Kulttuuriharrastustilastojen tietopohja on heikentynyt
- Teatterin ja musiikin harrastamista ei tilastoida yhtenäisesti
- Taiteen perusopetuksen tilastointi puutteellista
- Musiikkioppilaitosten tilastointi heikentynyt
- Koulujen kerhotoiminnan tilastointi lopetettu
- Puutteelliset tilastot haittaavat kulttuuripolitiikan tasa-arvon toteuttamista
Koko dokumentti sivutettuna
Kirjoittaja: Riitta Hanifi on tutkija Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu TilastokeskuksenHyvinvointikatsauksessa 3/2008.
Selvitin viime vuonna kulttuuriharrastusten tilastointia vertaamalla nykytilastoja Tilastokeskuksen vuoden 1981 kulttuuritilastoon. Havaintojeni mukaan kulttuurin harrastamista koskevia tietoja on nykyisin saatavissa huomattavasti vähemmän kuin 1980-luvun alussa. Harrastajateatterien ja musiikkioppilaitosten tilastointi on heikentynyt eniten.
Teatterin ja musiikin harrastamista ei tilastoida yhtenäisesti
Harrastajateatteritoiminnasta ei ole lainkaan tuoretta tilastotietoa. Työväen Näyttämöiden Liitto teki viimeisimmän valtakunnallisen harrastajateatteritilaston vuonna 1999, ja sen jälkeen tilastointia ei ole jatkettu. Teatteri on merkittävä kulttuuriharrastus, joten sen tilastoinnin jatkaminen olisi erittäin tarpeellista.
Vaikka musiikki on yksi suosituimmista harrastuksista, ei kuoro- ja orkesteriharrastusta ole koskaan tilastoitu yhtenäisesti. Tilastokeskuksen kulttuuritilastoissa julkaistut tiedot ovat aina perustuneet lähinnä kuoro- ja soitinliittojen omiin ilmoituksiin. Kirkkohallitus ylläpitää varsin kattavia tilastoja evankelisluterilaisen kirkon parissa tapahtuvasta musiikkiharrastustoiminnasta, ja tiedot löytyvät myös kulttuuritilastosta. Sen sijaan ortodoksinen kirkko ei tilastoi musiikkiharrastustoimintaansa kuten se teki vielä 20 vuotta sitten.
Taiteen perusopetuksen tilastointi puutteellista
1990-luvun alkupuolella käynnistyi taiteen perusopetus. Taiteen perusopetus on lakiin perustuvaa, ensisijaisesti lapsille ja nuorille tarkoitettua koulun ulkopuolista taidekasvatusta, joka etenee tasolta toiselle ja jonka tehtävänä on antaa valmiuksia myös mahdollisiin ammatillisiin opintoihin. Taiteen perusopetusta annetaan tällä hetkellä yhdeksällä taiteenalalla: musiikki, tanssi, teatteritaide, visuaaliset taiteet (arkkitehtuuri, kuvataide, audiovisuaalinen taide, käsityö), sanataide ja sirkustaide. Taiteen perusopetuksen tavoitteista ja keskeisistä sisällöistä päättää Opetushallitus.
Nykyisin perusopetuksesta on saatavissa tietoa vain niistä oppilaitoksista, jotka toimivat opetusministeriön luvalla ja jotka saavat opetustuntikohtaista valtionosuutta. Opetushallituksen vuosittain tekemät raportit ovat nykyisin ainoita taiteen perusopetusta koskevia tilastollisia selvityksiä.
Vaikka kunnat ovat keskeisiä taiteen perusopetuksen järjestäjiä, Kuntaliitto lopetti kuntien järjestämää taiteen perusopetusta koskevien tilastojen laatimisen. Kuntaliitto perustelee ratkaisuaan erityisesti henkilöresurssiensa vähentämisellä. Nykyisin kansalais- ja työväenopistojen järjestämästä taiteen perusopetuksesta ei ole saatavissa lainkaan tietoja.
Musiikkioppilaitosten tilastointi heikentynyt
Musiikkioppilaitosjärjestelmä on erittäin merkittävä osa taiteen perusopetusta. Ennen 2000-lukua opetustuntikohtaisen valtionosuuden piirissä oli pelkästään musiikkioppilaitoksia, ja nykyisinkin lähes 80 prosenttia valtionosuuden piiriin kuuluvista taiteen perusopetusta antavista oppilaitoksista on musiikkioppilaitoksia. Olisi siis perusteltua, että musiikkioppilaitoksia ja niiden opiskelijoita koskevaa tietoa olisi saatavissa.
Valtionosuutta saavista musiikkioppilaitoksista tietoja löytyykin, mutta valtionosuuden ulkopuolelle jäävistä musiikkioppilaitoksista ei ole olemassa minkäänlaisia tilastoja. Tähän on ilmeisesti useita syitä. Osa yksityisistä musiikkioppilaitoksista on lyhytikäisiä, mahdollisesti vain yhden vuoden toimivia, joten kaikkia musiikkioppilaitoksia koskevien tilastojen teko saattaa käytännössä olla hankalaa.
Kuitenkin vielä vuoden 1981 kulttuuritilastossa oli saatavilla tilastotietoa myös muista kuin pelkästään valtionosuutta saavista musiikkioppilaitoksista, ja silloisen kulttuuritilaston mukaan valtionosuuden ulkopuolella oli varsin merkittävä määrä musiikkioppilaitoksia. Nykyisinkin Suomen Musiikkioppilaitosten Liitto ry:n verkkosivuilta löytyy musiikkioppilaitoksia huomattavasti enemmän kuin edellä mainitusta Opetushallituksen selvityksestä, jossa ovat ainoastaan opetustuntikohtaisen valtionosuuden piirissä olevat musiikkioppilaitokset. Lisäksi kaikki musiikkioppilaitokset eivät ole edes Suomen Musiikkioppilaitosten Liitto ry:n jäseniä.
