Monimutkaiset omistus- ja rahoitusjärjestelyt vaikeuttavat suorien sijoitusten arviointia

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Airi Heikkilä on suorien sijoitusten tilastointiin erikoistunut ekonomisti Suomen Pankin rahoitusmarkkina- ja tilasto-osastolla. Artikkeli julkaistu TilastokeskuksenTieto&trendit-lehdessä 11/2007

Suorien sijoitusten vaikutusten analysointi on vaikeutunut globalisaation myötä. Kansainväliset suorien sijoitusten tilastot kuvaavat nykyisin yhä enemmän monikansallisten konsernien sisäisiä omistus- ja rahoitusjärjestelyjä eikä ulkomaisia investointeja kuten aiemmin.

Maailman talous globalisoituu huimaa vauhtia rahoitusmarkkinoiden sääntelyn purkautumisen ja tietoteknisen kehityksen myötä. Yritykset kansainvälistyvät ja tehostavat toimintojaan hyödyntäen maailmanlaajuisesti maiden tarjoamia kilpailuetuja. Pärjätäkseen kovassa kilpailussa monikansalliset yritykset pyrkivät kasvamaan suuriksi ja olemaan läsnä kaikilla kasvavilla markkinoilla.

Yritysten kansainvälistyminen näkyy erityisesti suorien sijoitusten tilastoissa, joilla kuvataan kansainvälisiä yrityskauppoja ja monikansallisten konsernien kotimaisten ja ulkomaisten osien välisiä rahoitussaamisia ja -velkoja. Suorat sijoitukset ovat osa maksutasetta ja suoran sijoituksen kriteerinä on sijoittajan vähintään 10 prosentin omistusosuus sijoituskohteesta. Suomen Pankki tuottaa Suomen suorien sijoitusten tilastot.

Suorien sijoitusten tilastoja käytetään rahapolitiikan analyysin tukena ja yleisessä talouden seurannassa. Erityisen kiinnostavia keskuspankeille ovat suuret yksittäiset yrityskaupat, joilla voi olla välittömiä rahamarkkinavaikutuksia. Teoreettisesti ajatellen rahapoliittisessa analyysissä suorat sijoitukset edustavat maksutaseessa niitä vakaita pääomasijoituksia, joita rahoitusmarkkinoiden kriisit eivät heiluttele. Käytännössä kuitenkin konsernien sisäiset rahoitusjärjestelyt aiheuttavat suurta pääomavirtojen vuosittaista vaihtelua tilastoon. Yleisessä talouden seurannassa analysoidaan suoran sijoituksen muodossa maahan tulevan ja sieltä lähtevän pääoman vaikutusta taloudelliseen kasvuun, työllisyyteen ja tuottavuuteen. Suorat sijoituksethan ovat kanava, jota kautta sijoittaja levittää tietotaitoaan kohdemaihin.

Sijoitusvirrat ja niiden vaihtelu on kasvanut

Suomen suorien sijoitusten nettopääomavirtaluvuissa näkyy selvästi 1990-luvun lopulta käynnistynyt yritysten voimakas kansainvälistyminen (Kuvio 1). Suuretkin yritykset ovat tulleet entistä enemmän yritysjärjestelyjen kohteiksi. Pohjoismaisten yritysten välillä tapahtuneet merkittävät fuusiot, MeritaNordbanken -fuusio ja StoraEnso -fuusio, aloittivat suurten yritysjärjestelyjen aallon vuonna 1998. Fuusiot näkyvät sekä suorissa sijoituksissa Suomeen että suorissa sijoituksissa ulkomaille.

Ennätyksellisen paljon pääomaa vietiin ulkomaille vuonna 2000, jolle ajoittuivat Suomen metsäteollisuuden suuret yrityskaupat ulkomailla. Nordea -ryhmän sisäisten omistusjärjestelyjen seurauksena Suomesta ulkomaille tehtyjen sijoitusten pääomaa poikkeuksellisesti palautui nettomääräisesti takaisin Suomeen vuonna 2003. Seuraavana vuonna puolestaan muutaman suuren konsernin sisäiset lainajärjestelyt aiheuttivat pääoman nettomääräisen palautumisen Suomeen. Vuosina 2003 ja 2004 suomalaiset sijoittajat veivät pääomaa ulkomaille bruttomääräisesti tarkastellen, mutta edellä mainittujen yksittäisten suurten bruttomääräisten pääoman palautusten seurauksena nettomääräisesti pääomaa palautui Suomeen.

