Kehitysmaat tuottavat työvoimaa maailmantaloudelle
- Väestönkasvun perustana korkea hedelmällisyys
- Syntyvyys avainasemassa
- Eriarvoisuus kuoleman edessä
- Muuttovirta teollistuneisiin maihin
- Poliittisten mullistusten seuraukset
- Työvoiman määrä huipussaan
- Työvoiman demografinen tarjontavaje
- Ikääntyminen globalisaation haasteena
Koko dokumentti sivutettuna
Kirjoittaja: Mauri Nieminen on kehittämispäällikkönä Tilastokeskuksessa. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 4/2007
Kehitysmaiden voimakas väestönkasvu tuottaa yhä enemmän työikäistä väestöä maailmantalouden palvelukseen. Kehitysmaiden halpa työvoima tukee talouden globaalistumista, mutta lisää samalla teollistuneiden maiden ja kehitysmaiden taloudellista eriarvoisuutta.
Vuonna 2005 maapallolla asui noin 6,5 miljardia asukasta. Peräti 5,3 miljardia eli 81 prosenttia väestöstä asui kehitysmaissa. Vuodesta 1950 alkaen kehitysmaiden väestö on kasvanut yli 3,5 miljardilla, kun teollistuneiden maiden väestö lisääntyi samana aikana vain 400 miljoonalla. (Kuvio 1.)
Kuvio 1. Teollistuneiden maiden ja kehitysmaiden väestön määrä ja osuus maailman väestöstä 1950 ja 2005. Teollistuneiden maiden väestöosuus on runsaassa 50 vuodessa supistunut yli 13 prosenttiyksikköä.
Lähde: New Cronos. Eurostat.
Kehitysmaiden nopean väestönkasvun selitys on korkea syntyvyys, minkä johdosta kehitysmaissa on yhä enemmän myös työikäistä väkeä. Kehitysmaiden työvoiman tarjonta on viime vuosina ollut hyvin runsasta, ja työvoimaa on riittänyt muihinkin maihin. Teollistuneet maat ovat mielellään ottaneet vastaan ainakin koulutettuja muuttajia tai perustaneet työpaikkoja kehitysmaihin alentaakseen työvoimakustannuksiaan.
Väestönkasvun perustana korkea hedelmällisyys
Viisikymmenluvulta alkaen teollistuneiden maiden ja kehitysmaiden talouskehityksen välinen ero suureni jatkuvasti. 1970-luvulla monien Afrikan maiden investoinnit esimerkiksi terveyspalveluihin olivat pelkästään teollistuneiden maiden kehitysavun varassa. Lisäksi esimerkiksi Intian sadasta yliopistosta kuusi tuotti työvoimaa pelkästään teollistuneisiin maihin.
Viisikymmenluvulla hedelmällisyys oli Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa korkea. Hedelmällisyys oli runsasta myös Pohjois-Amerikassa, mutta se oli kuitenkin reilusti alhaisempi kuin kolmessa edellä mainitussa korkean hedelmällisyystason maanosassa. Euroopassa hedelmällisyys sen sijaan oli 1950-luvulla huomattavasti alhaisempi kuin muissa maanosissa, mutta kuitenkin väestön uusiutumistason yläpuolella. (Kuvio 2.)
Kuvio 2. Kokonaishedelmällisyysluku1) maanosittain 1950-2005. Pohjois-Amerikan ja Euroopan hedelmällisyys ei ole enää pitkiin aikoihin turvannut väestön lisääntymistä.
1) Kokonaishedelmällisyys tarkoittaa
äidille syntyvien lasten keskimäärää.
Lähde: UN: World Population Prospects 2006.
Hedelmällisyyden korkean tason seurauksena lapsia syntyi niin paljon, että 1970-luvulle tultaessa monien maiden väestöstä lähes puolet oli alle 15-vuotiaita. Halvan työvoiman tarjonta kehitysmaissa kasvoi, koska omissa maissa ei ollut riittävästi työvoiman kysyntää.
