Koulutuspääoma kasautuu yliopistokaupunkien ympärille

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Hannu Karhunen on suunnittelija Tilastokeskuksen Henkilötilastot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 3/2008.

Suomen koululaitos on sodan jälkeen tuottanut runsain mitoin koulutuspääomaa talouden tarpeisiin. Nuorten reservit ovat kuitenkin ehtymässä. Jatkossa on huolehdittava myös vanhojen kouluttamisesta.

Koulutus on vuosisatojen saatossa ollut yhteiskunnallisen kehityksen tärkein käynnistäjä ja ylläpitäjä. Ennen useimmille riitti luku- ja kirjoitustaito, mutta enää ne eivät riitä työelämässä selviämiseksi. Nykyään valtaosa nuorista suorittaa perusasteen jälkeisen tutkinnon, ja korkea-asteen tutkintojen määrä lisääntyy nopeasti.

Koulutusta arvostetaan niin paljon, että monille vähän muodollista koulutusta vaativille aloille ei riitä tekijöitä. Omaa koulutusta vastaamattomaan työhön ei myöskään hevillä suostuta, ja kiinnostavaa työtä saatetaan hakea pitkäänkin. Edes suurempi palkka ei aina houkuttele, koska osaamisen hankkimiseen on investoitu aikaa ja rahaa. Oppiarvo on tutkintoyhteiskunnassamme myös arvostettu statussymboli, menestymisen ja yhteiskunnallisen aseman ilmaisin.

Määrästä laatuun

Koulutus lisääntyi nopeasti sodan jälkeisinä vuosikymmeninä, kun suuret ikäluokat kouluttivat itseään kasvavan teollisuuden ja työn erikoistumisen johdosta. Peruskoulujärjestelmän uudistus, ammatillisten linjojen selkeyttäminen sekä yliopistoverkoston alueellinen ja sisällöllinen laajennus olivat lähinnä 1960- ja 1970-luvuilla tehdyn työn hedelmiä.

Nykypolvien koulutustaso on jo niin korkea, että tutkintojen määrän sijaan on tarpeen pohtia koulutuksen laatua (mm. Asplund-Maliranta 2005). Jos talousteorian vähenevän rajahyödyn periaatteeseen (ja maalaisjärkeen) on uskomista, ei kaikista kannata kouluttaa maistereita tai tohtoreita. Väestön määrällisen kouluttamisen tie on Suomessa kuljettu loppuun. Koulutuksen laatuun keskittyminen tarkoittaa tutkintojen määrän vähentämistä, minkä seurauksena maamme lukuisissa korkeakouluissa ehkä liikenisi nykyistä enemmän aikaa ja resursseja opetustyölle.

Sivun alkuun

Työelämäkoulutusta lisättävä

Tutkintonsa suorittaneita nuoria pidetään sopeutuvaisina, tehokkaina ja innovatiivisina, mikä on ensiarvoisen tärkeää talouden ja yhteiskunnan uudistumisen kannalta. Nykyisin on kuitenkin alettava kiinnittää huomiota myös vanhoihin työntekijöihin, koska nuorten ikäluokat väistämättä pienenevät. Koulutuksen painopistettä on siirrettävä koulutusjärjestelmästä työelämän suuntaan.

Osaaminen ja tieto kuluvat ajan myötä samaan tapaan kuin koneet ja laitteetkin. Sen vuoksi olisi suuri menetys kansantalouden kannalta, jos vanhojen työntekijöiden koulutuksen aktivoimisessa ei onnistuta. Opiskelun ja työn raja-aidan madaltaminen on pitkällä aikavälillä kannattavaa niin työntekijälle, työnantajalle kuin koko yhteiskunnallekin.

Myös vanhoille työntekijöille on suotava mahdollisuus uusiutua ja ottaa riskejä nuorempien tapaan. Työelämän ja opiskelun välisten esteiden madaltaminen on hyödyllistä myös sen vuoksi, että kokeneet työntekijät tuovat koulutukseen niin sanottua hiljaista tietoa, jota ei opita koulujen teoriatunneilla.