Edellisen vuoden pääomavirtalukujen avulla on mahdotonta ennakoida tulevaa kehitystä. Yksittäiset suuret yrityskaupat sekä konsernien sisäiset omistus- tai lainajärjestelyt tuovat poikkeuksellista heilahtelua lukuihin. Vuodelle 2007 ajoittunee taas uusia suuria piikkejä aikasarjoihin, kun Sampo Pankki -konsernin myynti Danske Bankille sekä Nokian ja Siemensin verkkotoimintojen yhdistäminen toteutuvat.

Kuvio 1. Suorat sijoitukset, nettopääomavirrat

Kuvio 2. Suorat sijoitukset, sijoituskanta vuoden lopussa

Sivun alkuun

Kaikki yrityskaupat eivät näy tilastoissa

Jos verrataan suomalaisyritysten suoria sijoituksia ulkomaille ja ulkomaisten yritysten suoria sijoituksia Suomeen, sijoituskanta ulkomailla on aina 1980-luvun puolivälistä alkaen ollut suurempi kuin sijoituskanta Suomessa (Kuvio 2). Toisin sanoen suomalaiset sijoittajat ovat vieneet pääomaa ulkomaille enemmän kuin ulkomaiset sijoittajat ovat tuoneet pääomaa Suomeen.

Viime vuosina sijoituskantojen ero on kutistunut. Lukujen valossa näyttäisi jopa siltä, että suomalaisyritysten toiminnan laajentuminen ulkomaille olisi pysähtynyt. Tämä ei kuitenkaan ole totta, vaan selityksenä on pikemminkin se, että suomalaisyritykset nykyisin laajentavat toimintojaan Aasiaan, jonne etabloituminen ei edellytä suuria pääomia. Toisena selityksenä on, että suomalaisten monikansallisten yritysten ulkomaiset yrityskaupat hoidetaan yhä useammin konsernin sisäisissä ulkomaisissa holding- ja rahoitusyhtiöissä, eivätkä yrityskaupat siten kirjaudu Suomen maksutaseen suoriin sijoituksiin.

Globalisoitumisen myötä suorien sijoitusten tilastot entistä enemmän kuvaavatkin puhtaasti sijoittajan toisessa maassa sijaitsevalle kohteelle antamaa suoraa rahoitusta. Aiemmin suorat sijoitukset melko hyvin indikoivat myös ulkomaisten investointien kehitystä eli sijoittajan kansainvälisiä yrityskauppoja ja sijoituskohteiden reaali-investointeja. Sijoituskohde ostettiin sijoittajan välittömään omistukseen ja kohde rahoitti kaikki toimintonsa, esim. laajennusinvestointinsa, suoraan perimmäiseltä emoyritykseltä saaduilla varoilla. Nykyisin suorat sijoitukset kuvaavat monimutkaisia konsernin sisäisiä rahoitusjärjestelyjä ja oman lisänsä tuovat erityisesti rahoitukseen ja omistamiseen erikoistuneet konsernin sisäiset yhtiöt. Maksutaseen suoria sijoituksia ei siis enää voi käyttää ulkomaisten investointien indikaattorina.

Sivun alkuun

Sijoitukset palvelualoille kasvavat

Suorien sijoitusten toimialoittaisia sijoituskantoja tarkasteltaessa nähdään, että 1990-luvun puolivälissä ulkomaiset sijoitukset Suomen palvelualojen yrityksiin nousivat teollisuuteen tehtyjen sijoitusten tasolle (Kuvio 3). Vuodesta 1999 alkaen palvelut ovat olleet teollisuutta merkittävämpi sijoitusten kohde. Ulkomaiset sijoittajat ovat kautta aikojen perustaneet myyntiyhtiöitä Suomeen, mutta vuonna 1998 MeritaNordbanken -fuusio nosti rahoitustoimintaan ja sitä kautta palveluihin tehtyjen sijoitusten arvon huippulukemiin. TeliaSonera -fuusio vuonna 2002 ja sijoitukset liike-elämää palveleviin toimintoihin ovat entisestään lisänneet palveluiden merkitystä. Viime vuosina tyypillistä on ollut ulkomaisten sijoittajien kasvava kiinnostus suomalaisiin kiinteistöihin. Lähivuosina merkittävää on myös ollut, että erityisesti ulkomaiset pääomasijoitusrahastot ovat aktiivisesti ostaneet suomalaisyrityksiä.

