Perhevapaista eniten epäsuoria kustannuksia yrityksille

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittajat: Mika Maliranta ja Sami Napari ovat Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos ETLAn tutkijoita. Artikkeli julkaistu TilastokeskuksenTieto&trendit-lehdessä 6/2007

Perhevapaista aiheutuvat kustannukset kasaantuvat erityisesti naisvaltaisten alojen työnantajille.­ Yrityksien kannattavuutta nakertavat kustannukset heikentävät naisten työmarkkina-asemaa.

Perhevapaat aiheuttavat yritykselle suoria ja epäsuoria kustannuksia. Suoria ovat perhevapaan ajalta maksetut palkat ja vuosilomakorvaukset, siltä osin kun Kelan yritykselle maksamat korvaukset eivät niitä kata. Epäsuoria kustannuksia syntyy esimerkiksi siitä, kun yritys joutuu etsimään ja kouluttamaan sijaisen tehtävään tai järjestämään tehtävät uudelleen. Jos työhön liittyvät tiedot ja taidot heikentyvät perhevapaan aikana, työntekijän tuottavuus heikkenee ja yritykselle aiheutuu epäsuoria kustannuksia myös tätä kautta.

Perhevapaista yrityksille aiheutuvien kustannusten mittaaminen on vaikeaa. Suorien euromääräisten mittarien puuttuessa joudutaan turvautumaan karkeisiin indikaattoreihin. Kokonaiskustannusten merkitystä yrityksille voidaan tutkia laskemalla, mikä on käytettyjen perhevapaapäivien määrä suhteessa yrityksen henkilöstömäärään. Kun lasketaan niiden päivien määrä, joilta työntekijälle on maksettu palkkaa ja otetaan huomioon yrityksen Kelalta saama hyvitys, saadaan arvio perhevapaiden suorista kustannuksista yrityksille.

Epäsuorien kustannusten mittaaminen ei ole näin suoraviivaista. Niitä voidaan arvioida kannattavuuden kautta.

Naiset vastaavat yhä lasten hoidosta

Äidit kantavat perinteisesti suurimman vastuun lasten hoidosta. Tästä syystä perhevapaat rasittavat eri tavalla mies- ja naisvaltaisten alojen työnantajia. Kustannusten kasaantuminen naisvaltaisten alojen yrityksille vääristää yritysten kilpailuasemia. Perhevapaakustannusten vinoutumat heikentävät myös naisten työmarkkina-asemaa. Esimerkiksi naisten pääsy pysyviin työsuhteisiin voi vaikeutua. Perhevapaakustannusten eri tekijöistä sekä niiden jakautumisesta erityyppisten yritysten ja toimialojen välillä tarvitaan tietoa, jotta löydettäisiin parhaat tavat kustannusten tasaamiseen.

Kuvio 1 esittää perhevapaapäivien kokonaismäärät yrityksen työntekijää kohti tilikauden mukaan laskettuna vuosina 1995 ja 2003. Kaikki kuviot pohjautuvat yhdistettyyn työntekijä-työnantaja-aineistoon, joka koostuu Kelan rekisteritiedoista ja Tilastokeskuksen ns. FLEED-aineiston tiedoista. Aineisto on edustava yksityisen sektorin osalta. Tarkastelu on tehty erikseen miehille ja naisille sekä kolmelle eri ikäryhmälle. Samoin on erotettu toisistaan eri toimialatyypit. Toimiala on määritelty miesvaltaiseksi, jos henkilöstömäärästä enemmän kuin 60 prosenttia on miehiä, ja vastaavasti naisvaltaiseksi, jos naisia on enemmän kuin 60 prosenttia. Muussa tapauksessa toimiala luokitellaan tasapainoiseksi.

