Etusivu > Tilastot > Velkaantumistilasto > 2009 > 1. Velat kasvoivat mutta korkomenot pienenivät vuonna 2009

1. Velat kasvoivat mutta korkomenot pienenivät vuonna 2009

Asuntokuntien velat kasvoivat sekä reaalisesti että nimellisesti 5,3 prosenttia vuonna 2009. Velkojen kasvuvauhti hidastui siten hieman edellisvuosiin verrattuna. Asuntokunnat ovat velkaantuneet voimakkaasti lähes koko vuosikymmenen: vuodesta 2002 vuoteen 2009 velat ovat kasvaneet nimellisesti 110 ja reaalisesti 90 prosenttia. Eniten velat kasvoivat vuonna 2005, jolloin asuntokuntien kaikki velat kasvoivat 14,7 ja asuntovelat 17,5 prosenttia. Vuonna 2008 ne kasvoivat nimellisesti 7,7 ja reaalisesti 3,5 prosenttia. Asuntokuntien korkomenot pienenivät vuonna 2009 edellisvuodesta kolmanneksen.

Velat ovat kasvaneet selvästi nopeammin kuin tulot. Vuonna 2002 asuntokuntien velkaantumisaste, velkojen suhde käytettävissä oleviin tuloihin, oli 70 prosenttia ja 105 prosenttia vuonna 2008. Velallisilla asuntokunnilla vastaavat luvut olivat 108 ja 149 prosenttia. Velallisten asuntokuntien määrä on tänä aikana kasvanut 16 prosenttia, vuonna 2009 niitä oli 1 495 000. Asuntovelallisia asuntokuntia oli 826 500 eli neljännes enemmän kuin vuonna 2002.

Velkaa asuntokunnilla oli viime vuonna kaikkiaan 95,4 miljardia euroa. Velallista asuntokuntaa kohti sitä oli 63 780 euroa. Veloista suurin osa, 68 miljardia oli asuntovelkoja. Velallista asuntokuntaa kohti asuntovelkaa oli 82 260 euroa. Asuntoveloista 10,9 miljardia oli ensiasunnon hankintaa varten tarkoitettuja. Ensiasunnon velat kasvoivat vuosikymmenen alkupuolella hitaammin kuin muut asuntovelat, mutta vuodesta 2007 lähtien ne ovat kasvaneet hieman muita asuntovelkoja nopeammin. Vuonna 2009 ne kasvoivat 6,1 prosenttia kun kaikki asuntolainat kasvoivat 5,5 prosenttia. Vuodesta 2002 ovat kaikki asuntovelat kasvaneet nimellisesti 132 prosenttia samalla kun ensiasunnon velat ovat kaksinkertaistuneet.

Asuntokunnilla oli muita velkoja 20,5 miljardia euroa. Niitä ovat esimerkiksi auton tai kesämökin hankintaan tai kulutukseen tarkoitetut lainat. Ne ovat kasvaneet 112 prosenttia vuodesta 2002. Muita velkoja oli 1 167 000 asuntokunnalla keskimäärin 17 560 euroa asuntokuntaa kohti.

Elinkeinotoimintaa ja tulonhankintaa varten otettuja velkoja asuntokunnilla oli 5,4 miljardia euroa vuonna 2009 eli reaalisesti yhtä paljon kuin vuonna 2002. Näitä velkoja oli 81 640 asuntokunnalla, keskimäärin 66 760 euroa asuntokuntaa kohti

Opintovelat ovat tarkasteluaikana pienentyneet selvästi, samoin opintovelallisten määrä. Vuonna 2009 opintovelallisia oli 305 000 henkeä ja heillä opintovelkaa kaikkiaan 1,4 miljardia euroa. Opintovelallisia oli 12 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2002 ja opintovelat pienenivät tänä aikana reaalisesti seitsemän prosenttia. Opintovelkaa oli vuonna 2009 keskimäärin 4 690 euroa opintovelallista kohti.

Asuntovelkojen kasvu on kaikkina tarkasteluvuosina ollut muita velkoja nopeampaa. Niiden osuus asuntokuntien veloista onkin kasvanut selvästi: vuonna 2002 asuntovelkoja oli 64,6 prosenttia ja vuonna 2009 jo 71,3 prosenttia asuntokuntien veloista. Samana aikana ovat elinkeinotoiminnan ja tulonhankinnan velkojen sekä opintovelkojen osuudet veloista puolittuneet. Muiden velkojen osuus on pysynyt samana, hieman yli viidenneksenä kaikista veloista.

