Etusivu > Tilastot > Velkaantumistilasto > 2015 > Asuntokunnilla velkaa 114,8 miljardia euroa

Asuntokunnilla velkaa 114,8 miljardia euroa

Viime vuosikymmenellä kotitaloudet velkaantuivat nopeasti ja erityisesti asuntovelat kasvoivat selvästi. Velkaantuminen jatkui nopeana vuosikymmenen loppupuolelle asti, mutta sen jälkeen on velkojen kasvuvauhti hidastunut ja tällä vuosikymmenellä on velkojen reaalikasvu ollut vaatimatonta. Asuntokuntien velat ovat vuodesta 2002 reaalisesti kaksinkertaistuneet. Asuntovelat kasvoivat tänä aikana eniten, 135 prosenttia ja viime vuosikymmenen keskivaiheilla asuntovelat kasvoivat reaalisesti yli kymmenen prosentin vuosivauhtia. Velkakehityksen tarkastelua vaikeuttaa jonkin verran verotuskäytännön muutokset viime vuosina. ¹⁾

Vuonna 2015 oli kaikkiaan 1 398 000 asuntokuntaa, joilla oli velkaa. Velkaa oli siten hieman yli puolella, 53 prosentilla asuntokunnista. Vuodesta 2002 on velallisten asuntokuntien lukumäärä kasvanut yhdeksän prosenttia. Kaikkiaan asuntokunnilla oli vuonna 2015 velkaa 114,8 miljardia euroa. Edellisvuodesta asuntokuntien velat kasvoivat reaalisesti 2,7 prosenttia.

Asuntovelkaa oli vuonna 2015 kolmanneksella kaikista eli 876 900 asuntokunnalla. Asuntovelallisten asuntokuntien lukumäärä kasvoi vuodesta 2002 kolmanneksen eli 216 900 asuntokunnalla. Veloista 83,9 miljardia euroa eli 73 prosenttia oli asuntovelkoja. Asuntovelat kasvoivat edellisvuodesta reaalisesti kaksi prosenttia. Keskimäärin asuntovelallisilla oli asuntovelkaa 95 740 euroa, mikä oli vajaat kaksi prosenttia edellisvuotista enemmän.

Elinkeinotoimintaa ja tulonhankintaa varten otettua velkaa oli 79 800 asuntokunnalla. Vuodesta 2002 sellaisten asuntokuntien määrä on vähentynyt 32 370 asuntokunnalla eli 29 prosenttia. Keskimääräinen elinkeinotoiminnan tai tulolähteen velka oli 87 450 euroa vuonna 2015. Edellisvuodesta ne kasvoivat 3,9 prosenttia. Muuta velkaa oli 991 500 asuntokunnalla 23,9 miljardia euroa. Muihin velkoihin sisältyvät kulutukseen tai suurehkoihin hankintoihin kuten autoa tai loma-asuntoa varten otetut velat ja vuodesta 2015 lähtien myös opintovelat. ²⁾ Velallista asuntokuntaa kohti muuta velkaa oli 24 075 euroa. ³⁾

Kuvio 1. Asuntokuntien velat vuosina 2002–2015, vuoden 2015 hinnoin

Korkoja asuntokunnat maksoivat 1,8 miljardia euroa vuonna 2015. Vuoteen 2002 verrattuna asuntokuntien korkomenot olivat reaalisesti kolmanneksen pienemmät, vaikka niiden velat ovat tänä aikana kaksinkertaistuneet. Suurimmillaan korkomenot olivat vuosina 2007–2008.

Kuvio 2. Asuntokuntien korot velkalajeittain vuosina 2002–2015, vuoden 2015 hinnoin

Keskimääräiset korkomenot olivat 1 320 euroa velallista asuntokuntaa kohti vuonna 2015, kun ne edellisvuonna olivat 1 430 euroa. Asuntovelalliset asuntokunnat maksoivat asuntoveloistaan korkoja keskimäärin 1 270 euroa. Velallisista asuntokunnista 56 prosenttia eli 779 600 asuntokuntaa maksoi korkoja korkeintaan 1 000 euroa ja 3 prosenttia eli 46 000 asuntokuntaa yli 5 000 euroa.

