Runsauden yhteiskunta sijoittaa vapaa-aikaan
- Kulttuuriset ja sosiaaliset tarpeet nousseet perustarpeiden rinnalle
- Viihde-elektroniikkaa yhä kalliimmalla hinnalla
- Matkailuun yhtä paljon kuin edellisellä nousukaudella
- Kaikki eivät pääse osallisiksi
- Onnellisuus ei kasva kulutuksen tahtiin
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Kaikki eivät pääse osallisiksi
Kolikolla on toinen puolensa myös runsauden yhteiskunnassa. Vaikka materiaalinen hyvinvointi on lisääntynyt, kotitalouksien käytettävissä olevat tulot ovat kasvaneet ja kulutusmahdollisuudet parantuneet, niin lisääntynyt yltäkylläisyys jakautuu epätasaisesti.
Useat tutkimukset ovat viitanneet eriarvoistumisen kasvuun eri väestöryhmien kesken. Myös kulutustutkimuksen tulokset osoittavat kulutusmenojen kasvaneen epätasaisesti eri väestöryhmien kesken vuosina 2001-2006. Erityisen selvästi tämä näkyy, kun vertaillaan kulttuuri- ja vapaa-ajan menojen eroja sosioekonomisten ryhmien välillä: suhteelliset erot eniten ja vähiten vapaa-aikaan kuluttavien ryhmien välillä kasvoivat vuodesta 2001 (Kuvio 5). Sosioekonomisten ryhmien väliset erot vapaa-ajan kulutuksessa olivat suuremmat kuin kaikissa kulutusmenoissa keskimäärin.
Kuvio 5. Kulttuuri- ja vapaa-aikamenot sosioekonomisen aseman mukaan vuosina 2001 ja 2006 (vuoden 2006 hinnoin, EUR/kulutusyksikkö)
Lähde: Tilastokeskus, Kulutustutkimus
Yrittäjäkotitalouksien kulttuuri- ja vapaa-ajan menot kasvoivat eniten (56 %), ne käyttivät rahaa kulttuuripalveluihin ja vapaa-ajan menoihin lähes yhtä paljon kuin ylemmät toimihenkilötaloudet vuonna 2006. Vaikka ylempien toimihenkilötalouksien suhteellinen vapaa-ajan kulutusasema heikkeni hieman vuodesta 2001, ne käyttivät edelleen yli puolitoistakertaa enemmän rahaa kulttuuripalveluihin ja vapaa-aikaan kulutusyksikköä kohden kuin keskiarvotaloudet.
Maatalousyrittäjien kotitaloudet menestyivät kulutuskilpailussa hyvin, vapaa-ajan menot kasvoivat vuodesta 2001 lähes 40 prosenttia. Tämä johtunee maatalouden rakennemuutoksesta, jossa heikon toimeentuloedellytysten maatiloja on lopetettu, kun jatkajaa ei ole löytynyt. Maatalousyrittäjätalouksien suhteellisen kulutusaseman paranemisen myötä ne muodostavat vapaa-ajan kulutusmenojen keskikastin yhdessä työntekijätalouksien ja alempien toimihenkilötalouksien kanssa. Työntekijätaloudet onnistuivat hieman kohentamaan asemiaan vapaa-ajan kulutuksen suhteen, mutta alemmilla toimihenkilötalouksilla näiden kulutusmenojen kasvu jäi alle keskimääräisen.
Eläkeläisten ja opiskelijoiden suhteelliset asemat kulttuuri- ja vapaa-ajan kulutuksessa lähenivät toisiaan, kun eläkeläisten asema parani ja opiskelijoiden heikkeni. Eläkeläistaloudet käyttivät aiempaa enemmän rahaa erityisesti urheilu- ja vapaa ajanpalveluihin, tietojenkäsittelylaitteisiin sekä valmismatkoihin. Opiskelijataloudet kuluttivat keskimääräistä enemmän urheilu- ja vapaa ajan palveluihin, kulttuuripalveluihin sekä tietojenkäsittelylaitteisiin, mutta esimerkiksi kirjamenot vähenivät 58 prosenttia.
Työttömien kotitalouksilla kulutusmenot kasvoivat ainoastaan neljä prosenttia, minkä seurauksena niiden suhteellinen kulutusasema heikkeni entisestään. Käytettävissä olevat varat menivät elämän välttämättömyyksiin, vapaa-ajan menoihin ei jäänyt aiempaa enemmän ylimääräisiä euroja käytettäviksi. Merkille pantavaa oli kuitenkin tietoliikennemenojen 53 prosentin kasvu näissä talouksissa, kun keskimäärin ne kasvoivat noin neljänneksellä (23 %). Vaikuttaa siltä, että työttömien kotitalouksissa ollaan valmiita nipistämään monesta muusta asiasta, mutta ei sosiaalisesta vuorovaikutuksesta nykyaikaisin välinein.
Päivitetty 11.8.2008