Maaseudulla yritystoimintaa koneurakoinnista energiantuotantoon

Koko dokumentti sivutettuna


Kirjoittaja: Pekka Lith työskentelee tutkijana omistamassaan yrityksessä (Suunnittelu- ja tutkimuspalvelut Pekka Lith). Artikkeli julkaistu Tilastokeskuksen Kuntapuntari-lehdessä 3/2007

Noin kolmannes Suomen yrityksistä sijaitsee maaseudulla. Maaseutuyritysten määrä on lisääntynyt 2000-luvulla nopeammin kuin kaikkien yritysten määrä keskimäärin. Maatalouden ulkopuolisesta yritystoiminnasta on muodostunut myös maatiloille uusi tulonlähde. Maaseutuyritysten kokonaismäärä voi nousta 85 000-86 000:een, jos lasketaan mukaan monialaisten maatilojen pienikin muu yritystoiminta, jota verotetaan maatalouden tuloverolain mukaan.

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) tuoreimpien tilastojen mukaan Suomessa toimi vuonna 2004 lähes 70 000 maaseudun pienyritystä, jotka tuottivat noin 14 miljardin euron liikevaihdon, ja ne työllistivät yrittäjät mukaan lukien noin 113 000 suomalaista. Vuodesta 2000 maaseutuyritysten ja niiden henkilöstön määrä lisääntyivät 7-8 prosenttia. Liikevaihto kasvoi reaalisesti viidenneksen.

MTT:n tilastot perustuvat maaseudun pienyritysrekisteriin, joka on koottu muun muassa Tilastokeskuksen yritys- ja toimipaikkarekisteristä. Määritelmällisesti maaseutuyritys on yksitoimipaikkainen yritys, jonka liikevaihto on yli 8 400 euroa, mutta joka työllistää alle 20 henkeä. Lisäksi yrityksen tulee sijaita postinumeroalueella, jonka väestötiheys on alle 50 henkilöä neliökilometriä kohden.

Maaseudun pienyrityksistä lähes 60 prosenttia palvelualoilla

Käsitteet "maaseutu" ja "maaseutuyritys" voidaan rajata monella muullakin tavalla tarkastelunäkökulman mukaan. Perinteiset hallinnolliset aluejaot, kuten jako maaseutu- ja kaupunkimaisiin kuntiin, eivät ole välttämättä toimivia, sillä esimerkiksi nykyajan kaupungit ovat kuntaliitosten myötä entistä suurempia ja niistä löytyy tiheästi asuttuja taajamia ja harvaan asuttua maaseutua.

Maaseudun pienyrityksistä kolmannes toimii jalostusaloilla (teollisuus ja rakentaminen) ja vajaat 60 prosenttia kaupassa ja palvelualoilla (taulukko 1). Loput toimivat alkutuotannossa.

Taulukko 1. Maaseudun pienyritykset toimialoittain vuonna 2004

  Yrityksiä Osuus
henkilöstöstä, %
Osuus, % Osuus
liikevaihdosta, %
Palvelualat 29 286 39,1 42,1 26,7
Kauppa 11 694 15,7 16,8 30,4
Rakentaminen 12 310 18,5 17,7 16,1
Teollisuus 9 525 17,4 13,7 18,9
Alkutuotanto 6 816 9,2 9,8 7,8
Yhteensä 69 631 100 100 100
MTT:n pienyritysrekisteri

Maaseutuyritysten määrä on lisääntynyt kaikilla toimialoilla vuosina 2000-04. Prosentuaalisesti eniten on kasvanut rakennusalan yritysten määrä. Yhteensä lähes kolmannes Suomen yrityksistä toimii maaseudulla (kuvio 1).

Kuvio 1. Maaseudun pienyritykset toimialoittain kaikista Suomen alle 20 hengen yrityksistä vuonna 2004

Sivun alkuun

Maaseudun yritykset jakautuvat tasaisesti

Päinvastoin kuin koko yritystoiminnassa, joka keskittyy Uudellemaalle, ovat maaseudun yritykset jakaantuneet melko tasaisesti maan eri osiin. Pieniä määrällisiä keskittymiä on havaittavissa Varsinais-Suomen, Pirkanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnissa. Alueelliset erot ovat kuitenkin lisääntymään päin, jos tarkastellaan kehitystä vuosina 2000-04 (taulukko 2).