Lapsiperheillä usein asuntovelkaa

Useimmin asuntovelallisia olivat kahden huoltajan lapsiperheet, eli asuntokunnat, joissa oli vähintään kaksi aikuista sekä lapsia. Sellaisista asuntokunnista oli asuntovelallisia 71 prosenttia vuonna 2015. Kahden huoltajan lapsiperheillä oli muita asuntokuntia useammin muutakin kuin asuntovelkaa. Asuntovelkaa oli suhteellisen harvoin niillä asuntokunnilla, joissa oli vain yksi huoltaja.

Yksinhuoltajaperheistä, eli yhden aikuisen sekä vähintään yhden lapsen muodostamista asuntokunnista asuntovelkaa oli 38 prosentilla. Yhden hengen asuntokunnista harvemmalla kuin joka viidennellä oli asuntovelkaa, mutta lapsettomien asuntokuntien velkaantuneisuus vaihteli huomattavasti iän mukaan. Useimmin asuntovelallisia yksinasuvista olivat 35–44-vuotiaat, joista 37 prosentilla oli asuntovelkaa. Kahden aikuisen lapsettomista asuntokunnista asuntovelkaa oli 30 prosentilla. Niistäkin useimmin velkaa oli 35–44-vuotiaiden asuntokunnilla, joista asuntovelkaisia oli 60 prosenttia (Taulukko 1).

Lapsiperheiden asuntovelat olivat suurempia kuin lapsettomien asuntokuntien. Kahden huoltajan lapsiperheillä oli asuntovelkaa keskimäärin 128 210 ja yksinhuoltajilla 87 110 euroa vuonna 2015. Kahden aikuisen lapsettomilla asuntokunnilla oli asuntovelkaa keskimäärin 82 340 ja yhden hengen asuntokunnilla 65 190 euroa.

Taulukko 1. Velallisten asuntokuntien luku, velat yhteensä ja asuntovelat vuonna 2015

	Velallisia asuntokuntia	Osuus asuntokunnista, %	Velat keskimäärin, €	Asuntovelallisia asuntokuntia	Osuus asuntokunnista, %	Asuntovelat keskimäärin, €
Yhteensä	1 398 043	53	82 113	876 874	33	95 735
1 hengen talous	400 993	36	45 426	205 822	19	65 193
- 24	49 230	46	15 536	6 095	6	81 511
25 - 34	91 386	58	48 344	41 084	26	87 033
35 - 44	57 371	54	69 244	39 812	37	81 821
45 - 54	65 516	46	60 160	44 198	31	66 526
55 - 64	71 785	37	44 081	42 671	22	48 135
65 -	65 705	16	29 740	31 962	8	34 230
2 aikuista, ei lapsia	438 891	54	69 156	245 239	30	82 336
- 24	35 023	67	26 210	5 724	11	105 099
25 - 34	82 442	82	87 152	45 643	45	130 349
35 - 44	38 770	79	112 840	29 703	60	120 005
45 - 54	74 622	72	84 038	52 445	50	80 613
55 - 64	119 812	57	62 281	69 186	33	57 226
65 -	88 222	29	46 938	42 538	14	44 417
1 aikuinen + väh. 1 lapsi	62 726	61	65 311	39 581	38	87 106
Väh. 2 aikuista + väh. 1 lapsi	389 870	86	134 308	323 157	71	128 208
Muu asuntokunta	105 563	72	92 557	63 075	43	86 541

Asuntokunnista lähes puolet, 47 prosenttia, oli velattomia. Velallisista asuntokunnista neljänneksellä, 352 000 asuntokunnalla oli velkaa alle 10 000 euroa. Yli 100 000 euroa velkaa oli 432 100 ja yli 200 000 euroa 135 700 asuntokunnalla. Asuntokuntia, joilla oli velkaa vähintään 200 000 euroa, oli viisi prosenttia kaikista ja kymmenen prosenttia velallisista asuntokunnista. Vuonna 2002 yhtä paljon velkaa oli alle prosentilla kaikista ja 1,7 prosentilla velallisista asuntokunnista, kun vuoden 2002 velat mitataan vuoden 2015 rahassa.

