Työvoimakustannusryhmän raportti

Koko dokumentti sivutettuna

Toimittaja: Seppo Kouvonen

TUPOSETO-toimikunta päätti 22.11.2006 perustaa työryhmän selvittämään "työkustannusten tason ja kehityksen kansainvälistä vertailua". Työryhmän puheenjohtajaksi valittiin Kari Molnar (Tilastokeskus) ja jäseniksi Ralf Ramm-Schmidt (Elinkeinoelämän Keskusliitto), Eugen Koev (AKAVA), Jorma Antila (SAK) sekä Hannu Freund (Kunnallinen työmarkkinalaitos). Sihteerikseen työryhmä valitsi Seppo Kouvosen (Tilastokeskus). Työryhmän toiminta käynnistettiin helmikuussa 2007 kun vuoden 2004 työvoimakustannusten tasoja koskevat EU:n tilastot valmistuivat.

Työryhmä keskittyi toimeksiannon mukaistesti työvoimakustannusten tason ja kehityksen kansainväliseen vertailuun. Tarkastelun ulkopuolelle suljettiin ostovoima, tuottavuus, yksikkötyökustannukset ja vaihtosuhde. Työryhmän tehtävänä ei ole ollut arvioida Suomen suhteellisen hintakilpailukyvyn muutoksia.

Tiivistelmä

Työryhmä keskittyi selvittämään työvoimakustannusten tasot eri maissa vuonna 2004 sekä työvoimakustannusten kehitystä eri maissa 2000 - 2005. Yksityiskohtaisimmat selvitykset tehtiin EU-maista sekä Yhdysvalloista.

Lisäksi tehtiin globaalin tason vertailu, jossa oli mukana kaikki maat, joista jonkinlaista työvoimakustannusten tasoa koskevaa tietoa on olemassa. Tietolähteet ovat hyvin kirjavia, mutta kustannustason erojen noustessa lähes satakertaisiksi, eivät pienet epätarkkuudet haittaa johtopäätösten tekoa.

Työryhmä ei myöskään tuottanut eri tietolähteiden välistä vertailua 1 , vaan käytti tietolähteitä, joita se piti kaikkein tarkoituksenmukaisimpina ja luotettavimpina. On kuitenkin todettava, että jopa samaa tietolähdettä käytettäessä eri maiden vertailukelpoisuudessa voi olla huomattaviakin puutteita. Eri tietolähteiden välillä vertailukelpoisuusongelmat korostuvat entisestään.

Selvityksessä keskitytään vertailemaan Suomen työvoimakustannustasoa ja sen muutoksia pääosin suhteessa muihin euroalueen ja Euroopan Unionin maihin. Nämä ovat Suomen kannalta tärkeimmät kilpailijamaat ja EU-alueelta on saatavilla käsitteellisesti vertailukelpoisella tavalla laaditut tilastot työvoimakustannuksista. Tämän lisäksi on suoritettu kustannustasovertailu suhteessa Yhdysvaltoihin sekä joukkoon kehittyviä talouksia (mm. Kiina, Intia ja Venäjä). Viimeksi mainituista ei ole saatavilla kovinkaan hyvälaatuista tietoa, mutta selvää on, että näissä maissa työvoimakustannukset ovat murto-osa kehittyneiden maiden työvoimakustannuksista. Tilastotietojen vertailu-kelpoisuuteen liittyvät puutteet eivät siten vaikuta merkittävästi kehittyneiden ja kehittyvien maiden kustannussuhteisiin.

Tilastotietojen vertailukelpoisuuden lisäksi tuloksia tulkittaessa on myös otettava huomioon mm. erot eri maiden kustannus-, työvoima- ja elinkeinorakenteessa, työajoissa sekä muutoksia seurattaessa valuuttakursseissa.

Jalostusaloilla (kaivostoiminta, teollisuus, energia-ala ja rakentaminen) vuonna 2004 työvoimakustannus tehtyä työtuntia kohti (26,24 euro/tunti) oli Eurostatin työvoimakustannustilaston mukaan Suomessa hieman (5 %) euroalueen keskiarvon (24,97 euro/tunti) yläpuolella. Jalostuksen työvoimakustannus on Suomessa selvästi korkeampi kuin euroalueen Välimeren maissa, mutta ei ole erityisen korkea suhteessa muuhun euroalueeseen (Saksa, Ranska Itävalta, Irlanti, Benelux-maat, Tanska 2). Ruotsissa jalostuksen työvoimakustannus on jossain määrin korkeampi kuin Suomessa. Sen sijaan Suomen työvoimakustannus jalostusaloilla on hivenen korkeampi kuin Iso-Britanniassa. Ruotsi ja Iso-Britannia ovat euroalueen ulkopuolisia maita, jolloin valuuttakurssimuutosten seurauksena Suomen työvoimakustannusten suhteellinen asema muuttui nopeasti 2000 -luvun alkupuolella. Euroalueen ulkopuolisia maita olivat 2004 myös kaikki vuoden 2005 alusta EU-jäseneksi hyväksytyt maat. Näissä työvoimakustannus jalostuksessa karkeasti ottaen vaihtelee viidesosasta kymmenesosaan Suomen työvoimakustannuksesta. Yhdysvalloissa työvoimakustannus jalostusaloilla on kymmenisen prosenttia alhaisempi kuin Suomessa, mikä selittyy heikolla dollarilla.

