Voivatko miljoonat EU-kansalaiset olla väärässä? - inflaatiomittareilla on uskottavuusongelma -

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Ilkka Lehtinen on kehittämispäällikkö Tilastokeskuksen hinnat ja palkat -yksikössä. Artikkeli julkaistu TilastokeskuksenTieto&trendit-lehdessä 13/2007

Kansalaiset uskovat inflaation laukkaavan vauhdikkaammin kuin indeksit näyttävät. Epäsuhdalle on järkeviä selityksiä. Ongelman selvittämiseksi on kehitelty uusia mittareita, jotka osoittavat muun muassa, että usein tehtävien ostoksien hinnat ovat nousseet keskimääräistä nopeammin. Monet inflaatiota hidastavat tekijät puolestaan ovat näkymättömämpiä.

Kansalaisten mielestä hintojen nousu eli inflaatio on euron käyttöönoton jälkeen ollut selvästi nopeampaa kuin viralliset inflaatioluvut kertovat. Ilmiö on samanlainen kaikissa euromaissa. Kuluttajahintaindeksin laatijoille tämä on hämmentävää, sillä indeksit laaditaan tilastotieteen parhailla menetelmillä, liike- ja hyödykeotokset ovat paljon laajempia kuin laatu edellyttäisi ja hintatietoja kerätään paljon yli luotettavuustarpeen.

Kuilu uskomusten ja virallisten lukujen välillä on useassa Euroopan maassa paljon suurempi kuin meillä Suomessa, mutta meilläkin kuluttajabarometrin tulokset (Kuvio 1) viittaavat siihen, että Euroopan keskuspankin kahden prosentin inflaatiotavoite mielletään kansalaisten keskuudessa jo totuutena.

Kuvio 1. Kuluttajien inflaatioarvio ja mitattu inflaatio Suomessa 2000-2007

Lähde: Tilastokeskus/kuluttajabarometri ja kuluttajahintaindeksi

Muualla usko viralliseen kuluttajahintaindeksiin horjuu pahan kerran. Ranskan presidentinvaalien molemmat pääehdokkaat hehkuttivat vaalitilaisuuksissaan, kuinka "perheenemännät tietävät, että euro nosti ruokakorin hintaa". Vaaleissa ei kai kannata lähteä vastustamaan kansan syvien rivien käsityksiä, vaikka omat asiantuntijat toista vakuuttaisivatkin.

Pitäisikö virkamiesten pukea inflaation mittausmenetelmät ymmärrettävämpään asuun? EU:n tilastovirasto Eurostat ja Euroopan Keskuspankki ovat jo perustaneet työryhmän, jonka tavoitteena on laatia suurelle yleisölle suunnattu viestintäohjelma, jotta itse koetun ja mitatun inflaation välinen kuilu pienenisi.

Eurostatin piirissä on mietitty muun muassa henkilökohtaisen inflaatiolaskurin saamista tilastovirastojen internetsivuille, keskihintatilaston julkaisemista sekä esimerkiksi "out-of-pocket" indeksin eli säännöllisten ostosten tyyppisten indeksien laadintaa. Lisäksi halutaan kertoa tarkemmin, miten inflaatiota mitataan, mitä tavaroita ja palveluja indeksissä seurataan, miten indeksi laaditaan ja miten lukuja tulisi tulkita. Tarkoituksena on myös tuottaa artikkeleita, joissa selvitetään syitä siihen, miksi kansalaisten inflaatio-odotukset voivat poiketa toteutuneesta kehityksestä. Näillä toimenpiteillä haetaan indeksille näkyvyyttä ja uskottavuutta.

Indeksissä kaikki juovat viinaa

Kuluttajahintaindeksissä kaikki asuvat sekä omistus- että vuokra-asunnossa, juovat alkoholia ja polttavat tupakkaa. Lisäksi kaikki ajavat autolla ja käyttävät samaan aikaan julkista liikennettä. Kulutuskori on kaikkien kotitalouksien keskiarvo.