Suuret velat olivat yleisimpiä asuntokunnilla, joiden viitehenkilö oli 25–44-vuotias. Eniten asuntokuntia, joilla oli velkaa vähintään 200 000 euroa, oli niiden asuntokuntien joukossa, joiden viitehenkilö oli 35–44-vuotias. Sen ikäisistä velallisista asuntokunnista 18 prosentilla eli 53 060 asuntokunnalla oli velkaa vähintään 200 000 euroa (Taulukko 2). Alle 25-vuotiailla ja eläkeikäisillä niin suuria velkoja oli harvoin.

Taulukko 2. Asuntokunnat, joilla velkaa vähintään 100 000 tai 200 000 euroa vuonna 2015

Viitehenkilön ikä	Asuntokuntia	Velallisia asuntokuntia	Osuus asuntokunnista, %	Velat vähintään 100 000 €	Osuus velallisista asuntokunnista, %	Velat vähintään 200 000 €	Osuus velallisista asuntokunnista, %
Ikäluokat yhteensä	2 634 339	1 398 043	53	432 126	31	135 681	10
-24	181 527	97 619	54	7 680	8	1 140	1
25 - 34	403 873	291 215	72	113 332	39	32 400	11
35 - 44	399 383	301 594	76	152 466	51	53 063	18
45 - 54	454 199	302 604	67	99 712	33	31 413	10
55 - 64	469 473	239 826	51	43 057	18	12 880	5
65 -	725 884	165 185	23	15 879	10	4 785	3

Suuret asuntovelat olivat tavallisia silloin, kun asuntokunnassa oli kaksi aikuista. Useimmin suuria asuntovelkoja oli niillä kahden huoltajan asuntokunnilla, joissa oli lapsia. Sellaisista asuntovelallisista asuntokunnista oli 57 prosentilla vähintään 100 000 ja 17 prosentilla vähintään 200 000 euroa asuntovelkaa (Liitetaulukko 1). Suuria asuntovelkoja oli usein myös nuorehkoilla kahden aikuisen lapsettomilla asuntokunnilla.

Alueittain suuret asuntovelat olivat yleisimpiä Etelä-Suomen asuntokunnilla. Joka toisella pääkaupunkiseudun, muun Helsinki-Uusimaan sekä Ahvenanmaan asuntovelallisista asuntokunnista oli asuntovelkaa vähintään 100 000 euroa. Yli 200 000 euron asuntovelat oli 20 prosentilla pääkaupunkiseudun, 17 prosentilla Ahvenanmaan ja 14 prosentilla muun Helsinki-Uusimaan asuntovelallista. Muualla maassa yli 100 000 euroa asuntovelkaa oli noin kolmanneksella ja yli 200 000 euroa 5–7 prosentilla asuntovelallisista asuntokunnista.

Asuntokuntien velkaantumisen nopein kasvu taittunut

Velkojen rasittavuutta voidaan mitata suhteuttamalla velkamäärät asuntokuntien käytettävissä oleviin vuosituloihin. Velkojen suhde vuoden aikana saatuihin käytettävissä oleviin rahatuloihin on velkaantumisaste. Verohallinto muutti vuonna 2012 ohjeistustaan rahoituslaitosten ilmoituksista ns. muiden velkojen osalta, joten velkaantumisasteet vuodesta 2012 lähtien eivät ole vertailukelpoisia aiempien vuosien kanssa.

Asuntokuntien velkaantumisvauhti oli viime vuosikymmenellä nopea, mutta viime vuosina velkaantuminen on selvästi hidastunut. Vuodesta 2002 vuoteen 2015 asuntokuntien velat reaalisesti kaksinkertaistuivat, kun niiden käytettävissä olevat rahatulot kasvoivat samana aikana 30 prosenttia. Vuosina 2002–2010 velat kasvoivat reaalisesti 97 prosenttia, mutta vuosina 2010–2015 enää viisi prosenttia. Kaikkien asuntokuntien velkaantumisaste, eli velkojen suhde käytettävissä oleviin rahatuloihin, oli 112 prosenttia vuonna 2015, kun se vuonna 2002 oli 70 prosenttia. Vuodesta 2010 velkaantumisaste on kasvanut huomattavasti aiempaa hitaammin, vain kaksi prosenttiyksikköä. Kaikkien asuntokuntien velkaantumisaste kasvoi vuonna 2015 prosenttiyksikön 111 prosentista 112 prosenttiin (Taulukko 3). Asuntokuntien velat kasvoivat reaalisesti 2,7 ja käytettävissä olevat rahatulot 1,7 prosenttia.