Jalostusalojen kustannusvertailuun vaikuttaa huomattavasti tuotanto- ja henkilöstörakenne. Jos esimerkiksi tutkimus- ja tuotekehityksen osuus teollisuudessa on suuri, nostaa se työvoimakustannuksia verrattuna maahan, jossa painopiste on manuaalisessa työssä. Samoin korkea pääomavaltaisuus nostaa työvoimakustannusten tasoa.

Liikealojen (tukku- ja vähittäiskauppa, majoitus- ja ravitsemustoiminta, kuljetus, varastointi ja tietoliikenne, rahoitustoiminta, kiinteistö-, vuokraus-, tutkimus- ja liike-elämän palvelut) työvoimakustannuksia kansainvälisesti vertailtaessa on tiedostettava, että joukkoon kuuluu sekä tyypillisiä matalapalkka-aloja (majoitus- ja ravitsemustoiminta) että ns. tietointensiivisiä aloja (tutkimus- ja liike-elämän palvelut), joilla palkkataso on huomattavan korkea. Myös pääluokan sisälle kuuluviin alaluokkiin liittyvät tehtävät ja palkat saattavat vaihdella todella paljon. Esimerkiksi rahoitustoiminta sisältää sekä talletuspankkitoiminnan että pörssi- ja sijoitustoiminnan.

Kansainvälisessä työvoimakustannusvertailussa eri liikealojen välillä tietyn maan asema riippuu hyvin oleellisesti siitä, mitkä liikealat ovat ko. maalle tärkeitä ja mahdollisesti myös siitä, mihin alatoimialoihin toiminta on keskittynyt. Toisaalta jalostusalojen ja liikealojen työvoimakustannustaso korreloi voimakkaasti maittain eli niissä maissa, joissa työvoimakustannukset on korkeat jalostusaloilla ovat myös liikealojen työvoimakustannukset korkeat ja toisinpäin. Näin ollen yleisesti voidaan todeta, että liikealojen työvoimakustannusten tasoa tarkasteltaessa Suomen sija kansainvälisessä vertailussa on kutakuinkin sama kuin jalostusalojen työvoimakustannusten suhteen. Liikealojen keskimääräinen työvoimakustannus työtuntia kohti oli Eurostatin mukaan vuonna 2004 Suomessa 24,48 euroa/tunti eli 2 % korkeampi kuin euroalueen maissa keskimäärin.

Sekä Suomeen että vanhoihin EU-maihin sekä Yhdysvaltoihin pätee pääsääntöisesti, että jalostuksen työvoimakustannus on korkeampi kuin liikealojen työvoimakustannus. Sen sijaan uusissa EU-maissa tilanne on tavallisesti päinvastainen "" tilastojen mukaan siellä työvoimakustannus liikealoilla on tyypillisesti jossain määrin korkeampi kuin jalostuksessa.

Eurostatin tiedot vuoden 2004 työvoimakustannustasoista kattavat ensimmäistä kertaa myös hyvinvointipalvelut (koulutus sekä sosiaali- ja terveydenhuolto). Kansainvälisessä vertailussa on otettava huomioon, että näiden osalta maiden välillä on eroja sekä rahoitusperiaatteissa (julkinen tai yksityinen rahoitus), tuotantotavoissa (julkinen tai yksityinen palvelun tuottaja), väestön tarpeissa että yhteiskunnallisessa arvostuksessa ja ohjauksessa (esim. korkeakoulusektorin tai varhaiskasvatuksen laajuus koulutusjärjestelmässä). Nämä erot saattavat johtaa eri maissa varsin erityyppisten palvelujen tuotantoon ja käyttöön. Tämä puolestaan todennäköisesti heijastuu toimialan henkilöstörakenteeseen. Näin ollen maiden väliset erot työvoimakustannustasoissa eivät välttämättä liity maiden välisiin palkkatasoeroihin hyvinvointialoilla ammateittain tarkasteltuna.

Koulutuksen osalta on erikseen todettava, että vertailussa käytetty mittari, euro tehtyä työtuntia kohti, on erityisen ongelmallinen, sillä opetushenkilöstön todellisten työtuntien määrän mittaamisesta ei ole olemassa kansainvälisesti hyväksyttyä yleiskäytäntöä. Eurostatin mukaan työvoimakustannukset koulutusalalla ovatkin esim. Portugalin ja Irlannin osalta siinä määrin korkeammat kuin muilla talouden aloilla, että niihin on suhtauduttava erittäin varauksellisesti. Koulutuksen sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta Suomen työvoimakustannustaso (25,20 euroa/tunti koulutuksessa ja 21,77 euroa/tunti sosiaali- ja terveyspalveluissa) on kymmenkunta prosenttia alhaisempi kuin euroalueen maissa keskimäärin.

Työvoimakustannusten nousu on Suomessa ollut 2000 -luvulla noin 6 prosenttiyksikköä nopeampaa kuin euroalueella keskimäärin. Euroalueen maiden väliset kustannuserot näyttäisivät olevan supistumassa. Työvoimakustannukset ovat jalostuksen toimialalla kasvaneet Suomea hitaammin lähes kaikissa Suomea kalliimman työvoiman euromaissa (Belgia, Saksa, Tanska, Ranska ja Itävalta). Saksalaisen ja suomalaisen työtunnin hintaero on tarkastelujaksolla kaventunut yli 12 prosenttia. Vastaavasti Suomea halvemman työvoiman euromaista ainoastaan Portugalissa ja Italiassa kustannusten nousu on ollut hitaampaa kuin Suomessa.