Kuvio 1. Asuntokuntien velat velkalajeittain 2002-2009

Asuntokuntien korkomenot olivat yhteensä 3,2 miljardia euroa vuonna 2009. Edellisvuodesta ne laskivat peräti 32 prosenttia. Korkomenot pienenivät lainakannan kasvusta huolimatta reaalisesti myös vuosikymmenen alkupuolella, sitä vastoin vuosina 2006-2008 niiden kasvu ylitti selvästi lainakannan kasvun. Asuntovelkojen korot pienenivät 35 prosenttia vuonna 2009.

Asuntovelkojen korkojen osuus asuntokuntien korkomenoista on kasvanut hitaammin kuin asuntovelkojen osuus veloista. Vuonna 2002 se oli 59,9 prosenttia ja 63,8 prosenttia vuonna 2009. Vuonna 2009 asuntolainakorkojen osuus korkomenoista pieneni edellisvuodesta, mikä johtuu siitä, että muiden lainojen korot laskivat vähemmän kuin asunto-, opinto- tai tulonhankkimislainojen korot. Vuonna 2009 asuntolainojen korot pienenivät runsaan kolmanneksen edellisvuodesta, mutta muiden velkojen korot vain neljänneksen, vaikka muut velat kasvoivat jonkin verran asuntovelkoja enemmän.

Kuvio 2. Asuntokuntien korkomenojen osuudet velkalajeittain 2002-2009

1.1 Eniten velkaa 25-44-vuotiailla

Asuntovelallisilla asuntokunnilla oli asuntovelkaa asuntokuntaa kohden keskimäärin 82 260 euroa. Eniten asuntovelkaa oli 25–34-vuotiaiden asuntokunnilla, 110 510 euroa asuntovelallista asuntokuntaa kohti. Tämänikäisten veloista 83 prosenttia oli asuntovelkoja. Niilläkin asuntokunnilla, joiden viitehenkilö oli eläkeiässä asuntovelkojen osuus veloista oli lähes puolet. Asuntovelkaa sen ikäisistä oli tosin enää seitsemällä prosentilla asuntokunnista. Useimmin asuntovelkaisia olivat 35–44-vuotiaiden asuntokunnat, joista asuntovelkaa oli 59 prosentilla. Keskimäärin niillä oli asuntovelkaa 99 480 euroa asuntovelallista asuntokuntaa kohti.

Muita velkoja oli aika tasaisesti eri-ikäisillä asuntokunnilla. Niitä oli reilusti yli puolella 25–54-vuotiaiden asuntokunnista. Yleisimpiä muut velat olivat 34–44-vuotiailla, joista lähes kahdella kolmesta oli muuta velkaa, mutta viidenneksellä eläkeikäistenkin asuntokunnista oli muuta velkaa. Velallista asuntokuntaa kohti muuta velkaa oli 17 560 euroa, eniten 45–54-vuotiailla, joilla sitä oli noin 22 530 euroa asuntokuntaa kohti.

Opintovelkaiset asuntokunnat ovat ymmärrettävästi nuoria. Opintovelallisista asuntokunnista 70 prosenttia oli sellaisia, joissa viitehenkilö oli alle 35-vuotias. Eniten opintovelkaa oli 25-34-vuotiailla, keskimäärin 6 260 euroa velallisasuntokuntaa kohti. Opintovelallisten määrä on vuodesta 2002 vähentynyt noin neljälläkymmenellätuhannella. Vuonna 2009 heidän määränsä kuitenkin kasvoi vajaalla kahdella tuhannella hengellä.

Kuvio 3. Asuntovelat ja velat yhteensä asuntokuntaa kohti ikäluokittain 2009

Asuntokunnilla, joilla oli velkaa oli usein lapsia. Lapsettomista asuntokunnista puolet oli velattomia, mutta yksilapsisista vain vajaa viidennes. Vain joka kymmenes asuntokunta oli velaton, kun lapsia oli enemmän kuin yksi.Velkamäärätkin kasvoivat lapsiluvun kasvaessa: lapsettomilla asuntokunnilla velkaa oli keskimäärin 46 150 euroa, yksilapsisilla 84 240 ja vähintään kolmilapsisilla 117 060 euroa velallista asuntokuntaa kohti.

