Tilastot muovaavat käsitystä asumisen kalleudesta
- Helsingin ydinkeskustan vuokrataso nostaa koko seudun keskivuokraa
- Asumiskulutus ja asumismenot sekoittuvat julkisuudessa
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Asumiskulutus ja asumismenot sekoittuvat julkisuudessa
Niin päätöksentekijät kuin tutkijat ovat olleet jo pitkään kiinnostuneita siitä, kuinka suuren taloudellisen rasituksen asuminen kotitalouksille aiheuttaa. Ongelmaksi on kuitenkin muodostunut se, että lähes jokainen asiaa tutkinut tai selvittänyt on nähnyt tarpeelliseksi kehittää asumisen taloudelliselle rasittavuudelle oman mittarin. Ja kun mittaria on kutsuttu asumismenoiksi tai asumiskustannuksiksi vähän sattumanvaraisesti, ainakin viimeistään lehdistössä, niin jopa alan asiantuntijat eivät enää tiedä missä mennään.
Asuntopolitiikan kannalta tärkeää on yleisen rasittavuustason ohella tarkastella etenkin heikompien ryhmien asumismeno-osuuksia ja asumisen tukien vaikutusta asumismeno-osuuksiin. Pankit katsovat tyypillisesti sitä, että kuinka paljon tuloista voidaan käyttää asuntolainan hoitamiseen. Kotitaloudet taas miettivät ainakin ennen muuttoa, kuinka paljon asumiseen voidaan käyttää rahaa. Kaikki nämä tarkastelut perustuvat käytettävissä olevien rahamääräisten tulojen ja nettomääräisten asumismenojen tarkasteluun. Nämä yhdistävä mittari on asumismeno-osuus, joka kertoo kuinka suuri osa kotitalouden tuloista käytetään asumiseen.
Taulukkoon 2 on laskettu asumiskulutuksen ja asumismenojen osuutta tuloista. Asumiskulutus on kansantalouden tilinpidon käsite, joka kenties useimmiten näkyy julkisuudessa. Suomessa asumiskulutus on vähitellen noussut hieman yli 20 prosentista lähes 30 prosenttiin. Asumismenojen osuus tuloista taas on vaihdellut vuodesta 1990 alkaen 16-19 prosentissa. Taulukossa on tarkasteltu yhdessä ja samassa kuvitteellisessa helsinkiläisyksiössä asuvaa yksinasujaa, jonka tulot ja asunnon hallintamuoto vaihtelevat. Esimerkin tarkoituksena on valottaa eroja asumiskulutusosuuden ja asumismeno-osuuden välillä etenkin niiden käyttökelpoisuuden osalta tarkasteltaessa kotitalouksien asumisen taloudellista rasittavuutta. Lisäksi tarkastellaan eri erien vaikutusta asumismeno-osuuteen.
Taulukko 2. Yhden hengen kotitalouden tuloja, asumisen kuluja ja tukia kuukausitasolla, euroa
| Vuokra-asukkaat | Omistusasukkaat | ||||||
| A | B | C | D | E | F | ||
| Keskim. asumistuen saaja |
Pieni- tuloinen |
Keski- tuloinen |
Ei lainaa | 30 000 euroa lainaa |
60 000 euroa lainaa |
||
| Bruttotulot | 532 | 1 250 | 2 500 | 1 250 | 1 250 | 1 250 | |
| Käytettävissä oleva rahamääräinen nettotulo (ei sisällä asumisen tukia) |
430 | 1 100 | 1 938 | 1 019 | 1 019 | 1 019 | |
| Asuntotulo (laskennallinen) | 321 | 321 | 321 | ||||
| Käytettävissä oleva tulo | 1 340 | 1 370 | 1 400 | ||||
| Juoksevat asumismenot | 421 | 421 | 421 | 100 | 100 | 100 | |
| Lainan korkomenot | 100 | 200 | |||||
| Lainan lyhennykset | 122 | 244 | |||||
| Asumistuki | 214 | ||||||
| Korkovähennystuki | 30 | 60 | |||||
| Asumismenot (tuet huomioitu) | 207 | 421 | 421 | 100 | 292 | 484 | |
| Asumiskulutus (Kansantalouden tilinpidon käsite) |
421 | 421 | 421 | 421 | 421 | 421 | |
| Asumismeno-osuus, % | 48 | 38 | 22 | 10 | 29 | 47 | |
| Lyhennyksen osuus asumismeno- osuudesta, %-yks. |
12 | 24 | |||||
| Asumiskulutuksen osuus, % | 65 | 38 | 22 | 31 | 31 | 30 | |