Sivun alkuun

Koulutuspääoma syntyy opiskeluvuosien kustannuksista

Taloustieteellisessä tutkimuksessa koulutuksen mittana on useimmiten käytetty väestön opiskeluvuosien määrää. Koulutuspääoma voidaan myös määritellä käyttäen tutkintojen vuosikohtaisia kustannuksia. Koulutuspääoman rahamääräisen mittaamisen tavoitteena on mitata koulutuspääoman määrää ja laatua siten, että koulutuspääoman kasautuminen yksilöön otetaan huomioon.

Tekemässäni tutkimuksessa koulutuspääoma määriteltiin kunnittain vuosina 1970-2005, ja pääoma laskettiin vuoden 2005 tutkintokohtaisten kustannusten perusteella (Karhunen 2008a ja 2008b). Koulutuspääoman arvoa laskettaessa ei otettu huomioon opiskelunaikaisia laskennallisia tulonmenetyksiä, kun he eivät voineet olla töissä opiskelunsa vuoksi. Mittauksessa ei myöskään otettu huomioon työttömyyden koulutuspääomaa vähentävää vaikutusta (ks. Relander 1969).

Laskelmien mukaan koulutusinvestointien kasautuminen väestöön on hidastunut selvästi, vaikka nuoret hankkivat entistä enemmän koulutusta (kuvio 1). Tämä vaikuttaa äkkiseltään yllättävältä, koska korkea-asteen tutkinnot ovat lisääntyneet.

Viimeaikainen koulutuspääoman kasvu on toista luokkaa kuin se kasvupyrähdys, joka alkoi suurten ikäluokkien koulunkäynnin aikaan. Silloinen koulutuspääoman nopea kasvu aiheutui tuonaikaisen väestön koulutuksen suhteellisen alhaisesta lähtötasosta.

Naiset ovat kasvattaneet koulutuspääomaansa huomattavasti nopeammin kuin miehet. Alle 48-vuotiaiden joukossa naisten koulutuspääoma oli miehiä suurempi vuonna 2005, ja naisten ja miesten koulutustason ero näyttäisi säilyvän tulevaisuudessakin. Kuitenkin myös naisten koulutuksen kasvu on huomattavasti hitaampaa kuin aikaisemmin. (Kuvio 1.)

Kuvio 1. Perusasteen jälkeinen koulutuspääoma ikäryhmittäin (15-74-v.) vuonna 2005.

Lähde: Karhunen 2008a.

Sivun alkuun

Koulutuspääoma muuttaa ihmisten mukana

Koulutusta pidetään avainasemassa ikärakenteen aiheuttamien ongelmien ratkaisemisessa, sillä nuorten sukupolvien uskotaan olevan entistä tuottavampia etenkin korkeamman koulutuksensa ansiosta. Koulutusinvestoinnit ja tutkintojen määrät antavatkin valoisan kuvan Suomesta koulutuksen kärkimaana. Koko maan koulutusinvestointien tarkastelu kuitenkin kätkee suuret alueiden väliset erot.

Koulutuspääoma kasautuu ihmiseen ja siirtyy hänen mukanaan. Sen vuoksi on hyödyllistä tarkastella, miten koulutuspääoman alueelliset varannot ovat muuttuneet vuosien mittaan. Kuviosta 2 havaitaan, että vielä vuonna 1970 kuntien väliset erot olivat varsin pieniä. Siihen aikaan koulutus ei tosin ollut läheskään nykyisellä tasollaan, sillä vain alle 50 prosenttia väestöstä suoritti perusasteen jälkeisen tutkinnon. Vuonna 2005 perusasteen jälkeisen tutkinnon suoritti jo reilusti yli 80 prosenttia väestöstä.

Kuvio 2. 25-64-vuotiaiden koulutuspääoma manner-Suomen kunnissa 1970.1

1 Koulutuspääoman arvo oli 57 000 euroa henkilöä kohden vuonna 1970 (v. 2005 rahassa).

Lähde: Karhunen 2008a.

