Etusivu > Ajankohtaista > Tapahtumat > Tilastolive > Tilastolive tekstinä: Sukupuolistunut väkivalta

Tilastolive: Sukupuolistunut väkivalta 

19.12.2024 lähetyksen tekstiversio 

Henna Attila: Hyvää päivää täältä Tilastokeskuksesta ja tervetuloa seuraamaan suoraa tilastolive lähetystä. Tänään aiheena on sukupuolistuneen väkivallan kokeminen ja kokemuksista kertominen. Sukupuolistuneella väkivallalla tarkoitetaan sitä, että väkivalta ilmiönä vaikuttaa eri tavoin eri sukupuoliin. Meillä Suomessa väkivalta on sukupuolistunutta, kun tarkastellaan esimerkiksi väkivallan kokemisen yleisyyttä, muotoja, motiiveja, uhreja ja tekijöitä. Sukupuolistunutta väkivaltaa on esimerkiksi seksuaaliväkivalta, sukupuolivähemmistöihin kohdistuva väkivalta ja kunniaan liittyvä väkivalta.  

Tänään keskustellaan tuoreista analyyseistä, jotka on tehty Tilastokeskuksen sukupuolistunut väkivalta ja lähisuhdeväkivalta Suomessa 2021 väestötutkimuksen aineistosta. Tarkastelut on tehty naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan toimikuntana NAPEN toimeksiannosta. Kanssani studiossa on kollegani Aku von Bell. Ja sitten mennään. Otetaan ensimmäiseksi aiheeksi verkossa koettu väkivalta ja häirintä. Tässä on Aku matkan varrella ollut puhetta verkkohäirinnän sukupolvikuilusta. Mitä sillä tarkoitetaan? 

Aku: No, tässä yhteydessä tarkoitetaan erityisten sitä, että yli 35 ja alle 35-vuotiaiden osalta verkkohäirinnässä on ihan selkeä ero sekä sen osalta, että kuinka moni on havainnut ja kuinka moni taas kokenut itse verkkoväkivaltaa eli varsinkin alle 35-vuotiasta valtaosa on sekä havainnut. Ja sitten selkeämpi isompi osa on todistanut kuin mitä taas yli 35-vuotiaista. Ja erityisen suuri tämä ero nähdään siinä, miten paljon vapaa ajalla on sitä verkko häirintää koettu. Eli meillä on pysytty vähän erilaisista konteksteissa mistä verkko häirintää on kokenut. Ja tämä vapaa aika on selkeästi, että melkein viidesosa nuorista alle 35-vuotiasta on sitä kokenut nimenomaan vapaa ajalla ja se on alle kymmenyksen taas yli 35-vuotiailla.  

Ja verkosta ja digitaalisesta häirinnästä tekee ehkä mielenkiintoisen erityisesti se, että vanhemmilla sukupolvilla tavallaan silloin kun he ovat olleet nuoria, niin ei välttämättä ole ollut sitä verkkoa tai varsinkaan sosiaalista mediaa samalla tavalla kuin tämän päivän nuorilla. Joten voidaan tavallaan puhua, että meillä eletään ehkä hyvin erilaisissa maailmassa. Se on ehkä jotain, mitä vanhemmat sukupolvet ei sekä näe, että ne ei ole myöskään aikanaan sitten joutunut sitä kokemaan.

Henna: Minkä muotoista tämä ihmisten kokema verkkohäirintä ja väkivalta sitten on?  

Aku: Valtaosalle se on jonkunlaisia julkisia epäasiallisia kommentteja. Se on selkeästi yleisin, eli tarkoitetaan todennäköisimmin juuri tällaisessa sosiaalisen median alustassa, missä se häirintä on näkyville kaikilla tyyppistä epäasiallista kommentointia tai muuta vastaavaa kiusaamista tai häirintää. Sitten myös yksityisviestein tapahtuva häirintä on tyypillistä erityisemmin naisille ja jonkun verran sitten taas väkivallalla uhkailu ja muu on taas kerran tyypillisempää enemmän naisille. Miehillä taas pieni enemmän julkista kommentointia kuin yksityistä kommentointia ja sitten maalittamista koetaan jonkin verran enemmän. Ehkä tärkein ero on myös huomata se, että häirintä kontekstit missä ne tapahtuvat niin naiset raportoi erityisesti parisuhde, perhe ja lähisuhdetilanteissa.  

Henna: No mitä sinä ajattelet? Mitkä ovat sitten tämän verkkoväkivallan ja verkkohäirinnän vakavimmat seuraukset?  

Aku: No tietysti kaikista vakavimpia on ne henkiset oireet tai ihmiset raportoivat unettomuutta, stressiä, masennusta tai muuta ahdistusta liittyen siihen häirintään, koska se kertoo siitä, että jonkinlaista henkistä tai emotionaalista vahinkoa on tapahtunut. Varsinkin kun se kertautuu ja kerrostuu, niin sitten se voi aiheuttaa sellaisia ihan tosi elämään vaikuttavia tavallaan tai siihen muuhun elämään vaikuttavia paineita tai häiriöitä tai muuta vastaavaa.  

Sitten jos ajatellaan yhteiskunnallisesta näkökulmasta tai vaikka näitten erilaisten alustojen näkökulmasta, niin erityisesti naiset raportoivat sitä, että he ovat rajoittaneet osallistumistaan sekä ylipäätään tiettyihin paikkoihin verkossa menemistä. Mikä taas sitten on omiaan lisäämään sitä, että onhan meillä yleensä ylipäätään sellainen käsitys, että verkko on sellainen paikka, missä ihmiset käyttäytyvät huonosti ja että siellä tulee sitä kuraa ja siellä ihmisiä kiusataan ja häiritään. Ja kun semmoiset ihmiset, jotka ei sitä ei tekisi tai jotka ajattelevat, että se on väärin, niin vetäytyy sieltä pois, niin sitten se kärjistyy entisestään. 