Taulukko 2. Maaseutuyritykset maakunnittain vuonna 2004 ja niiden määrän muutos 2000-04

  Yrityksiä Määrän muutos
2000-04, %
Henkilöstö Liikevaihto,
milj. euroa
Etelä-Pohjanmaa 5 961 2,6 9 681 1 309
Varsinais-Suomi 5 947 7,8 8 840 1 068
Pirkanmaa 5 603 7,2 8 565 1 036
Pohjois-Pohjanmaa 5 327 7,5 9 580 1 267
Lappi 4 655 15,9 7 688 1 018
Uusimaa 4 542 8,7 7 001 790
Pohjanmaa 4 463 0,2 7 099 1 108
Pohjois-Savo 4 211 9,7 7 118 780
Keski-Suomi 4 109 7,0 6 265 713
Etelä-Savo 3 960 2,7 6 394 700
Pohjois-Karjala 3 822 13,5 6 135 711
Satakunta 3 667 4,4 5 756 828
Kanta-Häme 2 381 12,4 4 052 505
Itä-Uusimaa 2 044 43,2 3 185 369
Päijät-Häme 1 792 4,5 2 925 317
Etelä-Karjala 1 650 2,4 2 894 296
Keski-Pohjanmaa 1 649 -0,3 2 784 389
Kymenlaakso 1 600 17,6 2 639 289
Kainuu 1 446 -0,8 2 786 303
Ahvenanmaa 811 13,6 1 029 137
Yhteensä 69 640 7,8 112 865 13 933
MTT:n pienyritysrekisteri

Yritysten määrän ja niiden henkilöstön ja liikevaihdon kasvu on ollut selvästi reippainta Itä-Uudellamaalla, mihin vaikuttaa pääkaupunkiseudun läheisyys. Kasvualueita ovat myös Kanta-Häme, Kymenlaakso, Pohjois-Karjala ja Lappi sekä työllisyydellä ja liikevaihdolla mitaten myös Pohjois-Pohjanmaa. Ilman tarkempia tutkimuksia alueellisia kasvun syitä on vaikea perustella.

Lapissa vaikuttaa luonnollisesti koti- ja ulkomaisen matkailun lisääntyminen kaikkina vuodeaikoina. Kanta-Hämeen luonnonkaunis maaseutu sijaitsee sitä vastoin Etelä-Suomen suurten asutuskeskusten välisessä kolmiossa. Heikohkon kehityksen alueita ovat pienet Kainuun ja Keski-Pohjanmaan maakunnat, joissa maaseutuyritysten määrä on hieman vähentynyt 2000-luvulla.

Sivun alkuun

Yrittäjyydellä maakunnissa erilainen painoarvo

Maaseudulla harjoitettavan yritystoiminnan merkitys aluetaloudelle vaihtelee huomattavasti. Sen alueellisia työllisyysvaikutuksia voidaan tutkia suhteuttamalla maaseutuyritysten henkilöstön määrä maakunnittain kaikkien yritystoimipaikkojen työllisyyteen, sillä maaseutuyritykset on määritelty MTT:n pienyritysrekisterissä yksitoimipaikkaisiksi yrityksiksi.

Kaikkien yritystoimipaikkojen työllisyydestä maaseutuyrittäjyyden merkitys on suurin Etelä-Pohjanmaalla, Lapissa, Etelä-Savossa, Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa, joissa yli viidennes yritysten henkilöstöstä työllistyy maaseudun yrityksissä (kuvio 2). Uudellamaalla maaseutuyritykset näyttelevät vaatimatonta osaa alueen koko yritystoiminnassa. Saatu tulos ei ole mikään yllätys.

Kuvio 2. Maaseutuyritysten henkilöstön osuus kaikkien yritystoimipaikkojen työllisyydestä maakunnittain vuonna 2004

Sivun alkuun

Perustuotantotilat vähenevät

Maaseudun perinteisessä yritystoiminnassa, maatilataloudessa, oli vuonna 2006 noin 69 100 toimivaa maatilaa. Maatilojen määrä on puolittunut vuodesta 1990. Toisaalta tilojen tuotantomäärät eivät ole merkittävästi pienentyneet 1990-luvun alusta. Taustalla on ripeä tuottavuuden nousu, mikä on seurausta tilakoon kasvusta ja parantuneista tuotantomenetelmistä.

