Ruokajäte rasittaa ympäristöä enemmän kuin pakkaukset

  1. Elinkaariajattelu ja -arviointi syntyi pakkausalan haasteista
  2. Elintarvikkeiden osuus kolmannes kulutuksen ympäristövaikutuksista
  3. Ruokajäte, pakkausjäte - mikä kuormittaa?

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Ruokajäte, pakkausjäte - mikä kuormittaa?

Kuluttajapakkausjätteen ja varsinkin elintarvikepakkausten merkitys on suuri kaatopaikkajätteen muodostumisessa. Elintarviketeollisuuden osuus kaatopaikkajätemäärän synnystä on suhteellisesti ottaen pienempää, sillä tuotannon erilaiset sivuvirrat on pääsääntöisesti onnistuttu kierrättämään toisiin käyttötarkoituksiin. Kotitalouksissa syntyvän ruokajätteen määrä on tänä päivänä jopa jonkin verran suurempi kuin vastaavista ruokapakkauksista syntyvän jätteen määrä. Ruokaa hankitaan Suomessa noin 600-700 kiloa/vuosi/henkilö kun vastaavien jätteeksi päätyvien ruokapakkausten määrän on arvioitu olevan noin 30-50 kiloa/vuosi/henkilö.

Ruokahävikin osuus kaupassa tuotteiden vanhenemisen tai varkauden vuoksi on muutaman prosentin suuruusluokkaa, mutta kotitaloudessa syötäväksi kelpaavaa ruokaa haaskataan jopa noin kymmenen prosenttia. Tarkkaa määrää on mahdoton arvioida, koska tältä osin Suomesta puuttuu tutkimusta. Ruokahävikin osalta elintarvikeketjun luonnonvarojen käyttö ja syntyneet ympäristökuormitukset ovat olleet turhia. Esimerkiksi ruokahävikin vuoksi turhan elintarviketuotannon ilmastonmuutos- ja rehevöitymisvaikutukset ovat selvästi suuremmat kuin mitä kaikkien elintarvikkeiden pakkausten valmistuksessa syntyy. Erityisen suuri ekologinen taakka seuraa eläinperäistä ruokajätettä.

On selvää, että jätehierarkiassa pääpainon tulee olla jätteen määrän vähentämisessä. Toimivilla pakkauksilla pyritään välttämään kriittisempää turhaa jätettä eli turhan ruoan tuotantoa ja sen suuria ympäristövaikutuksia. Mikäli poisheitettyä ruokaa ei lajitella ja kompostoida oikein, kaatopaikalla syntyy ruokajätteestä ja kuitupakkauksista myös metaania, joka on yli 20 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi.

Liian vähäisestä tai vääräntyyppisestä materiaalista valmistetun pakkauksen käyttö voi aiheuttaa jopa moninkertaisen ympäristöhaitan, jos pakkauksessa oleva tuote pääsee vahingoittumaan. Tätä kautta tuotteen lisääntynyt tuottaminen saastuttaa turhaan luontoa. Useimmassa tapauksessa jo pienehkökin tuotehävikin lisäys aiheuttaa enemmän haitallisia ympäristövaikutuksia lisääntyneen tuotteen tuottamisen vuoksi kuin mitä pakkausten valmistuksesta vastaavasti aiheutuu. Pakkauksille tulisi löytää se optimitaso, jossa ne suojaavat tuotetta tarkoituksenmukaisesti niin, ettei pakkaamiseen käytetä ylenmäärin materiaalia.

Vielä parikymmentä vuotta sitten liha tuli ruhoina kauppaan, jossa se paloiteltiin ja laitettiin myyntiin. Tänä päivänä valtaosa lihasta myydään elintarviketeollisuudessa pakattuna, jossa se on käsitelty mikrobiologisesti selvästi paremmissa olosuhteissa kuin kaupan takahuoneessa. Esimerkiksi nykyiset kaasupakkaukset antavat lihalle erinomaisen säilyvyyden. Eläimestä syntyvä kokonaisjätemäärä on vähentynyt tuntuvasti nykyaikaisen tuotanto- ja jakelurakenteen sekä pakkauskehityksen vuoksi, ja sitä kautta jätteiden ympäristövaikutukset ovat vähentyneet.

Elintarvikkeilla on suuri osuus kulutuksen kokonaisympäristövaikutusten syntyyn, joten ruokahävikin minimointi on ensiarvoisen tärkeää. Ja sehän on pakkauksen varsinainen tehtävä, eli saada tuote säilymään ja kuljetettua kuluttajien ulottuville. Näin pakkauksilla on merkittävä rooli elintarvikkeiden tuotannon ja kulutuksen ympäristövaikutusten vähentämisessä. Pakkausten avulla saadaan tuote kuljetettua kuluttajille ja säilymään mahdollisimman pitkään, niin kaupassa kuin kotona. Hyvin toimiva pakkaus säästää ympäristöä minimoimalla tuotehävikkiä logistisessa ketjussa, kaupassa ja myös kotitalouksissa.

Ekologisen kestävyyden ja eettisyyden nimissä meidän tulisi minimoida ruokahävikin määrä suunnittelemalla ostokset ja ruoanlaitto huolellisesti. Lisäksi tulisi lisätä kasviperäisten tuotteiden osuutta ruokavaliossamme. Vaikka päivittäisen kauppakassivalinnan merkitys kokonaisympäristövaikutusten kannalta on vähäinen, moneen kertaan käytettävä kauppakassi on ekologisin vaihtoehto, riippumatta mistä materiaalista se on valmistettu.

Lähteet:
 Katajajuuri, J.-M, Grönroos, J., Usva, K., Virtanen, Y., Sipilä, I., Venäläinen, E., Kurppa, S., Tanskanen, R., Mattila, T. & Virtanen, H. Broilerin fileesuikaleiden tuotannon ympäristövaikutukset ja kehittämismahdollisuudet. Maa- ja elintarviketalous 90, 2006.
Katajajuuri, J.-M. & Ollila, M.. Pakkaamisen merkitys. Teoksessa Toimiva pakkaus, Järvi-Kääriäinen, T. & Ollila, M. (toim.), 2007.
Katajajuuri, J.-M., Virtanen, Y., Voutilainen, P., Tuhkanen, H.-R., Kurppa, S. Elintarvikkeiden ympäristövaikutukset: Foodchain. MMM:n julkaisuja (2003): 6, 64 p.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 8.4.2008