Lapsettomista asuntokunnista oli asuntovelkaisia vajaa neljännes, mutta yksilapsisista hieman yli puolet ja useampilapsisista yli kaksi kolmannesta. Asuntovelat kasvoivat lapsiluvun kasvaessa, tosin vain vähän sen jälkeen kun lapsia oli vähintään kaksi. Lapsettomilla asuntovelallisilla asuntovelkaa oli keskimäärin 65 970 euroa, yksilapsisilla 94 510 ja vähintään kolmilapsisilla 109 550 euroa.

Osittain erot lapsettomien ja sellaisten asuntokuntien, joilla on lapsia, välillä johtuvat iästä. Kaikissa ikäluokissa lapsettomilla asuntokunnilla oli kuitenkin harvemmin velkaa kuin sellaisilla, joissa oli lapsia. Lapsettomista asuntokunnista velkaisimpia olivat ne, joiden viitehenkilö oli 30-39-vuotias. Alle 30-vuotiaiden lapsettomien asuntokunnista velkaa oli 65 prosentilla, mutta niistä, joissa oli lapsia vain joka kymmenes oli velaton. Kun viitehenkilö oli vähintään 50-vuotias, oli lapsettomista asuntokunnista velallisia enää 42 prosenttia, mutta niistä, joissa oli lapsia, 80 prosenttia.

Yksinhuoltajista 70 prosentilla oli velkaa ja 37 prosentilla asuntovelkaa. Velallista kohti heillä oli velkaa 49 140 euroa ja asuntovelkaa 74 270 euroa. Puolella yhden huoltajan asuntokunnista oli muuta velkaa, keskimäärin 10 310 euroa asuntokuntaa kohden. Kahden aikuisen asuntokunnista, joissa oli lapsia, velkaa oli yhdeksällä kymmenestä. Asuntovelkaisia niistä oli 70 prosenttia ja niillä asuntovelkaa keskimäärin 108 800 euroa.

1.2 Suurimmat asuntovelat Uudellamaalla

Eniten velkaa velallista kohti oli Itä-Uudenmaan ja Ahvenanmaan asuntokunnilla, reilut 80 000 euroa velallista asuntokuntaa kohti. Asuntovelkaa oli kuitenkin eniten Uudenmaan asuntokunnilla, keskimäärin 105 000 euroa asuntovelallista asuntokuntaa kohti. Edellisvuodesta velat kasvoivat eniten Ahvenanmaalla ja Uudellamaalla.

Kuvio 4. Velat velallista asuntokuntaa kohti 2002 ja 2009, vuoden 2009 hinnoin

Vuodesta 2002 sekä velat että velallisten asuntokuntien määrä ovat kasvaneet eniten Uudellamaalla. Siellä velat kasvoivat reaalisesti 109 prosenttia, velallisten asuntokuntien määrä 24 prosenttia ja velkamäärä velallista asuntokuntaa kohti 68 prosenttia. Uusimaalaisten asuntovelat kasvoivat samana aikana 121 prosenttia. Asuntokuntaa kohti velat ovat kuitenkin kasvaneet eniten Itä-Uudellamaalla, reaalisesti 72 prosenttia vuodesta 2002 vuoteen 2009. Seuraavaksi eniten, 68 prosenttia velat kasvoivat asuntokuntaa kohti Uudellamaalla. Koko maassa velat kasvoivat samana aikana 63 prosenttia. Asuntovelatkin kasvoivat eniten Itä-Uudellamaalla. Siellä ne kasvoivat reaalisesti 73 prosenttia asuntovelallista asuntokuntaa kohti, kun koko maassa kasvu oli 67 prosenttia.

Kuvio 5. Asuntovelat asuntovelallista asuntokuntaa kohti 2002 ja 2009, vuoden 2009 hinnoin

Velat olivat pienimmät Lapissa, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa, hieman alle 50 000 euroa velallista asuntokuntaa kohti. Velallisten määrä on vuodesta 2002 kasvanut vähiten Itä- ja Pohjois-Suomen maakunnissa sekä Satakunnassa.

Pääkaupunkiseudun asuntokunnista kahdella kolmesta oli velkaa vuonna 2009. Koko maata useammin pääkaupunkiseudun asuntokunnilla oli opinto- ja muuta velkaa, asuntovelkaa siellä sen sijaan oli jonkin verran muuta maata harvemmalla asuntokunnalla. Pääkaupunkiseutulaisten asuntovelat olivat kuitenkin selvästi muuta maata suurempia, keskimäärin 103 020 euroa velallista asuntokuntaa kohti. Vuodesta 2002 pääkaupunkiseudun ja muun Etelä-Suomen asuntokuntien asuntovelat ovat kasvaneet jonkin verran muuta maata enemmän, ero ei kuitenkaan ole kovin suuri.