Tämän vuoksi on herännyt ajatus jokaisen kotitalouden omasta inflaatiosta. Omaan kulutuskoriin voisi valita ne tavarat ja palvelut, mitä itse kuluttaa ja antaa niille oman rahankäytön mukaiset arvopainot. Britannian tilastovirasto aloitti tämän vuoden alussa nettisivuillaan tämänkaltaisen palvelun. Siinä jokainen voi laatia oman kuluttajahintaindeksin ja verrata sen kehitystä parilta vuodelta viralliseen indeksiin (www.statistics.gov.uk/pic/). Syöttämällä oman talouden kuukausittaiset tai vuotuiset kulutusmenot noin 25 tavarasta ja palvelusta, laskuri piirtää kahdelta vuodelta oman inflaatiokehityksen ja rinnalle virallisen indeksin.

Sivun alkuun

Keskihintatilasto ei ota huomioon laadun muutoksia

Kuluttajahintaindeksin tehtävänä ei ole kertoa hintatasoa, vaan osoittaa tavaroiden ja palvelujen hintakehitys kahden ajankohdan välillä. Ns. keskihintatilastosta laskien yksittäisen hyödykkeen tai palvelun hintakehitys voi poiketa vastaavan hyödykkeen indeksin kehityksestä. Tilastovirastot ovatkin empineet julkaista keskihintatilastoa, sillä keskihintatilastoon otetaan mukaan hinnat sellaisenaan, vaikka hintojen keruu olisi siirtynyt liikkeestä toiseen tai hyödykkeen laatu olisi muuttunut. Kuluttajahintaindeksissä laadunmuutokset otetaan huomioon.

Suomessa julkaistaan keskihintatilastoa tuotteista, jotka ovat mahdollisimman samanlaisia. Näitä ovat pääosin ruokatavarat. Hintatilastosta kaikki voivat nähdä, mitä ovat kuluttajahintaindeksin hintaseurannassa olevien hyödykkeiden keskihinnat. Mukana on sekä alennustuotteita että normaalihintaisia tuotteita. Tilastokeskuksen hintakerääjä ei metsästä halvinta tuotetta, vaan kerää aina samanmerkkisen kahvipaketin hinnan. Taulukossa 1 on palanen maaliskuun 2007 ja 2001 hintatilastoista.

Taulukko 1. Kuluttajahintatilasto maaliskuu 2007 ja 2001

Esimerkkejä hyödykkeistä määrä hinta 2007 hinta 2001
Pitkäjyväriisi 1 kg 1,99 2,47
Vehnäjauhot 2 kg 0,84 1,26
Sekahiivaleipä 1 kg 3,86 3,43
Naudan paisti 1 kg 9,83 8,39
Lenkkimakkara 1 kg 3,43 3,27
Kevytmaito 1 l 0,72 0,67
Edamjuusto 1 kg 7,62 6,74
Kananmunat 1 kg 2,73 2,35
Voi 500 g 2,42 2,43
Appelsiini 1 kg 1,38 1,30
Kurkku 1 kg 3,54 3,16
Peruna 1 kg 0,73 0,53
Sokeri 1kg 1,03 1,13
Kahvipaketti 500 g 2,56 2,84
Koskenkorvapullo 0,5 l 9,35 14,30
Asuntolainan keskikorko % 4,39 6,52
Sähkö KWH 0,09 0,07
Kevyt polttoöljy 1 l 0,58 0,40
Bensiini, 95E 1 l 1,26 1,10
Kirjemaksu 50 g 0,70 0,59
Uimahallimaksu Kerta 4,38 3,59
TV-lupa Vuosi 209,5 166,17
Kahvikuppi kahvilassa Kuppi 1,53 1,13
WC-paperi 8 RLL 3,14 3,39

Sivun alkuun

Hyödykekori uusittava muutaman vuoden väliajoin

Suomessa kuluttajahintaindeksiä varten hinnat kerätään 497 tavarasta ja palvelusta ympäri maata noin 3 500 eri liikkeestä. Hintoja kerätään kuukausittain yhteensä noin 60 000. Tarkka hyödyke- ja painoluettelo julkaistaan tämän vuoden aikana Tilastokeskuksen internetsivuilla. Samalla julkaistaan kuluttajahintaindeksin 2005=100 käyttäjän käsikirja, jossa kerrotaan indeksiuudistuksen yhteydessä tehtävistä hyödykekorin muutoksista ja indeksin laskennasta yleensä.

