Teollistumisen ja talouskasvun vaikutus köyhyyteen
- Voiko Kiina-ilmiötä viedä?

  1. Teollisuus nosti Aasian maat kasvuun
  2. Teollistumispolitiikalla tuettiin kasvua
  3. Talouskasvun esteet ja mahdollisuudet Afrikassa
  4. Kiinan veto luo mahdollisuuksia

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Kiinan veto luo mahdollisuuksia

Afrikan viime aikaisen talouskasvun tärkeimpiä yksittäisiä taustatekijöitä on Kiinan tulo Afrikkaan. Afrikan vienti Kiinaan on kasvanut 2000-luvulla yli kuusinkertaiseksi. Kiinan talous tarvitsee raaka-ainevaroja, joita Afrikassa on tarjolla. Viennistä yli 60 prosenttia on öljyä ja maakaasua ja vajaa 15 prosenttia mineraaleja ja metalleja. Kiinan kysynnän kasvu nostaa energian ja raaka-aineiden hintoja, mikä lisää Afrikan maiden vientituloja.

Kiinalaisten yritysten investoinnit Afrikkaan ovat keskeisiä maiden teollistumiselle. Kiinan valtio tukee strategisia investointeja raaka-ainelähteisiin ja infrastruktuuriin. Lisäksi yritykset sijoittavat tuotantoaan Afrikkaan. Afrikassa toimii jo lähes 1 000 kiinalaista yritystä. Investoinnit synnyttävät myös teollista osaamista.

Afrikan maiden lähtökohdat eroavat voimakkaan talouskasvun saavuttaneiden Aasian maiden edellytyksistä. Osaaminen on heikompaa, konfliktit vaivaavat, hallinto on monin paikoin huonoa. Myös kansainvälinen toimintaympäristö on muuttunut 1970- tai jopa 1990-luvun maailmasta. Esimerkiksi maiden käytettävissä olevat kauppapoliittiset keinot eivät ole enää samat. Useat Afrikan maat ovat tosin luonnonvaroiltaan monia menestyneitä Aasian maita rikkaampia. Tämä on epäilemättä maille etu, vaikka se onkin usein vaikuttanut enemmänkin kiroukselta.

Erilaisten lähtökohtien ja toimintaympäristön muutosten takia Aasian kehitysmalli ei ole Afrikkaan suoraan sovellettavissa. Kiinan, Intian ja muiden Aasian kehitysmaiden esimerkillä on kuitenkin vaikutusta Afrikassa. Aasian maat ovat osoittaneet, että kehitysmaat voivat omilla toimillaan saada aikaan talouskehitystä ja voittaa köyhyyden. Kiinan viime aikaiset investoinnit ovat myös näyttäneet sen, että talouskasvun ei tarvitse olla Eurooppa- tai Pohjois-Amerikka-vetoista, vaan myös kehitysmaiden välisellä kaupalla ja elinkeinotoiminnalla voidaan saada kasvua aikaan.

 

 

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 14.2.2008