Suuret teollisuusyritykset ovat olleet edelläkävijöitä suomalaisyritysten kansainvälistymisessä ja edelleenkin teollisuusyritysten osuus ulkomaille tehtyjen sijoitusten kannasta on reilut 60 prosenttia (Kuvio 4). Eniten sijoituksia on metalli- ja metsäteollisuusyrityksillä. Palvelualojen yritysten osuus sijoituskannasta nousi yli 20 prosenttiin vuosina 2000-2002, jolloin Nordea -ryhmän pohjoismaiset pankit oli organisoitu suomalaisen Nordea Pankki Suomi Oyj:n suoraan omistukseen. Vuodesta 2000 lähtien myös muiden palvelualojen sijoitukset ovat kasvaneet. Viime vuosina merkille pantavaa on ollut, että keskisuuret ja myös pienet yritykset ovat alkaneet laajentaa toimintojaan ulkomaille.

Kuvio 3. Suorat sijoitukset Suomeen, sijoituskanta toimialoittain (suomalaisen kohteen toimiala)

Kuvio 4. Suorat sijoitukset ulkomaille, sijoituskanta toimialoittain (suomalaisen sijoittajan toimiala)

Sivun alkuun

Ruotsi tärkein sijoitusten lähde- ja kohdemaa

Suoria sijoituksia Suomeen voidaan analysoida välittömän sijoittajamaan mukaan ja sijoituksia ulkomaille välittömän kohdemaan mukaan. Toisin sanoen, jos esimerkiksi ranskalainen yritys ostaa suomalaisen yrityksen alankomaalaisen holdingyhtiönsä nimiin, kauppahinta tilastoidaan Alankomaista Suomeen tehdyksi sijoitukseksi. Vastaavasti, jos suomalainen yritys ostaa ranskalaisen yrityksen alankomaalaisen holdingyhtiönsä nimiin ja antaa holdingyhtiölle lainan kaupan rahoittamiseksi, suorien sijoitusten tilastoihin lainalle tilastoidaan välittömäksi kohdemaaksi Alankomaat.

Lähes 60 prosenttia Suomeen tehdyistä suorista sijoituksista on tullut Ruotsista ja vastaavasti suomalaisyritysten sijoituksista lähes 30 prosenttia on tehty Ruotsiin (Taulukko 1 ja 2). Tämä osoittaa, että yritykset laajentavat toimintojaan ensi sijassa naapurimaihin, joiden yhteiskuntaa ja yrityskulttuuria tunnetaan parhaiten.

Maanosittain Euroopan merkitys Suomen suorien sijoitusten kohteena ja lähteenä on keskeinen. Sijoituksissa ulkomaille Pohjois-Amerikka ja viime vuosina Aasia ovat tärkeitä kohdealueita.

Taulukko 1. Suorat sijoitukset Suomeen, sijoituskanta maittain vuosina 1995, 2000 ja 2005

  2005 2000 1995
  milj. € % milj. € % milj. € %
Ruotsi 26 354 59,8 13 215 50,7 1 777 28,6
Alankomaat 4 528 10,3 5 114 19,6 1 102 17,8
Iso-Britannia 2 716 6,2 1 431 5,5 273 4,4
Saksa 2 271 5,2 671 2,6 301 4,9
Tanska 1 743 4 1 758 6,7 417 6,7
Luxemburg 1 157 2,6 115 0,4 25 0,4
Yhdysvallat 957 2,2 878 3,4 696 11,2
Ranska 775 1,8 132 0,5 90 1,5
Norja 705 1,6 752 2,9 395 6,4
Venäjä 378 0,9 240 0,9 241 3,9
Muut maat 2 454 5,4 1 779 6,8 889 14,2
YHTEENSÄ 44 038 100 26 085 100 6 206 100

Taulukko 2. Suorat sijoitukset ulkomaille, sijoituskanta maittain vuosina 1995, 2000 ja 2005

