Vapaa-ajan sanakirjamääritelmät

Suomen kielen perussanakirja määrittelee "vapaa-aika" sanan seuraavasti:

(ansio)työn, opiskelun tms. ulkopuolinen, vars. rentoutumiseen ja virkistäytymiseen käytettävissä oleva aika. Harrasti vapaa-aikanaan, -aikoinaan pyöräilyä. Kotitöiltä ei jäänyt paljoakaan vapaa-aikaa. Vapaa-ajan asu vars. vapaa-aikana käytettävä (kevyt, mukava) asu. Vapaa-ajan asunto kesämökistä tms. Vapaa-ajan ongelma (runsaan) vapaa-ajan käytön ongelma.

Tämä on selvästi modernin palkkatyöyhteiskunnan tilannetta vastaava määrittely. Siihen on sisällytetty useita aspekteja: työn tai vastaavaksi luokiteltavan ulkopuolisuus, joka on sitten kapeutettu ilmaisulla "vars. rentoutumiseen ja virkistäytymiseen käytettävissä oleva aika". Ilmaisu tuo mukaan laadulliset, positiivisesti koetut aspektit ja esimerkit taas liittävät käsitteen harrastuksiin sekä sulkevat siitä pois kotityöt. Käsite on määrittelyssä yksilöllinen. Viimeinen esimerkki "vapaa-ajan ongelma" tuo mukaan vielä käsitteen kantaman moraalisen aspektin.

Vanhempi Nykysuomen sanakirja puolestaan määrittelee:

aika, jolloin joku on vapaana työstään, joutoaika. Työpäivän lyhentyminen on lisännyt ihmisten vapaa-aikaa. Virkamiehen vapaa- ja loma-ajat. Käytti kaiken vapaa-aikansa opiskeluun. Harrasti vapaa-aikoinaan valokuvausta.

Määrittelyssä on sävyero verrattuna uudempaan määrittelyyn. Vapaa-aika sidotaan työhön, sitä on kaikki sen ulkopuolinen aika. Siitä puuttuu myös tarkennus, joka viittaa laatuun. Kotiin tai kotitöihin liittyviä tarkennuksia ei ole. Määritelmä tuntuu myös perinteisen miehiseltä, jos ajatellaan että kaikki työn ulkopuolinen aika olisi "joutoaikaa" "vapaan" ajan mielessä. Toisaalta ilmaisu 'joutoaika' tuntuisi viittaavan suomalaisen kulttuurihistorian hyvinkin varhaisiin kerroksiin, agraariseen yhteiskuntaan ennen palkkatyöyhteiskuntaa. Siinä yhteydessä joutoaika-sanalla tuntuisi olevan myös negatiivinen ja moraalinen "turhan" lisämerkitys. Myös tässä esimerkit liittävät vapaa-ajan ja harrastukset yhteen.

Vapaa-aika-käsitteen kulttuurisidonnaisuudesta

Sanat ovat tietysti myös paikka- ja kulttuurisidonnaisia. Kiinnostavaa on, että englannin kielessä on ainakin kolme eri sanaa, jotka voidaan kääntää suomen sanalla vapaa-aika: leisure, free time, ja spare time. WSOY:n suursanakirja kääntää englannin leisure-sanan sanoilla joutoaika, vapaa-aika, sekä toisena ilmaisulla "[hyvä tai sopiva ] aika". Myös tässä viitataan työn, mutta myös velvollisuuksien ulkopuolisuuteen: off-duty hours. Myös tässä yhteydessä viitataan harrastuksiin: leisure (spare time) occupations, leisure-time activities (interests), hobbies. Olla sopivaa, hyvää aikaa viittaa myös laadulliseen aspektiin. Joitakin kulttuurisidonnaisia, ja suomalaisessa yhteydessä melko vieraita ilmaisuja sanakirjamääritelmistä myös löytyi, ne ovat viittauksia naisten asemaan - lady of leisure (ei-työssä käyvä, joutilas nainen) WSOY - sekä luokkarakenteeseen ja luokkahistoriaan: leisured classes (Oxford Advanced Learners's Dictionary).

Sanakirjamääritelmistä käsitteelle löytyy ainakin kolme päädimensiota: vapaa-aika työn vastakohtana, vapaa-aika tiettyinä lähinnä harrastuksiksi luokiteltavina toimintoina tai sitten vapaa-aika subjektiivisesti koettuna ja laadullisena käsitteenä. Määritelmät heijastavat myös historiallista muutosta ja ovat kulttuurisidonnaisia.

Pohtimisen arvoinen asia olisi, miksi suomen kieleen ei ole syntynyt useampia "vapaa-aika" -ilmiöön viittaavia vaihtoehtoisia ilmaisuja. Vaikka ei kielitieteilijä olekaan, tuntuu siltä, että esimerkiksi englannin kielen kolme eri ilmaisua tavoittavat rikkaammin ilmiön eri aspektit, vaikka sanakirjamääritelmät eivät sitä kovin hyvin paljastakaan. Joka tapauksessa sanakirjamääritelmissä sana vapaa-aika tarkoittaa monia ja monitasoisia asioita.

Päivitetty 9.6.2004