Haussa toimiva palvelukonsepti

PALVELUIDEN ROOLI on kasvanut jatkuvasti kehittyneissä maissa. Suomen palveluvienti on kuitenkin kansainväliseen tasoon nähden matalalla tasolla. Potentiaalia löytyisi tietointensiiviltä aloilta, mutta osaavatko suomalaiset myydä osaamistaan.

Palveluelinkeinojen merkitys on kaikkien kehittyneiden maiden kansantaloudessa suuri. Suomessa erilaisten palveluiden yhteenlaskettu osuus bruttokansantuotteesta on viime vuosina noussut jo yli 65 prosenttiin, ja yksityisten palveluiden osuus bkt:stä on jo 47 prosentin luokkaa. Useissa Länsi-Euroopan maissa ja USA:ssa palvelut ovat vieläkin suurempi osa taloudesta.

Vaikka palveluiden rooli on jatkuvasti kasvanut, ulkomaankauppaa käydään edelleen pääosin tavaroilla - enimmäkseen teollisuuden tuotteilla. Palveluiden ulkomaankauppa on kyllä kasvamassa, mutta vain harvoille maille se on vielä kovin merkittävä vientitulojen lähde. Suomen tilanne on erityisen mielenkiintoinen, sillä palveluviennin osuus kansantaloudessa on meillä yksi OECD-maiden pienimmistä. Lukuja silmäillessä herääkin kysymys, onko meillä käyttämättömiä palveluiden vientimahdollisuuksia, ja voisiko palveluviennistä tulla uusi talouskasvun lähde?

Mitä palveluvienti oikeastaan on?

Palveluiden vienti on jo käsitteenä hieman hankalasti ymmärrettävä. Tavaroilla on käyty kauppaa jo muinoin, mutta palvelut mielletään yhä kovin paikallisiksi. On toki niin, että osa palveluista on tavalla tai toisella paikkaan sidottuja, mutta mahdollisuuksia käydä ulkomaankauppaa palveluilla on paljon enemmän kuin usein ajatellaan. Monia palveluita voidaan nykyisin tuottaa muualla kuin niiden käyttäjät ovat, kiitos erityisesti tietotekniikan kehityksen.

Palveluiden vienti määritellään tilastoissa kaikeksi sellaiseksi toiminnaksi, jossa kotimaiset talous-yksiköt tuottavat palveluita ulkomaisille talousyksiköille. Esimerkiksi matkailuvientiä on se, kun ulkomainen matkailija saapuu Suomeen ja tekee täällä ostoksia. Matkailutuonniksi taas lasketaan suomalaisten turistien ulkomailla kuluttama rahamäärä. Liikenteen vientiä on se, kun suomalaiset kuljetusyritykset myyvät palveluja ulkomaille - kuljettavat ulkomaisia matkustajia tai rahtia. Monia muita palveluja voidaan puolestaan myydä suoraan Suomesta käsin ulkomaille. Tällaisia ovat esimerkiksi erilaiset insinööripalvelut ja tietotekniset palvelut. Palveluvientiin lasketaan mukaan myös ulkomailta saadut rojaltit ja lisenssimaksut.

Tilastojen laatiminen palveluiden viennistä ei ole yksinkertaista. Yritysten kirjanpidossa ei useimmiten eritellä tuloja maksajan kansallisuuden mukaan, joten palveluviennin tilastoinnissa joudutaan usein turvautumaan kiertoteihin. Ongelma ei koske yksin Suomea, sillä kaikissa palveluvientiä tilastoivissa maissa joudutaan ratkomaan samoja kysymyksiä. Siksi palveluvientitietoihin pitääkin suhtautua pikemmin suuntaa-antavina suuruusluokkina kuin täsmällisinä talouslukuina.