Ja sitten jos ajatellaan vaan meidän demokratiaa, joka kuitenkin paljon tällä hetkellä tapahtuu erilaisissa sosiaalisen median alustoilla, että moni poliitikko ja vaikuttaja tai muu vastaava sitä viestiä siellä alustalla viestii, niin me vähän jo rajataan sitä demokraattista kansalaiskeskustelua, joka kuitenkin pitäisi kaikilla ja oikeus osallistua ilman mitään häirintää.  

Henna: Vaikuttaa siltä, että tämä on paitsi nykypäivän, niin ennen kaikkea myös tulevaisuuden ongelma meillä Suomessa.  

Aku: Verkko ja digitaalinen alusta tuskin on häviämässä minnekään ja varmasti yleistyy, että olisi tosi hyvä, että meillä olisi enemmän käsitystä siitä, millaisessa todellisuudessa ne nuoret elää. Mutta joo, pitäisiköhän meidän siirtyä sitten seuraavaksi keskustelemaan, vaikka vainoamisesta.  

Henna: Siirrytään vaan. 

 Aku: No niin ja Henna Attila vainoamisesta. Ketkä sitä vainoamista erityisesti kokevat ja millaisia eroja me on havaittu sukupuolen ja iän perusteella?  

Henna: Joo, vainoamista tosiaan kokee sekä naiset että miehet, mutta naisista vielä suurempi osuus. Eli peräti joka kolmas nainen on elämänsä aikana tullut vainotuksi. Ja miehistä sitten joka viides. Ikäryhmittäin puolestaan, kun tarkastellaan, niin huomataan, että vainoamisen kokemukset keskittyvät erityisesti sinne nuoriin aikuisiin. Eli siellä on sitten kokemuksia erityyppisestä eri henkilöiden tekemästä vainoamisesta, eniten meillä väestötasolla.  

Aku: Entä millaista tämä vainoaminen sitten on?  

Henna: Se on hyvin monimuotoista. Eli tosiaan tuossa kyselylomakkeella millä tämä aineisto on kerätty, niin siellä kysyttiin monipuolisesti erityyppisiä vainoamisen kokemuksia. Ja siellä tosiaan havaittiin myös jonkin verran eroja sukupuolten välillä siinä, että minkä tyyppistä vainoamista ihmiset olivat kokeneet. Kaikkein yleisimpiä muotoja on tällaiset toistuvat, ei toivotut tai uhkaavat yhteydenotot ja tällaiset toistuvat ei toivotut lahjat. Sitten toisaalta miesten kohdalla erityisesti tällaiset toistuvat julkisesti esitetyt loukkaavat kommentit. 

Aku: Ja tämä julkinen loukkaava kommentti varmaan liittyy tähän edelliseen verkkohäirinnän.  

Henna: Joo, nimenomaan se toistuu. Täytyy sanoa, että koko tässä aineistossa läpi miesten raportoimien väkivaltakokemusten, niin toistuu nimenomaan tällainen, että sitä tunnutaan kokevan hyvin paljon verkkoympäristöissä ja myös sellaisten tekijöiden taholta, jotka sitten lopulta jäävät tuntemattomiksi. Eli ne voi olla sekä ennestään tuntemattomia henkilöitä ja sitten toisaalta voi olla myös jotain läheisiä henkilöitä, jotka ei sitten vaan käy ilmi heidän henkilöllisyytensä missään vaiheessa uhrille.

  
Aku: Just näin. No entä kenen taholta? No siitähän päästiinkin hienosti, että minkälaista vainoamista tyypillisesti koetaan ja millaiset ovat nämä uhrin ja tekijöiden väliset suhteet?  

Henna: No, aineistossa tosiaan näyttää siltä, että meillä Suomessa tilanne on aika tällainen, voisiko sanoa monimuotoinen. Eli tekijöitä löytyy kaikenlaisista ympäristöistä hyvin tyypillisesti muunkin väkivallan kohdalla, ja naiset kokevat hieman enemmän kuin miehet tällaisia tekoja itselleen entuudestaan läheisten henkilöiden toimesta. Eli siellä on parisuhdekumppaneita, ystäviä, tuttavia, sukulaisia, naapureita, tämän tyyppisiä. 

Vainoaminen on siitä mielenkiintoinen ilmiö, että siinä myös tällaisten ennestään tuntemattomien tekijöiden rooli on hyvin suuri. Tosiaan sekä naisilla että miehillä, niin se tekijä siellä useimmiten on tyypillisimmin joku mieshenkilö, mutta muuten tosiaan on hyvin kirjava joukko erityyppisiä suhteita sitten näihin uhreihin. 

Sellainen ero huomattiin kyllä sitten vainoamisen osalta, että nämä nykyisten tai entisten kumppanien tekemä vainoaminen, niin se oli luonteeltaan tyypillisesti sekä tällaista intensiivisempää että sitten myös pitkäkestoisempaa kuin muiden tekijöiden tekemä vainoaminen. Tosiaan sitten kumppanitekijöissä olennaista on myös se, että siellä hyvin usein on sitten linkki myös siihen muuhun koettuun parisuhdeväkivaltaan. Eli näillä henkilöillä, jotka on sitten tullut kumppanin vainoamaksi, on hyvin usein kokemuksia myös parisuhteen aikaisesta tai parisuhteen jälkeisestä henkisestä väkivallasta, erilaisesta uhkailusta ja myös erilaisista fyysisen väkivallan muodoista.  

Aku: Entä millaisia seurauksia tällaisella vainoamisella on ollut näille uhreille?  

