Talousluottamus on jakautunut kahtia 2000-luvulla
- Oma ja Suomen talous eriytyneet
- Mikro voi kestää vaikka makro yskii
- Kuluttajabarometri ennakoi talouden käänteitä
- Näkemykset säästämisestä ja lainanotosta vaihdelleet paljon
- Inflaatiotuntuma heikkeni euron myötä
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Inflaatiotuntuma heikkeni euron myötä
Kuluttajien arviot ja odotukset kuluttajahintojen noususta eli inflaatiosta olivat 1990-luvulla ja vielä tämän vuosikymmenen alussa varsin osuvia. Poikkeuksiakin oli, kuten vuosi 1995, jolloin EU-jäsenyydestä seurannut elintarvikkeiden halpeneminen sai kuluttajat arvioimaan yleisen inflaation liian alhaiseksi, jopa negatiiviseksi. Myöhemmin vuoden 2000 inflaatiopiikki, jonka aiheutti energian ja asumisen hintojen äkillinen nousu, jäi kuluttajilta ainakin täydessä mitassa huomaamatta.
Tammikuussa 2002 Emu-maissa siirryttiin yhteisen eurovaluutan käyttöön maan oman valuutan sijasta. Jo etukäteen monet näkivät euron tulolla olevan enimmäkseen kielteisiä vaikutuksia. Siten ei ollut yllättävää, että kuluttajien inflaatiolukemat hakeutuivat kertaheitolla uusille tasoille. Arvio haastatteluhetken inflaatiosta hyppäsi kahdesta noin 3,5 prosenttiin ja vastaavasti - sinänsä johdonmukaisesti - inflaatio-odotus laski vajaasta kolmesta 1,5 prosenttiin.
Tilastokeskuksen kuluttajahintaindeksillä mitattava "todellinen" inflaatio oli samaan aikaan kuitenkin vain 1-2 prosenttia ja vuosina 2003-2005 enimmäkseen vain 0-1 prosenttia. Inflaatio-arviotkin ajan mittaan hieman laskivat, mutta silti ne ylittivät mitatun inflaation pitkään jopa kahdella prosenttiyksiköllä.
Kuluttajat joutuvat käytännössä seuraamaan tarkkaan eri hyödykkeiden hintakehitystä tehdessään päivittäisiä kulutusvalintojaan. Euron käyttöönotto kuitenkin "vääristi" kansalaisten havaintoja inflaatiosta. Näin ei käynyt vain Suomessa, vaan Emu-maissa yleisesti. Vääristyneille arvioille voidaan löytää useita selityksiä:
- Ihmisillä on keskivertoisesta poikkeavia omia hyödykekoreja, ja itselle tutun tai merkittävän tuotteen hinnannousu painaa arvioinnissa liikaa.
- Hintojen nousut noteerataan, kun taas laskuja (tietotekniikka, viihde-elektroniikka, matkapuhelimet, autot jne.) ei.
- Uutiset hinnannousuista vinouttavat havainnointia.
- Eurohintoja verrataan edelleen euroa edeltäneen ajan eli vuoden 2001 hintoihin.
- Hintojen pyöristykset ja pyöristetyn eli hieman liian korkean muuntokurssin käyttö.
- Psykologia: jos kuluttaja uskoo hintojen nousevan, hän myös havainnoi näin käyneen.
Myöhemmin vuosikymmenen puolivälissä näytti pitkään, että kuluttajat ovat omaksuneet Euroopan Keskuspankin kahden prosentin "inflaatiotavoitteen", mutta nyt sekä arviot että odotukset ovat kivunneet lähes neljään prosenttiin. Näin on tehnyt myös mitattu inflaatio. Merkillepantavaa onkin inflaatio-odotusten nouseva trendi viime vuosina, mikä on antanut viitteitä siitä, että inflaatiopaineita on taloudessa olemassa.
Kuluttajien inflaationäkemysten seuraaminen on siis hyvin suositeltavaa. Jos arvioiden ja odotusten avulla voidaan ennustaa inflaatiota jollakin tarkkuudella, voidaan raha- tai korkopolitiikan avulla reagoida jo inflaatio-paineiden vaihteluun ja niiden - esimerkiksi palkkavaatimusten kautta - itseään toteuttava vaikutus saadaan ajoissa hallintaan.
Kuluttajien inflaationäkemykset ja mitattu inflaatio 10/1995-2/2008
Lähde: Tilastokeskus, Kuluttajabarometri ja kuluttajahintaindeksi (khi)
Päivitetty 8.4.2008