Taulukko 3. Asuntokuntien velkaantumisaste ikäluokittain vuosina 2002–2015, %

Viitehenkilön ikä	2002	2007	2010	2011	2012 1)	2013	2014	2015
Yhteensä	70	101	110	111	111	110	111	112
-24	58	91	80	79	76	71	68	65
25 - 34	125	189	195	195	192	187	182	180
35 - 44	104	155	175	178	181	181	185	187
45 - 54	64	94	110	112	115	117	120	124
55 - 64	38	54	63	65	67	68	70	72
65 -	12	18	23	26	27	28	30	32

1) Velkaantumisasteet eivät ole vuodesta 2012 lähtien vertailukelpoisia edellisten vuosien kanssa.

Velkaisimpia olivat nuorten tai keski-ikäisten asuntokunnat. Asuntokunnilla, joiden viitehenkilö oli 35–44-vuotias, oli velkojen osuus vuosituloista 187 prosenttia ja 180 prosenttia, kun viitehenkilö oli 25–34-vuotias. Eläkeikäisten asuntokuntien velkaantumisasteet olivat selvästi muita pienempiä. Yli 65-vuotiaiden asuntokunnilla oli velkaa 32 prosenttia vuosituloista. Viime vuosina velkaantumisasteet ovat kasvaneet vain yli 35-vuotiaiden asuntokunnilla. Vuodesta 2010 ovat nuorten, alle 35-vuotiaiden asuntokuntien velkaantumisasteet pienentyneet 15 prosenttiyksiköllä.

Nuorilla asuntovelallisilla usein paljon velkaa suhteessa tuloihin

Lähes viidenneksellä velallisista asuntokunnista eli 270 050 asuntokunnalla oli velkaa vähintään kolme kertaa käytettävissä olevat vuositulot. Asuntokuntien kaikista veloista heillä oli puolet. Vuonna 2002 niin paljon velkaa oli 97 380 asuntokunnalla eli kahdeksalla prosentilla velallisista asuntokunnista. Asuntokuntia, joilla oli velkaa vähintään viisi kertaa vuositulojen verran, oli 65 830 vuonna 2015. Velallisista asuntokunnista heidän osuutensa oli viisi prosenttia ja asuntokuntien veloista 17 prosenttia (Liitetaulukko 2).

Useimmiten paljon velkaa suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin oli kahden huoltajan asuntokunnilla, joissa oli lapsia, ja joiden viitehenkilö oli alle 45-vuotias. Yleisiä suuret velat olivat myös saman ikäisillä lapsettomilla yhden tai kahden aikuisen asuntokunnilla sekä yksinhuoltajilla.

Kuvio 3. Asuntokunnat, joilla velkaa vähintään kolme tai viisi kertaa vuositulot perhetyypin ja viitehenkilön iän mukaan vuonna 2015

Asuntovelallisten asuntokuntien velkaantumisaste oli sitä korkeampi, mitä nuorempi oli asuntokunnan viitehenkilö. Kaikkien asuntovelallisten asuntokuntien velat suhteessa vuosituloihin olivat yli kaksinkertaiset ja nuorimmilla reilusti yli kolminkertaiset. Vielä eläkeikäisilläkin asuntovelallisilla oli velkaa selvästi yli vuositulojen verran. Edellisvuoteen verrattuna nuorimpien asuntovelallisten velkaantumisaste pieneni, mutta kasvoi, kun viitehenkilö oli yli 24-vuotias (Taulukko 4).

Asuntovelallisia asuntokuntia, joilla oli velkaa vähintään kolme kertaa vuositulojen verran, oli 253 040. Niin paljon velkaa oli siten 29 prosentilla asuntovelallisista asuntokunnista. Asuntokuntien kaikista asuntoveloista heillä oli puolet (Liitetaulukko 3). Yksinasuvista asuntovelallisista 35 prosentilla, yksinhuoltajista 42 prosentilla ja kahden huoltajan lapsiperheistä 32 prosentilla oli velkaa vähintään kolme kertaa vuositulot. Kaikista perhetyypeistä niin velkaisten osuus oli sitä suurempi, mitä nuorempi asuntokunnan viitehenkilö oli. Alle 35-vuotiaiden asuntovelallisten asuntokunnista joka toisella oli velkaa vähintään kolme kertaa vuositulojen verran. Kaksi kolmesta niin velkaisesta asuntovelallisesta asuntokunnasta oli sellaisia, joiden viitehenkilö oli 25–44-vuotias. Viisi kertaa vuositulojen verran velkaa oli 58 400 asuntovelallisella asuntokunnalla eli seisemällä prosentilla asuntovelallisista. Heidän osuutensa asuntokuntien kaikista asuntoveloista oli 14 prosenttia.