Henna: No, muista tutkimuksista tiedetään jo ennestään, että vainoaminen voi olla uhrille todella raskas ja rankka kokemus erityisesti silloin, kun puhutaan tällaisesta pitkäkestoisesta intensiivisestä vainoamisesta. Se voi olla arjen kannalta todella kuluttavaa. Eli siellähän korostuu tosiaan tekojen muodoissa sitten näiden erilaisten jatkuvien yhteydenottojen lisäksi myös tällainen konkreettinen seuraaminen, väijyminen työpaikan tai kodin ulkopuolella odottelu sille, että voi ikään kuin sattumalta kohdata tämän uhrin. 

Tämä on kyllä tosiaan ihmisen kannalta hyvin kuluttava tilanne. Meillä tosiaan keskityttiin tässä kyselyssä sitten tällaisiin ikään kuin käytännön toimintaan ja vaikutuksiin, että mitä henkilö on sitten sen vainoamisen vuoksi tehnyt. Siellä naisilla ja miehillä molemmilla korostui tämä omien yhteystietojen muuttaminen tai salaaminen, mutta muuten nähtiin kyllä aika paljon eroja sukupuolten välillä. Eli naiset ylipäätänsä raportoivat paitsi enemmän sitä vainoamista, niin myös enemmän sitten niitä vainoamisen seurauksia, mikä oletettavasti johtuu siitä, että heidän kohtaama vainoaminen yleensä on tyypiltään ehkä uhkaavampaa ja se on sitä intensiivisempää ja pitkäkestoisempaa.  

Siellä kerrottiin paljon tällaisista, että on esimerkiksi alettu liikkua myös itsepuolustusvälineen kanssa. On muutettu asuinpaikkaa ja on muutenkin tehty tämmöisiä toimia, jotka ikään kuin tähtäävät siihen oman turvallisuuden parantamiseen. Eli tosiaan koetaan se vainoaminen aika usein myös uhkaavana nimenomaan.  

No sitten vähän aiheesta toiseen, eli keskustellaan seuraavaksi sitten työelämässä koetusta seksuaalisesta häirinnästä. Ja ihan alkuun miten yleistä tämä Suomessa on? Miten yleisesti täällä koetaan seksuaalista häirintää työpaikoilla? 

 
Aku: No on se ainakin osuuksien ja määrien osalta aika yleistä, että naisista yli puolet raportoi kokeneensa seksuaalista häirintää, työelämästä ja miehistä noin joka seitsemäs. Tavallaan jos ajatellaan siitä näkökulmasta, niin se kuulostaa tosi paljolta ja onkin paljon. Mutta sitten kun on myös kysytty tuossa kyselyssä sitä, että kuinka tyypillisenä pitää sitä nykyisessä tai sitten entisessä työpaikassaan, jossa ei tällä hetkellä enää ole työelämässä. Hyvin harva piti sitä tosi tyypillisenä häirintää siellä työpaikalla. 

Osittain saattaa johtua juuri siitä, että kysyttiin vain nykyisistä tai entisestä. Ehkä ihmiset olisit vaihtanut työpaikkaa, jos ne oli siellä kokenut jonkinlaista häirintää. Kuitenkin nähtiin olevan ja jotenkin suurin osa ajatteli, että sitä ei ole. Se ei ole kauhean tyypillistä tai sitä ei tapahdu juuri ollenkaan. Ja tässä oli tietysti ero miesten ja naisten välillä ja kaikissa ikäluokissa, että naiset piti tyypillisempänä, Mutta ei sielläkään ne luvut nyt mitenkään radikaaleja ehkä osunut omiin ennakko odotuksiin juurikaan.  

Yksi syy sille saattaa olla esimerkiksi se, että aika monella näistä, jolla oli näitä kokemuksia, niin ne kokemukset olivat kuitenkin yksittäisiä eli se ei ollut sellaista toistuvaa. Sitten se oli selkeästi vaikuttanut tähän kokemukseen, että ylipäätään oliko itse kokenut ja kuinka kauan siitä kokemuksesta oli. Eli tavallaan nyt ajatellaan, että onko tyypillistä ja sitten sitä kokemuksista, vaikka yli viisi vuotta, niin siinä on tavallaan tullut tarpeeksi aikaa siihen väliin, että on alkanut ehkä ajattelemaan, että no ehkä se ei sitten ollut niin tyypille. Ehkä se oli joku yksittäinen tapaus. 

 Henna: Vaikuttaa siis siltä, että tässä voisi olla ehkä jopa meillä käsillä tämmöinen suomalaisen työelämän sokea piste. Eli ihmiset ajattelevat, että seksuaalinen häirintä työpaikalla on aika harvinaista ja minulle tapahtunut asia on vähän yksittäistapaus. Mutta sitten tosiasiassa sitä kuitenkin sitten koetaankin hyvin yleisesti. 

Aku: Eihän se sellainen asia ole, että sitä tavallaan tuodaan julki. Kaikille se on aika henkilökohtainen asia. Ne tilanteet voi tapahtua tosi nopeasti. Me tiedetään myös se, että joka tyypillisimmin häiritsee, on joku asiakas. Eli se voi olla tosi ohimenevä tapahtuma. Henkilö, joka ei koskaan enää tule siihen tilaan tai liikkeeseen tai missä ikinä tapahtuukaan uudestaan, joten siinä tavallaan jää. Okei se oli se yksittäinen tyyppi, mutta se ei ollut mitään tyypillistä tälle alalle.  

Henna: Mainitsit tuossa aikaisemmin, että naiset tosiaan kokevat seksuaalista häirintää työpaikalla tyypillisemmin kuin miehet. Mutta onko sitten naisten ja miesten välillä eroja myös siinä, että millaista häirintää koetaan.  