1.3 Velallisilla asuntokunnilla velkaa keskimäärin 1,5 kertaa vuositulot

Lähes neljänneksellä velallisista asuntokunnista oli velkaa vähintään 100 000 euroa. Näin paljon velkaa oli 352 900 asuntokunnalla. Niistä lähes kaikki, 333 000 asuntokuntaa oli asuntovelallisia. Näin suuret velat olivat tyypillisimpiä nuorilla ja keski-ikäisillä asuntokunnilla. Kaikista asuntokunnista, joiden viitehenkilö oli 25-44-vuotias, oli noin 30 prosentilla velkaa vähintään 100 000 euroa. Vähintään 200 000 euroa velkaa oli 88 680 asuntokunnalla. Eniten suuria lainamääriä oli Ahvenanmaalla sekä pääkaupunkiseudun ja muun Etelä-Suomen asuntokunnilla.

Viime vuodelta tulotietoja ei vielä ole käytettävissä, mutta vuodesta 2002 vuoteen 2008 ovat asuntokuntien velat kasvaneet reaalisesti 81 prosenttia ja käytettävissä olevat rahatulot 21 prosenttia. Asuntokuntien velat ovat siten kasvaneet selvästi tuloja enemmän. Asuntokuntien velkaantumisaste, velkojen osuus käytettävissä olevista rahatuloista, oli 70 prosenttia vuonna 2002 ja 105 prosenttia vuonna 2008. Vuonna 2007 asuntokuntien velkaantumisaste oli 101 prosenttia, joten kaikkien asuntokuntien velkaantumisaste kasvoi edelleen vuonna 2008. Velkaisimpia olivat asuntokunnat, joiden viitehenkilö oli 25–34-vuotias. Niiden velkaantumisaste oli 188 prosenttia vuonna 2008. Näillä asuntokunnilla velkaantumisaste kuitenkin laski prosenttiyksikön edellisvuodesta. Nuorimpien, alle 24-vuotiaiden velkaantuminen laski vielä enemmän: vuonna 2007 se oli 91 prosenttia ja 86 prosenttia vuonna 2008. Nuorimpien asuntokuntien tulot kasvoivat keskimääräistä enemmän, mutta velat vähemmän kuin muissa ikäluokissa eläkeikäisiä lukuun ottamatta. Nuorimmat asuntokunnat velkaantuivat muita vähemmän myös vuonna 2009. Vähiten velkaantuneita olivat vanhimmat asuntokunnat. Asuntokunnilla, joiden viitehenkilö oli eläkeiässä, oli velkaa keskimäärin viidennes käytettävissä olevista vuosituloista.

.

Taulukko 1. Asuntokuntien velkaantumisaste ikäluokittain 2002-2008, %

	Vuosi
Ikä	2002	2003	2004	2005	2006	2007	2008
Yhteensä	70	76	82	91	98	101	105
–24	58	64	69	80	88	91	86
25–34	125	139	151	171	182	189	188
35–44	104	114	124	138	149	155	161
45–54	64	69	74	83	89	94	100
55–64	38	41	44	49	52	54	57
65–	12	12	14	15	17	18	20

Niiden asuntokuntien, joilla oli velkaa, velkaantumisaste kasvoi 108 prosentista 149 prosenttiin vuodesta 2002 vuoteen 2008. Velallisista asuntokunnistakin korkein velkaantumisaste oli 25–34-vuotiailla, 215 prosenttia tuloista. Näistäkin asuntokunnista nuorimpien velkaantumisaste pieneni edellisvuodesta. Velkaantumisaste laski hieman myös eläkeikäisillä velallisasuntokunnilla. Asuntokunnnilla, joilla oli velkaa, tulot olivat vajaan viidenneksen suuremmat kuin kaikilla asuntokunnilla

Taulukko 2. Velallisten asuntokuntien velkaantumisaste ikäluokittain 2002-2008, %

Ikä	Vuosi
	2002	2003	2004	2005	2006	2007	2008
Yhteensä	108	117	123	136	144	147	149
–24	87	97	104	119	129	132	127
25–34	151	166	179	200	213	217	215
35–44	128	140	149	165	176	181	187
45–54	89	95	100	111	118	122	127
55–64	70	75	77	85	89	90	92
65–	55	59	60	65	69	68	65

