Ruokajäte rasittaa ympäristöä enemmän kuin pakkaukset

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Juha-Matti Katajajuuri on Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) vanhempi tutkija. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Tieto&trendit-lehdessä 2/2008

Pakkauksia ja pakkausjätteitä on perinteisesti pidetty suurimpina ympäristön pilaajina. Ruoan kulutuksella ja sen tuotannolla on kuitenkin merkittävämpi vaikutus.

Kokonaisvaltaisen kuvan saamiseksi kulutuksen ja tuotannon ympäristövaikutuksista tulee ympäristövaikutuksia arvioida koko tuotteen elinkaaren ajalta. Elintarvikkeiden osalta elinkaari kattaa tyypillisesti muun muassa maatalouden panostuotannon, kuten lannoitteiden ja kalkin valmistusketjut, maataloustuotannon ja maataloustuotteiden jatkojalostamisen, elintarviketeollisuuden, pakkausten tuotantoketjut, kaikki tuotteen ja pakkauksen elinkaareen liittyvät kuljetukset ja logistiikan. Elintarvikkeiden elinkaareen lasketaan mukaan myös tukku- ja vähittäiskauppa sekä vaihtelevasti myös kuluttajien osuus, kuten ostosmatkat ja ruoan säilyttäminen ja -laitto sekä pakkausjätteen synty ja sen hyödyntäminen.

Suomen ympäristökeskuksen vetämässä tutkimuksessa kehitetty Mittatikku on väline, jonka avulla ihmisille voidaan kertoa kulutuksen ympäristövaikutuksista luotettavalla ja ymmärrettävällä tavalla. Mittatikussa ympäristöongelmia on painotettu niiden tärkeyden mukaan niin, että painokertoimet perustuvat laajan ympäristöasiantuntijajoukon näkemykseen ympäristövaikutusten merkityksestä ja painoarvoista Suomessa.

Kulutuksen ympäristövaikutuksista elintarvikkeiden osuus on peräti noin kolmannes, kun tarkastellaan mittatikulla painottaen ruoan kulutuksen ja tuotannon ilmastonmuutosta, rehevöitymistä, happamoitumista, alailmakehän otsonin muodostumista ja energiankulutusta.

Ilmastonmuutoskeskustelussa asuminen ja liikkuminen ovat ne kuluttajavalinnat ja yhteiskunnalliset kehittämisalueet, joista julkisuudessa eniten puhutaan, vaikka keskimääräinen ruoan kulutuksen hiilijalanjälki on edellisten kanssa samaa suuruusluokkaa. Kukin näistä kulutussektoreista (syöminen, asuminen ja liikkuminen) vastaa noin neljännestä suomalaisten henkilökohtaisesta kasvihuonekaasuvaikutuksesta.

Elinkaariajattelu ja -arviointi syntyi pakkausalan haasteista

Pakkauksista ja niiden ympäristövaikutuksista alettiin keskustella 1980-luvulla. Öljykriisin jälkeen siihen asti vallalla olleen energianäkökulman merkitys elinkaarinäkökulmasta pieneni tuntuvasti. Vuonna 1985 asetettu EU:n juomapakkausdirektiivi velvoitti yritykset seuraamaan tuotteittensa raaka-aineiden käyttöä ja jätteiden tuotantoa. Tämä nostatti elinkaaritutkimuksen kehitysaallon myös Suomessa. 1980-luvun lopussa jäteongelmasta ja kierrätyksestä oli tullut maailmanlaajuisen ympäristökeskustelun aiheita, mikä antoi elinkaariajattelulle ja elinkaariarvioinnille mahdollisuuden kehittyä ympäristöongelmien ratkaisussa käytettäväksi työkaluksi. Pakkausjätedirektiivin ohella alettiin pohtia pakkauksien haittaverotusta.

Erityisen suosittuja 1970- ja 1980-luvulla olivat kertakäyttöpakkausten ja kierrätettävien pakkausten ympäristökuormitusten vertailut. Ensimmäinen elinkaaritutkimuskin laadittiin juomapakkauksille. Se sai alkunsa vuonna 1969, kun Coca-Colan pakkaustoimintojen johtaja Harry Teasley Jr määritteli pakkauksen koko elinkaaren (raaka-aineiden hankinnasta pakkauksen loppuhävitykseen saakka) energia-, materiaali- ja ympäristöseuraamuksia.

