Julkaistu: 12.11.2008

GPI laskettu ensimmäistä kertaa Suomelle
Aito kehitys kääntyi laskuun 20 vuotta sitten

Talouskasvu ei ole enää 1980-luvun lopun jälkeen lisännyt ihmisten kokemaa hyvinvointia, kun huomioidaan elämänlaatuun liittyvät tekijät, aiheutuneet ympäristöhaitat ja kestämättömän kehityksen vaikutukset. Juuri valmistuneiden laskelmien mukaan Suomessa hyvinvointia laskevat etenkin kasvavat tuloerot ja talouden elämänlaatua heikentävien vaikutusten sekä ympäristövaikutusten lisääntyminen.
________________

Tilastokeskuksessa on ensimmäistä kertaa laskettu Genuine Progress Indicatorin aikasarja Suomelle. GPI on "aidon kehityksen indikaattori", joka ottaa huomioon perinteistä bruttokansantuotetta kattavammin hyvinvoinnin eri ulottuvuudet rahamääräisinä. GPI antaa kansalaisten kokeman hyvinvoinnin kehityksestä paremman kuvan kuin bkt.

Juuri valmistuneiden tulosten mukaan Suomen GPI kasvoi aina vuoteen 1989 saakka, minkä jälkeen se kääntyi aina näihin vuosiin asti jatkuneeseen laskuun. 2000-luvulla GPI on painunut 1970-luvun alun tason alle.

- Tuotannon kasvun aikaansaamat positiiviset hyvinvointivaikutukset eivät juurikaan ole edistäneet tavallisen suomalaisen hyvinvointia 1980-luvun puolivälin jälkeen. GPI:n antama kuva Suomen hyvinvoinnin kehityksestä ja tulevaisuudesta herättääkin monia kysymyksiä, sanoo mittarin laskentaa on ohjannut tutkimuspäällikkö Jukka Hoffrén Tilastollisesta t&k -yksiköstä.

Tuloerot laskeneet indikaattoria

GPI-indikaattorin kuva hyvinvoinnista poikkeaa merkittävästi bkt-mittarin antamasta kuvasta. Korkeimmillaan, vuonna 1989, Suomen GPI oli 8 139 euroa asukasta kohden vuoden 2000 hinnoin. Bkt:n arvo oli tuolloin 21 865 euroa asukasta kohden. Vastaavasti viime vuosien alin taso saavutettiin vuonna 2004, jolloin GPI oli 2 152 ja bkt 27 818 euroa asukasta kohden. Vuonna 2007 GPI oli 3 134 euroa ja bkt 30 975 euroa asukasta kohden. Ympäristöhaittojen määrän vähentyminen on vuosina 2005-07 kasvattanut GPI:tä hienoisesti.

GPI-aineiston mukaan etenkin tuloerojen kasvu on 1980-luvun puolivälistä lähtien jatkuvasti heikentänyt asukasta kohden laskettua GPI:ia. Jos tuloerojen kasvua ei huomioitaisi, olisi GPI:n kehitys 1990- ja 2000-luvuilla ollut melko vakaata vaihdellen vajaan 6 000:n ja vajaan 8 000 euron välillä.

USA:sta tuodulla mittarilla ei ole virallista asemaa

GPI:n laskenta perustuu yhdysvaltalaisen Redefining Progress -järjestön 1990-luvulla kehittämään metodologiaan. Suomen GPI:n laskennasta on vastannut yliaktuaari Hanna Rättö. GPI-aikasarja sisältyy hänen pro gradu -tutkielmaansa Helsingin yliopiston kansantaloustieteen laitokselle. GPI:llä ei ole virallista asemaa tilastotoimessa, vaan sitä hyödynnetään tutkimus- ja kehitystoiminnassa.

Myös Yhdysvalloissa bkt on 1980-luvulta lähtien noussut reilusti, mutta GPI on pysynyt lähes entisellä tasollaan. Yhdysvalloissakaan bkt:n kasvu ei siis enää reiluun pariinkymmeneen vuoteen ole lisännyt kansalaisten hyvinvointia.

Hyvinvoinnin taloustieteen teorioiden mukaisesti GPI-mittarin lähtökohtana on yksityinen kulutus ja tulonjako. Lisäksi GPI pyrkii huomioimaan muut kuluttajien hyvinvointiin vaikuttavat tekijät. GPI ottaa huomioon myös talouskasvun kestävyyden ja talouden aiheuttamat ympäristövaikutukset pitkälle tulevaisuuteen. GPI:n laskennassa yksityisten kulutusmenojen luomaa hyvinvointia korjataan erilaisten hyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden arvoilla.

Talouden aiheuttamien ympäristöhaittojen, etenkin niiden pitkäaikaisten vaikutusten arviointi ja laskenta on haasteellista, sillä sovelletut menetelmät ja käytettävissä oleva lähdeaineisto eivät mahdollista kaikkien vaikutusten huomioimista. GPI pyrkii myös hinnoittelemaan ympäristöhaitat kattavasti. Lisäksi ympäristövaikutusten painottaminen yhdysvaltalaisesta metodologiasta peräisin olevilla arvoilla liittyy Suomen kohdalla monia epävarmuuksia. Voi hyvinkin olla, että GPI-laskelmissa ympäristövaikutusten kokonaisarvoa aliarvioidaan.

Päivitetty 12.11.2008