Jos katsotaan maatilojen päätuotantosuuntia, kotieläintilojen (lypsy- ja siipikarjatilat, sikatilat) määrä on pienentynyt eniten. Vain hevostalouteen erikoistuneiden tilojen ja emolehmätilojen määrä on lisääntynyt tai pysynyt vähintään ennallaan. Kuitenkin tilakohtainen eläinmäärä on kasvanut myös nautakarjatiloilla. Tämä selittää sen, miksi lihaa tuotetaan enemmän kuin vuonna 1990.

Sivun alkuun

Passiivisia tiloja lähes 80 000

Tuotantosuunnista tärkein on kuitenkin viljanviljely, jota harjoittaa pääsuuntana 40 prosenttia Suomen maatiloista. Ylipäätään kasvituotantoon erikoistuneiden tilojen määrä ei ole muuttunut paljon kymmenen viime vuoden aikana. Eräs uusi kehityssuunta on luomutilojen määrän kasvu. Niitä on nyt kaksi kertaa niin paljon kuin kymmenen vuotta sitten.

Pelloista yhä merkittävämpi osa on kuitenkin vuokrapeltoa. Tästä seuraa, että meillä on entistä enemmän passiivisia maatiloja, jotka saavat peltojen vuokratuloja. Passiivisia maatiloja on lähes 80 000.

Aktiiviset maatilat vähenevät lähivuosina, kun suuret viljelijäikäluokat tulevat eläkeikään. Tämä koskee etenkin pieniä maatiloja, joissa viljelijöiden ikä on jo nyt keskimääräistä korkeampi.

Sivun alkuun

Tilat monialaistuvat

Samanaikaisesti maatilojen määrän vähenemisen ja tilakoon kasvun myötä tuotanto on monipuolistunut. Maatiloille on tullut muuta yritystoimintaa perinteisen maatalouden rinnalle.

Vuonna 2005 Suomessa oli maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tiken mukaan 24 300 monialaista maatilaa, jotka harjoittavat alkutuotannon rinnalla muuta yritystoimintaa.

Monialaisten maatilojen määrä on kasvanut jatkuvasti, ja niitä on nyt jo kolmannes kaikista aktiivisista maatiloista. Vuodesta 2000 monialaisten tilojen määrä on lisääntynyt 10 prosenttia.

Monialaisia tiloja on luonnollisesti eniten siellä, missä maatiloja on muutoinkin paljon, eli Etelä-Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomessa. Näissä maakunnissa tyypillinen esimerkki monialaisuudesta on koneurakointia harjoittava suuri viljatila.

Sivun alkuun

Monialaisuus yleisintä Uudellamaalla, Lapissa ja Ahvenanmaalla

Suhteutettuna kaikkien maatilojen määrään, monialaisuus on kuitenkin tavallisinta Uudellamaalla, Lapissa ja Ahvenanmaalla (taulukko 3). Lapissa tilastollista monialaisuutta kasvattaa porotalouden laskeminen muuhun yritystoimintaan.

Taulukko 3. Monialaiset maatilat TE-keskusalueittain vuonna 2005

  Tiloja Muutos
2003-05
Monialaisia
kaikista, %
Etelä-Pohjanmaa 2 596 252 33
Varsinais-Suomi 2 514 171 34
Pohjanmaa 2 015 27 31
Pirkanmaa 2 010 146 39
Uusimaa 1 907 -141 43
Pohjois-Pohjanmaa 1 837 333 32
Häme 1 807 22 36
Keski-Suomi 1 494 57 41
Pohjois-Savo 1 489 72 30
Satakunta 1 465 -59 32
Etelä-Savo 1 320 -34 40
Kaakkois-Suomi 1 314 -168 30
Pohjois-Karjala 990 -97 34
Lappi 864 69 45
Kainuu 402 59 36
Ahvenanmaa 270 34 44
Yhteensä 24 294 743 35
Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike

Vähiten monialaisia tiloja on Pohjois-Savossa ja Kaakkois-Suomessa. Myös Uudellamaalla monialaisten maatilojen määrän kasvu on nyttemmin taittunut.