Aku: Siinä, että millaista häirintää koetaan on jonkin verran eroja, vaikka ne trendit olivat sikäli samanlaisia. Siinä tavallaan tyypillisemmin naiset tietysti kokevat kaikkia häirinnän muotoja enemmän. Nämä top kolme taisi olla se tuijottelu ja sitten tällainen ei toivottu kosketus. Ja sitten tällaiset ei toivotut treffipyynnöt. Miehillä taisi korostua jonkun verran enemmän nimenomaan se treffipyynnöt. Eli heiltä ehkä jäi vähän tavallaan esimerkiksi se ei toivottu koskettaminen vähän vähemmälle. Eli se on ehkä enemmän tavallaan tällaista, että lähestytään sellaisella tavalla mitä ei toivo, mutta ei käydä tavallaan käsiksi, mikä ehkä on naisille tyypillisempää. 

Sitten jos ajatellaan ketä sitä häirintää tekevät, niin siinä on sitten miesten ja naisten välillä aika isoja eroja. Eli siinä missä niistä naisista, jotka oli kokenut seksuaalista häirintää työpaikalla, niin yli 90 % oli raportoinut, että se oli ollut miehen tekemää. Miehille noin kolmasosa oli toisen miehen tekemää. Tämä on aika mielenkiintoista tavallaan siitä näkökulmasta, jos ajatellaan, että ylipäätään on ehkä tyypillisempää tavallaan, jos se on nimenomaan tämä häirintä olisi tavallaan heteroseksuaalista.  

Sikäli miehet kokevat naisten tekemää häirintää ja naiset miesten tekevän häirintää. Näin se menee isoissa linjoissa, mutta kuitenkin iso osa miesten tekemästä kokemasta häirinnästä on nimenomaan toiselta mieheltä. Niin kertoo ehkä siitä, että ehkä tämä seksuaalinen häiritsevä käyttäytyminen on tavallaan ehkä paljon enemmän miehille tyypillisempää. 

Henna: Tuo on aika samantyyppinen tulos kuin saatiin tuossa joitakin vuosia sitten tasa- arvobarometrissa. Eli siellä tuli vastaavalla tavalla esiin, että naiset kokevat ylipäätänsä seksuaalista häirintää pääasiassa miesten tekemänä ja miehet taas sitten sekä naisten että toisten miesten tekemänä. Eli näyttää siltä, että se ulottuu sitten vain myös meidän työpaikoillemme tämä toiminta.  

Aku: Sitten vielä lisään tuohon, että se missä naiset eroavat miehistä tai miehet ja naiset eroavat toisistaan. Kokemuksissani on taas tämä esihenkilöiden tekemä häirintä. Eli siinä naisilla on selkeästi enemmän niitä tapauksia. Miehillä se on tosin vähemmistössä. Esihenkilö tekee miehille taas sitä tyypillisempää, että se on tuntematon eli joku, jota ei tunnisteta. Se voi olla joku sähköpostin kautta tuleva tai ehkä se tilanne tapahtuu niin nopeasti, ettei ehdi nähdäkään kuka sen teki. Tai se on jotain huutelua, niin ehkä kertoo siitä, että miehiä ei ehkä uskalleta sillä tavalla häiritä, että tullaan fyysisesti lähelle tai näkyvästi niin ettei se kenellekään välittyisi, vaan häirintä tapahtuu just tällaisessa anonyymin keinon kautta.  

Henna: Täytyy sanoa, että itsessä noissa tuloksissa ehkä eniten herätti vähän surua ja ehkä osittain suuttumusta se, että siellä tosiaan näkyi vahvasti se, että nuoret naiset kokevat paljon seksuaalista häirintää työelämässä. Ne kokemukset sijoittuvat sinne työelämän alkutaipaleelle ja itse ei oikein voi olla miettimättä, että millaisia vaikutuksia tällä sitten saattaa olla ihmisen myöhempään työuran ja ylipäätänsä kokemukseen siitä, että millaista työnteko meillä Suomessa on. Miten itse näkisit, millä tavalla me voisimme puuttua seksuaaliseen häirintään työpaikoilla?  

Aku: No pitäisi sitä tiedottamista siitä aiheesta lisätä. Eli meidän pitäisi pystyä jollakin tapaa raportoimaan tai näyttämään, että miten paljon sitä häirintää tapahtuu, kun se usein just jää vähän henkilökohtaiseksi asiaksi. Ja pitäähän se jollakin tavallaan, ei sitä pidä kirkossa kuuluttaa, että nyt häntä on häiritty. Vaan että tavallaan ihmiset tulee tietoisiksi, että tällaisia tapahtumia on. 

Jotkut ammattiliitothan sitäkin tekee, että puhuvat siitä, mutta harvemmin minkään tietyn organisaation tasolla, joten voi olla vaikea tavallaan tietää, että mitä täällä just meillä tapahtuu. Sitten yksi haaste tietysti on se, että kun häirintää tapahtuu paljon asiakkaan tekemänä, niin työyhteisöjen voi olla vaikea, kun ei pysty vaan kouluttamaan asiakasta samalla tavalla kuin toisia työntekijöitä tai ei pysty valvomaan heitä ehkä ihan samalla tavalla.  

Samalla tavalla kuin Kauppalehti kirjoitti pääkirjoituksessa, että kaikilla pitäisi olla oikeus tehdä töitään rauhassa. Niin, tällainen asenne tuoda, että asiakaspalvelija tai työntekijä ei palvele sinua kaikessa. Hän palvelee siinä kuin siinä ammatissaan, mitä hän tekee, mutta siihen ei kuulu esimerkiksi sellainen, että ihmisiä ulkonäköä kommentoidaan tai pyydetään treffeille kesken asiakaspalvelutilanteen tai jotain muuta vastaavaa. He ovat siellä kyllä miellyttämässä sinua, mutta eivät tavallaan sillä tavalla, että siinä olisi kyse mistään henkilökohtaisesta.  

Henna: Hyvin sanottu. 