  2005 2000 1995
  milj. € % milj. € % milj. € %
Ruotsi 19 505 28,5 14 182 25,3 1 629 14,8
Alankomaat 12 279 18 11 381 20,3 1 562 14,2
Yhdysvallat 5 928 8,7 8 519 15,2 2 151 19,6
Luxemburg 5 480 8 206 0,4 77 0,7
Saksa 5 001 7,3 5 039 9 790 7,2
Iso-Britannia 1 827 2,7 948 1,7 896 8,2
Ranska 1 686 2,5 2 107 3,8 699 6,4
Kanada 1 615 2,4 289 0,5 137 1,2
Kiina 1 576 2,3 520 0,9 16 0,1
Belgia 1 273 1,9 -726 -1,3 424 3,9
Muut maat 12 178 17,7 13 536 24,2 2 610 23,7
YHTEENSÄ 68 348 100 56 001 100 10 991 100

Sivun alkuun

Maittainen analysointi vaikeaa

Ruotsin jälkeen seuraavaksi merkittävin maa sekä sijoituksissa Suomeen että ulkomaille on Alankomaat. On ilmeisen selvää, että Alankomaat on noussut merkittävään rooliin, koska juuri sinne yritykset perustavat konsernin sisäisiä holding- ja rahoitusyhtiöitä verotuksellisista syistä. Alankomaalaisten yhtiöiden omistusketjujen takaa löytyvät todelliset, perimmäiset sijoitusten kohde- ja lähdemaat.

Juuri tällaiset tyhjät holding- ja rahoitusyhtiöt, joiden kautta kanavoidaan pääomia eteenpäin organisaatioketjuissa, mutta joilla ei ole mitään taloudellista toimintaa sijaintimaassaan, vaikeuttavat suorien sijoitusten analysointia. Esimerkiksi Alankomaat ja Luxemburg eli maat, joissa konsernin sisäisiä yhtiöitä sijaitsee paljon, kirjaavat maahan tuleviksi sijoituksiksi ja maasta lähteviksi sijoituksiksi huimaavia lukuja pääoman läpivirtauksen tähden.

Muiden maiden kuten esimerkiksi Suomen kannalta on ongelmallista, että suuri osa maahan tulevista ja lähtevistä sijoituksista kulkee ulkomaisten konsernin sisäisten holding- ja rahoitusyhtiöiden kautta ja näin sijoituksen maakäsite hämärtyy. Koska suorien sijoitusten maakohtaiset erittelyt tehdään sijoituksen välittömän lähde- ja kohdemaan mukaan, tilaston avulla ei voi analysoida sijoitusten perimmäisiä lähde- ja kohdemaita.

OECD:n Investointikomitean alainen tilastotyöryhmä on uudistamassa suorien sijoitusten tilastojen laadinnan kansainvälisiä perusmanuaaleja, joissa pyritään huomioimaan lisääntyneet kansainvälistymisen analyysitarpeet. Varsinaiseen maksutaseen suorien sijoitusten peruskäsitteeseen ei haluta kuitenkaan puuttua. Siten ollaankin kehittämässä perustilaston rinnalle niin sanottuja suorien sijoitusten lisätilastoja, joiden haasteena on eliminoida konsernin sisäisten holding- ja rahoitusyhtiöiden kautta läpivirtaavan pääoman lukuja inflatoiva vaikutus sekä löytää pääoman perimmäinen lähde- ja kohdemaa.

Tilastomanuaalin on arvioitu valmistuvan viimeistään vuoden 2008 loppuun mennessä. Tehtävä on vaikea, koska pääoma ei enää virtaa yksinomaan niin sanottujen tyhjien yhtiöiden läpi. Lisäksi perimmäisen kohde- ja lähdemaan löytäminen pääomalle on erittäin haasteellista, koska rahallahan ei ole korvamerkkiä.

Kansainvälistymisen analysoinnissa on tärkeätä käyttää rinnakkain eri tilastoista saatavaa informaatiota. Esimerkiksi Tilastokeskuksen Ulkomaiset tytäryritykset Suomessa -tilastosta saa tietoja ulkomaisen yritystoiminnan laajuudesta Suomessa. Maksutaseen suorien sijoitusten tilastot ovat siis vain yksi näkökulma kansainvälistymiseen. Suorien sijoitusten tilastojen etuna on, että useista maailman maista on käytettävissä vastaavat kansainvälisten tilastonormien mukaiset luvut, mikä mahdollistaa kansainvälisen vertailun. Lisäksi ennakkotiedot valmistuvat lyhyellä viiveellä.