Runsaat 40 prosenttia monialaisista maatiloista harjoittaa koneurakointia pääasiallisena maatalouden ulkopuolisena toimialana. Koneurakoinnin lisäksi maatilat tuottavat monia muita palveluja, kuten kuljetuspalveluja. Kasvavia aloja ovat rakentaminen sekä uusiutuvan energian tuotanto. Myös tilojen suoramyynnin laajenemisen myötä lisääntynyt tukku- ja vähittäiskauppa on kasvussa.

Matkailu- ja majoituspalveluja päätoimialaan tarjoavien maatilojen määrä on alkanut supistua 2000-luvulla, mikä voi olla yhteydessä aktiivisten maatilojen vähenemiseen. Supistukset ovat jyrkimmät lomamökkien vuokrauksessa sekä ravintola- ja pitopalvelussa. Matkailu- ja virkistyspalveluissa maaseudun yritystoiminta onkin lisääntynyt vain ilman maatilakytkentää olevissa pienyrityksissä.

Sivun alkuun

Tilojen muu yritystoiminta pääosin pienimuotoista

Yritystoiminta on kuitenkin usein kytköksissä tilalla harjoitettavaan maatalouteen, ja siihen käytetään tilan kalustoa, rakennuksia ja tuotteita. Muun yritystoiminnan pienimuotoisuus ja sen verottaminen maatalouden sivutulona maatalouden tuloverolain mukaan selittää sen, että vain 30 prosenttia monialaisista tiloista sisältyy MTT:n maaseudun pienyritysrekisteriin.

Muun yritystoiminnan taloudellinen merkityskin on vielä pientä. Vain 6 500 maatilalla muu yritystoiminta muodostaa yli puolet tilan tuloista, ja vain osalla maatiloista maatalouden ulkopuolinen toiminta on yhtiöitetty erilliseksi elinkeinoverolain alaiseksi toiminnaksi. Yleensä rakentamispalveluja tarjoavien isäntien tiloilla muun yritystoiminnan merkitys on keskimääräistä suurempaa.

Vaikka monialaisia maatiloja löytyy kaikenkokoisista ja eri tuotantosuuntiin erikoistuneista tiloista, ovat muuta yritystoimintaa harjoittavat tilat yleensä suurehkoja viljatiloja. Muun yritystoiminnan työllistävyys on maatiloilla 22 300 henkilötyövuotta, josta pääosa muodostuu maatilanharjoittajien omasta työpanoksesta. Ulkopuolista palkattua työvoimaa on vain harvoilla tiloilla.

Sivun alkuun

Maaseutuyrittäjyyden tulevaisuuteen uskotaan

Yrittäjyyden kehittämiseen maaseudulla uskotaan vahvasti. Osa odotuksista tuntuu olevan hyvin realistisia, sillä eräät maaseudun seutukunnat ovat kohtalaisen vilkkaan yritystoiminnan alueita. Maaseudun yrittäjyydestä kertovien selvitysten mukaan syrjäinen sijainti ei ole menestyksen hidaste, vaan menestyksen takana ovat yrittäjien osaaminen, laadukas palvelu ja laajat markkinat.

Maaseutuyrittäjyys ei ole ainoastaan maamme kaukaisten syrjäseutujen toimintaa. Maaseutumaisia ympäristöjä löytyy myös asutuskeskusten läheisyydestä kuten Helsingin lähialueilta, jolloin maaseutuyritykset hyötyvät suuresta paikallisesta potentiaalisesta asiakaspohjasta, hyvästä yhteiskunnan perusrakenteesta ja omaa elinkeinotoimintaa tukevista yksityisistä ja julkisen alan palveluista.

Sivun alkuun

Rakennemuutos vielä kesken

Osa maaseudun yritystoimintaan liittyvistä puheenvuoroista heijastaa pikemminkin maa- ja syrjäseutujen yleistä hätää kuin elinkelpoisia suunnitelmia, kun maaseudun perinteisen elinkeinon, maatilatalouden, toimintaedellytykset kapenevat. Sopeutuminen EU:n yhteisen maatalouspolitiikan vaatimuksiin on merkinnyt sitä, että maaseutumme rakennemuutos ei ole vieläkään ohitse.