Aku: Voisi ehkä vielä mainita tuosta keskustelusta ja ylipäätään, että miten se tulee esiin. Niin tosi moni näistä henkilöistä on kokenut häirintää ja kertoo siitä kyllä kollegoilleen tai läheisilleen, mutta ei ne siltä tavallaan leviä työyhteisön tietoon, että vaan kolmasosa. Jos ajatellaan nyt, että tällainen ilmoittaminen raportointina, jossa pyritään siihen, että se menee tietoisuuteen, sille asialle tehdään jotain. Vain kolmasosa suunnilleen raportoi näistä häirintäkokemuksistaan ja tyypillisin taho, jolla kerrotaan, on työnantaja tai esihenkilö. Ja sitten seuraavaksi on tällainen häirintäyhdyshenkilö.  

Tässä oli myös kartoitettu sitä, että kuinka monen työpaikalla on tavallaan saatavilla joko jonkunlaista ohjeistusta, että miten näissä tilanteissa pitää toimia, jos tulee häirinnän kohteeksi. Ja sitten häirintäyhdyshenkilöstä ja sen perusteella nähtiin, että suunnilleen puolet ja puolet työpaikoista on saatavilla tämmöinen, mutta ne ei ollut mitenkään kauhean strategisesti kohdistunut juuri niihin aloihin, joissa sitä häirintää tapahtuu.  

Eli näitä molempia voitaisiin tavallaan lisätä työpaikoilla, että olisi saatavilla yhdyshenkilö, olisi saatavilla ohjeistusta. Me emme saaneet tuosta aineistosta sellaista havaintoa aikaiseksi, että nämä kummatkaan mitenkään ehkäisisivät sitä häirintää. Se ei tapahdu sen vähempää niissä missä näitä on tarjolla kuin siellä missä niitä ei ole.  

Kuitenkin sitten taas kysyttäessä, että tietääkö että mistä hakea apua tällaisessa tilanteessa tai miten toimia, niin molemmissa nämä, että jos on ohjeistusta tai häirintäyhdyshenkilö, niin niissä organisaatioissa ne henkilöt tiesivät paremmin, että mitä tehdä. Eli senkin puolesta jo itsessään olisi hyvä.  

Henna: Eli muutoksen suunta on vähän jo viitoitettu. Nyt pitäisi vaan tarttua siihen niin.  

Aku: Häirintäyhdyshenkilö osoittaminenhan nyt ei ole sen kummallisempaa kuin työsuojeluvaltuutetun nimeäminen. Kunhan on joku henkilö, joka on osoitettu, että hänen tehtävänsä on siihen, niin ihmiset osaavat mennäkin hänelle puhumaan. Mutta me keskustelimme vähän nuorten naisten kokemasta häirinnästä tässä yhteydessä. Pitäisikö puhua nuorista naisista ylipäätään tässä kohtaa?  

Henna: Tottahan toki. 

Aku: Miksi on nimenomaan tärkeää tutkia näitä nuorten naisten kokemaa väkivaltaa? 

 
Henna: Ensinnäkin täytyy sanoa, että on tietysti tärkeää kokea kaikkien sukupuolien kokemaa väkivaltaa. Eli meillähän tässä tosiaan analyyseissa on miesten kokemukset kulkenut rinnalla ja olisi toki mieluusti myös muunsukupuolisten ihmisten kokemuksia analysoitu. Se ei ikävä kyllä tässä aineistossa tämmöisessä väestöaineistossa ole mahdollista, koska näitä henkilöitä on siellä niin vähän, että ei pystytä tekemään tämmöisiä väestötasolle yleistettäviä johtopäätöksiä. Sen takia on tarkasteltu miehiä ja naisia. 

Nuoret naiset tosiaan nousevat sieltä esiin semmoisena ryhmänä, joka kokee väkivaltaa poikkeuksellisen monimuotoisesti. Eli sitä koetaan työpaikalla, lähisuhteissa, vapaa ajalla, ihan kaikenlaisissa ympäristöissä. Ja myös se, että se väkivalta on luonteeltaan aika usein intensiivisempää kuin muilla ryhmillä ja myös se semmoinen kasautuminen. Eli tavallaan ne kokemukset kasautuvat henkilön elämässä. Ja tavallaan tämä nuorten naisten ryhmä on erityisen merkityksellinen nimenomaan siinä, että ne kokemukset kasautuvat nimenomaan siellä elämän alkutaipaleen puolella.  

Hyvin useinhan tiedetään, että esimerkiksi parisuhdeväkivalta on sellainen ilmiö, että se harvemmin loppuu itsestään, vaan yleensä se kierre on paheneva eli pahempaan suuntaan. Eli jos tällaisesta ihmissuhteesta ei kykene irrottautumaan, niin yleensä se väkivalta muuttuu sitten vakavammaksi ja seuraukset sitä myöten muuttuvat myös vakavammiksi. Ja tämä on sellainen ilmiö, mikä nähdään erityisesti nuorten naisten kohdalla.  

Aku: Entä sitten millainen rooli näillä nykyisillä tai entisillä kumppaneilla on tässä nuorten naisten kokemassa väkivallassa?  

Henna: No, tämä on tosiaan vähän kahtiajakoinen. Tämän tutkimuksen perusteella vaikuttaa tosiaan siltä, että tällaiset entiset ja nykyiset kumppanit ja heidän roolinsa nuorten naisten kokemassa väkivallassa on suuri, mutta he eivät suinkaan ole ainoita tekijöitä. Eli nuorten naisten kohdalla nähdään sellainen ilmiö, että erityisesti tällainen väkivallalla uhkailu ja sitten toisaalta vakavammat väkivallan muodot ovat tyypillisempiä parisuhde kumppanin tekemänä kuin jonkun muun tekemänä.  