Suomessa indeksin hyödykekori ja painorakenne uudistetaan 4-5 vuoden välein. Taulukossa 2 on osa kuluttajahintaindeksin tämänhetkistä hyödykelistaa. Mukana on myös tieto, kuinka monta euroa keskimääräinen kotitalous käytti rahaa vuonna 2005 ao. hyödykkeeseen tai hyödykeryhmään.

Taulukko 2. Kuluttajahintaindeksin 2005=100 hyödykeryhmät ja painorakenne

Hyödykeryhmät ja joitakin esimerkkituotteita Paino o/oo Kulutus:
euroa vuodessa
per kotitalous
KOKO INDEKSI 1000,0 29037
Elintarvikkeet 133,4 3874
Pitkäjyväriisi 0,5 13
Vehnäjauho 0,6 17
Rasvaton maito 2,2 64
Alkoholi ja tupakka 51,6 1497
Vaatetus ja jalkineet 50,0 1452
Miesten puku 0,9 25
Hame 2,0 57
Asuminen 213,4 6196
Vuokrat 74,0 2149
Asuntolainojen korot 14,4 417
Hoitovastike 16,9 489
Sähkö 15,8 459
Kalusteet, kotitalouskoneet 55,4 1607
Terveys 47,8 1388
Liikenne 146,2 4247
Uusi auto 16,2 471
Käytetty auto 26,6 772
Polttoaineet 40,4 1172
Paikallismatkat 6,5 188
Viestintä 34,8 1012
Matkapuhelumaksut 19,1 555
Kulttuuri ja vapaa-aika 120,4 3496
Valmismatkat 11,8 341
Koulutus 5,0 146
Ravintolat ja hotellit 69,1 2006
Työpaikkaruokailu 11,6 337
Muut tavarat ja palvelut 72,9 2116
Sähköhammasharja 0,1 3

Sivun alkuun

Eri indeksit auttavat ymmärtämään eroja...

Keskimääräistä inflaatiolukua voidaan pitää kaikkien keskiarvojen äitinä. Indeksikorin hyödykkeiden saamat painot ovat kaikkien 2,5 miljoonan suomalaisen kotitalouden keskiarviolukuja, ja hinnat kerätään ostetuimmista tavaroista ja palveluista. Hinta-aineistosta voidaan tuottaa hyvin monenlaisia eri indeksejä ryhmittelemällä tavarat ja palvelut halutulla tavalla ja antamalla niille vaikka omat painot.

Erilaiset indeksiratkaisut auttavat ymmärtämään, miksi kansalaisten käsitykset inflaatiosta poikkeavat toteutuneesta kehityksestä. Hyvä esimerkki tästä on Britannian tilastoviraston kehittämä säännöllisten ostosten indeksi tai vaikkapa miesten ja naisten indeksit (ks. Naisten inflaatio).

Sivun alkuun

...mutta voivat myös hämmentää

Kansallisen kuluttajahintaindeksin 2005=100 (KHI) ja Euroopan keskuspankille laadittavan Yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin 2005=100 (YKHI) lisäksi meillä on käytettävissä Elinkustannusindeksi 1951:10=100 (EKI), nettohintaindeksi, erilaisia pohjainflaatioindikaattoreita, kansantalouden tilinpidon kestävyysluokittaiset kuluttajahintaindeksit jne. 1990-luvulla tuotettiin alkoholitonta ja tupakatonta kuluttajahintaindeksiä ja laskettiin kuluttajahintaindeksi väestöryhmittäin.

Kuvio 2. Kuluttajahintainindeksi jaettuna erilaisiin alaindekseihin

Lähde: Tilastokeskus

Yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi on lähes sama kuin kansallinen kuluttajahintaindeksi. Siitä puuttuu omistusasumisen pääomamenot, kuten asuntojen hinnat ja asuntolainojen korot. Lisäksi siitä puuttuvat ajoneuvovero ja rahapelit.

Usein luullaan, että Tilastokeskus laskee erillistä elinkustannusindeksiä 1951:10=100. Elinkustannusindeksiä ei lasketa itsenäisesti, vaan kuluttajahintaindeksin 2005=100 pisteluku kerrotaan vakiokertoimella, joka on tällä hetkellä 15,966068. Näin saadaan kuukausittainen elinkustannusindeksi.

