Itsekkyys, aavikoituminen ja nälkä
- muuttoliikkeen suurimmat uhkat

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Arno Tanner on Helsingin yliopiston dosentti ja Euroopan Neuvoston muuttoliikeasiantuntija. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Tieto&trendit-lehdessä 6/2008

"EU tarvitsee edelleen maahanmuuttajia. Emme silti pysty ottamaan vastaan kaikkia, jotka haluavat Eurooppaan", tokaisi tuoreen EU-puheenjohtajamaan Ranskan presidetti Nicolas Sarkozy kesäkuussa. Eettisiä kysymyksiä herättävään kommenttiin kulminoituu eurooppalaisen muuttoliikekeskustelun lyhytnäköisyys.
_____________________

Sarkozyn EU-parlamentissa antama lausunto kertoo, että Eurooppa elää vielä hetken suhteellista nousukautta. Amerikan luototuskriisi ei ole vielä kaatunut vanhan mantereen päälle, ja oma suomalainen tuotantommekin teki vielä huhtikuussa 2008 ennätystuloksen. Sarkozyn euroitsekäs, maahanmuuttokeskustelun valtavirtaa edustava ajattelu peilailee siis tämän päivän hyvinvointia ja akuuttia työvoimatarvetta länsimaissa.

Euroitsekäs ajattelu ei kuitenkaan ota huomioon kolmea vakavaa ja globaalia muuttoliikkeisiin - niin pakolaisuuteen kuin työvoimamuuttoonkin - liittyvää haastetta. Ne ovat työvoiman rekrytointi eli aivovuoto, ilmastonmuutoksesta aiheutuvat aavikoitumis- ja vesiongelmat sekä maailman ruokahuollon kestämätön tulevaisuus. Pulmat koskettavat erityisesti köyhiä maita.

Nämä ongelmat ovat suurelta osin ratkaisematta. Lisäksi ne ovat uhka alueelliselle vakaudelle ja kehitykselle niin Välimerellä kuin kauempanakin. Näillä alueilla Euroopalla on myös omia kansallisia intressejään. Mikä pahinta, ongelmat koskettavat koko maailman tulevaa turvallisuutta muun muassa globaalin pakolaisuuden lisääntymisen kautta.

Ratkaisemattomina nämä kolme haastetta johtavat täsmälleen päinvastaiseen maahanmuuttoskenaarioon kuin mitä Sarkozy kaavailee.

Aivovuoto ei hyödytä lähtömaata

Koulutetun väen ulosmuuttoa ei pidetä aivovuotona niin kauan kuin lähtömaa saa muuton kautta huomattavaa hyötyä, esimerkiksi rahalähetysten kautta. On yleisesti hyväksytty tosiasia, että työvoiman muuttoliike tuottaa suuret, triljoonaluokan rahalähetykset lähtömaihin - kyse on suuremmasta summasta kuin koko kansainvälinen kehitysapu yhteensä. Rahalähetysten kuvitellun hyödyllisyyden onkin ajateltu oikeuttavan huippuosaajien rekrytoinnin kehitysmaista.

Rahalähetykset sinänsä ovatkin myönteinen, erittäin merkittävä ja rohkaistava asia. Viime aikoina on aivan oikein pyritty helpottamaan rahojen lähettämistä ja etsitty keinoja rahalähetysten mahdollisimman tuottavaan käyttöön.

Rahalähetykset synnyttävät kuitenkin merkittäviä haasteita lähtömaille. Nämä haasteet on tahallisesti tai tietämättömyydestä sivuutettu. Ensinnäkin ajan kuluessa rahalähetysten määrä vähenee, yksittäisen rahalähetyksen summa pienenee ja lähettäjien määrä vähenee. Ajan kuluessa on todettu myös paluuinnokkuuden lientyvän.

Mikrotasolla rahalähetykset ovat siis kaikkea muuta kuin vakaa tulonlähde. Rahavirrat eivät myöskään makrotasolla jakaudu tasaisesti, vaan keskittyvät sellaisiin suhteellisen hyvinvoiviin yhteiskunnan osiin, joista on edellytyksiä lähteä ulkomaille töihin. Köyhimmät ja pienituloisimmat eivät todennäköisesti hyödy, mikä kasvattaa kuilua yhteiskunnan eri kerrosten välillä.