Sitten jos puhutaan seksuaaliväkivallasta eli raiskauksista, raiskauksen yrityksistä. Näissä tilanteissa tekijöissä on suurin piirtein yhtä paljon näitä kumppaneita kuin muita tekijöitä. Mutta se mikä sitten nostaa nuorten naisten kokeman väkivallan osuutta ja erityisesti heidän kokeman seksuaaliväkivallan osuutta korkeaksi, niin on se, että siellä on sitten näitä muita kuin parisuhde kumppaneita tekijöinä ihan huomattava määrä sitten muussa seksuaaliväkivallassa kuin raiskauksessa tai raiskauksen yrityksessä. Eli ne osuudet ovat tosiaan nuorilla naisilla todella korkeita. Ja vastaavaa ei sitten meillä muissa väestöryhmissä ole näkyvissä. 

 
Aku: Entä jos palataan hetkeksi vähän tähän vainoamiseen nuorten naisten osalta, niin millaista se on? 

 
Henna: Tosiaan nuorten naisten kohdalla pätee aika hyvin samat asiat kuin muidenkin naisten kohdalla. Eli tosiaan heillä korostuu sitten tämmöinen intensiivisempi, pitkäkestoisempi monimuotoinen vainoaminen. Siellä sitten tekijöinä niin kumppaneita kuin sitten muitakin henkilöitä. Ja siellä on tosiaan yleisin muoto naisilla muutenkin nämä ei toivotut yhteydenotot ja lahjat, joita toistuvasti osoitetaan kielloista huolimatta. Mutta siellä on sitten kokemuksia myös tästä seuraamisesta, väijymisestä, myös toistuvasta omaisuuden vahingoittamisesta ja muista muodoista. Eli tosiaan tämä monimuotoisuus on se asia, mikä sieltä nousee vahvasti esiin. 

Aku: Ja sitten vielä viimeiseksi tästä aiheesta, niin kuinka yleisiä tällaiset lapsuudenaikaiset väkivaltakokemukset nuorilla naisilla on?  

Henna: Riippuu vähän, että minkä tyyppistä väkivaltaa tarkastellaan. Eli noin joka kymmenes nuori nainen on lapsuudessaan eli alle 15-vuotiaana todistanut vanhempien välistä väkivaltaa, joutunut myös itse sen kohteeksi. Fyysisen väkivallan osalta puolestaan henkisen väkivallan kokemuksia eli sitä, että vanhemmat on kohdistanut lapsena tällaista erilaista vähättelyä, alistamista ja mitätöintiä, niin näitä kokemuksia on sitten jopa noin puolella.  

Se mikä sieltä sitten nousi myös esiin, oli se, että noin joka kymmenellä nuorella naisella oli lapsuudestaan kokemuksia jonkun tekemästä seksuaalisesta ahdistelusta. Ja tämä mitä aikaisemmin puhuin tai sitä väkivallan kasautumisesta, niin nimenomaan liittyy tähän, että niitä kokemuksia alkaa kertyä jo ihan siellä lapsuudessa ja sen jälkeen sitten myöhemmät kokemukset kerrostuvat vielä siihen päälle.  

Aku: Onkos meillä vielä aikaa keskustella nopeasti? Meillä on kaksi aihetta vielä, mistä ei ole tuloksia julkaistu. Keskustellaanko lyhyesti?  

Henna: Keskustellaan lyhyesti. No niin, minä voisin sinulta ensin kysäistä tästä lapsuudessa koetusta väkivallasta. Eli nuorten naisten osalta tässä vähän jo sivuttiinkin aihetta, mutta itse kun olet nyt sitten näitä analyysejä sieltä tehnyt. Mikä on sinulla tämmöinen yleisin yleiskuva lapsuudessa koetusta väkivallasta Suomessa? 

Aku: No onhan se aika hurjaa. Meillä on aineiston vanhimmat vastaajat ovat syntynyt vuonna 1947, joten meillä on hyvin pitkältä aikaväliltä tätä tietoa missä ihmiset, jotka raportoivat näitä omia kokemuksiaan. Tätä tehdessä tuli mieleen, että onkohan kenelläkään muulla vastaavanlaista aineistoa ollut aikaisemmin? Tavallaan siinä voi nähdä sen vuosikymmenien kulun, että miten se tilanteet on muuttunut. Esimerkiksi jos puhutaan vanhempien välisestä väkivallasta, niin sen määrät on sillä tavalla tehnyt erikoisia aaltoliikkeitä, että jossain vaiheessa on ollut esimerkiksi fyysisen ja henkisen väkivallan osalta nousussa. Sitten ne on lähtenyt laskuun.  

Erityisesti se vanhempien välinen henkinen väkivalta on edelleen tosi tyypillistä mitä todistetaan. Ja sitten se lapsiin kohdistuvan väkivallan osalta niin näyttäisi sellaiselta, että fyysisen väkivallan osalta ollaan menossa alaspäin, kun siitä on paljon puhuttukin jo pidempään aikaa, mutta henkinen väkivalta on sitten taas nousussa. Siitä ei taas ole osattu ehkä samalla tavalla keskustella.  

On myös ihan mahdollista, että vanhemmat sukupolvet eivät ole tunnistaneet sitä samalla tavalla, että sitäkin olisi siellä ollut jo aikaisemmin. Eihän ikinä, jos johonkuhun kohdistetaan fyysistä väkivaltaa niin se on, vaan fyysistä. Kyllähän siihen kuuluu joku henkinen elementti myös, mutta ehkä he on sitten ajatellut sitä niin, että se oli sitä fyysistä sitten silloin.  