Asumisen taloudellinen rasittavuus on sitä suurempi, mitä suuremman osuuden asuminen vie tuloista. Asumiskulutuksen osuudella mitattuna asumisen taloudellisen rasittavuuden suuruusjärjestys on A, B, D, E, F, C ja asumismeno-osuus mittarilla A, F, B, E, C, D. Silmiin pistävää on etenkin asukkaan D erilainen sijainti. Asukas D voisi hyvin olla eläkeläinen, joka on asuntonsa maksanut ja jonka juoksevat asumismenot ovat pienet. Asukkaan D pienten asumismenojen tukemiseen ei selvästikään ole tarvetta, ja vertailun pienin asumismeno-osuus, 10 prosenttia, tuo tämän hyvin esille. Sen sijaan korkea asumiskulutusosuus, 31 prosenttia, ei tätä paljasta.1
Unohdetaan asumiskulutus ja tarkastellaan asumismeno-osuuksia. Joissakin asumistarkasteluissa lainojen lyhennykset on jätetty huomioimatta, koska ne ovat säästämistä. Tarkastelun näkökulmasta riippuen tämä on joskus perusteltua: asumisen taloudellista rasittavuutta tarkasteltaessa näin ei kuitenkaan ole koskaan, sillä lyhennykset on maksettava säännöllisesti kuten muutkin juoksevat asumismenot tai muuten loppuu myös asunnossa asuminen. Esimerkissä vuokra-asukkaan C asumismeno-osuus (22 %) on selvästi alempi kuin omistusasukkaan E (29 %).Jos lyhennyksiä ei huomioitaisi, niin E:n asumismeno-osuus olisi 17 prosenttia, mikä näyttäisi E:lle C:tä matalampaa rasittavuutta. Tämä olisi väärin. Selkeimmin tämän ymmärtää taulukosta 3, johon on laskettu esimerkin asukkaiden muuhun kuin asumiseen käytettävissä olevat tulot.
Kuten taulukosta 3 havaitaan, asukas C:llä on rahaa muuhun kulutukseen 1 517 euroa ja E:llä 727 euroa, joten asumisen taloudellinen rasittavuus on E:llä merkittävästi suurempi.
Taulukko 3. Käytettävissä olevia tuloja muuhun kuin asumiseen
| A | B | C | D | E | F |
| 223 euroa | 679 euroa | 1 517 euroa | 919 euroa | 727 euroa | 535 euroa |
| Lähde: Tilastokeskus | |||||
Tämä taulukko kertoo hyvin myös asumisen tukien vaikutusten rajallisuuden. Vaikka asukkaalle A maksettaisiin asumistukea koko perittävän vuokran verran ja asumismeno-osuus olisi 0 prosenttia, ei hänellä silti olisi muuhun kulutukseen käytettävissä kuin 430 euroa. Asumismeno-osuudet ovatkin nimenomaan asuntopolitiikan työväline jonka avulla voidaan tarkastella asumisen taloudellista rasittavuutta. Kun tarkastellaan kotitalouden kulutusmahdollisuuksia ja esimerkiksi köyhyyttä, ylläoleva taulukko on käyttökelpoisempi. Tällöin tarkastelun kohteena onkin sitten tyypillisesti tulojen pienuus ja tuloihin vaikuttaminen.
1) Asumiskulutuksen osuus käytettävissä olevista tuloista näkyy aika ajoin julkisessa keskustelussa. Viimeksi näin oli Helsingin Sanomien artikkelissa 23.1.2007. Vuonna 2000 asuntoministeri sai vastata kahteenkin kansanedustajan kirjalliseen kysymykseen korkeista asumismeno-osuuksista (asumiskulutuksen osuuksista) etenkin tietyillä väestönryhmillä ja suhteessa muihin EU-maihin. Asumiskulutus-mittari ei kuitenkaan ole tässä asiassa hyvä mittari, etenkään omistusasujien kohdalla, ja sinänsä hyvä keskustelu perustui väärinkäsitykseen, jota sitten yritettiin korjailla. Martti Lujanen (Hyvinvointikatsaus 2 /2005) on kirjoittanut tarkemmin eri mittareiden eroista ja käytöstä
- ASUMISMENO-OSUUS =
- [asumisen juoksevat bruttomenot (esim. vuokra, vastike, lainan korot ja lyhennykset) - asumismenojen perusteella annettavat tuet (korkovähennystuki, asumistuki yms.)] /käytettävissä olevat rahamääräiset tulot (asuntotuloa ei huomioida)
- Laskennallisia tuloeriä, esimerkiksi asuntotuloa ei huomioida, koska kotitalous ei niitä voi kuluttaa. Asumismenojen perusteella myönnettävät asumisen tuet vähentävät asumismenoja, koska ne kohdistuvat asumismenoihin. Asumistuki on suoraan riippuvainen asumismenojen suuruudesta ja lain mukaan sitä maksetaan asumismenoja pienentämään. Korkovähennystuki taas perustuu yksinomaan lainakorkojen määrään, joka on riippuvainen asuntolainan suuruudesta ja lainan korkotasosta.
Päivitetty 19.2.2007