna 2019 yli 33 000. Kolme seuraavaksi suurinta ryhmää ovat Ruotsin, Somalian ja Viron kaksoiskansalaiset. Vuoden 2015 jälkeen 15 suurimmasta kaksoiskansalaisten ryhmästä on poistunut entinen Serbia ja Montenegro, ja tilalle on tullut Ukraina, jonka kansalaisia oli Suomen kansalaisista vuonna 2019 yli 2 000. Kansalaisuusryhmissä on vaihtelua sukupuolijakaumissa. Venäjän, Thaimaan, Ukrainan ja Kiinan kaksoiskansalaisista vähintään 60 prosenttia on naisia. Miesvoittoisempia suomen kansalaisten toisen kansalaisuuden valtioita ovat Irak, Turkki ja Yhdistynyt kuningaskunta, joista yli 55 prosenttia on miehiä.

Suomen kansalaiset, joilla kaksoiskansalaisuus 2019, top 15 -maat

Toinen kansalaisuus Miehet, % Naiset, % Yhteensä
Venäjä 35,5 64,5 33 455
Ruotsi 51,1 48,9 8 494
Somalia 50,7 49,3 6 977
Viro 41,8 58,2 6 440
Irak 59,1 40,9 5 349
Iran 52,7 47,3 4 298
Yhdysvallat 49,2 50,8 4 265
Vietnam 43,6 56,4 3 824
Turkki 65,4 34,6 3 766
Afganistan 52,2 47,8 3 581
Thaimaa 35,5 64,5 2 809
Yhdistynyt kuningaskunta 56,4 43,6 2 494
Saksa 51,7 48,3 2 451
Ukraina 40,4 59,6 2 056
Kiina 29,9 70,1 1 690

Kaksoiskansalaisista 76 prosenttia, noin 103 100 henkeä, oli syntyperältään ulkomaalaistaustaisia. Ulkomaalaistaustaisia ovat ne henkilöt, joiden molemmat tai ainoa tiedossa oleva vanhempi on syntynyt ulkomailla. Ulkomailla syntyneitä ulkomaalaistaustaisia oli kaksoiskansalaisista 63 prosenttia. Suomalaistaustaisten kaksoiskansalaisten syntymämaat olivat lähes tasaisesti sekä Suomi että ulkomaat.

Alemman kehitystason maista lähtöisin olevien osuus kasvanut ulkomaalaistaustaisissa

Tässä tarkastellaan ulkomailla syntyneiden ulkomaalaistaustaisten taustamaita inhimillisen kehityksen indeksin mukaan (HDI). Joillekin valtioille, kuten Somalialle, ei ole vuoden 2018 indeksissä määritelty lukua. Tässä somalialaistaustaiset on yhdistetty matalan kehitystason ryhmään. Valinta perustuu Somalian vuoden 2012 HDI-lukuun. Taustamaalla tarkoitetaan äidin tai isän syntymävaltiota, tai jos sitä ei ole tiedossa, henkilön omaa syntymävaltiota.

Ulkomailla syntyneiden ulkomaalaistaustaisten määrä taustamaan HDI:n mukaan 2000–2019

Ulkomailla syntyneiden ulkomaalaistaustaisten määrä taustamaan HDI:n mukaan 2000–2019

Vuonna 2019 ulkomailla syntyneistä ulkomaalaistaustaisista enemmistö oli lähtöisin hyvin korkean kehitystason maista (184 300 henkeä) tai korkean kehitystason maista (60 900 henkeä). Ulkomailla syntyneitä ulkomaalaistaustaisia, joiden taustamaana on keskitason kehityksen maa, oli 57 300. Taustamaaltaan matalan HDI:n ulkomaalaistaustaisia oli 42 700.

Keskitason ja matalan kehityksen taustamaaryhmiin lukeutuvien ulkomaalaistaustaisten määrä on kahden vuosikymmenen aikana kasvanut viisinkertaiseksi, vuoden 2000 16 600 hengestä 99 900 henkeen vuonna 2019. Samana aikana korkean tai hyvin korkean indeksin maasta lähtöisin olevien määrä on kaksinkertaistunut 79 800 henkilöstä 165 400 henkilöön.

Ulkomailla syntyneiden ulkomaalaistaustaisten osuus taustamaan HDI:n mukaan, prosenttia

Ulkomailla syntyneiden ulkomaalaistaustaisten osuus taustamaan HDI:n mukaan, prosenttia

Ulkomaalaistaustaisten taustamaarakenne on muuttunut kahden vuosikymmenen aikana tasaisesti, mutta korkean tai erittäin korkean kehitystason taustamaaryhmät olivat vuonna 2019 yhä suurimpia. Vuosien 2000–2019 aikana matalan HDI:n taustamaaryhmän osuus kaikista ulkomailla syntyneistä ulkomaalaistaustaisista on kasvanut 7 prosentista 12 prosenttiin. Vastaavasti keskitason taustamaiden osuus on noussut 10 prosentista 17 prosenttiin ja korkean indeksiryhmän osuus 15 prosentista 18 prosenttiin. Hyvin korkean kehitystason maista lähtöisin olevien osuus on laskenut 68 prosentista 53 prosenttiin vuosien 2000 ja 2019 välisenä aikana.


Lähde: Väestörakenne 2019, Tilastokeskus

Lisätietoja: Laura Lipasti 029 551 3041, Juhana Nordberg 029 551 3051, info@stat.fi

Vastaava osastopäällikkö: Hannele Orjala

Julkaisu pdf-muodossa (398,9 kt)

Taulukot

Tietokantataulukot

Poimi tarvitsemiasi tietoja taulukoiksi, tarkastele tietoja kuvioina, tai lataa dataa käyttöösi.

Liitetaulukot

Kuviot
Laatuselosteet

Päivitetty 23.10.2020

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestörakenne [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-5379. vuosikatsaus 2019. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 22.11.2024].
Saantitapa: https://www.stat.fi/til/vaerak/2019/01/vaerak_2019_01_2020-10-23_tie_001_fi.html