Nettohintaindeksi 2005=100 pohjaa myös viralliseen kuluttajahintaindeksiin. Nettohintaindeksin laskennassa kuluttajahintaindeksin muutoksesta poistetaan välillisten verojen ja tukipalkkioiden hintavaikutukset. Tärkeimpiä välillisiä veroja ovat arvonlisävero, alkoholi- ja tupakkavero sekä polttoaine- ja autovero. Jos esimerkiksi alkoholiveroa nostetaan, vaikutus näkyy virallisessa kuluttajahintaindeksissä, mutta ei nettohintaindeksissä.

Tilastokeskus laskee kuukausittain myös muita erityisindeksejä, esimerkiksi autoilun ja kodin ulkopuolisen ruokailun indeksiä.

Tieto indeksikorin sisällöstä ja inflaation mittausmenetelmistä auttaa kansalaisia ymmärtämään paremmin virallisen kuluttajahintaindeksin kehitystä. Sen sijaan useiden erilaisten inflaatiolukujen julkistaminen tuskin lisää kuluttajan ymmärrystä ja käsitystä vallitsevasta inflaatiosta. Usean inflaatioluvun julkistaminen ennemminkin hämmentää kuin lisää tietoa. Ekonomisteille kuluttajahintaindeksin tarkempi jako on hyödyllistä ja auttaa heitä analysoimaan paremmin hintakehitystä. Erilaiset selvitykset, tutkimukset ja vaikkapa henkilökohtainen inflaatiolaskuri antavat kansalaisille lisätietoa virallisen indeksin kehittymisestä kaventaen näin koetun ja todellisen inflaation välistä kuilua.

Taulukko 3. Erilaisia inflaatiolukuja maaliskuulta 2007, 2005=100

  Maaliskuu 2007, 2005=100 Vuosimuutos-%
Virallinen kuluttajahintaindeksi - KHI 103,6 2,6
Euroopan keskuspankin KHI - YKHI 102,7 1,6
Välillisistä veroista puhdistettu KHI, Nettohintaindeksi 104,4 3,4
KHI:n osaindeksi, Energia 105,1 1,6
KHI:n osaindeksi, Palvelut 106,5 5,2
Alkoholiton ja tupakaton kuluttajahintaindeksi 103,7 2,7
KHI:n osaindeksi, Autoilun indeksi 101,7 0,6
KHI:n osaindeksi, Kodin ulkopuolisen ruokailun indeksi 103,9 2,3

Sivun alkuun

Usein ostetut tuotteet kallistuneet muita nopeammin

Euron käyttöönoton jälkeen joidenkin usein ostettavien muutaman euron hintaisten tuotteiden ja palvelujen hinnat nousivat, jolloin mielikuva nopeammasta inflaatiosta levisi koko indeksiin. Päivittäistavaroiden hinnat kohdataan tiuhaan, ja niistä syntyy helposti mielikuva koko inflaatiosta. Tämän selvittämiseksi Britannian tilastovirasto kehitti "out-of-pocket"- indeksin eli säännöllisten ostosten indeksin.

Kuluttajahintaindeksin hyödykkeet ja palvelut jaettiin neljään osaan:

  1. Vähintään kuukausittain ostettavat hyödykkeet: ravinto, kodin ulkopuolinen ruokailu, alkoholi- ja tupakka, lämpö ja valo, kotitaloustavarat, lääkkeet, autoilun juoksevat menot, paikallismatkat, viestintä, kirjat ja lehdet, tv lupa, viihde ja kulttuuri sekä lemmikkieläimet.
  2. Vähintään neljännesvuosittain ostettavat hyödykkeet: vaatteet, CD-levyt, puutarhanhoito, lelut, valokuvat, urheiluhyödykkeet ja henkilökohtaiset palvelut.
  3. Vähintään vuosittain mutta harvemmin kuin neljänneksittäin ostettavat hyödykkeet: tee-se-itse -tavarat, kengät, lomamatkat, jäsenmaksut, henkilökohtaiset tavarat ja kulkuneuvojen huolto.
  4. Harvemmin kuin vuosittain ostettavat hyödykkeet: kestokulutustavarat, talon korjaukset, moottoriajoneuvojen ostot yms.