Asuntokuntia, joiden velat olivat vähintään kolminkertaiset käytettävissä oleviin vuosituloihin verrattuna oli 236 000 vuonna 2008. Sellaisia oli 16 prosenttia velallisista asuntokunnista. Vuonna 2002 näin suuret velat suhteessa tuloihin oli 97 370 asuntokunnalla. Edellisvuodesta niiden määrä kasvoi vajaalla 9 000 asuntokunnalla. Eniten, lähes 92 000 asuntokuntaa, niistä oli sellaisia, joiden viitehenkilö oli 25-34-vuotias. Tämänikäisistä velallisasuntokunnista 29 prosentilla velat olivat vähintään kolminkertaiset tuloihin verrattuna. Asuntokunnista, joilla oli velkaa ja joiden viitehenkilö oli 35-44-vuotias, oli sellaisia runsas viidennes. Lähes kaikilla, 94 prosentilla näistä asuntokunnista, oli asuntovelkaa ja lähes viidenneksellä ensiasunnon velkaa. Eniten asuntokuntia, joiden velat olivat vähintään kolminkertaiset vuosituloihin verrattuna, oli Ahvenanmaalla ja muualla Etelä-Suomessa.

Asuntovelallisista asuntokunnista oli 27 prosenttia sellaisia, joiden velat olivat vähintään kolminkertaiset vuosituloihin verrattuna vuonna 2008. Asuntovelallisilla suuret velat suhteessa tuloihin olivat sitä yleisempiä, mitä nuorempi asuntokunnan viitehenkilö oli. Näin suuret velat oli 56 prosentilla alle 25-vuotiaiden ja 48 prosentilla 25-34-vuotiaiden asuntovelallisten asuntokunnista.

Taulukko 3. Asuntovelallisten asuntokuntien velkaantumisaste ikäluokittain 2002-2008, %

Ikä	Vuosi
	2002	2003	2004	2005	2006	2007	2008
Yhteensä	152	162	172	187	197	203	208
–24	236	259	276	305	319	321	311
25–34	213	230	244	266	280	287	288
35–44	157	170	181	198	209	216	223
45–54	116	123	131	143	152	159	166
55–64	104	108	112	120	127	132	140
65–	95	98	105	112	120	124	127

Asuntovelallisillakin velkaantumisaste on sitä korkeampi, mitä nuorempi on asuntokunnan viitehenkilö. Toisin kuin vanhempien, nuorimpien asuntovelallisten velkaantumisaste kuitenkin laski vuonna 2008 edellisvuodesta aika selvästi. Alle 25-vuotiaiden tulot kasvoivat eniten, seitsemän prosenttia asuntokuntaa kohti, mutta asuntovelat vain 3,6 prosenttia kun ne kaikkiaan kasvoivat 6,5 prosenttia.

Maakunnista velkaantumisaste oli korkein, 119 prosenttia, Itä-Uudellamaalla vuonna 2008. Alhaisimmat velkaantumisasteet olivat Lapin, Kymenlaakson, Pohjois-Karjalan ja Kainuun maakunnissa.

Kuvio 6. Velkaantumisasteet maakunnittain 2008 ja 2002

1.4 Keskituloiset asuntovelkaisia

Velallisten määrä ja keskimääräiset velat kasvoivat tulojen kasvaessa. Alimman tuloviidenneksen asuntokunnista joka kolmannella oli velkaa vuonna 2008, mutta ylimmän useammalla kuin kolmella neljästä. Alimman tuloviidenneksen asuntokunnilla oli velkaa 23 070 ja ylimmän 92 490 euroa asuntokuntaa kohti.

Velkojen koostumus vaihteli tulotasoittain. Asuntovelkojen osuus veloista oli suurin keskituloisilla, muiden velkojen ja opintovelkojen pienituloisilla ja elinkeinotoiminnan velkojen suurituloisilla.

Kolmannessa ja neljännessä tuloviidenneksessä kolme neljännestä veloista koostui asuntoveloista. Vaikka ylimmässä tuloviidenneksessä asuntovelat olivat keskimäärin suurempia, oli niiden osuus kaikista veloista pienempi, vajaat 70 prosenttia. Alimmassa tuloviidenneksessä asuntovelkojen osuus oli 56 prosenttia. Pienituloisimpien asuntokuntien veloista sen sijaan opintolainoja oli seitsemän ja muita velkoja kolmekymmentä prosenttia. Hyvätuloisimman viidenneksen asuntokuntien veloista lähes yhdeksän prosenttia oli otettu elinkeinotoimintaa tai tulonhankintaa varten. Toisaalta niitä oli suhteellisen suuri osuus pienituloisimpienkin asuntokuntien veloista. Eniten näitä lainoja oli iäkkäillä ja hyvätuloisilla asuntokunnilla. Ylimmän tuloviidenneksen asuntokunnilla, joiden viitehenkilö oli yli 65-vuotias, niitä oli hieman yli 10 000 euroa asuntokuntaa kohti eli neljännes kaikista veloista.