Syntyvyys avainasemassa
Muualla kuin Afrikassa hedelmällisyys on vuodesta 1950 nykypäivään tultaessa lähes puolittunut. Kun kokonaishedelmällisyysluku - keskimääräinen äidille syntyvien lasten määrä - oli Aasiassa 1950-luvulla lähes 6, niin Kiinan välillä arvosteluakin saaneen väestöpolitiikan ansiosta Aasian kokonaishedelmällisyys puolittui 2,5:een vuoteen 2005 mennessä. Samalla 50 vuoden jaksolla Afrikan kokonaishedelmällisyys on pudonnut seitsemästä vain viiteen, eli se on vielä nykyäänkin erittäin korkea.
Euroopassa syntyi 1950-luvulla 2,7 lasta naista kohti. Väestön uusiutumistason alle mentiin 1970-luvulla, jolloin kokonaishedelmällisyys putosi kahteen. Sen jälkeen alkoi alamäki, ja hedelmällisyys putosi nykyiseen 1,4:een. Tämä merkitsee sitä, että viimeisten 30 vuoden eli yhden sukupolven aikana hedelmällisyys on ollut alle uusiutumistason (uusiutumistaso on 2,1 lasta äitiä kohti). Niinpä monet Euroopan maat tarvitsevat maahanmuuttajia, ja Eurooppaan on jo vuosikymmeniä tullut enemmän väkeä kuin on lähtenyt. Ilman maahanmuuttajia Euroopan väestö vähenee vääjäämättä tulevina vuosina.
On muistettava, että edellä on kuvattu kehitystä pelkästään maanosittain. Yksittäisten maiden väestötilanne saattaa olla aivan toisenlainen. Aasian hedelmällisyyden lasku on suureksi osaksi Kiinan ansiota. Sen sijaan toisessa miljardin väestön valtiossa, Intiassa, kehitys ei ole ollut yhtä myönteinen kuin Kiinassa. Vuonna 2005 Kiinan kokonaishedelmällisyysluku oli 1,7, mutta Intiassa 3,1 eli lähes kaksinkertainen.
Vaikka Yhdysvalloissa hedelmällisyys on välillä alentunut uusiutumistason alapuolelle, on kokonaishedelmällisyys 1990-luvulta alkaen pysytellyt lähellä uusiutumistasoa. Valikoiva siirtolaisuuspolitiikka on kuitenkin ratkaissut maailman johtavan teollisuusmahdin työvoiman tarpeen. Venäjällä sen sijaan hedelmällisyys on romahtanut Neuvostoliiton romahduksen jälkeen 1,3:een.
Eriarvoisuus kuoleman edessä
Teollistuneiden ja kehitysmaiden välinen ero näkyy erityisen selvästi kuolevuudessa ja sen kehityksessä. Kun vielä 1950-luvun alussa teollistuneiden maiden ihmisillä oli tilastollista elinaikaa 20 vuotta enemmän kuin kehitysmaiden ihmisillä, niin 2000-luvun alkupuolella ero on supistunut keskimäärin kymmeneen vuoteen. Miesten jäljellä olevien elinvuosien ero on hieman alle ja naisten hieman yli kymmenen vuotta.
Aasiassa odotettavissa oleva elinikä on kehittynyt myönteisemmin, mutta Afrikka on selkeästi ongelmallisempi alue. Tällä hetkellä syntyvän afrikkalaisen pojan tilastollinen elinajanodote on 50 vuotta ja tytön 53 vuotta. Afrikka eroaa suuresti kaikkien kehitysmaiden keskimääräisestä kuolevuudesta: 2000-luvun alkupuolella kehitysmaissa syntyvällä poikalapsella laskettiin olevan elinaikaa jäljellä 62,5 vuotta ja tyttölapsella 65,9 vuotta (oheinen taulukko).