Toimivien maatilojen määrä vähenee edelleen. Tutkimusten mukaan peräti kolmannes viljelijöistä on suunnitellut luopuvansa maataloustuotannosta kokonaan tai ainakin osittain vuoteen 2012 mennessä. Erityisen nopeaa muutos on ollut pienillä tiloilla, jotka omistajien yritteliäisyydestä huolimatta eivät pysty laajentamaan toimintaansa perinteisen maatilatalouden piirissä.

Sivun alkuun

Yhteishankkeella muutos hallintaan

Toteutunut kehitys on synnyttänyt Suomeen muun muassa maaseudunmuutoksen hallinta  -hankkeen, jota on rahoitettu 2000-luvulla kauppa- ja teollisuusministeriön yrittäjyyden politiikkaohjelman, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK:n ja Euroopan sosiaalirahaston varoista. Hankkeeseen liittyy valmennusohjelma, jonka avulla maaseudun murrosta halutaan hallita.

Valmennusohjelman tavoitteena on kanavoida maataloudesta luopuvien työikäisten ihmisten yritteliäisyyttä uusille urille tai löytää heille maatalouteen niveltyviä sivuelinkeinoja, kuten maatilamatkailua ja muuta virkistyspalvelua. Toimien kohteena voivat olla muutkin maaseudulla asuvat pienyrittäjät, jotka ovat samanlaisessa muutostilanteessa kuin varsinaiset maatalouden harjoittajat.

Lähteitä:

Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike: Maatilojen muu yritystoiminta 2005, Helsinki 2006.

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT: Maaseudun pienyritysrekisteri 2004.

MTK Etelä-Karjala: Esitys maaseudun muutoksenhallintatoiminnan (muutosvalmennus) soveltamisesta TE-keskusten pysyvään palvelujärjestelmään, Lappeenranta 12.05.2006.

Yritys- ja toimipaikkarekisteri. Tilastokeskus

 

_________

Sivun alkuun

Esimerkki nousevasta yrittäjyydestä:
Monipuolinen hevosala pitää maaseutua elävänä

Hevosalan yritystoiminta on Suomessa yksi nopeimmin kasvavista yrittäjyyden muodoista, kun hevosesta, entisestä työ- ja vetojuhdasta, on tullut vapaa-ajan elämyspalvelujen tuottaja. Hevosalan yrittäjyys on merkittävä osa nousevaa maaseutu- ja naisyrittäjyyttä. Hevosyrittäjyydessä vahvuutena on toiminnan ydintuotannontekijän, hevosen, käyttömuotojen monipuolisuus.

Hevosalan yritysten määrä on lisääntynyt Suomessa nopeasti 25 viime vuoden aikana. Suomessa on nyt 15 000 hevostallia, joista yritystoimintaa harjoittaa yli 3 000. Hevosala työllistää jo noin 15 000 ihmistä. Uusia yrityksiä perustetaan vuosittain 200-250, ja vuosikymmenen loppuun mennessä hevostalouteen odotetaan yli tuhatta uutta hevosalan yritystä ja 1000-2000 uutta työpaikkaa.

Uusia yrittäjiä tulossa

Kasvuodotukset perustuvat siihen, että runsas neljännes hevosen omistajista, jotka eivät vielä ole yrittäjiä, ovat mahdollisesti aloittamassa yritystoiminnan viiden vuoden sisällä. Kasvusuuntaa kuvaa myös olemassa olevien yritysten halukkuus laajentaa toimintaansa. Alan välilliset kasvuvaikutukset ovat vielä suuremmat, jos mukaan lasketaan hevosalasta hyötyvät tukitoimialat (kengityspalvelut, kauppa jne.).

Alan ripeää kasvua osoittaa, että hevosten määrä lisääntyy Suomessa vuosittain yli tuhannella. Hippos ry:n mukaan hevosia oli 66 000 vuonna 2006. Oikea määrä lienee lähellä 70 000 hevosta, jos mukaan lasketaan niin sanotut rekisteröimättömät hevoset kuten varsat. Joka tapauksessa hevosten määrä on yli kaksinkertaistunut 25 vuodessa. Keskimäärin yritystalleilla on omistuksessaan 8-9 hevosta, mutta suurimmilla niitä on yli viisikymmentä.