Taulukko 4. Velallisten asuntokuntien velkaantumisaste tuloviidenneksittäin 2002-2008, %

Tuloviidennes	Vuosi
	2002	2003	2004	2005	2006	2007	2008
1. tuloviidennes	124	135	139	154	162	158	162
2. tuloviidennes	110	119	126	138	147	150	150
3. tuloviidennes	112	122	130	141	151	156	155
4. tuloviidennes	110	120	127	140	150	155	157
5. tuloviidennes	101	110	115	128	135	137	139
Yhteensä	108	117	123	136	144	147	149

Asuntokuntien velkaantumisasteet poikkesivat eniten pieni- ja suurituloisimpien osalta. Pienituloisimmassa viidenneksessä ne olivat melko selvästi suuremmat ja hyvätuloisimmassa pienemmät kuin keskimäärin, mutta keskituloisten velkaantumisasteet eivät kovin paljon poikenneet toisistaan. Edellisvuoteen verrattuna pienituloisimpien velkaantumisaste kasvoi eniten. Pienituloisimman tuloviidenneksen asuntokuntien velat kasvoivat muita enemmän, 8,5 prosenttia edellisvuodesta. Vuonna 2008 pienituloisten asuntokuntien tulotkin tosin kasvoivat hyvätuloisia enemmän: pienituloisimmassa viidenneksessä velallisasuntokuntien tulot kasvoivat 5,7 ja hyvätuloisimmassa 1,1 prosenttia.

1.5 Ensiasunnon velat

Asuntoveloista 10,9 miljardia eli 16 prosenttia kohdistui ensiasunnon hankintaan. Asuntokuntia, joilla oli ensiasunnon velkaa, oli 138 750. Niistä kolmanneksessa viitehenkilö oli alle 30-vuotias ja lähes puolessa 30-40-vuotias. Keskimäärin näillä asuntokunnilla oli ensiasuntoa varten otettua velkaa 78 830 euroa ja asuntovelkaa yhteensä 99 700 euroa. Velkaisimpia olivat pääkaupunkiseudun asuntokunnat, joilla ensiasunnon velkaa oli 97 400 euroa. Vähiten sitä oli Itä-Suomen asuntokunnilla, keskimäärin 67 480 euroa. Vuonna 2008 nuorimpien ja velkaisimpien niistäkin asuntokunnista, joilla oli ensiasunnon velkaa velkaantumisaste pieneni, toisin kuin niitä vanhempien.

Kuvio 7. Ensiasunnon velat keskimäärin 2002 ja 2009, vuoden 2009 hinnoin

Harvalla niistä asuntokunnista, joilla oli ensiasunnon velkaa oli suhteellisen suuria, yli 200 000 euron asuntolainamääriä. Sellaisia oli vain 2 700 eli kaksi prosenttia kaikista. Suhteessa tuloihin nämä olivat kuitenkin velkaantuneempia kuin muut asuntovelalliset. Vuonna 2008 ensiasuntoa varten lainaa saaneilla velkaa oli kaikkiaan kaksi ja puoli kertaa vuositulojen verran. Asuntokunnilla, joiden viitehenkilö oli alle 30-vuotias, velkamäärä oli yli kolminkertainen. Käytettävissä olevat tulot näillä asuntokunnilla olivat keskimäärin 43 390 euroa, kun kaikilla asuntovelallisilla ne olivat 46 560 euroa.

Taulukko 5. Velkaantumisaste ikäluokittain 2002-2008, asuntokunnat, joilla ensiasunnon velkaa, %

Ikäluokka	Vuosi
	2002	2003	2004	2005	2006	2007	2008
-29	236	254	270	287	311	321	311
30-39	187	200	210	223	234	246	254
40-49	143	153	160	168	175	188	198
50-	123	133	139	149	159	161	182
Kaikki ikäluokat	187	200	210	221	235	250	256

Lähde: Velkaantumistilasto 2009. Tilastokeskus

Lisätietoja: Timo Matala (09) 1734 3422, toimeentulo@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala

---

Päivitetty 2.7.2010