Montako jääkaappia teillä on? - Esimerkki kulutuksen käsitteellistämisen ja tilastoinnin muutoksesta
- Jääkaappi elintason indikaattorina
- Jääkaappi kestävän kulutuksen indikaattorina
- Ajallinen vertailukelpoisuus heikkeni
- Moniulotteisen kulutuksen mittaamisen vaikeus
Koko dokumentti sivutettuna
Kirjoittaja: Kirsti Ahlqvist on erikoistutkija Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu TilastokeskuksenHyvinvointikatsauksessa 2/2008.
Jääkaappi on jo usean vuosikymmenen ajan ollut suomalaisten kotien arkinen ja itsestään selvä laite. Jääkaappien tilastointi ei sen sijaan ole yhtä itsestään selvää.
Kuvaan jääkaappia esimerkkinä käyttäen sitä, kuinka tärkeää tilastoaineiston keruuta suunniteltaessa on ottaa huomioon tietojen käyttötarkoitus. Tarkastelen seuraavia tärkeitä tilastokysymyksiä: Miten yhdistetään yhden tilastoaineiston monet käyttötarkoitukset ja miten siitä voidaan muodostaa erilaisia indikaattoreita? Miten voitaisiin ottaa huomioon sekä ajallinen vertailtavuus - yksi tilastoinnin tärkeimmistä periaatteista - että tilastoitavan ilmiön uudet näkökulmat ja muuttuneet käsitteellistämisen tavat?
Jääkaappi elintason indikaattorina
Jääkaapit alkoivat yleistyä Suomessa 1950-luvulla, mutta varsin hitaasti. Vuosina 1955- 1956 tehdyssä kaupunkeja ja kauppaloita koskevassa kulutustutkimuksessa ei kerätty tietoa jääkaapeista eikä muistakaan kodinkoneista (Kulutustutkimus... 1959). Sen sijaan maaseutua koskevassa kulutustutkimuksessa vuosilta 1959-1960 jääkaappi ja muut kodinkoneet ja laitteet (yleiskone, pölynimuri, ompelukone, puhelin, radio ja televisio) sisältyivät kotitalouksilta kerättyihin tietoihin (Maaseudun... 1962). Laitteet kuvasivat väestön asuinoloja samaan tapaan kuin huoneiden määrä, vesijohto ja viemäri.
Jääkaappia pidettiin tuohon aikaan asumistasoa ja varallisuutta kuvaavana elintason mittarina, jonka avulla voitiin tunnistaa väestöryhmien ja alueiden välisiä elintasoeroja. Siksi riitti tieto, onko vastaajan asunnossa jääkaappi. Ei tullut mieleenkään kysyä, kuinka monta jääkaappia taloudessa on.
Jääkaappi oli oleellinen parannus ja helpotus ruuan säilytyksen ja elintarvikehygienian kannalta. Maaseudulla jääkaappi oli 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa ainoastaan kolmella prosentilla kotitalouksista, mutta vuoteen 1966 mennessä jääkaappeja oli jo runsaalla 40 prosentilla. Kymmenen vuotta myöhemmin niitä oli jo lähes kaikissa kodeissa.
Jääkaapin yleistyminen voitiin tulkita osaksi suomalaisen kulutusyhteiskunnan muotoutumista, elintason nousua ja yhteiskunnan modernisoitumista. Kulutus miellettiin lähinnä sosiaaliseksi ja taloudelliseksi ilmiöksi.
Jääkaappi kestävän kulutuksen indikaattorina
Elintason kannalta jääkaappien yleistyminen merkitsi parannusta ja kehitystä. Kun kulutusta alettiin käsitteellistää sosiaalisen ja taloudellisen lisäksi myös ekologisena ilmiönä, jääkaapista tulikin haitallinen. Jääkaappien valmistus ja käyttö kuluttaa materiaaleja ja energiaa sekä aiheuttaa ympäristölle haitallisia päästöjä.
Ympäristösyistä jääkaappia koskeva haastattelukysymys muutettiin Kulutustutkimus 1998:ssa niin, että alettiin kysyä myös jääkaappien määrää. Jääkaapin hyvien ominaisuuksien ohella alettiin korostaa sen ympäristöhaittoja. Tutkimuksen haastatteluohjeissa kerrottiin, että tietoja jääkaappien määrästä käytetään energiankäyttöselvityksissä.
Tilastokeskuksen vuoden 2006 kulutustutkimuksen haastattelulomaketta testattiin SurveyLaboratorion asiantuntijaryhmässä, ja ryhmä kiinnitti huomiota jääkaappeja koskevan kysymyksen muotoiluun: "Kuinka monta jääkaappia, jääviileäkaappia tai kotikylmiötä kotitaloudellanne on?" Asiantuntijaryhmä esitti, että kysymystä olisi syytä täsmentää, jotta vastaajat osaisivat vastatessaan ottaa huomioon kaikki tarkoitetut jääkaapit, ja jotta kaikilta kotitalouksilta saataisiin keskenään vertailukelpoista tietoa. Tarkoitetaanko vain parhaillaan käytössä olevaa jääkaappia vai sen lisäksi myös vinttiin vietyä vanhaa jääkaappia tai kesämökillä olevaa jääkaappia?