Hevostaloudessa monia toimialoja

Yritystallien päätoimialoja ovat hevoskasvatus, ratsastustuntien pito, ravivalmennus ja hevosten hoitopalvelut. Hevosalalla voi olla yhtymäkohtia muihin elinkeinoihin. Esimerkiksi hevoskasvatustoiminta sijoittuu pääasiassa maatalouteen, ja samoilla tiloilla harjoitetaan usein hevosten ravivalmennusta, hevosen hoitopalveluita, hevosten myyntiä taikka siitos- tai oriasematoimintaa.

Ratsastusyrityksiä on erityisesti Etelä- ja Länsi-Suomessa, jossa ne ovat sijoittuneet suuriin kaupunkeihin tai niiden kehysalueille lähelle potentiaalista asiakaskuntaa. Ratsastustoiminta on kasvanut voimakkaasti. Harrastajien määrä on kymmenen viime vuoden aikana kaksinkertaistunut lähes 140 000 ratsastajaan. 2000-luvulla kasvu on selvästi painottunut aikuisiin.

Aikuisratsastajia kolmannes lisää 3 vuodessa

Pelkästään kolmen viime vuoden aikana aikuisratsastajien määrä on lisääntynyt kolmanneksen. Nuorison keskuudessa määrä on pysynyt samana, mutta harrastajien osuus ikäluokasta on kasvanut. Toiminnassa on runsaasti kasvun varaa, sillä esimerkiksi Ruotsissa ratsastusta harrastaa noin 500 000 henkeä, mikä on asukaslukuun suhteutettuna kaksinkertainen määrä Suomeen verrattuna.

Hevosalan muihin toimintamuotoihin verrattuna ratsutalliyritykset ja -yrittäjät ovat nuoria ja niiden liikevaihto on melko suuri. Ratsutallien päätoiminnan, ratsastustuntien pidon ohella muuta toimintaa ovat hevoskasvatus, hevosten hoitopalvelut, ratsuhevosten myynti, vaellusratsastus- ja matkailutallitoiminta sekä koulutus-, kokous- ja majoitustilapalvelut.

Ravivalmennus kolmanneksi yleisin toimintamuoto

Hevosten tai hoitohevosten ravivalmennus ovat kolmanneksi yleisin hevosalan yritysten toiminnan muoto. Yritysmuotoista ravivalmennusta on koko maassa. Ravivalmennusta harjoitetaan usein maatilan yhteydessä. Osa ravivalmentajista toimii raviratojen yhteydessä. Vieraita hoitohevosia valmentavat tallit ovat liikevaihdoltaan suurempia kuin pääosin omia hevosia valmentavat tallit.

Hevosalan muut toimialat, kuten hevosten hoitopalvelut, hevosalan matkailupalvelut, vammais- ja terapiaratsastus tai valjakkoajo, ovat päätoimialoina vielä harvinaisia, mutta näitä palveluja tarjotaan hevoskasvatuksen, ratsastustallitoiminnan ja ravihevosvalmennuksen yhteydessä. Uusia toimialoja ovat siittola- ja oriasemayritykset, mutta toiminta vaatii hyvät puitteet ja laidunalueet.

Toiminnassa paljon kehittämistä

Hevosalaan liittyy Suomessa suuria potentiaalisia kasvumahdollisuuksia kotimaisessa hevoskasvatuksessa, ratsastusharrastuksessa ja hevosiin liittyvässä matkailussa. Esimerkiksi hevosten määrä Ruotsissa (271 000), Tanskassa (150 000) tai Hollannissa (400 000), on asukaslukuun suhteutettuna moninkertainen Suomeen verrattuna toimialan työllisyysvaikutuksista puhumattakaan.

Hevostalouteen liittyvissä toiminnoissa on kuitenkin paljon kehittämisen tarvetta. Erityisesti ratsuhevosten kotimainen kasvatus on meillä vasta alussa, ja pääosa ratsuista tuodaan ulkomailta kuten Saksasta, Hollannista, Ruotsista, Tanskasta ja Baltian maista. Tuonnilla on myönteinen vaikutus silloin, kun maahan tuodaan laadukkaita jalostushevosia.