Toimialan tyypistä riippumatta naiset käyttävät selvästi enemmän perhevapaita. Kun esimerkiksi vuonna 2003 miesvaltaisilla aloilla työskennelleet naiset käyttivät työntekijää kohti noin 20 perhevapaapäivää, vastaava luku miehillä oli vain hieman yli yksi. Naisten perhevapaapäivien käyttö ei näytä poikkeavan mies- ja naisvaltaisten alojen välillä. (Kuvio 1)

Kuvio 1. Perhevapaiden käyttö työntekijää kohti (päivää/vuosi)

Sivun alkuun

Vähän suoria kustannuksia

Kuviossa 2 tarkastellaan yrityksille korvattujen perhevapaapäivien lukumäärää suhteessa perhevapaapäivien kokonaismäärään. Korvatuista vapaista yritys on maksanut työntekijälle palkkaa. Näistä päivistä aiheutuu yrityksille suoria kustannuksia, koska Kela-korvaus kattaa tyypillisesti 65-70 prosenttia maksetuista palkoista.

Korvattujen perhevapaapäivien osuus vapaiden kokonaismäärästä on melko pieni. Suurin korvaussuhde on miesvaltaisilla aloilla työskentelevillä naisilla, joilla korvaussuhde on noin 20 prosenttia. Naisvaltaisilla aloilla suhde on sen sijaan huomattavan paljon pienempi. Erot kertovat siitä, että eri aloilla on tehty erilaisia sopimuksia perhevapaan käytöstä. Naisvaltaiset toimialat ovat tyypillisesti palvelualoja, ja palvelualan ammattiliiton PAMin sopimusaloilla ei tavallisesti ole palkallista äitiysvapaata. (Kuvio 2)

Kuvio 2. Korvattujen perhevapaapäivien osuus perhevapaapäivien kokonaismäärästä

Laskelmat osoittavat, että perhevapaiden suorat kustannukset eivät ole kovin merkittävä kustannuserä yrityksille. Korvattuja perhevapaapäiviä on vuositasolla ainoastaan puolikas yrityksen työntekijää kohti. Karkeasti arvioiden tämä vastaa noin neljässadasosaa yrityksen kokonaistyöpanoksesta. Lisäksi nämä päivät korvataan suurelta osin yritykselle.

Koska perhevapaista aiheutuvat suorat kustannukset ovat suhteellisen pienet, ne eivät ole kovin merkittävä ongelma yrityksille, naisten työmarkkina-asemalle tai kansantalouden kilpailukyvylle. Kokonaisrasitusta arvioitaessa on kuitenkin myös otettava huomioon, miten perhevapaat vaikuttavat työvoiman vaihtuvuuteen ja liikkuvuuteen.

Sivun alkuun

Toimialatasolla liikkuvuudesta on hyötyäkin

Vaihtuvuus lisää yrityksen rekrytointi- ja koulutuskustannuksia sekä vähentää henkilöstön yrityskohtaista työkokemusta, joka on ainakin johonkin rajaan saakka tärkeää yrityksen tuottavuudelle. Tietyissä tilanteissa vaihtuvuudesta aiheutuvat kustannukset voivat olla huomattavia, ja yritykset koettavat etsiä keinoja, joilla vaihtuvuutta voidaan vähentää. Vaihtuvuus on haitallista yrityksille ja viime kädessä koko kansantalouden tuottavuudelle.

Toisaalta modernissa yhdistettyjä työntekijä-työnantaja -aineistoja hyödyntävässä tuottavuuskirjallisuudessa on esitetty vahvoja todisteita siitä, että työntekijöiden liikkuvuus yritysten välillä on kansantalouden toimialojen tuottavuuskasvun yksi keskeinen mekanismi. Suomea ja muutamia muita maita koskevat tutkimustulokset kertovat, että jopa puolet toimialojen tuottavuuden kasvusta syntyy siten, että työntekijät liikkuvat tehottomista yrityksistä tai toimipaikoista tehokkaisiin. Käytännössä työntekijöiden liikkuvuus yritysten välillä on usein henkilöstön vaihtuvuutta yksittäisten yritysten näkökulmasta.

Sivun alkuun

Yritystasolla vaihtuvuus syö tuottavuutta

Perhevapaista aiheutuvat ns. suorat kustannukset ovat yritysten kannalta sangen vähäiset, ja lisäksi Kela korvaa yrityksille pääosan niistä. Perhevapaat lisäävät työntekijöiden vaihtuvuutta, mutta siitä aiheutuvia kuluja ei yritykselle hyvitetä. Perhevapaan ajaksi työtehtävät on usein järjestettävä uudella tavalla, joka ei ole aina yhtä tehokas kuin aikaisempi. Toimivien väliaikaisjärjestelyjen löytäminen voi olla vaikeaa varsinkin pienissä yrityksissä. Henkilöstöä ja mahdollista sijaista on koulutettava. Eivätkä epäsuorat kulut jää tähän. Perhevapaan aikana työntekijän taidot vanhenevat ja unohtuvat, joten lisäkoulutustarvetta on vielä vapaajakson jälkeenkin. Epäsuorat kulut saattavat olla suuret varsinkin silloin, kun vapaajakso on pitkä.

