Tuottavuuden aineettomat lähteet esiin

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittajat: Ekonomisti Janne Huovari työskentelee Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos PTT:ssä ja dosentti Mika Maliranta Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLAssa. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Tieto&trendit-lehdessä 6/2008

Aineettomat investoinnit muuttavat käsitystä tuottavuus kasvun lähteistä ja luonteesta. Tuore selvitys kertoo, että aineettomat investoinnit ovat vähintään yhtä suuria kuin perinteiset panostukset koneisiin, laitteisiin ja rakennuksiin. Analyyseissä on siis sivuutettu puolet yritysten kaikista tulevaa talouskasvua varten tekemistä panostuksista.
__________________

Aineettomien investointien merkitys on tiedostettu jo kauan ja laajasti. Pääosa aineettomista investoinneista kuitenkin puuttuu nykyisestä virallisesta kansantalouden tilinpidosta. Ylipäätään systemaattista tietoa aineettomien investointien määrästä, rakenteesta ja kehityksestä Suomessa ei ole ollut saatavilla. Puutteen korjaamiseksi Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus Tekes tilasi Pellervon taloudelliselta Tutkimuslaitokselta ja Elinkeinoelämän Tutkimuslaitokselta laajan selvityksen asiasta. Hankkeeseen osallistui laaja joukko tutkijoita näistä tutkimuslaitoksista ja niiden ulkopuolelta.

Kansantalouden tilinpitotiedot ovat lukuisten viime vuosien tuottavuus- ja talouskasvuanalyysien tärkein aineistolähde. Aineistosta on siis kuitenkin puuttunut potentiaalisesti tärkeä kasvun lähde, aineettomat investoinnit. Tutkimushankkeen lähtökohta olikin siis mielenkiintoinen: miten Suomen tuottavuus- ja talouskasvua koskevat tulokset ja johtopäätökset muuttuvat, kun yksi keskeinen puuttuva tekijä, eli aineeton pääoma, otetaan analyysissä huomioon?

Hankkeen tuloksilla on viisi opetusta. Niistä ensimmäinen muuttaa käsitystä talouden rakenteesta. Kaksi seuraavaa ovat hyödyllisiä tulkittaessa ja ennakoitaessa talouskehitystä. Kaksi viimeistä ovat puolestaan tärkeitä mietittäessä talouden instituutioiden kehittämistä ja talouspoliittisten toimenpiteiden tulevia painopistealueita.

Yhtä suuria kuin aineelliset investoinnit

Hankkeen ensimmäinen tulos on se, että yritysten investoinnit aineettomaan pääomaan ovat määrältään merkittäviä. Aineettomat investoinnit ovat Suomessa vähintään yhtä suuria kuin investoinnit perinteiseen aineelliseen pääomaan eli koneisiin, laitteisiin ja rakennuksiin. Samansuuntaisia tuloksia aineettomien investointien määrästä on saatu myös muiden maiden osalta. Kansantalouden tilinpidossa ja viimeaikaisissa tuottavuusanalyyseissä on siis sivuutettu puolet yritysten kaikista tulevaa talouskasvua varten tehdyistä panostuksista.

Aineettomat investoinnit koostuvat monista tärkeistä eristä, kuten tutkimus- ja tuotekehityspanoksista sekä investoinneista tuotemerkkeihin, henkilöstön osaamiseen, organisaatioon ja ohjelmistoihin. Kuviossa 1 aineettomien investointien erät on suhteutettu arvonlisäykseen. Kuviossa esitetään kahdet laskelmat. Ensimmäinen näistä on Jalavan, Aulin-Ahmavaaran ja Alasen ja jälkimmäinen Malirannan ja Rouvisen tutkimuksesta. Näissä kahdessa tutkimuksessa on käytetty hieman erilaisia aineistoja ja erilaista lähestymistapaa, mutta ne antavat keskenään kohtuullisen saman kuvan aineettomien investointien rakenteesta 2000-luvulla.

Kuvio 1. Aineettomat investoinnit suhteessa arvonlisäykseen yrityssektorilla

Suurimman aineettomien investointien erät muodostuvat tutkimuksesta ja tuotekehityksestä (t&k) ja muista investoinneista innovaatioihin sekä omaan taloudelliseen kompetenssiin. Taloudelliseen kompetenssin parantamiseen luetaan henkilöstöinvestoinnit, investoinnit tuotemerkkeihin ja organisaatiorakenteiden uudistaminen. Kumpikin näistä pääeristä muodostaa noin 35-45 prosenttia aineellisista investoinneista. Loput aineettomista investoinneista ovat investointeja digitalisoituun tietoon eli käytännössä tietokoneohjelmiin.

Sivun alkuun

Kasvuanalyysien tulokset muuttuvat

Toinen havainto on se, että nykyisin paljon esillä olevien kasvulaskenta-analyysien tulokset muuttuvat melko merkittävästi, kun aineettomat investoinnit nostetaan tasa-arvoiseen asemaan aineellisten investointien rinnalle. Korjauksen jälkeen pääoman suora vaikutus kasvaa. Kokonaistuottavuuden merkitys on edelleen suuri, mutta kuitenkin selvästi pienempi kuin aikaisempien analyysien perusteella on näyttänyt.