Taulukko. Miesten ja naisten elinajanodotteet teollistuneissa maissa ja kehitysmaissa 1950-1955 ja 2000-2005. Teollisuusmaiden ja kehitysmaiden naisten välinen odotettavissa olevien elinvuosien ero on yli 13 vuotta ja miesten lähes 10 vuotta.
Teollistuneet maat | Kehitysmaat | |||
1950-1955 | 2000-2005 | 1950-1955 | 2000-2005 | |
Naiset | 68,6 | 79,3 | 41,6 | 65,9 |
Miehet | 63,5 | 71,9 | 40,0 | 62,5 |
Lähde: UN: World Population Prospects 2006.
Kehitysmaiden ja teollistuneiden maiden kuolevuuden ero on edelleen suuri. Teollisissa maissa poikalasta odottaa jo 71,9 ja tyttölasta 79,3 vuoden ikä. Elinajanodotteen sukupuolten välinen ero on kehitysmaissa kuitenkin selvästi pienempi kuin teollistuneissa maissa.
Väestön ikärakenteeseen elinajan kasvu vaikuttaa suuresti: mitä pitempään eletään, sitä suuremmaksi kasvaa vanhusten määrä. Se puolestaan vaikuttaa suoraan vanhuksien käyttämien palvelujen määrään - terveydenhoitomenot ja muutkin menot kasvavat. Erityisen suuresti pitenevä elinaika vaikuttaa eläkemenoihin: eläkeläisten määrä kasvaa ja eläkkeestä nautitaan yhä pitempään.
Muuttovirta teollistuneisiin maihin
YK:n arvion mukaan 2000-luvun alkupuolella kehitysmaista on muuttanut teollistuneisiin maihin vuosittain 3 miljoonaa ihmistä enemmän kuin teollistuneista maista kehitysmaihin (nettomuutto). Muutos viimeisten 50 vuoden aikana on ollut valtava. Kun 1950-luvulla teollistuneiden maiden nettomuutto oli alle 100 000 vuodessa, niin varsinkin 1980-luvun lopulla muuttovoitto nousi jo pariin miljoonaan vuodessa.
Monien Saksan kaltaisten Euroopan maiden ikärakenne oli jo 1950-luvulla sellainen, että työvoimapula oli odotettavissa. Pienentyneet ikäluokat eivät pystyneet vastaamaan työvoiman kysynnän kasvuun. Kun omasta maasta ei löydetty työn tekijöitä, heitä saatiin ulkomailta. Monissa Etelä-Euroopan maissa ja varsinkin Turkissa tulotaso oli Saksaan verrattuna niin alhainen, että Saksan teollisuus pystyi tarjoamaan heikostikin koulutetuille ja vähäisellä kielitaidolla varustetuille muuttajille toimeentulon.
Siirtomaiden vapauduttua niiden siirtolaisuus suuntautui lähinnä entisiin emämaihin. Ranskaan muutettiin erityisesti Pohjois-Afrikan entisistä siirtomaista kuten Marokosta, Algeriasta, Tunisiasta sekä keskisestä Afrikasta. Britannia sai suurimman osan maahanmuuttajistaan Intiasta ja Pakistanista. Yhdysvaltoihin puolestaan muutettiin Aasiasta ja Latinalaisesta Amerikasta.
Poliittisten mullistusten seuraukset
Yhdeksänkymmenluvun alku oli suurten poliittisten mullistusten aikaa. Berliinin muurin murruttua ja Neuvostoliiton romahdettua Eurooppa koki suuren muutoksen, kun monien maiden kommunistihallinto loppui ja ihmisten vapaata liikkumisoikeutta alettiin kunnioittaa. Muuttoliikettä entisistä sosialistisista maista kiihdyttivät niiden ja länsimaiden väliset suuret tuloerot. Lisäksi entisistä neuvostotasavalloista muutti Venäjälle 1990-luvulla miljoonia ihmisiä, mikä osaltaan vaikutti Venäjän taloudelliseen kehitykseen.