Vuoden 2006 kulutustutkimuksessa kysymys esitettiin lopulta seuraavassa muodossa: "Kuinka monta (toimivaa) jääkaappia, jääviileäkaappia tai kotikylmiötä teillä on asunnossanne?" Kysymyksellä rajattiin jääkaapit kotitalouden varsinaiseen asuntoon kuuluviksi. Kysymystä täsmentävissä haastatteluohjeissa kerrottiin, että mukaan ei oteta esimerkiksi vapaa-ajan asunnossa, matkailuvaunussa tai veneessä olevia jääkaappeja. Vastaamisohjeissa määrätiedon tarvetta perusteltiin edelleen energiankäyttöä koskevilla tietotarpeilla.
Ajallinen vertailukelpoisuus heikkeni
Vuosien 2001 ja 2006 kulutustutkimusten haastatteluissa jääkaappia koskevan kysymyksen muotoilu oli erilainen. Jääkaappien lukumääräjakaumien avulla voidaan arvioida, miten kysymyksen muuttaminen vaikutti saatuihin tietoihin (taulukko).
Jääkaappeja omistavien kotitalouksien osuus vuosina 2001 ja 2006, prosenttia.
| Jääkaappien määrä | 2001 | 2006 |
| Vähintään 1 | 97 | 97 |
| 1 | 81 | 84 |
| 2 | 13 | 11 |
| 3 | 2 | 1 |
| 4 tai useampia | 0 | 0 |
97 prosentilla kotitalouksista oli jääkaappi sekä vuonna 2001 että 2006. Elintason ja asumisen varustetason kannalta nämä tiedot ovat keskenään ja aiempien vuosien suhteen vertailukelpoisia.
Jääkaappien määrää koskeva tieto ei kuitenkaan enää ole vertailukelpoinen. Jakaumien perusteella näyttää siltä, että niiden kotitalouksien osuus, joilla on ainoastaan yksi jääkaappi, olisi lisääntynyt. Sen sijaan niiden kotitalouksien osuus, joilla on useampia jääkaappeja, olisi puolestaan vähentynyt.
Yhteensä jääkaappeja oli 2 790 000 vuonna 2001 ja 2 675 000 vuonna 2006. Mikäli kysymyksen muotoilun muuttaminen ei olisi tiedossa, tulosten perusteella voisi tehdä sen johtopäätöksen, että jääkaappien lukumäärä on vähentynyt ja kulutus sen myötä olisi muuttumassa ekologisempaan suuntaan. Jääkaappeja koskevan kysymyksen ja sen perusteella muodostetun muuttujan sisältö kuitenkin muuttui. Vuonna 2001 määrä kertoo kotitalouksien käytössä olevien jääkaappien määrän, mutta vuonna 2006 kotitalouksien varsinaisissa asunnoissa olevien toimivien jääkaappien määrän.
Moniulotteisen kulutuksen mittaamisen vaikeus
Tilastoinnissa kulutusta on perinteisesti tarkasteltu lähinnä kulutuksen lajin (esimerkiksi jääkaappi), kulutuksen määrän (kulutettu määrä tai rahamäärä) ja kuluttajan (kuka kuluttaa) mukaan. Nämä ovat riittäneet kulutuksen sosiaalisen ja taloudellisen merkityksen mittaamiseksi. Niiden lisäksi on viime aikoina korostettu erityisesti kulutuksen ajan ja paikan merkitystä (esim. Perrels 2008): kulutushyödykkeiden käyttö tapahtuu aina jossain paikallisessa ja ajallisessa yhteydessä. Erityisesti ekologisesta näkökulmasta painotetaan kulutuskäytäntöjen tutkimisen tärkeyttä.
Jääkaappikysymykseen tuotiin paikkaulottuvuus vuonna 2006, kun paikaksi rajattiin varsinainen asunto. Samalla kaikki muut kulutuksen paikat ja ajalliset käyttöyhteydet rajattiin tarkastelun ulkopuolelle. Periaatteessa kulutuspaikan rajaaminen tekee mahdolliseksi kulutuskäytäntöjen monipuolisen tarkastelun. Tässä tapauksessa kävi kuitenkin niin, että samalla menetettiin jääkaappien määrän ajallinen vertailukelpoisuus.
Kulutuksen tilastoinnissa perinteinen elintason näkökulma on edelleen ajankohtainen, koska väestöryhmien väliset tulo- ja kulutuserot kasvavat Suomessa sekä kansainvälisissä vertailuissa (jopa jääkaapin käytettävyyden suhteen). Kulutusta kuvaavista perinteisistä mittareista ei siis ole syytä luopua.
Kulutuksen uusien ulottuvuuksien tuominen tilastointiin edellyttää kaikkien mittareiden, muuttujien ja indikaattoreiden uudelleenajattelua koko tilastoprosessissa. Esimerkiksi ajan ja paikan tuominen jokaiseen kulutuskohteeseen ei varmaankaan onnistu, mutta niitä voisi kokeilla joillakin kulutuksen osa-alueilla.
Lähteet
Kulutustutkimus. Kaupungit ja kauppalat 1955-1956 (1959).Sosiaalisia erikoistutkimuksia XXXII:22.
Kulutustutkimus 1966, 1976, 1998, 2001 ja 2006.Tilastokeskus.
Maaseudun kulutustutkimus 1959/1960 (1962).Sosiaalisia erikoistutkimuksia XXXII:24.
Perrels, A. 2008. Private Consumption in Economic and Environmental Policy Contexts. Teoksessa: Kulutuksen pitkä kaari. Niukkuudesta yksilöllisiin valintoihin. Toim. K. Ahlqvist, - A. Raijas - A. Perrerls - J. Simpura - L. Uusitalo. Gaudeamus Helsinki University Press / Palmenia, Helsinki.
Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.
Päivitetty 9.6.2008