Aineettomien investointien huomioiminen muuttaa vain vähän kuvaa työn tuottavuuden kasvuvauhdista (ks. Kuvio 2). Sen sijaan työn tuottavuuden lähteet näyttävät nyt melko erilaisilta: teknologisen kehityksen kontribuutio (jota mitataan kokonaistuottavuus-indikaattorilla) on pienempi ja pääoman lisäyksen kontribuutio vastaavasti suurempi. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että aineeton pääoma on ollut aineellista pääomaa tärkeämpi työn tuottavuuden kasvutekijä. Tämä on huomionarvoinen seikka esimerkiksi työn tuottavuuden kasvuskenaarioita laadittaessa.

Kuvio 2. Työn tuottavuuden kasvu ja kasvun lähteet vuosina 2000-2005 yrityssektorilla

Sivun alkuun

Aineettomat investoinnit nostavat nopeammin tuottavuusaaltoja

Kolmas aineettomiin investointeihin liittyvä johtopäätös on, että uusien teknologioiden tuottavuusvaikutukset tulevat luultavasti nopeammin näkyviin kuin viime vuosisadan alkupuolella, jolloin aineelliset investoinnit olivat talouskasvun moottori. Investointien luonne vaikuttaa tuottavuusvaikutusten viiveisiin, sillä teknologian täytyy yleensä "kiinnittyä" johonkin, ennen kuin sen tuottavuusvaikutukset tulevat näkyviin.

Investoinnit ovat siis tärkeitä myös siksi, että niiden avulla yritykset ottavat käyttöönsä uutta teknologiaa. Ennen tuottavuuden kasvu tuli suurelta osin siitä, että yritykset hankkivat aikaisempaa suurempia ja tehokkaampia koneita ja laitteita. Nykyään uudet teknologiat ovat kiinnittyneet aikaisempaa enemmän aineettomaan pääomaan, esimerkiksi henkilöstön osaamiseen tai työn organisointiin yrityksessä. Se tarkoittaa esimerkiksi tietoa siitä, miten koneita ja laitteita käytetään tai koko tuotantoprosessia hallinnoidaan. Investointien luonne ja merkitys on erilainen kuin aikaisempien analyysien pohjalta tulee ajatelleeksi.

Teknologia uusiutuu ja leviää eri tavalla riippuen siitä, onko se sitoutunut aineellisiin vai aineettomiin investointeihin. Aineellinen pääoma kuluu käytössä, ja lisäksi sen sisältämä teknologia vanhenee ajan kuluessa. Toisaalta kuluminen on usein melko hidasta ja hieman vanhanaikaisenkin aineellisen pääoman käyttö tuotannossa on usein taloudellisesti kannattavaa. Tästä syytä aineelliseen pääomaan sitoutunut teknologinen uudistuminen on hidasta ja tuottavuuskasvussa on jopa vuosikymmenten mittaisia viiveitä. Aineeton pääoma ei sen sijaan kulu käytössä, mutta se saattaa vanheta arvottomaksi hyvin nopeasti. Vastaavasti aineettomaan pääomaan sitoutunut teknologia muuntuu tuottavuusvaikutukseksi ripeämmin kuin aineelliseen pääomaan sitoutunut.

Sivun alkuun

Vaikutukset leviävät työntekijävirtojen mukana

Neljäs talouspoliittisestikin tärkeä aineettomiin investointeihin liittyvä näkökohta koskee teknologioiden leviämistä taloudessa.

Koska teknologiat ovat usein sitoutuneet aineettomaan pääomaan, esimerkiksi työnorganisointimalleihin, ne saattavat levitä herkästi ja yritysten toiveiden vastaisesti muihin yrityksiin. Teknologiaa on sitoutunut työntekijöihin, joita yritykset eivät voi omistaa. Teknologia ja sen tuottavuusvaikutukset leviävät sen vuoksi työntekijävirtojen mukana. Tästä syytä esimerkiksi työmarkkinoiden toiminta vaikuttaa siihen, kuinka tehokkaasti tuottavuusvaikutukset tulevat taloudessa näkyviin.

Sivun alkuun

Osaaminen on aineettomien investointien edellytys

Viides tärkeä johtopäätös on, että työntekijöiden osaamisen rooli tuottavuuden ja talouden kehityksessä on erilainen kuin perinteisessä analyysissä on tapana ajatella. Liian usein osaamista pidetään kasvuanalyyseissä pelkkänä tuotannontekijänä - ei tekijänä, joka vaikuttaa teknologioiden kehittämiseen ja uusien teknologioiden käyttöönottoon yrityksissä. Nykyinen tuottavuus- ja kasvukirjallisuus korostaa tätä jälkimmäistä näkökulmaa. Työvoiman osaaminen vaikuttaa yritysten aineettomien investointien määrään ja rakenteeseen ja tätä kautta edelleen työn tuottavuuden ja talouden kasvuun.