Taulukko 4. Asuntovelallisten asuntokuntien velkaantumisasteet ikäluokittain vuosina 2002–2015, %

Viitehenkilön ikä	2002	2007	2010	2011	2012 1)	2013	2014	2015
Yhteensä	152	203	216	216	216	215	217	219
-24	236	321	323	330	322	317	317	314
25-34	213	287	300	300	300	299	299	302
35-44	157	216	236	237	240	239	245	248
45-54	116	159	177	178	180	182	185	188
55-64	104	132	144	147	148	149	151	152
65-	95	124	134	136	137	138	139	142

1) Velkaantumisasteet eivät ole vuodesta 2012 lähtien vertailukelpoisia edellisten vuosien kanssa.

Asuntovelallisten asuntokuntien, joilla oli velkaa vähintään kolme kertaa vuositulot, lukumäärä on kolminkertaistunut vuoteen 2002 verrattuna. Viime vuosikymmenellä kasvoi kaikenikäisten asuntokuntien lukumäärä, joilla oli niin paljon velkaa suhteessa tuloihin, mutta vuodesta 2010 lähtien on nuorimpien, alle 35-vuotiaiden lukumäärä pienentynyt (Kuvio 4).

Kuvio 4. Asuntovelalliset asuntokunnat, joilla velkaa vähintään kolme kertaa vuositulot viitehenkilön iän mukaan vuosina 2002–2015

Eniten velkaa suhteessa tuloihin oli Ahvenanmaan, pääkaupunkiseudun ja muun Helsinki-Uusimaan asuntovelallisilla asuntokunnilla. Ahvenanmaalla asuntovelallisista asuntokunnista 40 prosentilla, pääkaupunkiseudulla 36 prosentilla ja muualla Helsinki-Uudellamaalla 35 prosentilla asuntovelallisista asuntokunnista velat olivat vähintään kolminkertaiset vuosituloihin verrattuna. Pienimmät velkaantumisasteet olivat Pohjois- ja Itä-Suomessa, missä asuntovelallisista neljänneksellä oli velkaa yli kolme kertaa vuositulojen verran.

Taulukko 5. Asuntovelallisten asuntokuntien velkaantumisasteet suuralueittain vuosina 2002–2015, %

Suuralue	2002	2007	2010	2011	2012 1)	2013	2014	2015
Koko maa	152	203	216	216	216	215	217	219
Pääkaupunkiseutu	153	209	227	227	231	225	233	233
Muu Helsinki-Uusimaa	157	222	233	233	232	231	230	231
Etelä-Suomi	150	202	213	213	210	211	211	212
Länsi-Suomi	152	198	211	211	211	212	213	216
Pohjois- ja Itä-Suomi	148	194	203	204	203	204	205	205
Ahvenanmaa-Åland	151	208	226	228	234	237	246	246

1) Velkaantumisasteet eivät ole vuodesta 2012 lähtien vertailukelpoisia edellisten vuosien kanssa

Asuntovelallisten asuntokuntien tulot olivat kolmanneksen suuremmat kuin kaikilla asuntokunnilla. Asuntovelallisista asuntokunnista 29 prosenttia kuului ylimpään tuloviidennekseen ja vain kahdeksan prosenttia pienituloisimpaan viidennekseen. Tulojen kasvaessa myös asuntovelallisten velat kasvoivat. Alimpaan tuloviidennekseen kuluvilla asuntokunnilla oli asuntovelkaa keskimäärin 65 100 euroa ja ylimpään tuloviidennekseen kuuluvilla 121 670 euroa. Tuloihin suhteutettuna velat olivat silti sitä suuremmat, mitä pienituloisempi asuntokunta oli: alimpaan tuloviidennekseen kuuluvista 45 prosentilla velat olivat tuloihin verrattuna vähintään kolminkertaiset, kun ylimpään viidennekseen kuuluvista 23 prosenttia oli niin paljon velkaa.