Sitten muita aiheita mitä tässä aineistossa on myös lapsena juuri tämä alle 15-vuotiaana kohdistettu seksuaalinen hyväksikäyttö. Se kuka sen on tehnyt, niin siinäkin on kysytty myös vanhempien tekemästä ja saadaan siitä sitä kuvaa sitten sieltä 40-luvulta asti. Ja se mikä siinä tavallaan on helpottavaa, vaikka on sinällään hirvetä ajatella, että sitä tapahtuu, on se, että se on aina ollut tosi. Tavallaan vähäisessä määrin ja se ei ole oikeastaan muuttunut miksikään. Ja se varmaan osittain johtuu siitä, että ei meillä osata puhua tällaisista tabuaiheista kuin insesti tai pedofilia.   

Henna: Tästä on tosiaan mielenkiintoista päästä tekemään myöhemmin lisäanalyysejä ja myös pohtimaan sitä, että millä tavalla tällaiset mitä mainitsitkin ajassa liikkuvat asiat vaikuttavat siihen, että miten ihmiset näitä omia kokemuksiaan tunnistaa ja miten he niistä myös raportoi ja uskaltaa kertoa. Itselleni tuli mieleen tosiaan tämä, että nämä meidän tilastokeskuksemme kyselytutkimuksiin, kun ihmiset vastaavat, niin sehän on täysin luottamuksellista. Meillä on salassapitovelvollisuus, vaitiolovelvollisuus ja vaikka meidän tietoomme tulee tällaista, niin kuin tässäkin kyselytutkimuksessa, tulee tietoon väkivalta kokemuksia ja väkivaltaa, joka kohdistuu myös lapsiin, niin meillä ei ole oikeutta raportoida sitä muille viranomaisille. Millaisia ajatuksia tämä herätti, kun käsittelit aineistoa?   

Aku: Erittäin hyvä huomio ja täsmennys. Totta kai tässä aineistossa varsinkin herää sellainen tutkimusetiikka tosi vahvasti esille. Me saamme taustatiedoista tietää erilaisia ihmisten asuinpaikkoja ja muuta vastaavaa. Sitten tulee tavallaan se vastuu, että miten näitä tuloksia julkistetaan, koska jos mitä ihmiset ajattelevat, kun ne näkevät nämä asiat ja meidän tavallaan täytyy tarjota siihen joku konteksti silloin, että tavallaan ei tulla tehdyksi ylilyöntejä. Voitaisiin sellaisen esimerkin nostaa esiin, että meillä ei ole aineistossa sellaisia miehiä, jotka olisi vanhemman tekemää seksuaaliväkivaltaa kokeneet. 

Se ei tarkoita sitä, että Suomessa ei ole yhtä ainutta tällaista miestä. Meillä on miehistä vähän pienempi aineisto tai otos, joten se on vaan epätodennäköisempää, että se olisi esiintynyt siinä. Tavallaan tällaisen esiin nostaminen, että siitä ei tule sellaista juoksukilpailua tavalla, että he eivät ole kokenut ollenkaan.  

Ja se on tavallaan, että pitää ymmärtää, että aineistoa ei välttämättä pysty kaappaa ihan kaikkeen mitä tuolla tapahtuu. Kaikista varsinkin epätodennäköisempiä tapahtumia, mutta myös se, että jos sieltä tavallaan näkyisi, vaikka jotain suurta kasvua esimerkiksi lapsuudessa koetun seksuaalisen hyväksikäytön osalta, niin mitä ihmiset ajattelevat siitä, ketä siitä syytetään?  

Kaikki tavallaan tällaiset täytyy olla tosi varovaisia siinä vaiheessa, kun niitä raportoidaan. Tavallaan saa sen oikean kontekstin ja tavallaan että me pystymme kuitenkin ilmaisemaan ne rajat. Kuitenkin me tiedämme, että suurin osa nämä mitä näitä asioita on tapahtunut ovat jonkun henkilön, joka on uhrille entuudestaan tuttu.  

Henna: Vaihdettaisiinko vielä pari sanaa yhteisöllisestä väkivallasta?  

Aku: Vaihdetaan vain. Mitä yhteisöllinen väkivalta tarkoittaa?  

Henna: Yhteisöllinen väkivalta sillä tosiaan tarkoitetaan tässä sellaista väkivaltaa, jota yhteisö kohdistaa ja hyväksyy omiin jäseniinsä erilaisilla perusteilla. Suomessahan tosiaan on viime vuosina paljon käyty keskustelua julkisestikin yhteisöllisestä väkivallasta ja sen erilaisista ilmenemismuodoista. Tosiaan tässä tutkimuksessa kartoitettiin sitten näistä väkivallan muodoista pakkoavioliittoja ja kunniaan liittyvää väkivaltaa, niiden yleisyyttä meidän väestössämme ja sitten toisaalta ihmisten asenteita tyttöjen ja poikien sukuelinten silpomiseen. 

Aku: Ja miltä tämmöiset taas kunniaan liittyvä väkivallan tulokset vaikuttaisivat tässä vaiheessa?  

Henna: No täytyy sanoa, että hyvin huolestuttavilta. Eli tosiaan pakkoavioliittojen osalta helpotus oli melkoinen, kun huomattiin, että tämä on käytännössä sellainen ilmiötä väestötasolla meillä ei Suomessa tätä juuri näy. Eli varmasti joissain pienemmissä yhteisöissä, jota ei pystytä tällaisella väestötutkimuksella niin hyvin tavoittamaan voi olla huomattavastikin yleisempää, mutta noin väestötasolla ei tosiaan tule esiin.  

Kunniaan liittyvä väkivalta puolestaan on sellainen ilmiö, että siinä on ihan väestötasolla havaittavia ryhmiä, jotka sitä kokevat ja sitten toisaalta, jotka sitä havaitsevat eli jotka tuntevat jonkun uhrin tai tekijän. Ja näissä kokemuksissa tosiaan painottuvat omat henkilökohtaiset kokemukset, niin siellä oli kaksi ryhmää. Toinen oli tämmöiset noin keski- ikäiset ulkomaalaistaustaiset naiset, jotka kertoivat sitten näistä elämänaikaisista kokemuksista. Mutta toinen oli sitten ihan nuoret Suomessa syntyneet henkilöt.  