Jos valuuttakurssimuutokset ei oteta huomioon, työvoimakustannuskehitys Iso-Britanniassa ja Ruotsissa on suunnilleen sama kuin Suomessa, mutta euron vahvistuminen suhteessa punnan ja Ruotsin kruunuun johtaa siihen, että euromääräiset työvoimakustannukset ovat nousseet Suomessa noin kymmenen prosenttiyksikköä nopeammin. Yhdysvaltojen osalta dollarin heikkenemisen seurauksena euromääräiset työvoimakustannukset 2000-luvun alkupuolella suorastaan laskivat noin 10 prosenttia. Uusissa EU-maissa euromääräisten työvoimakustannusten kehitys on ollut selvästi nopeampi, jopa monikertainen, verrattuna Suomeen .

Sivun alkuun

Työvoimakustannustilaston tulkinta

Mitä työvoimakustannustilasto mittaa?

Kun halutaan tehdä valintoja sen suhteen tuleeko käyttää työvoimakustannus- vai ansiotasoindeksiä, käyttäjien tulee ottaa kantaa siihen miten hän suhtautuu nk. rakenteellisiin muutoksiin. Rakenteelliset muutokset voidaan joko sisällyttää indeksiin tai puhdistaa siitä 3. Jos rakenteelliset muutokset puhdistetaan kokonaisuudessaan pois, tulokseksi saadaan nk. työn hintaindeksi.

Työmarkkinaosapuolilla on tarve arvioida työehtosopimusten toteutumista. Tähän tarvitaan indeksiä, josta ainakin sopimusalojen väliset rakennemuutokset on poistettu. Tilastokeskuksen laatimassa ansiotasoindeksissä ansiokehitystä mitataan kiintein toimiala- ja palkansaajaryhmäkohtaisin (tunti- ja kuukausi-palkkaiset) painoin. Indeksistä julkaistaan myös ns. sopimuspalkkaindeksiä, joka kuvaa työehtosopimusten arvioitua vaikutusta ansiokehitykseen ilman henkilöstörakenteen muutosten ja palkkaliukumien vaikutusta.

Talouspolitiikan osapuolet tarvitsevat tuottavuuden kehitykseen verrannollista palkkakehityksen ja työvoimakustannusten kehityksen mittaria. Koska työvoiman rakennemuutoksella on vaikutus tuottavuuskehitykseen on luonnollista, että sitä vastaava työvoimakustannusten mittari sisältää myös rakenteelliset muutokset.4 Työvoimakustannusindeksi mittaa tehdyn työtunnin työvoimakustannusten neljännesvuosittaista muutosta. Mikäli työvoimakustannukset kehittyvät nopeammin kuin tuottavuus, kustannuskehitys on inflatorista.

EU:n työvoimakustannusindeksiä (Labour Cost Index, LCI) koskeva asetus v:lta 2003 täsmentää ja muuttaa jonkin verran indeksin laskentaperusteita. Indeksin kustannuskäsite on harmonisoitu esim. kansantalouden tilinpidon ja työvoimakustannustilaston kanssa. Uuden asetuksen mukainen indeksi lasketaan ketjuindeksinä siten, että toimialan pääluokkien painot päivitetään vuosittain. Pääluokan sisällä (esimerkiksi tehdasteollisuus D) kaikki sen sisäiset rakennemuutokset vaikuttavat indeksin kehitykseen. Rakennemuutos on viime vuosina nopeuttanut indeksin muutosta merkittävästi.

Oheinen kuvio osoittaa, että säännöllisen työajan keskiansiot ovat tehdasteolli-suudessa kehittyneet selvästi nopeammin kuin ansiotasoindeksi. Ansiotasoindeksi perustuu palkansaajaryhmien kiinteisiin painoihin yleensä toimialan 2 ""numerotasolla.

Kuvio 1. Säännöllisen työajan keskiansioiden ja ansiotasoindeksin vuosimuutos tehdasteollisuudessa 2000 - 2005

Lähde: Ansiotasoindeksi

Työvoimakustannustilasto (Labour Cost Survey) mittaa tehdyn työtunnin työvoimakustannusten tasoa ja rakennetta vuositasolla. EU -tasolla tilasto laaditaan joka neljäs vuosi. Tilasto on suunniteltu kuvaamaan ensi sijassa kustannustasoja. Määrävuosina toteutettavissa tutkimuksissa mitattuun tasoeroon vaikuttavat kaikki kansallisten työmarkkinoiden rakennemuutokset. Erityisesti toimialatasolla kustannustason eroon voivat helposti vaikuttaa myös monet tilastotekniset kysymykset kuten esim. yritysten vastaaminen sekä toimialaluokittelu.

Kustannustasoon ja -kehitykseen vaikuttavia tekijöitä

Kansainvälisissä vertailussa on syytä pitää muistissa eräitä seikkoja, joiden unohtaminen saattaa aiheuttaa sekaannusta keskusteluun ja/tai suoraan vaikuttaa vertailukelpoisuuteen.