Teollistuneet maat ovat pyrkineet rajoittamaan ammattitaidottoman työvoiman liikkuvuutta, ja viime vuosina maahanmuuttajille on asetettu uusia vaatimuksia. Lisäksi on yhä useammin vaadittu maahanmuuttajien laillisten oikeuksien tunnustamista ja työolojen parantamista - myös kehitysmaissa. Aikaisemmin maahanmuuttajia kohdeltiin toisen luokan kansalaisina, mutta nykyisin vastaanottajamailta vaaditaan yhä enemmän kotouttamistoimia uusien muuttajien sopeuttamiseksi yhteiskuntaan.
Nykyisin teollistuneisiin maihin pyrkii yhä enemmän pakolaisia. Pakolaisleirit ovat täyttyneet avun tarpeessa olevista ihmisistä, joista osa on lähtenyt hakemaan turvapaikkaa ja parempaa elintasoa teollistuneista maista. Maat ovat tehneet sopimuksia ottaa vuodessa tietyn määrän turvapaikanhakijoita, joille taataan ainakin teoriassa mahdollisuus kotoutumiseen ja uuden elämän aloittamiseen.
Muissa maissa asuvien pakolaisten määräksi arvioidaan tällä hetkellä noin 10 miljoonaa. Kun lukuun lisätään maiden sisäisiä konflikteja pakoon lähteneet, arvioidaan pakolaisten kokonaismäärän olevan 24 miljoonaa.
Työvoiman määrä huipussaan
Vuonna 1950 maapallon työikäisen väestön määrä oli 1,5 miljardia, ja vuonna 2005 määrä oli jo 4,2 miljardia. Ainakin tulevaisuudessa työvoiman tarjonta pysyy korkeana. Maapallon nykyisestä väestöstä 64 prosenttia on työiässä, ja lähes kolmannes (28 %) on lapsia. Kehitysmaiden lasten runsaus pitää huolen siitä, että työikäisten määrä tulee yhä kasvamaan.
Tällä hetkellä varsinkin Aasia muodostaa suuren työvoimareservin, sillä siellä asuu huomattavasti enemmän työikäisiä kuin muissa maanosissa yhteensä. Aasiassa työikäisiä on tällä hetkellä 2,6 miljardia, mikä on miljardin enemmän kuin koko muussa maailmassa yhteensä. Afrikassa ja Euroopassa asui kummassakin noin puoli miljardia työikäistä, mutta elintasoerot maanosien välillä ovat suuret. (Kuvio 3.)
Kuvio 3. Työikäisen väestön määrä vuonna 2005 ja kasvuprosentti vuosina 1950-2005.
Lähde: UN: World Population Prospects 2006.
Työikäisen väestön määrä on kasvanut eniten Afrikassa. Siellä myös hedelmällisyys on ollut pitkään korkea ja hedelmällisyys on alentunut hitaasti.
Vuodesta 1950 alkaen työikäisen väestön määrä on nelinkertaistunut Afrikassa, ja lähes samaan on päästy Latinalaisessa Amerikassa. Sen sijaan Aasian kehitys, jälleen Kiinan hedelmällisyyden alenemisesta johtuen, on ollut selvästi hitaampaa kuin Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa, joissa työikäisen väestön määrä on "vain" kolminkertaistunut.
Pohjois-Amerikassa, jonka väestönkasvua on jouduttanut sekä siirtolaisuus että hedelmällisyyden pysyminen uusiutumistason yläpuolella, työikäisten määrä on viimeisen 50 vuoden aikana kaksinkertaistunut. Sen sijaan Euroopassa työikäisen väestön määrän kasvu ei yllä läheskään muiden maanosien lukemiin. Vuonna 2005 Euroopan työikäisen väestön määrä oli 39 prosenttia suurempi kuin vuonna 1950.