Juomapakkausvertailujen ohella muovi- ja paperikassien vertailut ovat olleet kestokohteita elinkaaritutkimuksille. Tutkimukset ovat varmasti vieneet pakkausten kehitystä eteenpäin, mutta sivutuotteena kuluttajille on muodostunut kuva, että pakkaukset ovat yhteiskuntamme ympäristön pilaantumisen keskeisiä tekijöitä. Pakkausjäte on kotitaloudessa näkyvä epämiellyttävä asia, ja myös siksi pakkaukset ovat aina nostattaneet tunteita. Pakkauksiin liittyvät omakohtaiset valinnat, kuten materiaalivalinnat, pakkausmäärän minimointi ja kierrättäminen, tuntuvat monille myös helpoimmalta ja konkreettisimmilta tavalta tehdä hyviä valintoja ympäristön eteen. Lajittelemalla ja kierrättämällä pakkauksia saamme helposti synninpäästön ympäristön suhteen. Tärkeää kierrätys onkin, yhtäältä henkisesti, että voimme osallistua päivittäin osaltamme ympäristötalkoisiin, ja toisaalta ympäristökuorman vähentämiseksi.

Sivun alkuun

Elintarvikkeiden osuus kolmannes kulutuksen ympäristövaikutuksista

Ympäristövaikutukset syntyvät elintarviketyypistä riippuen ketjun eri osissa. Esimerkiksi maataloustuotannon sekä ruoan kypsennyksen ja ostosmatkan osuuksien on usein havaittu olevan suhteellisen suuria ympäristövaikutusten aiheuttajia. Myös kaupan osuus elintarvikeketjun ympäristövaikutuksista on suurehko kylmä- ja pakastetuotteiden osalta. Elintarviketeollisuuden osuus ympäristövaikutuksista vaihtelee melkoisesti tuotteen jalostusasteesta riippuen. Sitä vastoin esimerkiksi pakkauksen valmistuksen ja ketjun sisältämien kuljetusten osuus kaikista ympäristövaikutuksista on havaittu useimmiten olevan suhteellisen vähäinen.

Useimmille tutkituille elintarvikkeille, kuten juustolle, broilerille, kurkulle ja juustokermaperunoille, pakkauksen valmistuksen osuus arvioiduista kokonaisympäristövaikutuksista on puolesta prosentista kahteen prosenttiin. Elintarvikeketjun ympäristövaikutukset ilmenevät erityisesti vesien rehevöitymisessä, ilmastonmuutoksessa ja eläinpohjaisten tuotteiden osalta happamoitumisessa. Lisäksi elintarvikesektorilla on iso merkitys luonnon monimuotoisuuden ja maiseman kannalta - unohtamatta torjunta-aineiden osuutta ekotoksisuuteen.

Useita samanlaisia tuloksia on saavutettu erityyppisiä elintarvikkeita ja niiden pakkauksia käsittelevissä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) Foodchain-elinkaaritutkimuksissa. Poikkeuksena edellisistä tuloksista ovat lähinnä juomatuotteet. Vesi on niiden keskeinen raaka-aine, jolloin pakkauksen valmistuksen suhteellinen osuus tuotantoketjussa on suurempi. Esimerkiksi tarkasteltaessa keskiolutta ja sen pakkauksia (pakkauksen valmistaminen, juomien pakkaaminen, pullojen pesu, juomien kuljetus kauppaan ja tyhjien pakkausten palautus ja uudelleenkäyttö sekä kierrätys), juomapakkauskokonaisuuden osuus oluen tuotantoketjun mittatikulla arvioiduista kokonaisympäristövaikutuksista on noin 20 prosenttia. Keskiolut on siis ääripään esimerkki niistä tuotteista, joissa myös pakkauksen osuus tuotejärjestelmän ympäristövaikutuksista on keskeinen.

Sivun alkuun

Ruokajäte, pakkausjäte - mikä kuormittaa?

Kuluttajapakkausjätteen ja varsinkin elintarvikepakkausten merkitys on suuri kaatopaikkajätteen muodostumisessa. Elintarviketeollisuuden osuus kaatopaikkajätemäärän synnystä on suhteellisesti ottaen pienempää, sillä tuotannon erilaiset sivuvirrat on pääsääntöisesti onnistuttu kierrättämään toisiin käyttötarkoituksiin. Kotitalouksissa syntyvän ruokajätteen määrä on tänä päivänä jopa jonkin verran suurempi kuin vastaavista ruokapakkauksista syntyvän jätteen määrä. Ruokaa hankitaan Suomessa noin 600-700 kiloa/vuosi/henkilö kun vastaavien jätteeksi päätyvien ruokapakkausten määrän on arvioitu olevan noin 30-50 kiloa/vuosi/henkilö.