Selvitys löytyy osoitteesta: www.statistics.gov.uk/cci/article.asp?id=1706.

Samanlainen kehitys Suomessa ja Britanniassa

Britannian esimerkin mukaan Suomen kuluttajahintaindeksin hyödykkeet jaettiin kolmeen ryhmään:

  1. vähintään neljännes­vuosittain ostettuihin tavaroihin ja palveluihin,
  2. vähintään vuosittain mutta harvemmin kuin neljänneksittäin ostettaviin sekä
  3. harvemmin kuin vuosittain ostettaviin tavaroihin ja palveluihin.

Jako noudatti mahdollisimman pitkälle Britanniassa esimerkkiä.

Tulos näkyy oheisesta kuviosta. Säännöllisesti ostettavien hyödykkeiden hinnat ovat nousseet selvästi nopeammin kuin vuosittain tai sitä harvemmin ostettujen hyödykkeiden hinnat niin meillä kuin Britanniassakin.

Vaikutus käsityksiin inflaatiosta on ilmeinen. Ihmiset yhdistävät jokapäiväisten ostosten hintojen muutokset selkeämmin inflaatioon ja unohtavat harvemmin ostettujen hyödykkeiden hitaamman hintakehityksen.

Kuvio 3. Kuluttajahintaindeksin kehitys Suomessa 2000-3/2007 jaettuna hyödykkeiden ostotiheyden mukaan

Lähde: Tilastokeskus

Sivun alkuun

Naisten inflaatio on suurempi kuin miesten

Erilaisia inflaatioita voi keksiä mielikuvituksen puitteissa. Hyvänä esimerkkinä on tavaroiden ja palvelujen jakaminen naisten ja miesten tavaroihin ja palveluihin, kuten Merrill Lynchin pääekonomisti David Rosenberg teki The Wall Street Journalissa tämän vuoden alussa.

Naisten hyödykekoriin Rosenberg otti vaatteet, kengät, kodintekstiilit ja koristeet, kosmetiikan, korut ja taloustavarat. Miesten koriin tulivat vaatteet, kengät, urheiluvälineet sekä auton korjaukset ja varaosat. Rosenbergin mukaan naisten inflaatio USA:ssa oli viime vuonna 18 kertaa nopeampaa kuin miesten inflaatio. Naisten inflaatio oli 3,6 prosenttia ja miesten vain 0,2 prosenttia.

Yritysten kannattaa sijoittaa naisiin

Vastaavat indeksit rakennettiin Suomeen laajentaen hieman naisten ja miesten ostoskoreja. Naisten koriin tuli mukaan mm. siideri, paikallismatkat, elokuva- ja teatteriliput, kasvisruoka ja salaatti. Miesten koria täydennettiin keskioluella, sikareilla, moottoripyörällä ja porsaanleikkeellä. Naisten korin osuus koko kuluttajahintaindeksistä on 11 ja miesten 7 prosenttia. 82 prosenttia kulutuksesta on yhteistä.

Oheisesta kuviosta nähdään naisten ja miesten kuluttajahintaindeksin kehitys Suomessa vuosina 2000-2007. Vuodesta 2003 lähtien naisten inflaatio on ollut Suomessakin selvästi nopeampaa kuin miesten inflaatio.

Kuvio 4. Miesten ja naisten inflaatio Suomessa 2000-2007

Lähde: Tilastokeskus

Rosenberg keksii hyviä perusteluja naisten nopeampaan inflaatioon. Naisten työllisyyskehitys on ollut viime vuosina parempi kuin miesten, ja heidän kulutusmahdollisuutensa ovat nyt korkealla. Naiset avioituvat yhä myöhemmin, ja sinkkunaiset kuluttavat suuremman osuuden tuloistaan kuin sinkkumiehet. Naisten kulutus kohdistuu entistä enemmän heihin itseensä eli naiset hemmottelevat itseään­ entistä enemmän. Naisten kulutus kohdistuu myös enemmän palveluihin, joiden hinnat nousevat tavaroita nopeammin.

Yritysten kannattaa siis sijoittaa "naisten maailmaan".

Päivitetty 1.6.2007