Sen lisäksi, että pitkät perhevapaat haittaavat erityisesti yrityskohtaisen työkokemuksen kertymistä, niillä voi olla kielteinen vaikutus työmarkkinoiden ja koko talouden dynaamisuuteen. Työntekijöiden liikkuvuus yritysten välillä vähenee, mikä hidastaa kansantalouden tuottavuuskasvua. Pitkistä perhevapaista saattaa siis aiheutua koko kansantaloudelle monenlaisia epäsuoria kustannuksia.

Sivun alkuun

Naisaloilla perhevapaat heikentävät kannattavuutta

Perhevapaista aiheutuvat epäsuorat kustannukset on tärkeä tutkimusaihe, mutta niiden mittaaminen ei ole yhtä suoraviivaista kuin suorien kustannuksien laskeminen. Yksi tapa on tarkastella asiaa yrityksen kannattavuuden kautta. Analyysissä voidaan hyödyntää esimerkiksi Tilastokeskuksen tutkimuslaboratorion laajoja yritysaineistoja ja ekonometrisia menetelmiä. Tutkitaan, mikä on perhevapaan käytön ja yrityksen kannattavuuden välinen yhteys, kun muut yrityksen kannattavuuteen vaikuttavat tekijät otetaan huomioon tilastollisin menetelmin. Perhevapaista aiheutuu yritykselle kustannuksia, jos niiden lisääntyminen heikentää kannattavuutta. Tällä lähestymistavalla voidaan arvioida sekä suorien että epäsuorien kustannusten määrää ja siis vertailla niiden keskinäistä merkitystä.

Ensimmäiset tekemämme ekonometriset analyysit perhevapaiden kustannuksista näyttävät vahvistavan edellä esitettyä näkemystä: suorat kustannukset eivät ole merkittävä rasite yritysten kannattavuudelle, mutta epäsuorat kustannukset heikentävät yritysten kannattavuutta merkittävästi varsinkin naisvaltaisilla aloilla.

Tuloksia on syytä pitää alustavina, ja niitä täytyy tulkita varovaisesti. Lisätutkimusta tarvittaisiin. Tutkimuslaboratorion aineistoilla olisi mahdollista tutkia tarkemmin perhevapaiden yhteyttä työntekijöiden vaihtuvuuteen ja sen yhteyttä yrityksen tuottavuuteen ja kannattavuuteen. Perhevapaakustannukset on hyvä esimerkki tutkimuskysymyksestä, joka on kiinnostava sekä akateemisesti että talouspoliittisesti. Kun tutkimus on akateemisesti kiinnostavaa, se on helppo viedä tiedeyhteisön arvioitavaksi. Jos tutkimus läpäisee arviointiproseduurit, päätöksentekijöillä on hyvät perusteet luottaa tuloksista vedettyihin politiikkajohtopäätöksiin.

Kirjallisuutta

Kellokumpu, J. (2007). Perhevapaiden kehitys 1990-2005: Isillä päärooli uudistuksissa, sivurooli käyttäjinä. Palkansaajien tutkimuslaitos, Raportteja No. 10. Helsinki.

Maliranta, M. (2003). Luovaa tuhoa tutkimaan. Tilastokeskus, Tietoaika 7/2003.

Maliranta, M. ja Napari, S. (2007). Perhevapaiden käytön määrät ja kustannukset yrityksissä. Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos ETLA, Sarja B 229 Series. Helsinki: Taloustieto Oy.

Napari, S. (2007). The Motherhood Wage Penalty in the Finnish Private Sector. Etla, käsikirjoitus.

Pohjola, M. (2006). Taloustieteilijät ja talouspolitiikka. Kansantaloudellinen aikakausikirja, 102(1), 3-4.

Päivitetty 12.9.2007