Elinkeinorakenne ja toimialarakenteen muutokset ts. miten eri kustannus-tason toimialojen eri painot eri maissa vaikuttaa vertailuun. Vaikka työvoima-kustannukset samoilla toimialoilla olisivatkin keskenään samat, niin korkean työvoimakustannusten toimialojen suurempi paino yhdessä maassa johtaa siihen, että työvoimakustannukset siinä maassa ovat keskimäärin korkeammat kuin toisessa, jossa korkeiden työvoimakustannusten toimialojen osuus on pienempi. Toimialarakenteen muutos näyttäisi Pohjoismaissa, Saksassa ja Hollannissa vuosina 2000 - 2004 jossain määrin vauhdittaneen teollisuuden työvoimakustannusten kasvua. Tehdyn työtunnin kustannus oli vuonna 2004 näissä maissa noin prosentin korkeampi kuin vuoden 2000 työtuntipainoin. Belgiassa, Ranskassa, Kreikassa ja Espanjassa toimialarakenteen muutoksen vaikutus näyttäisi olevan päinvastainen. Toisaalta erityisesti pohjoismaisissa hyvinvointiyhteiskunnissa tehdyn työtunnin kustannustasoa saattaa koko kansantalouden tasolla jossain määrin laskea se, että osa aiemmin kotitaloudessa tehdystä työstä on siirtynyt palkatuille työmarkkinoille.

Henkilöstörakenne. Korkeaan teknologiaan perustuvissa kansantalouksissa korkeaa ammattitaitotasoa edellyttävien tehtävien osuus kasvaa, mikä nopeuttaa merkittävästi kustannustason kasvua.

Työajan käyttö. Palkatun vapaan (lomat, sairaslomat jne.) määrä vaihtelee huomattavasti eri maissa ja toimialoilla. Koska työvoimakustannukset lasketaan suhteessa tehtyyn työaikaan, työajan käytön muutokset heijastuvat kustannustasoon sekä vaikuttamalla suoraan tehtyjen työtuntien määrään että vaikuttamalla palkallisen vapaan kustannuksiin. Työajan käytön mittaaminen on erityisen ongelmallista niissä henkilöstöryhmissä, joiden palkkaus ei suoraan perustu työaikaan - esim. opettajat, suorituspalkkaukseen perustuva työ, ylin johto, hengellisen työn tekijät.

Valuuttakurssien muutosten vaikutus. Kansallinen omassa valuutassa laskettu työvoimakustannusten kehitys voi selvästi poiketa kansainvälisestä kehityksestä, jos valuuttakurssi muuttuu. EMU-maitten keskinäisessä vertailussa tätä vaikutusta ei ole, mikä onkin keskeinen syy sille, että tässä raportissa euromaat ja valuuttansa euroon kiinnittyneet maat käsitellään omana ryhmänään. Merkittäviä valuuttakurssien muutoksia olivat Ruotsin kruunun heikkeneminen 2000 - 2001 ja Britannian punnan heikkeneminen 2002 - 2003 sekä USA:n dollarin heikkeneminen 2002 - 2003. Ruotsin, Britannian ja Yhdysvaltojen työvoimakustannusten kehitys ajanjaksolla 2000 - 2005 on euroissa laskettuna huomattavasti hitaampi kuin kansallinen kehitys.

Työvoimakustannusvertailu eroaa palkkavertailusta. Työvoimakustannusten kohdalla sosiaaliturvan rahoitustavan vaikutukset ovat vähäisemmät, mutta palkkavertailuun ne vaikuttavat voimakkaasti. Suomessa ja myös Ruotsissa sosiaaliturvan kustannukset maksetaan vähäisin osin palkoista ja pääosin työnantajamaksuina. Tanskassa palkansaajien eläketurva rahoitetaan osin budjettivaroista. Tapahtuu myös siirtymiä rahoitustavassa. Esim. Alankomaissa siirryttiin rahoituksessa työnantajamaksuista palkasta maksettuun sotuun.


Sivun alkuun

Tietolähteet

Euroopan maiden välisten työvoimakustannusten tason tietolähteenä on käytetty Eurostatin vuoden 2004 työvoimakustannustutkimuksen (Labour Cost Survey LCS) tietoja. Tutkimuksesta on säädetty EU-asetuksella ja Eurostat on panostanut tutkimuksen vertailukelpoisuuden ja laadun varmistamiseen. Tutkimus kattaa sekä toimihenkilöt että työntekijät sekä kaikki toimialat julkista yleishallintoa lukuunottamatta. Yhdysvaltojen kohdalla on käytetty BLS:n Employer Costs for Employee Compensation -tilastoa, jota on pidettävä vähintään samantasoisena LCS:n kanssa.

Tehdyn työtunnin työvoimakustannusten mittaukseen liittyy eräitä hankalasti ratkaistavia mittausongelmia (mm. toimihenkilöiden ja suoriteperusteista työtä tekevien tehdyn työajan mittaus), jotka saattavat erityisesti toimialatasolla heikentää eri maita koskevien tietojen vertailukelpoisuutta.

Muiden maiden osalta tasovertailussa on käytetty BLS:n kansainvälisen vertailun sivuja. Nämä kattavat yleensä vain teollisuuden tuntityöntekijät. Itä-Euroopan osalta on käytetty Wien'issä sijaitsevan Wiener Institut für Internationale Wirtschaftsvergleiche :n tietoa kuukausipalkoista Itä-Euroopan maissa.