Työvoiman demografinen tarjontavaje
Työvoiman tarjonta riippuu siitä, kuinka paljon työikäisiä on ja miten heidän määränsä muuttuu. Hedelmällisyyden taso lisää työikäisten määrää ja vastaavasti eläkkeelle siirtyminen vähentää sitä. Siirtolaisuus puolestaan vähentää työikäisten määrää lähtömaissa ja lisää muuton kohdemaissa. Niin sanottu työvoiman demografinen tarjontavaje on likimääräinen tapa verrata työikäisen väestön määrän muutosta ja tarvetta ottaa työvoimaa ulkomailta. Mittarilla voidaan verrata työikään tulevan 15-24-vuotiaiden ikäluokan kokoa työiästä lähtevän 55-64-vuotiaiden ikäluokan kokoon.
Oheisessa esimerkissä (kuvio 4) on tarkasteltu 25 EU-maan (EU25) työikäisen väestön määrän kehitystä vuosina 1990-2050 Eurostatin vuonna 2004 laatiman väestöennusteen pohjalta. Tulosten mukainen työvoiman demografinen tarjontavaje on vaikuttanut jo pitkään monissa EU-maissa. Muun muassa Suomessa se alkoi vuonna 2003, ja maahanmuuttajia jo pitkään ottaneessa Saksassa jo 1990-luvun alkupuolella.
Kuvio 4. Työvoiman demografinen tarjontavaje EU:n 25 jäsenmaassa (EU 25) vuosina 1990-2050.
Lähde: New Cronos. Eurostat.
Vuoden 2008 jälkeen 25:ssä Euroopan unionin jäsenmaassa on eläkkeelle lähdössä olevassa ikäluokassa enemmän väkeä kuin työikään tulevassa ikäluokassa. Vaje olisi suurimmillaan vuonna 2026, ja silloin työikään tulevan ja sieltä poistuvan ikäluokan ero olisi suurimmillaan lähes 18 miljoonaa henkeä. Tähän vajeeseen pystytään vaikuttamaan ainoastaan lisäämällä maahanmuuttoa. Muuten työvoimaan ei pystytä hankkimaan tarpeeksi väkeä.
Ikääntyminen globalisaation haasteena
Väestön ikärakenteen kehityksellä tulevaisuudessa tulee olemaan suuri merkitys, kun puhutaan globalisaation tuomista hyödyistä ja haitoista. Kun työtä siirretään halvan työvoiman perässä esimerkiksi Aasiaan, niin Euroopan ikärakenne muuttuu nopeasti yhä enemmän maahanmuuttoa suosivaksi. EU-maat ja monet muut teollistuneet maat joutuvat tulevaisuudessa kamppailemaan ikärakenteeltaan vanhenevan väestön palvelujen turvaamisen kanssa.
Teollisuusmaiden väestö ikääntyy, mutta samaa tapahtuu myös kehitysmaissa. Monissa Aasian nopean talouskasvun maissa tuloerot kaupunkien ja maaseudun välillä kasvavat, ja muuttoliike kaupunkeihin kurjistaa maaseudulle jäävän vanhenevan väestön elinoloja.
Kun verrataan taloudellista kehitystä ja väestönkehitystä toisiinsa, havaitaan Aasian suuri työvoimareservi. Aasian monet kehittyvät taloudet ovat pystyneet kilpailemaan globalisaation tuomista uusista työpaikoista tarjoamalla halpaa työvoimaa ja muutenkin alempia työvoimakustannuksia. Vaikeimmassa asemassa näyttää nykyisin olevan Afrikka, koska monissa Afrikan maissa poliittiset ristiriidat ovat ajaneet talouden lamaan. Rehottava korruptio vain pahentaa tilannetta, eikä tämän hetken Afrikan väestönkasvu lupaile maanosalle kovin ruusuista tulevaisuutta.
Lähteet:
Eurostat. New Cronos -tietokanta.
UNHCRNews Stories. Geneve 19 June 2007.
World Population Prospects: The 2006 Revision
Population Database.
Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.
Päivitetty 18.12.2007