Korkeakoulujen keskittymisen ja muuttoliikkeen seurauksena koulutuspääoma on viimeisen 35 vuoden aikana keskittynyt voimakkaasti. Nykyisin koulutuspääoman keskittyminen on entistä selvemmin nähtävissä. Yliopistot ja niiden lähialueet ovat erottumassa voittajina muusta maasta, kun koulutuspääoman alueellista kertymistä verrataan maan keskitasoon (kuvio 3).

Kuvio 3. 25-64-vuotiaiden koulutuspääoma manner-Suomen kunnissa 2005.1

1 Koulutuspääoman arvo oli 73 000 euroa vuonna 2005.

Lähde: Karhunen 2008a.

Keskittymisen seurauksena entistä useampi kunta on jäämässä jälkeen maan keskitasosta. Jos työttömyyden koulutuspääomaa nakertava vaikutus otettaisiin pääomalaskelmissa huomioon, olisivat erot todennäköisesti vieläkin suurempia. Toisaalta laaja yliopistoverkosto on monin paikoin myös tasannut merkittävästi alueiden välisiä eroja; ilman sitä väestö ja koulutuspääoma voisivat olla vieläkin keskittyneempiä.

Väestörakenne antaa synkän kuvan koulutuspääoman tulevasta kehityksestä. Ikärakenteen vinoutumisen vuoksi myös alueellinen koulutuspääoma on keskittymässä keskuksiin. Nuorten aikaisempaa paremmasta koulutuksesta huolimatta vain hyvin harvoilla alueilla koulutuspääoman poistuma korvautuu lähitulevaisuudessa (kuvio 4).

Kuvio 4. 25-34-vuotiaiden koulutuspääoma suhteessa 55-64-vuotiaiden koulutuspääomaan 2005.1

1 Luku alle yhden kertoo, että nuorten koulutuspääoman taso ei riitä korvaamaan poistumaa.

Lähde: Karhunen 2008a.

Menestyneiden alueiden joukosta erottuvat erityisesti vahvojen yliopistojen työssäkäyntialueet. Aina menestymiseen ei kuitenkaan tarvita yliopistoa, sillä esimerkiksi Seinäjoki lähialueineen näyttää selvinneen paremmin kuin eräät yliopistoalueet. Moni Keski-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan alueiden kunta on puolestaan menestynyt keskimääräistä paremmin lähinnä suotuisan ikärakenteensa ansiosta.

Sivun alkuun

Monien alueiden koulutusvarannot hiipumassa

Koulutuspääoman keskittyminen on ollut osaltaan luomassa Suomen talouskasvua. Muuttoliike on tuonut etenkin monille Etelä-Suomen alueille hyvin koulutettua väkeä kasvavan talouden tarpeisiin. Samalla kasvukeskukset ovat saaneet koulutuspääoman muodossa takaisin osan maksamistaan tulonsiirroista.

Keskittymisen seurauksena moni alue on lähes tyhjentynyt nuorista ja koulutuspääomasta. Suuri osa vähäväkisten kuntien jäljelle jääneestä koulutusvarannosta on julkisen sektorin varassa. Jos laskelmasta poistettaisiin opettajat ja lääkärit, olisivat koulutuspääoman alueelliset erot huomattavasti suuremmat.

Lähteet:

Asplund, R. - Maliranta, M. 2005. Koulutus talouskasvun kiihdyttäjänä - myytti vai fakta? Teoksessa: Mistä talouskasvu syntyy? Toim. Ari Hyytinen - Petri Rouvinen. ETLA B214. Taloustieto Oy, Helsinki.
Karhunen, H. 2008a. Alueellinen koulutuspääoma Suomessa 1970-2005. Koulutus ja kasvu. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto.
Karhunen, H. 2008b. Oulun seutukunnassa eniten koulutuspääomaa. Kuntapuntari 1/2008.
Relander, T. 1969. Oppilaitoskoulutuspääoma Suomen tehdasteollisuudessa vuosina 1950 ja 1960. Taloudellinen tutkimuskeskus, Helsinki.

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.

Päivitetty 15.9.2008