Ratsuhevosten koulutus tärkeä kehittämiskohde

Yksi tärkeä kehittämiskohde liittyy ratsuhevosten koulutukseen, johon kaikki kasvattajat eivät kiinnitä riittävästi huomiota. Myös ratsastustunteja tarjoavat ratsutallit eivät ole varautuneet alan nopeaan kasvuun. Kiinteistöt eivät täytä aina laatuvaatimuksia, kun hevosten karsinapaikat ovat ahtaita, laiduntamismahdollisuudet heikkoja ja ratsastajilta puuttuvat tavaroiden säilytystilat ja pukeutumishuoneet.

Opetukseen tarvitaan myös päteviä ratsastuksen opettajia ja -ohjaajia. Nyt heistä alkaa olla kuitenkin pulaa. Syynä lienee, että oppilaitoksista valmistuneet nuoret eivät pysy opettajina, vaan menevät Keski-Euroopan kilpa- ja harjoituskentille. Alan oppilaitoksista on tullut osittain ilmaisia ja epävirallisia valmentautumiskeskuksia, joten oppilaitosten sisäänoton vaatimuksia on syytä tarkistaa.

Rehuntuotannolle tilausta

Hevosten määrän kasvu edistää tukitoimialojen kehitystä. Esimerkkinä voidaan mainita rehuntuotanto. Yhden hevosen vuodessa tarvitsema rehuala on 1-1,5 peltohehtaaria. 70 000 hevosen tarvitsema rehuala olisi noin 100 000 hehtaaria eli 4-5 prosenttia maamme maatalouden peltopinta-alasta. Rehutuotannolle olisi paljon kasvuvaraa, sillä suuri osa hevosen rehusta on tuontitavaraa.

Mitä suurempi osa rehusta tuotetaan Suomessa, sitä enemmän peltoalaa kuluu rehuntuotantoon ja paineita poistuu maatalouden muusta ylituotannosta. Esimerkiksi Hollannissa hevosten rehujen tuotantoon käytetään jo 12-14 % peltoalasta (Suomessa 3 %). Heinän viljelyä tulisi myös kehittää, sillä laaturehun kysyntä on hevosenpidossa suurempaa kuin tarjonta.

Hevosenlannan energiakäyttöä voisi kehittää, sillä Suomessa hevoslanta ja karsinoiden kuivike katsotaan jätteeksi, jota saa polttaa vain erikoisasemilla. Jos hevosen lanta ja kuivike poltettaisiin bioenergiaksi kuten Ruotsissa tai Tanskassa, riittäisi tuotettu energia esimerkiksi 10 000-15 000 omakotitalon lämmitykseen. Samalla pienenisivät hevostilojen suuret jätehuoltokustannukset ja ympäristöongelmat.

Kunnat voisivat tukea toimintaa

Ratsutallien sijainti asutuskeskusten liepeillä ja kasvava hevosten määrä aiheuttaa haasteita maankäytölle ja hevosella liikkumiselle. Meillä kunnat voisivat tukea alan toimintaa varaamalla hevosharrastukselle riittävästi tilaa (laidunmaat) ja osallistumalla pienille talleille yhteisten ratsastusmaneesien sekä hevosille tarkoitettujen ravi-, laukka- ja maastoratojen rakentamiseen Ruotsin malliin.

Esimerkiksi Helsingissä on huutava pula yksityishevosten hoitopaikoista, mikä on nostanut palveluhinnat pilviin. Ratsastusurheilun kehittäminen vaatisi myös lämmitettyjä maneeseja harjoittelu- ja kilpailutoimintaa varten. Samanaikaisesti kaupungilla on maata suhteellisen hyödyttömässä ja yhteiskunnan tukemassa peltoviljelyssä, josta osan voisi suunnata hevosurheiluun ja muihin virkistyspalveluihin.

Lähteitä:

Kauppa- ja teollisuusministeriö: Yrittäjyyskatsaus 2007, ennakkotietoja.

Pussinen, Korhonen, Pölönen ja Varkia: Kasvava hevosala. Hevosalan näkymiä Suomessa, Laurea-ammattikorkeakoulun julkaisun julkaisuja B 19, Helsinki 2007.

Tiilikainen, Sanna: Hevostalous maatiloilla, MTT:n selvityksiä 67, Helsinki 2004.


Päivitetty 30.8.2007