T&k:hon sijoitetut rahat eivät auta, jos yrityksillä ei ole käytettävissä sellaista työvoimaa, joka osaa kehittää tai käyttää uusia teknologioita. Uusia laitteita tai työn organisointitapoja ei kannata ottaa käyttöön, jos työvoimalla ei ole kunnollisia valmiuksia niiden omaksumiseen. Yritys saa parhaat tuottavuusvaikutukset silloin, kun se samaan aikaan sekä innovoi että sijoittaa henkilöstökoulutukseen. Henkilöstökoulutus ei kuitenkaan tehoa, jos iso osa ajasta menee perusvalmiuksien kohottamiseen sen sijaan, että voitaisiin keskittyä yrityskohtaisen osaamisen jalostamiseen. Edellä mainitut näkökohdat kertovat niistä eri mekanismeista, joiden kautta esimerkiksi koulutuspolitiikalla voidaan vahvistaa innovaatio- ja teknologiapolitiikan tuottavuusvaikutuksia.

Sekä yritysten aineettoman pääoman määrää ja luonteenpiirteitä koskevat havainnot että nykyinen tuottavuuskirjallisuus kertovat, että työvoiman osaaminen on keskeisessä asemassa tietoon perustuvassa taloudessa. Työntekijöiden osaamisen parantaminen koulutuspolitiikan välinein on nyt tosin aikaisempaa haastavampaa, koska tieto vanhenee nopeammin kuin ennen. Vuosisadan alussa tai vielä 1970-luvulla 20 vuotta vanha tieto oli arvokkaampaa kuin nykyisin.

Koulutuksen määrän rinnalla opetuksen laadun merkitys korostuu aikaisempaa enemmän. Nopean teknologisen kehityksen aikana on entistä tärkeämpää pitää huolta siitä, että opetuksen tieteellinen ja teknologinen sisältö pysyy kehityksen mukana.

Kun työvoiman osaaminen on korkeatasoista, talouden kasvu on tukevalla pohjalla. Sitä ei horjuta yhden yrityksen tai edes toimialan katoaminen. Osaaminen helpottaa nimittäin talouden rakennemuutosta. Jos kännyköiden valmistaminen tai jopa suunnittelu muuttuu taloudellisesti kannattamattomaksi, osaava työvoima voi alkaa valmistaa tai suunnitella jotain muuta. Kuten on jo nähty, tietoon perustuvassa taloudessa rakennemuutos voi tarvittaessa tapahtua hyvin nopeasti.

Sivun alkuun

Huomiota tekniikasta ja laitteista muuhunkin

Suomessa on perinteisesti painotettu paljon tekniikoiden kehittämistä. Se näkyy siinä, että usein t&k-menojen suuruutta korostetaan ja kone- ja laiteinvestointien vähentymistä joskus kauhistellaan. Aineettomien investointien suuri määrä sekä niiden muita tekijöitä täydentävä luonne kuitenkin kertoo, että tuottavuuden kasvuun tarvitaan teknisten laitteiden kehittämisen lisäksi myös muuta. Tarvitaan kykyjä muuttaa toimintatapoja, eli organisaatioinvestointeja, sekä kykyä soveltaa uusia tekniikoita, eli investointeja yrityskohtaiseen inhimilliseen pääomaan.

Hankkeen tärkein johtopäätös on seuraava: mitä enemmän talouskasvu nojautuu aineettomiin investointeihin, sitä suurempi on osaamisen merkitys. Työntekijät tarvitsevat yhä laajemman valikoiman valmiuksia, insinööri- ja kauppatieteistä aina yhteiskuntatieteisiin, humanistisiin oppiaineisiin ja taideopintoihin. Nuo ovat niitä täydentäviä tekijöitä, joiden avulla teknisistä innovaatioista kumpuaville tuottavuusvaikutuksille saadaan jatkoaikaa.

Kirjallisuutta:

Huovari, J. (toim.). (2008). Aineeton pääoma ja talouskasvu. Tekesin katsaus 230/2008. Tekes.

Maliranta, M. ja Asplund, R. (2007). Training and hiring strategies to improve firm performance. ETLA, Discussion Paper No. 1105. Helsinki.

Ojala, J., Eloranta, J. ja Jalava, J. (toim.). (2006). The Road to Prosperity. An Economic History of Finland. Helsinki: Suomen Kirjallisuuden Seura.

Pohjola, M. (2007). Työn tuottavuuden kehitys ja siihen vaikuttavat tekijät. Valtiovarainministeriön tilaama lausunto.

Pohjola, M. (2008). Tieto- ja viestintäteknologia tuottavuuden lähteenä. Teknologiateollisuus ry:lle laadittu raportti.

Jalava, J., Aulin-Ahmavaara, P. ja Alanen, A. (2007). Intangible capital in the Finnish business sector, 1975-2005. Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen työpapereita nro. 100.

Maliranta, M. ja Rouvinen, P. (2007). Aineettomat investoinnit Suomen yrityksissä vuonna 2004. Kokeilu yritysaineistoilla. ETLA, Keskusteluaiheita nro. 1109.

Päivitetty 16.9.2008