Tulevina vuosina globalisaatio todennäköisesti entisestään syvenee. Yhä useammat, pienet ja keskisuuretkin yritykset kansainvälistyvät. Kansainvälistyminen levittyy monipuolisesti kaikille toimialoille ja erityisesti palveluiden rooli kasvaa. Yritysten toiminta laajenee ympäri maailman kaukaisempiinkin maihin. Talouden analysointi ja analysointia tukevien tilastojen laatiminen tulee entistä haasteellisemmaksi.

Sivun alkuun

Suoran sijoituksen käsite Suomen maksutasetilastossa

Sijoittajan ja toisessa maassa sijaitsevan yrityksen välillä on suoran sijoituksen suhde, jos sijoittajalla on yrityksessä joko määräysvalta (> 50 %) tai vaikutusvaltaa (vähintään 10 % tai enintään 50 %) ja päämääränä pysyvä taloudellinen suhde. Käytännössä vähintään 10 prosentin omistusosuus tai äänivalta on suoran sijoitussuhteen edellytys. Sijoittaja voi olla yritys, yritysten yhteenliittymä (konserni), rahastojen hallinnointiyhtiö rahastoineen, muu organisaatio tai yksityishenkilö.

Suoran sijoituksen suhde syntyy

  • yrityskaupassa, kun sijoittaja ostaa ulkomaisessa yrityksessä määräysvallan tai vaikutusvaltaa
  • uusperustannassa (greenfield investment), kun sijoittaja perustaa toiseen maahan uuden yrityksen
  • välillisesti yrityskaupan seurauksena, kun kaikkien sijoittajakonsernin yritysten ja ostetun ulkomaisen yrityksen konserniin kuuluvien yritysten välille syntyy suoran sijoituksen suhde.

Maksutaseen suorien sijoitusten tilasto kuvaasitä alkuperäistä pääomasijoitusta, jossa suoran sijoituksen suhde syntyy eli sijoittaja hankkii ulkomaisen yrityksen suoraan omistukseensa (kauppahinta tai peruspääoma) sekä suoran sijoitussuhteen syntymisen jälkeen sitä muuta pääomaa, jolla sijoittaja suoraan rahoittaa suoran sijoituksen suhteessa olevien ulkomaisten yritysten toimintaa. Näiden ulkomaisten yritysten välittömät saamiset sijoittajalta supistavat sijoittajan sijoittaman pääoman nettomääräistä arvoa.

Huom! Maksutaseeseen ja siten myös suoriin sijoituksiin osana maksutasetta kirjataan vain Suomessa asuvan ja ulkomailla asuvan välisiä liiketapahtumia. Jos suomalainen sijoittaja ostaa ulkomaisen kohdeyrityksen omistamansa ulkomaisen holdingyhtiön nimiin ja holdingyhtiö rahoittaa puolet kauppahinnasta sijoittajalta Suomesta saamallaan lainalla ja loput ulkomailta nostetulla pankkilainalla, Suomesta ulkomaille tehtyihin suoriin sijoituksiin kirjataan vain sijoittajan holdingyhtiölle antama laina.

Sijoituspääoman muodot ovat osakkeet ja muu oma pääoma, uudelleen sijoitetut voitot, lainat ja konsernin sisäiset tilit, kauppaluotot, joukkolainat sekä rahamarkkinapaperit. Pääomavirta kuvaa sijoittajan tiettynä ajanjaksona sijoituskohteeseen sijoittamaa pääomaa. Sijoituskanta kuvaa sijoittajan sijoituskohteeseen sijoittaman pääoman arvoa tietyllä hetkellä.

Suorat sijoitukset Suomesta ulkomaille = Suomessa asuvan sijoittajan nettomääräiset pääomasijoitukset ulkomailla olevaan kohteeseen.

Suorat sijoitukset ulkomailta Suomeen = ulkomailla asuvan sijoittajan nettomääräiset pääomasijoitukset Suomessa olevaan kohteeseen.

Lähteet

Kuvioden ja taulukoiden lähde: Suomen Pankki

Päivitetty 19.2.2007