Taulukko 6. Asuntovelallisten asuntokuntien velkaantumisasteet tuloviidenneksittäin vuosina 2002–2015, %

Tuloviidennes	2002	2007	2010	2011	2012 1)	2013	2014	2015
Kvintiilit yhteensä	152	203	216	216	216	215	217	219
1. Kvintiili	238	348	372	369	361	359	352	352
2. Kvintiili	180	244	258	258	254	253	252	253
3. Kvintiili	162	220	231	232	229	231	230	233
4. Kvintiili	151	205	214	215	214	214	216	218
5. Kvintiili	134	177	190	190	193	191	195	196

1) Velkaantumiasteet eivät ole vuodesta 2012 lähtien vertailukelpoisia edellisten vuosien kanssa

1) Vuodesta 2012 lähtien muut velat eivät ole vertailukelpoisia aiempien vuosien kanssa, sillä verohallinto on muuttanut ohjeistustaan niiden ilmoittamisesta rahoituslaitosten vuosi-ilmoituksilla. Vuodesta 2012 lähtien velkatietoja ei tarvitse antaa kuluttajansuojalain 7 luvun 7 §:n 1 kohdassa tarkoitetuista jatkuvista luotoista. Jatkuvia luottoja ovat esimerkiksi yleis- ja erityisluottokorttiluotot, luotolliset tilit sekä muut luotot, joita kuluttaja voi luottorajan puitteissa käyttää jatkuvasti ilman luotonantajan erillistä luottopäätöstä. Muutos vaikuttaa muiden velkojen kokonaissummaan, mutta erityisesti velallisten lukumääriin. Tällaiset luotot ovat enimmäkseen pienehköjä, joidenkin satojen tai muutaman tuhannen euron luokkaa olevia, mutta niitä on monilla. Tarkkaa arviota siitä, paljonko muita velkoja jäi vuoden 2012 vuosi-ilmoitusmenettelymuutoksen takia ilmoittamatta, on vaikea tehdä, koska näitä luottoja ei verottajan aineistossa ole eroteltu. Luottokantatilaston ja Suomen Pankin tilastojen sekä vuosi-ilmoitusaineiston luottokohtaisten tietojen perusteella vaikutus oli noin 1,5-2,5 miljardia euroa eli 8-11 prosenttia muista veloista ja 2–3 prosenttia kaikista veloista vuonna 2012. Muutos vaikuttaa paitsi velkojen kokonaissummiin ja velallisten lukumääriin myös velallista kohti laskettuihin keskimääräisiin velkoihin. Vuonna 2012 asuntokuntia, joilla oli muuta velkaa, oli 325 000 edellisvuotista vähemmän.
2) Tuloverotuksessa ei vuonna 2015 enää voi vähentää opintolainan korkoja, eikä verottaja enää kerää rahoituslaitoksilta niistä tietoja eritellysti. Tilastossa opintovelat sisältyvät vuodesta 2015 lähtien muihin velkoihin ja opintovelkojen korot muihin korkoihin.
3) Vuonna 2014 asuntokunnilla oli vastaavaa velkaa, joka siis sisältää sekä opinto- että muut velat, vajaat kaksi prosenttia vähemmän, 23 650 euroa. Opintovelallisilla asuntokunnilla oli silloin opintovelkaa keskimäärin 6 070 euroa, mikä oli reaalisesti seitsemän prosenttia enemmän kuin vuonna 2002. Opintovelallisten ja keskimääräisten opintovelkojen määrän kehitys on ollut hyvin tasaista viime vuosikymmenen alusta lähtien. Muiden velkojen tiedot vuodesta 2012 lähtien taas eivät ole vertailukelpoisia aiempien vuosien tietojen kanssa, sillä uusimmilta vuosilta puuttuvat ns. jatkuvat luotot, jotka ovat määrältään pienehköjä, mutta joita on usealla asuntokunnalla.

Lähde: Velkaantumistilasto 2015. Tilastokeskus

Lisätietoja: Timo Matala 029 551 3422, toimeentulo@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma

---

Päivitetty 25.1.2017