Työvoimakustannusten kehitystä koskevat tiedot perustuvat Euroopan Unionin osalta Eurostat'in julkaisemaan työvoimakustannusindeksiin (Labour Cost Index). Indeksin laskentaperusteista on säädetty EU:n asetuksella ja Komissio on velvollinen seuraamaan ja raportoimaan asetuksen toteutusta vuosittain Euroopan parlamentille. Silti eri maita koskevien tietojen vertailukelpoisuus erityisesti viimeisimpien tietojen osalta vaihtelee edelleen huomattavasti.

USA:n osalta työvoimakustannusten muutosta koskevat tiedot perustuvat BLS:n julkaisemaan Employment Cost Index'iin. Labour Cost Index'in ja Employment Cost Index' in tiedot eivät ole täysin vertailukelpoisia. USA:n kustannuskehitystä mittaavasta indeksistä on puhdistettu rakennemuutosten vaikutusta huomattavasti laajemmin kuin EU:n työvoimakustannusindeksistä.

Euroopan valuuttaunionin ulkopuolisten maiden kustannuskehitystä on seurattu sekä nimellisesti kansallisessa valuutassa että euromääräisesti ottaen huomioon ko valuutan euromääräisen vaihtokurssin muutokset.

Sivun alkuun

Työvoimakustannusten taso ja kehitys 2000 - 2005

Suomi ja euroon kiinnittyneet maat

Eurovyöhykkeeksi luetaan kaikki euroon liittyneet maat sekä ne EU-maat joiden valuuttakurssi on pysynyt kiinteänä suhteessa euroon vuosina 2000 - 2006.

Kustannustasot euroon kiinnittyneissä maissa 2004

Suomalainen työtunti maksoi jalostuksen toimialalla 26,24 euroa eli noin 5 prosenttia enemmän kuin euroalueella keskimäärin. Työtunnin kustannus oli korkein Belgiassa, 32,05 euroa. Kustannustaso oli hieman Suomea korkeampi myös Saksassa, Hollannissa, ja Itävallassa. Ns. välimerenmaiden kustannustaso oli selvästi matalampi kuin Keski- ja Pohjois-Euroopassa. Tähän vaikutti osin myös matalapalkkaisten toimialojen suurempi osuus.

Verrattaessa työvoimakustannuksia ns. liikealaan luettavalla palvelusektorilla (tukku- ja vähittäiskauppa, majoitus- ja ravitsemustoiminta, kuljetus, varastointi ja tietoliikenne, rahoitustoiminta, kiinteistö-, vuokraus-, tutkimus- ja liike-elämän palvelut) oli Suomen kustannustaso noin pari prosenttia korkeampi kuin euroalueella keskimäärin. Työvoimakustannusten taso oli Suomea korkeampi samoissa maissa kuin jalostuksen toimialalla. Teollisuuden kustannustasoon verrattuna liikealan kustannustaso oli suhteellisesti ottaen korkea mm. Tanskassa ja Italiassa - ja vastaavasti matala mm. Saksassa.

Vuoden 2004 työvoimakustannustilasto toteutettiin ensimmäistä kertaa lakisääteisenä myös ns. hyvinvointipalveluiden toimialoilla - koulutus (M), sosiaali- ja terveydenhuolto (N) sekä muut palvelut (O). Näiden pääosin julkisen sektorin hoidossa olevien toimialojen suhteellinen kustannustaso poikkesi usein huomattavasti jalostuksen ja liikealan kustannustasosta. Koulutuksen alalla tehty työtunti maksoi Suomessa 11 prosenttia vähemmän kuin euroalueella keskimäärin. Sosiaali- ja terveydenhoitopalvelujen pääryhmässä vastaava ero oli 8 prosenttia. Toimialakohtainen aineisto ei mahdollista erojen syvällistä tulkintaa. Ero saattaa osin johtua mm. maiden henkilöstörakenteen eroista sekä ns. hyvinvointipalvelujen suuremmasta osuudesta korkean kustannustason maissa.

Taulukko 1. Työtunnin kustannus euroalueella v. 2004

Jalostus (CDEF) Liikeala (GHIJK) Koulutus (M) Sos.ja terv.huolto (N)
euroa euroa euroa euroa
Suomi 26,24 24,48 25,20 21,77
Saksa 29,97 25,73 33,63 24,33
Itävalta 27,55 24,65 29,80 22,32
Belgia 32,05 29,10 25,45 24,68
Hollanti 28,35 26,64 31,16 26,07
Ranska 28,88 28,55 .. 26,84
Irlanti 24,80 22,14 .. 32,28
Kreikka 15,40 15,38 18,45 12,80
Espanja 16,61 15,97 20,70 19,01
Italia 22,35 23,32 17,87 17,84
Portugal 8,68 12,07 .. 11,82
Slovenia 9,82 12,10 13,04 12,78
Euroalue yhteensä 24,97 24,02 28,37 23,59
Tanska 30,26 31,78 29,80 25,35
Bulgaria 1,58 1,66 1,73 1,71
Viro 4,20 4,78 4,08 3,82

Lähde: Eurostat: Labour Cost Survey 2004

Työvoimakustannusten muutos euroon kiinnittyneissä maissa 2000 -2005

Euroalueen työvoimakustannukset nousivat jalostuksen toimialalla vuosina 2000 - 2005 keskimäärin 17 prosenttia. Euroalueen sisäinen kustannuskehitys on kuitenkin ollut huomattavan epäyhtenäistä. Työtunnin hinta nousi Saksassa ja Itävallassa noin 10 prosenttia, Benelux -maissa, Ranskassa, Italiassa, Portugalissa ja Tanskassa noin 20 prosenttia mutta Irlannissa, Kreikassa ja Espanjassa peräti 30 prosenttia.