Koska osa musiikkioppilaitoksista on kokonaan tilastoinnin ulkopuolella, on selvää, että myös musiikkioppilaitoksissa opiskelevien oppilaiden tilastointi on puutteellista. Joitakin oppilaita koskevia tilastoja - esimerkiksi tieto oppilasmäärästä ja opiskelijoiden ikärakenteesta - on saatavissa Opetushallituksen selvityksestä. Tilastoista puuttuvat kuitenkin kokonaan tiedot esimerkiksi oppilaiden pääaineopiskelusta, jotka olivat saatavissa vuoden 1981 kulttuuritilastossa. Myös oppilaiden sukupuolta koskevat tilastotiedot olisivat merkityksellisiä, sillä tyttöjen ja poikien tiedetään soittavan eri instrumentteja ja erilaista musiikkia. Vuoden 1981 kulttuuritilastosta käy ilmi, että musiikkioppilaitoksissa opiskelevien tyttöjen ja poikien suhteellinen osuus vaihteli suuresti iän mukaan.
Vuoden 1981 kulttuuritilastossa musiikkioppilaitosten oppilaita koskevien tilastojen lähteenä mainittiin Suomen Musiikkioppilaitosten Liitto ry (SML). Kuten Kuntaliitto, myös SML totesi resurssien puutteen olevan syynä siihen, että liitosta ei löydy musiikkioppilaitoksia ja niiden opiskelijoita koskevia tilastoja. Mikäli suomalaisen musiikkikasvatusjärjestelmän halutaan säilyvän ja kehittyvän monipuolisena ja erilaiset opiskelijat huomioon ottavana, olisi musiikkioppilaitoksia ja niiden opiskelijoita koskevilla tilastotiedoilla paljon käyttöä.
Koulujen kerhotoiminnan tilastointi lopetettu
Koulujen maksuton kerhotoiminta on perinteisesti ollut vaihtoehto maksulliselle harrastustoiminnalle. Koulujen kerhotoimintaa on tilastoitu viimeksi lukuvuonna 1990-1991, mutta sen jälkeen kerhotoiminnasta ei ole saatu tietoja.
Vuoden 1981 kulttuuritilastossa koulujen kerhotoiminta on tilastoitu lääneittäin ja kahdeksalta harrastusalalta; tiedot saatiin Koulun Kerhokeskuksesta. Nykyisin on käytettävissä Kerhokeskus - Koulutyön tuki ry:n tekemän kyselyn tulokset vuodelta 2004, mutta tiedot ovat huomattavasti niukemmat kuin vuoden 1981 kulttuuritilastossa. Kyselystä ei esimerkiksi käy lainkaan ilmi kerhoihin osallistuneiden oppilaiden määrä. Vuoden 1981 kulttuuritilaston mukaan kerhotoimintaan osallistui 178 000 peruskoululaista. Lukuvuoden 1990-1991 viimeiseksi jääneessä tilastossa kerhotoimintaan osallistuvien lasten ja nuorten määrä oli kasvanut liki 350 000:een. Koulujen kerhotoiminta siis tavoitti 1990-luvun alussa merkittävän määrän peruskoululaisista.
Koulujen kerhotoiminnan väitetään viimeisen kymmenen vuoden aikana supistuneen, mikä on saattanut lisätä sosiaalista eriarvoisuutta. Tilastokeskuksen vuonna 2002 tekemän vapaa-aikatutkimuksen mukaan hieman yli viidennes peruskoululaisista oli osallistunut koulun kerhotoimintaan tutkimusta edeltäneen vuoden aikana. Määrä tuntuu merkittävästi vähentyneen 1990-luvun alun jälkeen. Yhtenäisten ja vertailukelpoisten tilastojen puutteessa asian todellista laitaa voi vain arvailla.
Puutteelliset tilastot haittaavat kulttuuripolitiikan tasa-arvon toteuttamista
Mielestäni olisi korkea aika miettiä keinoja, joiden avulla saadaan luotua nykyistä kattavampi kulttuuriharrastusten tilastointijärjestelmä.
Kulttuuriharrastusten tulisi perinteisen suomalaisen ajattelutavan mukaan olla kaikkien ulottuvilla, ja kulttuuripolitiikan avulla pyritään saamaan taide- ja kulttuuritoimintoihin mahdollisimman paljon sekä yleisöä että aktiivisia harrastajia. Mahdollisuus harrastaa taidetta ja kulttuuria lapsesta lähtien on myös ainoa tapa kasvattaa taiteen ja kulttuurin ammattilaisia.
Tavoitteiden toteutumisen arvioinnissa keskeisiä arviointiperusteita ovat sosiaalinen ja sukupuolten välinen tasa-arvo. Jos tasa-arvon toteutumista halutaan arvioida, käytössä on oltava hyviä ja tarkkoja tietoja. Tilastot ovat perinteisesti olleet keskeinen tutkimuksen tietolähde, mutta tasa-arvoon liittyvää kulttuurintutkimusta on vaikea tehdä nykyisten kulttuuriharrastustilastojen pohjalta.
Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.
Päivitetty 3.10.2008