Ilman pienhiukkaset merkittävä terveysongelma
- Liikenteen pakokaasut haitallisimpia
- Pienhiukkaset tunkeutuvat koteihin ja toimistoihin
- Hiukkasille ei ole turvallista tasoa
- Pienhiukkaset kaukokulkeutuvat
- Helsingin ilmanlaatu tyydyttävällä tasolla
- Pienhiukkaset eivät toimista huolimatta vähene
- Dieselmoottoreissa piilee vaara
- Pienhiukkasten koko, muoto ja koostumus vaihtelevat
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Pienhiukkasten koko, muoto ja koostumus vaihtelevat
Suurin osa hiukkasista on niin pieniä, ettei niitä pysty paljain silmin näkemään. Hiukkasten koosta käytetäänkin yksikköä mikrometri eli millimetrin tuhannesosa. Hiukkaset jaotellaan neljään eri kokoluokkaan: Suuret hiukkaset ovat kooltaan yli 10 mikrometriä, kun taas alle 10 mikrometrin kokoisia kutsutaan hengitettäviksi hiukkasiksi. Suurimpia hengitettäviä hiukkasia sanotaan karkeiksi (koko 2,5-10 mikrometriä) ja niitä pienempiä pienhiukkasiksi (halkaisija alle 2,5 mikrometriä) tai ultrapieniksi hiukkasiksi (halkaisija alle 0,1 mikrometriä).
Suuret hiukkaset, joita on erityisesti katupölyssä, jäävät ylähengitysteihin ja poistuvat yskimällä, aivastelemalla ja liman mukana melko nopeasti. Ne aiheuttavat lähinnä ärsytysoireita: nuhaa, yskää sekä kurkun ja silmien kutinaa ja kirvelyä. Karkeat hengitettävät hiukkaset pääsevät keuhkoputkiin, ja pienhiukkaset aina keuhkorakkuloihin saakka, mistä niiden poistuminen tapahtuu hitaasti. Ultrapienet hiukkaset saattavat myös tunkeutua keuhkorakkuloista verenkiertoon. Ne voivat vaikuttaa elimistössä pitkiäkin aikoja. Korkea pienhiukkaspitoisuus lisää hengitys- ja sydänoireita sekä heikentää keuhkojen ja sydämen toimintakykyä.
Päivitetty 29.5.2008