Suomen palveluvienti on vähäistä

Suomi on avoin talous, joka on aina ollut hyvin riippuvainen ulkomaankaupasta. Pienet kotimarkkinat ovat pakottaneet yritykset kansainvälistymään ja kasvamaan viennin kautta. Ennen 1990-luvun alun lamaa tavaraviennin osuus Suomen bruttokansantuotteesta oli kääntynyt laskuun, ja lamavuosina se painui alimmillaan vain noin 20 prosenttiin. Viime vuosikymmenen talouskasvu on kuitenkin ollut vientivetoista, ja tavaraviennin osuus bruttokansantuotteesta on viime vuosien aikana vaihdellut 35-40 prosentin välillä.

Tavaraviennin tapaan myös Suomen palveluvienti on viime vuosina ollut kasvussa. Kasvusta huolimatta palveluviennin osuus bruttokansantuotteesta ja sen merkitys kansantaloudelle on Suomessa pienimpiä kaikista teollisuusmaista. Vuonna 2002 Suomen palveluvienti oli ainoastaan noin viisi prosenttia bruttokansantuotteesta, kun esimerkiksi Ruotsissa vastaava osuus oli kaksinkertainen ja Tanskassa kolminkertainen.

Palveluviennin merkitystä taloudessa voi tarkastella myös vertaamalla palveluviennin suhdetta tavaravientiin. Suomessa palveluvienti on ainoastaan 15 prosenttia tavaraviennistä. Kreikassa vastaava suhde on 200 prosenttia eli palveluvienti on kaksinkertainen tavaravientiin nähden. Toisin sanoen Kreikan koko viennistä kaksi kolmasosaa on palveluita ja vain yksi kolmasosa tavaraa. Myös esimerkiksi Tanskassa ja USA:ssa palveluviennin suhde tavaravientiin on yli 40 prosenttia.

Palveluviennin suuri merkitys Kreikan kaltaisessa maassa selittyy tietysti alueen suosiolla matkailu-kohteena. Palveluviennin ylivoimaisuus tavaravientiin nähden voi samalla kertoa heikosti kehittyneestä vientiteollisuudesta. Ei siis ole mitenkään ilmeistä, että talouspolitiikassa kannattaisi tavoitella esimerkiksi palveluviennin mahdollisimman korkeaa suhdetta tavaravientiin nähden. Tavara- ja palveluvienti täydentävät toisiaan, eikä toimialoja voi aina mielekkäästi erottakaan. Lukujen valossa näyttää kuitenkin selvältä, että Suomessa olisi lisäpotentiaalia palveluviennin kasvattamiseksi. Miksi esimerkiksi Ruotsissa palveluviennin merkitys kansantaloudessa on kaksinkertainen - kun talouksien rakenteet muutoin ovat melko samanlaiset?

Palveluviennin osuus bruttokansantuotteesta vuonna 2002, %

Lähde: OECD

Matkailuvienti kasvaa tasaisesti

Suomen palveluviennin arvo on tällä hetkellä noin seitsemän miljardia euroa vuodessa. Tämä summa voidaan karkeasti jakaa kolmeen pääluokkaan: matkailuun, kuljetuksiin ja muuhun palveluvientiin. Muu palveluvienti koostuu monista erilaisista osista: esimerkiksi tietotekniikkapalveluista, erilaisista teknisistä palveluista, mainospalveluista ja postipalveluista. Suuren osan muusta palveluviennistä muodostavat myös ulkomailta saadut rojaltit ja lisenssimaksut sekä erilaiset palvelut tytäryritysten välillä.

Suomen matkailupalveluiden vienti on viime vuosina ollut vajaa kaksi miljardia euroa vuodessa eli noin neljännes koko palveluviennistä. Matkailuvienti - eli ulkomaisten matkailijoiden Suomessa käyttämä rahamäärä - on ollut tasaisessa kasvussa. Siitä huolimatta Suomen matkailutase on ollut jo parinkymmenen vuoden ajan alijäämäinen. Suomalaiset ovat siis kuluttaneet enemmän rahaa ulko-maanmatkoillaan kuin tänne saapuvat matkustajat Suomessa.