Viron valuutan arvo on sidottu kiinteästi euron arvoon. Tästä huolimatta Viron työvoimakustannukset ovat 2000 -luvulla nousseet yli 60 prosenttia.

Jalostustoiminnan työvoimakustannusten nousu on Suomessa ollut 2000 -luvulla noin 6 prosenttiyksikköä nopeampaa kuin euroalueella keskimäärin. Toisaalta neljässä euromaassa kustannukset ovat nousseet nopeammin kuin Suomessa.

Opetusalan muita suurempi kustannusten kasvu meillä johtuu osin laskenta-teknisistä tekijöistä. Opetusalan eläkejärjestelmäuudistukseen liittyen kuntien eläkevakuutuksen piirissä olevien opettajien osuus on tarkastelujaksolla merkittävästi kasvanut, mikä kasvattaa kuntatyönantajan (mutta ei julkisen sektorin) eläkekustannuksia.

Taulukko 2. Työtunnin kustannuksen muutos euroalueella 2000 - 2005, %

Jalostus (CDEF) Liikeala (GHIJK) Koulutus (M) Sos. -ja terveydenhuolto (N)
% % % %
Suomi 22,7 24,7 29,7 18,9
Saksa 9,9 8,5 .. ..
Itävalta 11,4 10,7 .. ..
Belgia 17,4 17,5 .. ..
Hollanti 23,4 21,6 18,8 17,9
Ranska 19,2 18,0 .. ..
Irlanti 32,1 29,3 .. ..
Kreikka 30,9 25,1 .. ..
Espanja 27,2 24,8 26,0 24,1
Italia 18,5 15,3 .. ..
Portugal 20,0 19,9 21,2 19,5
Slovenia 46,3 40,2 60,3 40,9
Euroalue yhteensä 16,7 15,8 .. ..
Tanska 19,1 20,0 .. ..
Bulgaria 26,4 37,4 59,3 79,1
Viro 63,3 64,4 76,3 83,6

Lähde: Eurostat; Labour Cost Index

Kuvio 2. Työtunnin kustannus jalostuksen toimialalla v. 2004 ja kustannusten muutos vuosina 2000-2005

Lähteet: Työtunnin kustannus: Eurostat; Labour Cost Survey
Kustannusten muutos: Eurostat; Labour Cost Ind ex

Euroalueen maiden väliset kustannuserot näyttäisivät olevan supistumassa. Työvoimakustannukset ovat jalostuksen toimialalla kasvaneet Suomea hitaammin lähes kaikissa Suomea kalliimman työvoiman euromaissa (Belgia, Saksa, Tanska, Ranska ja Itävalta). Saksalaisen ja suomalaisen työtunnin hintaero on tarkastelujaksolla kaventunut yli 12 prosenttia. Vastaavasti Suomea halvemman työvoiman euromaista ainoastaan Portugalissa ja Italiassa kustannusten nousu on ollut hitaampaa kuin Suomessa. (vrt Taulukko 3)

Suomi ja euroon kiinnittymättömät EU-maat

Kustannustasot 2004

Euroon kiinnittymättömien maiden osuus EU -maiden työpanoksesta oli jalostuksessa ja liikealalla noin 37 prosenttia, terveydenhuollossa ja sosiaalipalveluissa noin 41 prosenttia.

Työtunnin hinta oli Britanniassa yleisesti lähes sama kuin Suomessa. Kuitenkin terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen toimialalla Britannian kustannustaso oli noin 18 prosenttia Suomen kustannustasoa korkeampi. Britannian ja Irlannin korkean kustannustason voisi tällä toimialalla olettaa jotenkin liittyvän julkisen ja yksityisen sektorin erilaiseen rooliin. Eron syitä ei ole käytettävissä olevan aineiston perusteella ole mahdollista tarkasti arvioida.

Työtunnin hinta oli uusissa EU -maissa vain noin viidennes Suomen vastaavasta.

Taulukko 3. Työvoimakustannus euroon kiinnittymättömissä EU -maissa v. 2004

Jalostus (CDEF) Liikeala (GHIJK) Koulutus (M) Terveydenhoito-ja
sos.palvelut (N)
euroa euroa euroa euroa
Suomi 26,24 24,48 25,20 21,77
Ruotsi 31,32 30,88 23,71 26,03
Britannia 25,36 24,22 25,00 25,74
Latvia 2,57 2,90 2,88 2,40
Liettua 3,12 3,43 3,25 2,61
Puola 4,47 4,77 6,73 3,77
Tsekki 5,62 6,40 5,22 5,14
Unkari 5,61 6,46 6,16 4,78
Slovakia 4,31 4,29 3,59 3,55
Koko EU 21,31 21,99 21,40 21,72

Lähde: Eurostat, Labour Cost Survey 2004

Ruotsissa tehdyn työtunnin kustannus oli Eurostat'in julkaisemien lukujen mukaan jalostuksen toimialalla 19 prosenttia ja liikealalla 26 prosenttia korkeampi kuin Suomessa. Suomen ja Ruotsin kustannustasoa kuvaavien lukujen vertailu on herättänyt keskustelua vertailukelpoisuudesta ja luotettavuudes ta.