Ruokahävikin osuus kaupassa tuotteiden vanhenemisen tai varkauden vuoksi on muutaman prosentin suuruusluokkaa, mutta kotitaloudessa syötäväksi kelpaavaa ruokaa haaskataan jopa noin kymmenen prosenttia. Tarkkaa määrää on mahdoton arvioida, koska tältä osin Suomesta puuttuu tutkimusta. Ruokahävikin osalta elintarvikeketjun luonnonvarojen käyttö ja syntyneet ympäristökuormitukset ovat olleet turhia. Esimerkiksi ruokahävikin vuoksi turhan elintarviketuotannon ilmastonmuutos- ja rehevöitymisvaikutukset ovat selvästi suuremmat kuin mitä kaikkien elintarvikkeiden pakkausten valmistuksessa syntyy. Erityisen suuri ekologinen taakka seuraa eläinperäistä ruokajätettä.

On selvää, että jätehierarkiassa pääpainon tulee olla jätteen määrän vähentämisessä. Toimivilla pakkauksilla pyritään välttämään kriittisempää turhaa jätettä eli turhan ruoan tuotantoa ja sen suuria ympäristövaikutuksia. Mikäli poisheitettyä ruokaa ei lajitella ja kompostoida oikein, kaatopaikalla syntyy ruokajätteestä ja kuitupakkauksista myös metaania, joka on yli 20 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi.

Liian vähäisestä tai vääräntyyppisestä materiaalista valmistetun pakkauksen käyttö voi aiheuttaa jopa moninkertaisen ympäristöhaitan, jos pakkauksessa oleva tuote pääsee vahingoittumaan. Tätä kautta tuotteen lisääntynyt tuottaminen saastuttaa turhaan luontoa. Useimmassa tapauksessa jo pienehkökin tuotehävikin lisäys aiheuttaa enemmän haitallisia ympäristövaikutuksia lisääntyneen tuotteen tuottamisen vuoksi kuin mitä pakkausten valmistuksesta vastaavasti aiheutuu. Pakkauksille tulisi löytää se optimitaso, jossa ne suojaavat tuotetta tarkoituksenmukaisesti niin, ettei pakkaamiseen käytetä ylenmäärin materiaalia.

Vielä parikymmentä vuotta sitten liha tuli ruhoina kauppaan, jossa se paloiteltiin ja laitettiin myyntiin. Tänä päivänä valtaosa lihasta myydään elintarviketeollisuudessa pakattuna, jossa se on käsitelty mikrobiologisesti selvästi paremmissa olosuhteissa kuin kaupan takahuoneessa. Esimerkiksi nykyiset kaasupakkaukset antavat lihalle erinomaisen säilyvyyden. Eläimestä syntyvä kokonaisjätemäärä on vähentynyt tuntuvasti nykyaikaisen tuotanto- ja jakelurakenteen sekä pakkauskehityksen vuoksi, ja sitä kautta jätteiden ympäristövaikutukset ovat vähentyneet.

Elintarvikkeilla on suuri osuus kulutuksen kokonaisympäristövaikutusten syntyyn, joten ruokahävikin minimointi on ensiarvoisen tärkeää. Ja sehän on pakkauksen varsinainen tehtävä, eli saada tuote säilymään ja kuljetettua kuluttajien ulottuville. Näin pakkauksilla on merkittävä rooli elintarvikkeiden tuotannon ja kulutuksen ympäristövaikutusten vähentämisessä. Pakkausten avulla saadaan tuote kuljetettua kuluttajille ja säilymään mahdollisimman pitkään, niin kaupassa kuin kotona. Hyvin toimiva pakkaus säästää ympäristöä minimoimalla tuotehävikkiä logistisessa ketjussa, kaupassa ja myös kotitalouksissa.

Ekologisen kestävyyden ja eettisyyden nimissä meidän tulisi minimoida ruokahävikin määrä suunnittelemalla ostokset ja ruoanlaitto huolellisesti. Lisäksi tulisi lisätä kasviperäisten tuotteiden osuutta ruokavaliossamme. Vaikka päivittäisen kauppakassivalinnan merkitys kokonaisympäristövaikutusten kannalta on vähäinen, moneen kertaan käytettävä kauppakassi on ekologisin vaihtoehto, riippumatta mistä materiaalista se on valmistettu.

Lähteet:
 Katajajuuri, J.-M, Grönroos, J., Usva, K., Virtanen, Y., Sipilä, I., Venäläinen, E., Kurppa, S., Tanskanen, R., Mattila, T. & Virtanen, H. Broilerin fileesuikaleiden tuotannon ympäristövaikutukset ja kehittämismahdollisuudet. Maa- ja elintarviketalous 90, 2006.
Katajajuuri, J.-M. & Ollila, M.. Pakkaamisen merkitys. Teoksessa Toimiva pakkaus, Järvi-Kääriäinen, T. & Ollila, M. (toim.), 2007.
Katajajuuri, J.-M., Virtanen, Y., Voutilainen, P., Tuhkanen, H.-R., Kurppa, S. Elintarvikkeiden ympäristövaikutukset: Foodchain. MMM:n julkaisuja (2003): 6, 64 p.

Päivitetty 8.4.2008