1990-luvun loppupuolelta lähtien Suomen matkailutaseen alijäämä ei kuitenkaan ole enää kasvanut. Suomalaisten ulkomaanmatkailu on kyllä jatkuvasti vilkastunut, mutta samalla yhä uudet ulkomaiset matkailijaryhmät ovat löytäneet Suomeen. Venäläisten ja aasialaisten osuus Suomeen saapuvista matkailijoista on noussut viime vuosina selvästi. Näiden alueiden merkityksen voi olettaa kasvavan vielä lähivuosinakin, sillä sekä Venäjän että monien Aasian maiden, erityisesti Kiinan, talouskasvun arvioidaan lähivuosina olevan selvästi perinteisiä teollisuusmaita nopeampaa. Lisäksi Suomella on tietty suhteellinen etu juuri Aasian ja Venäjän suunnalla. Venäjän talouden ydinalueet sijaitsevat varsin lähellä Suomea, ja maantieteellisen sijaintinsa ansiosta Suomi on portti Eurooppaan myös monille aasialaisille matkailijoille.

Tällä hetkellä neljä tärkeintä kohdemaata Suomen matkailuviennille ovat Venäjä, Ruotsi, Saksa ja Britannia. Näistä maista saapuvat matkailijat tuovat lähes 60 prosenttia Suomen matkailutuloista.

Suomen palveluviennin jakauma 2003

Lähde: Tilastokeskus

Henkilö- ja tavaraliikenne hankalaa tilastoitavaa

Liikenne on toinen merkittävä palveluala, jolta kertyy vientituloja. Sekä kansainvälinen henkilö- että tavaraliikenne ovat varsin merkittäviä vientitulojen lähteitä. Yhteenlaskettuna henkilö- ja tavaraliikenne ovat lähes samansuuruinen vientitulojen tuoja kuin matkailu.

Kansainvälisestä henkilöliikenteestä saadut vientitulot ovat viime vuosina ylittäneet 700 miljoonan euron vuositason. Henkilöliikenteen tase on myös ylijäämäinen; suomalaiset kuljetusyritykset saavat enemmän tuloja ulkomaisten asiakkaiden kuljettamisesta kuin päinvastoin. Tosin tilastointi on tältä osin varsin hankalaa, sillä tilinpäätöstiedot eivät yleensä erittele tuloja matkustajien kansallisuuden mukaan.

Tavaraliikenteen tase on sen sijaan ollut viimeisen vuosikymmenen ajan reilusti alijäämäinen. Tavaraliikenteen vientitulot olivat vuonna 2003 hieman yli miljardin euron suuruiset, kun taas tuonti oli lähes kaksinkertainen. Alijäämä selittyy erityisesti vesiliikenteellä, jossa suomalaisten varustamojen saamat tulot ulkomaisista kuljetuksista jäävät merkittävästi pienemmiksi kuin ulkomaisten varustamojen tulot suomalaisesta rahdista. Kireä kilpailutilanne Itämeren-liikenteessä jatkuu epäilemättä lähivuosinakin, ja ulkomaisten varustamojen markkinaosuus säilynee korkeana. Henkilöliikenteen tavoin myös ulkomaisen tavaraliikenteen tilastointi on vaikeaa, sillä sitä hankaloittavat esimerkiksi erilaiset omistusjärjestelyt ja laivojen ulosliputus. Palveluntuottajan kansallisuus ei siis aina ole yksiselitteinen.