Eli tässä tavallaan huomataan, että tämä kunniaan liittyvä väkivalta ei meillä Suomessa ole sellainen ilmiö, mikä liittyisi jotenkin tällaisiin menneisiin kokemuksiin jostain ihmisten omista tai heidän vanhempien tai isovanhempien lähtömaista. Vaan se on ilmiö, joka tapahtuu meillä Suomessa ihan tänäänkin.

  
Aku: Sitten tämmöinen aihe liittyy myös tähän, kun sukupuolielinten silpominen ja siihen suhtautuminen Suomessa.  

Henna: Joo, tämä oikeastaan kytkeytyy aika läheisesti myös tähän kunniaan liittyvään väkivaltaan mielestäni. Eli tavallaan tällaiset asenteet, jotka mahdollistavat väkivallan tekemisen ihmiselle tai väkivaltaisten asioiden tekemisen ihmiselle, on nimenomaan siinä asian ytimessä. Minkä takia tätä väkivaltaa tapahtuu ja minkä takia uhrien on myös niin vaikea sitten saada ja löytää apua näihin tilanteisiin. Näihin niin kuin sukuelinten silpomiseen eli siis näihin niin sanottuihin ympärileikkauksiin sekä pojilla että tytöillä. Niin nähdään, että väestötasolla suurin osa ihmisistä tuomitsee tämmöisen.  

Eli ajattelen, että tällaiset ei ole missään olosuhteissa eikä minkään näköisistä syistä hyväksyttäviä. Mutta erityisesti sitten huolestuttavaa on se, että tyttöjen kohdallahan kyse on toimenpiteestä, jolla ei ole yleensä minkäänlaisia lääketieteellisiä perusteita eli sitä tehdään ainoastaan kulttuurisista syistä. Ja siellä sitten havaittiin, että nämä asenteet olivat muuten väestössä aika kielteisiä, mutta nuoremmat ihmiset itse asiassa suhtautuvat sallivammin kuin vanhemmat. 

Erityisesti siellä sitten havaittiin nuorissa miehissä tällainenkin joukko, jonka suhtautuminen oli sitten joko sallivaa tai sitten välinpitämätöntä, mutta he valitsivat sieltä lomakkeita tällaisen vastausvaihtoehdon, jonka mukaan he ajattelevat, että tällainen voi olla joissain olosuhteissa hyväksyttävää tai jostain syystä hyväksyttävää.  

Itse pidän tällaista hyvin huolestuttavana, koska se antaa kyllä todellakin aika vahvaa kuvaa siitä, että tämä ongelma ei ole meiltä täältä Suomessa mihinkään lähdössä ja itse toivoisinkin, että pystyttäisiin yhteiskuntana ja viranomaisina tekemään tälle asialle enemmän, että uhrit ei sitten jäisi yksin.  

Aku: Tulee mieleen, että jollain tasolla siinä on varmaan ehkä kyse, että haluaa antaa sen suotavan vastauksen tavalla, että ajattelee, että onko se syrjivää jos minää sanon, että tämä on mun mielestä tosi väärin.  

Henna: Mutta osut tässä ehkä vähän tämän keskustelun ytimeen, minkä takia tästä aiheesta on myös aika hankala puhua. Eli tässähän on tosiaan, liikutaan vähän sellaisella aihealueella. Monien mielestä, jossa voi vaarana olla se, että suhtautuuko jotenkin torjuvasti joihinkin muihin kulttuureihin tai onko jopa rasistinen henkilö, jos kritisoi tällaista. Mutta itse tämän väkivaltatutkimuksen näkökulmasta, niin kyllä omaa näkemys on se, että tavallaan tällaisten tyttöjen ja naisten ulkoisten synnytyselimien poistaminen ja niiden vahingoittaminen millään tavalla niin ei kerta kaikkiaan ole hyväksyttävää mistään syystä ja se pitäisi meidän pystyä yhteiskuntana myös yksiselitteisesti tuomitsemaan.  

Aku: No tässä oli vähän tällaisia alustavia tuloksia. Onko tässä aiheessa vielä jotain muuta mitä vielä saadaan tietää sitten varsinaisen julkaisun yhteydessä?  

Henna: No sehän selviää sitten kun julkaisu tulee ulos. Tosiaan tämä aihepiiri ja tämä aineisto antaa meille ehkä tosiaan sellaisen mahdollisuuden saada vähän tällaisen yleiskuvan ilmiöstä. Mutta toki sitten, jos halutaan näihin aiheisiin päästä syvemmälle, niin sitten pitäisi pystyä myös tekemään ehkä toisen tyyppistä tutkimusta, kun tällaista väestötason tutkimusta.  

Eli nämä ilmiöt tosiaan elää aika usein pienemmissä yhteisöissä, joiden osuminen sitten tällaiseen koko kansan kattavaan tutkimukseen on sitten sen verran pienimuotoista, että tavallaan tällaisen yksityiskohtaisemman analyysin tekeminen kaikista asiaan vaikuttavista seikoista on aika hankalaa. Mutta tosiaan, väestötasolla nähdään näitäkin ilmiöitä meillä ja siitä on kyllä syytä olla huolissaan ja antaa hyvät perusteet myös jatkotutkimusten tekemiseen. 

Aku: Kiitos. 

Henna: Kuten tässä tulikin jo mainittua lisää tuloksia on tulossa meiltä ihan lähiaikoina. Niitä odotellessa keskustelu näistä aiheista toivottavasti jatkuu aktiivisena. Kiitos katsojille me päätämme tänään lähetyksen tähän ja oikein mukavaa päivän jatkoa kaikille aiheesta huolimatta.  

Aku: Erittäin hyvää joulun odotusta.