Työvoimakustannusten ja valuuttakurssien muutos 2000 -2005

Eurostat 'in julkaisemassa työvoimakustannusindeksissä kustannusten muutos on esitetty sekä nimellisenä että reaalisena. Toisaalta myös valuuttakurssien muutos saattaa euroalueen ulkopuolisissa maissa merkittävästi muuttaa maiden välisiä kustannussuhteita. Taulukossa 5 on esitetty työvoimakustannusten muutos vuosina 2000-2005 sekä nimellisesti että euromääräisesti.

Valuutan arvon heikkeneminen euroon verrattuna on jalostuksen toimialalla hidastanut tarkastelujaksolla euromääräistä kustannuskehitystä Ruotsissa (10,9 %), Britanniassa (13,6 %), Latviassa (31,3%) sekä Puolassa (0,5%). Toisaalta valuutan arvon vahvistuminen on nopeuttanut euromääräistä kustannusten kasvua mm. Liettuassa (8,8 %), Tshekin tasavallassa (27,3%), Unkarissa (7,7% sekä Slovakiassa (16,0 %).

Hyvin erisuuruisista palkankorotuksista huolimatta euromääräinen työvoimakustannusten kasvu on 2000 -luvulla ollut Latviassa, Liettuassa ja Puolassa ollut 25 - 40 prosenttia eli selvästi nopeampaa kuin Suomessa. Suomen, Britannian ja Ruotsin työvoimakustannukset ovat nimellisesti kasvaneet 2000 -luvulla suunnilleen samaan tahtiin. Euromääräisesti Suomen kustannustaso on kuitenkin noussut noin kymmenen prosenttiyksikköä enemmän kuin Ruotsissa ja Britanniassa.

Taulukko 4. Työvoimakustannusten nimellinen ja euromääräinen muutos euroon kiinnittymättömissä EU :maissa vuosina 2000 - 2005

Jalostus (CDEF) Liikeala (GHIJK) Koulutus (M) Terv.hoito- ja sos.palv. (N)
% % % %
nimellinen euromäär. nimellinen euromäär. nimellinen euromäär. nimellinen euromäär.
Suomi 22,7 22,7 24,7 24,7 29,7 29,7 18,9 18,9
Ruotsi 20,5 9,6 22,1 11,1 .. .. .. ..
Britannia 24,8 11,2 26,7 12,9 25,0 11,4 35,2 20,5
Latvia 58,9 27,6 66,1 33,4 66,6 33,8 85,6 49,1
Liettua 25,3 34,1 29,8 38,9 32,0 41,3 40,7 50,6
Puola 39,0 38,5 33,7 33,2 46,1 45,6 41,7 41,2
Tsekki 39,8 67,1 41,4 69,0 60,5 91,9 53,3 83,2
Unkari 59,5 67,2 61,6 69,4 117,0 127,5 99,6 109,2
Slovakia 54,2 70,2 61,7 78,5 86,1 105,4 70,0 87,6

Lähde: Eurostat, Labour Cost Index

EU, Suomi ja USA

Kustannustasot 2004

Jalostuksen toimialalla tehty työtunti maksoi USA:ssa vuonna 2004 keskimäärin noin 22,21 euroa - neljä prosenttia enemmän kuin EU:ssa keskimäärin mutta 15 prosenttia vähemmän kuin Suomessa.

Palvelualan keskimääräiset työvoimakustannukset olivat USA:ssa kymmenisen prosenttia matalammat kuin jalostuksessa - toisin kuin EU:ssa, missä palvelualan työtunti maksoi keskimäärin pari prosenttia enemmän kuin teollisuuden työtunti. Palvelualan työtunti maksoi USA:ssa noin 16 prosenttia vähemmän kuin Suomessa.

Taulukko 5. Tehdyn työtunnin kustannus EU:ssa ja USA:ssa toimialan mukaan v. 2004, euroa

Jalostus (CDEF) Palvelualat (GHIJKMNO)
Suomi 26,24 23,54
EU25 21,31 21,83
Euroalue 24,97 24,21
USA 22,21 19,86

Lähteet:
EU - maat: Eurostat; Labour Cost Survey 2004
USA: BLS; Employer Costs for Employee Compensation, Historical Listing 2004-2006

Työvoimakustannusten muutos 2000 -2005

Jalostustoimialan työvoimakustannukset nousivat vuosina 2000-2005 nimellisesti USA:ssa noin neljä prosenttiyksikköä enemmän kuin euroalueella mutta hieman hitaammin kuin Suomessa. Dollari menetti euromääräistä arvoaan tarkastelu-kaudella kuitenkin runsaan kolmanneksen. Näin tehdyn työtunnin euromääräinen kustannus laski jalostuksen toimialalla tarkastelukaudella USA:ssa noin 10 prosenttia. Euroalueen työvoimakustannukset kasvoivat vastaavaan aikaan noin 17 prosenttia.

Palvelualan työvoimakustannukset nousivat tarkasteluperiodilla sekä USA:ssa että euroalueella hieman teollisuutta hitaammin.