Muut palvelut kuin matkailu ja kuljetukset muodostavat noin puolet koko palveluviennistä. Muiden palveluiden vienti kääntyi vuonna 2004 selvään kasvuun muutaman tasaisen vuoden jälkeen. Viennin arvioitiin nousseen hieman neljän miljardin euron yläpuolelle. Tämä summa koostuu monista pienemmistä toimialoista: postipalveluista, liike-elämän palveluista, palveluista tytäryritysten välillä, rojalteista ja lisenssimaksuista. Suurimpana eränä oli vuonna 2004 liike-elämän palvelut (esimerkiksi tekninen palvelu, markkinointi), joita vietiin lähes miljardilla eurolla. Muita merkittäviä alueita olivat rojaltit, rakentamispalvelut ja tietotekniset palvelut, jotka kaikki olivat arvoltaan hieman yli 600 miljoonaa euroa. Muiden palveluiden tuonti on puolestaan hieman vientiä suurempaa. Viime vuonna tuonnin arvo oli noin 4,4 miljardia euroa.

Tärkeimpiä muiden palveluiden vientimaita ovat Ruotsi, Venäjä, Saksa ja Kiina. EU-15-maiden osuus palveluviennistä on jonkin verran yli puolet. Kiina ei taas ole kovinkaan merkittävä palveluiden tuontimaa. Suurimmaksi tuontimaaksi nousee USA, josta tuotiin viime vuonna yli 15 prosenttia kaikista palveluista.

Muun palveluviennin rakenne, miljoonaa euroa

Lähde: Tilastokeskus

Vientiä vai kansainvälistymistä?

Ainoastaan palveluiden viennin seuraaminen antaa usein aivan liian yksipuolisen kuvan palveluyritysten kansainvälisyydestä. Tietotekniikan kehityksestä huolimatta monet palvelut perustuvat suoraan asiakaskontaktiin, eikä niiden vienti ole helppoa. Palveluyritykset voivat kuitenkin kansainvälistyä myös sellaisella aloilla, joilla suora vienti ei ole mielekästä.

Suomalaiset palvelualojen yritykset ovat viime vuosina ripeästi kansainvälistyneet muilla keinoilla kuin vientiä lisäämällä. Sijoittuminen paikallisille markkinoille on usein tärkeämpää kuin vienti Suomesta. Uusia ja kasvavia markkinoita on palvelualoilla ryhdytty hakemaan erityisesti Suomen lähialueilta, kuten Baltiasta ja Venäjältä. Esimerkiksi useilla suomalaisilla kaupan alan yrityksillä on vahva asema Viron ja muidenkin Baltian maiden vähittäiskaupassa.

Laajentuminen ulkomaille voi tuoda palveluyrityksille samanlaisia hyötyjä kuin vienti ja kansainvälinen toiminta teollisuudelle. Suurempi koko antaa usein skaalaetuja ja auttaa toimimaan kilpailukykyisesti myös kotimaassa. Palveluiden viennin sijaan pitäisikin ehkä keskittyä palveluiden kansainvälistymisen analysointiin ja edistämiseen, sillä vienti on sittenkin vain yksi kansainvälistymisen muodoista.

Palveluiden kansainvälistyminen voi tapahtua myös epäsuorasti, teollisuuden viennin kautta. Yhä yleisempää on palveluyritysten ja teollisuuden kytkeytyminen tiiviisti toisiinsa. Teollisuusyritykset voivat verkostoitua palveluyritysten kanssa ja hankkia niiltä sellaisia toimintoja, joista ne ovat aiemmin vastanneet itse. Vientivetoisissa kotimaisissa yritysverkostoissa mukana olevien palveluyritysten voi välillisesti ajatella olevan vientiyrityksiä, vaikka tilastot eivät tästä kertoisikaan. Samaten monien teollisuusyritysten tuotekonsepteihin sisältyy paljon palvelua, esimerkiksi pitkäaikaisia huoltosopimuksia, jotka myös ovat merkittävä osa palveluiden kansainvälistymistä.

Suomen mahdollisuutena korkea osaaminen

Palveluviennin kasvu lähivuosina ei ole itsestäänselvyys. Kilpailu maailmanmarkkinoilla on vähintään yhtä kovaa kuin tavaraviennissä, ja menestyäkseen suomalaisilla palveluilla pitää olla jokin kilpailuetu. Miksi juuri suomalainen palvelu olisi sellainen joka ulkomaisen asiakkaan kannattaisi valita? Millä asioilla suomalainen palvelu voisi erottua edukseen vaikka ruotsalaisista, virolaisista tai yhtä hyvin intialaisista kilpailijoista?