LCI:n ja ECI:n laskuperusteiden (mm. laadunmuutosten käsittely, tilastointi-periodi) erilaisuus vaikeuttaa jossain määrin EU:n ja USA:n kustannuskehityksen vertailua. Lisäksi myös toimialaerittelyn erilaisuus heikentää palvelualaa koskevien tietojen vertailukelpoisuutta.

Taulukko 6. Työvoimakustannusten muutos EU:ssa ja USA:ssa 2000-2005

Jalostus (CDEF) Palvelualat (GHIJKLMNO)
% %
nimellinen euromääräinen nimellinen euromääräinen
Suomi 22,7 22,7 24,7* 24,7*
EU 19,2 .. 19,2* ..
Euroalue 16,7 16,7 15,8* 15,8*
USA 21,1 -10,0 19,6 -11,2

* vain toimialat G...K

Lähteet: EU -maat: Eurostat; Labour Cost Index

USA: BLS; Employment Cost Index

Globaali 2004 työvoimakustannusten tason vertailu

Maailmantaloudessa maiden väliset erot teollisen työtunnin hinnassa ovat hämmästyttäviä. Kuviossa 5 on EU-maita koskeviin tietoihin sekä BLS:n USA:ta ja Kiina koskeviin tietoihin lisätty työryhmän arvio Intian, Japanin, Sri Lankan sekä Venäjän ja Ukrainan kustannustasosta. Intian, Japanin ja Sri Lankan kustannustaso on arvioitu BLS:n tuntipalkkaisia koskevan tilaston perusteella. Venäjän ja Ukrainan kustannustaso taas on arvioitu Itä-Euroopan maita koskevan palkkatilaston mukaa n.

Euron korkea arvo nostaa euromaiden kustannustasoa maailmantaloutta koskevassa vertailussa. Kalleimpien maiden euromääräinen kustannus oli vuonna 2004 lähes satakertainen halvimpiin maihin verrattuna.

Kuvio 3. Tehdyn työtunnin kustannus teollisuudessa v. 2004 , koko henkilökunta

*) työryhmän arvio

Lähteet: EU -maat; Eurostat; Labour Cost Survey

USA ja Kiina: US Bureau of Labour Statistics (BLS)

Intia, Japani, Sri Lanka: työryhmän arvio BLS:n tietojen perusteella
Venäjä, Ukraina: työryhmän arvio Wiener Institut f ü r Internationale Wirtschaftsvergleiche' n tietojen perusteella

Sivun alkuun

Liite 1: Euron arvon muutos suhteessa ulkomaisiin valuuttoihin

(vuosi 2000 = 100)

currency 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006
sek Swedish Krona 100 109,6 108,5 108,0 108,0 109,9 109,6
gbp Pound Sterling 100 102,0 103,2 113,5 111,4 112,2 111,9
dkk Danish Krone 100 100,0 99,7 99,7 99,8 100,0 100,1
czk Czech Koruna 100 95,7 86,5 89,5 89,6 83,7 79,6
eek Estonian Kroon 100 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0
cyp Cyprus Pound 100 100,3 100,2 101,8 101,4 100,5 100,3
lvl Latvian Lats 100 100,2 103,9 114,6 119,0 124,5 124,5
ltl Lithuanian Litas 100 96,9 93,6 93,4 93,4 93,4 93,4
huf Hungarian forint 100 98,7 93,4 97,5 96,8 95,4 101,6
mtl Malta lira 100 99,7 101,2 105,4 105,9 106,4 106,2
pln New Polish Zloty 100 91,6 96,2 109,8 112,9 100,4 97,2
skk Slovak Koruna 100 101,6 100,2 97,4 93,9 90,6 87,4
isk Iceland Krona 100 120,4 118,7 119,4 120,1 107,8 120,9
nok Norwegian Krone 100 99,2 92,6 98,6 103,2 98,7 99,2
chf Swiss Franc 100 97,0 94,2 97,6 99,1 99,4 101,0
bgn New bulgarian Lev 100 99,8 99,8 99,8 100,1 100,2 100,2
ron New Romanian leu 100 130,5 157,0 188,5 203,3 181,8 177,0
jpy Yen (Japan) 100 109,3 118,7 131,7 135,2 137,6 146,8
krw Korean Won (South Korea) 100 110,7 112,6 129,1 136,3 122,1 114,9
rub Russian Ruble 100 100,5 114,2 133,3 137,7 135,2 131,1
usd United States Dollar 100 97,0 102,4 122,5 134,7 134,7 135,9

Lähde: Eurostat

Sivun alkuun

Alaviitteet

1) Tämä vertailu on tehty TUPOSETO-toimikunnalle laaditussa muistiossa "Työvoimakustannusten tasoa ja muutosta koskevan kansainvälisen tilastotiedon vertailukelpoisuus" (12.11.2004)

2) Tanska ei kuulu euroalueeseen, mutta Tanskan kruunun kurssi on 2000-2006 ollut käytännössä sidottuna euron kurssiin.

3) Teknisesti puhutaan usein vakioimisasteesta ja laadun vakioimisesta.

4) Tässä kappaleessa on päädytty lähes samoihin tuloksiin kuin ruotsalaisessa raportissa "Att mäta löneutvecklingen (Medlingsinstitutet, 2004)"