Kilpailuetua voi palveluissa samoin kuin tavaratuotannossa saada monta kautta. Hinta on merkittävä kilpailutekijä, mutta vähintään yhtä tärkeä on palvelun sisältö ja laatu. Työvoimakustannusten merkitys on monissa palveluissa vielä suurempi kuin teollisuudessa, eikä sitä voi aina samalla lailla korvata tuottavuutta kohentamalla. Kotimaisen kustannustason vuoksi näyttääkin siltä, että Suomella on mahdollisuuksia menestyä lähinnä korkeinta osaamista vaativissa palveluissa - kuten monissa liike-elämän palveluissa. Näiden palveluiden markkinoilla Suomen luontaisia kilpailijamaita ovat esimerkiksi Länsi-Euroopan maat ja USA.

Tietointensiivisissä palveluissa hinta ei usein ole keskeisin kilpailutekijä, vaan esimerkiksi toimiva palvelukonsepti ja vetävä markkinointi. Valitettavasti suomalaisyritysten tähänastinen menestys palveluidensa markkinoinnissa ja brändien kehittämisessä ei ole ollut häikäisevä. Tilanne on osin samankaltainen myös tavaraviennissä. Ei ole olemassa kovin monia suomalaisia palvelukonsepteja, jotka olisivat laajasti menestyneet kilpailluilla kansainvälisillä markkinoilla, ja vaikkapa Ruotsiin verrattuna ero on tässä suuri. Markkinoinnin ja konseptien luomisen tapaiset osaamisalueet ovat niitä, joihin kaikista eniten pitäisi panostaa, jotta suomalaisista palveluista saataisiin jatkossa nykyistä enemmän vientituloja.

Vaikka palveluviennin osuus Suomen kansantaloudessa ei nousisikaan Euroopan kärkimaiden tasolle, palveluyritysten kansainvälistymisen voi odottaa jatkuvan vilkkaana eri muodoissaan. Kaikki kansainvälistymisen tavat eivät ehkä näy vientitilastoissa, mutta niillä on silti merkittävä positiivinen vaikutus Suomen kansantalouteen. Samalla on myös totuttava ajatukseen, että palveluiden paikallisuus on muuttumassa - Suomeen tulee yhä uusia ulkomaisia palveluntarjoajia samalla kun suomalaiset yritykset kasvavat ulkomaiden palvelumarkkinoilla.

EU:n palveludirektiivi helpottaisi palveluiden kansainvälistymistä

Euroopan unionissa on ymmärretty palvelualojen merkitys työllistäjänä ja palveluiden kansainvälistymisestä saavutettavissa olevat edut. EU:ssa valmisteilla olevalla palveludirektiivillä pyritään lisäämään palvelualojen työllisyyttä ja helpottamaan palveluiden tarjoamista ulkomailla.

Direktiivi madaltaisi yritysten kynnystä toimia toisessa jäsenmaassa, muun muassa hallinnollisia menettelyjä yksinkertaistamalla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ulkomainen palveluntarjoaja voisi vaikkapa toimia kohdemaan turvallisuusmääräysten vastaisesti.

Direktiivi kieltäisi myös syrjinnän palveluntarjoajan kansallisuuden perusteella. Sinänsä asiassa ei ole mitään kovin uutta, sillä tavaroiden lisäksi myös palveluiden vapaa liikkuvuus on yksi unionin perusperiaatteista. Käytännössä vain palveluiden kansainvälistymistä on tähän asti haitannut juuri moninainen sääntely eri jäsenmaissa. Erityisesti pienille yrityksille hallinnolliset esteet ovat usein merkittäviä.

Päivitetty 16.8.2005