Makrotasolla tarkasteltuna heikko taloussuhdanne saapumismaassa vähentää rahalähetyksiä. Esimerkiksi Amerikan kehityspankin äskettäisen kyselyn mukaan vain puolet vastaajista lähetti rahaa kotimaahansa, kun vielä vuonna 2006 vastaavassa tutkimuksessa rahaa lähetti kolme neljästä.

Esimerkiksi Meksikoon ja Brasiliaan suunnattujen rahalähetysten kokonaissumma on pienentynyt 3-4 prosentilla välillä 2006-2007. Maailmanpankin mukaan kehitysmaihin lähetettiin tuhat miljardia dollaria vuonna 2007, mutta tämä määrä tulee laskemaan laskusuhdanteen myötä jopa 200 miljardilla vuoteen 2009 mennessä.

Vähenevät rahalähetykset saattavat vaaravyöhykkeelle erityisesti poliittisesti epävakailla alueilla sijaitsevat maat, jotka ovat voimakkaasti riippuvaisia rahalähetyksistä. Tällaisia ovat esimerkiksi Marokko ja Egypti, joiden ongelmina ovat rauhaton islam ja pakolais- sekä työvoimapaineet syvemmältä Afrikasta.

Myös köyhillä, Iranin ja Pakistanin lähettyvillä sijaitsevilla Nepalilla ja Bangladeshilla on ongelmia. Esimerkiksi Nepalin kansantuotteesta 16 prosenttia ja Bangladeshin kansantuotteesta 9 prosenttia tulee rahalähetyksistä. Jos Yhdysvaltain laskusuhdanne syvenee ja laajentuu Eurooppaan ja rahalähetykset edelleen vähenevät ruoan ja bensiiniin hintojen noustessa, tällaisten maiden köyhyys syvenee. Tässä tilanteessa koko alueen vakaus olisi uhattuna.

Kaiken kaikkiaan kuivuvat rahavirrat leikkaavat tällä hetkellä lähtömaan saamia hyötyjä, eli aivovuoto lisääntyy. Heikoimmat ja köyhimmät lähtömaista joutuvat erityisen alttiiksi laajalle epävakaudelle. Köyhät yksilöt jäävät joka tapauksessa rahalähetysvirtojen ulkopuolelle. Mikäli asiat kärjistyvät konflikteiksi, seurauksena voi olla runsaita pakolaisvirtoja. Työvoiman ulosmuutto muuttuu silloin pakolaisuudeksi.

Sivun alkuun

Aavikoituminen ja vesipula lisäävät pakolaispaineita

Ilmastonmuutos vauhdittaa aavikoitumista. Ympäristöjärjestö DODOn Mikko Ahonen on paikkaansapitävästi todennut, että vähitellen heikkenevä maaperä kykenee elättämään yhä vähemmän ihmisiä. Aavikoituminen pakottaa ihmiset liikkeelle ja etsimään elantoa muualta. Jo nykyisellään ympäristöpakolaisuus aiheuttaa paineita Euroopan etelärajalle. Kun aavikoituminen etenee, pakolaismäärät kasvavat edelleen.

Vaikka Euroopan perusarvoihin kuuluu kohdella ihmisiä hyvin, on arvoista paikoitellen tingitty. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR tekee pakolaisten eteen runsaasti töitä, mutta sen resurssit eivät riitä ehkäisemään ja hoitamaan ympäristöpakolaisuutta. Tätä ei ole kirjattu Geneven pakolaissopimuksessa järjestön tehtäviin. UNHCR:n tulee perustuskirjansa nojalla huolehtia vain niistä pakolaisista, jotka kokevat tulevansa uhatuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden tai poliittisten mielipiteiden vuoksi.

Ranskan tapaisilla, arvovaltaa kantavilla mailla tulisi olla poliittista tahtoa Geneven sopimuksen laajentamiseen ja kansainväliseen yhteistyöhön aavikoitumisen estämiseksi. Ellei tahtoa ja eettistä vastuuntuntoa löydy, on Eurooppaan ja sitä myöten Ranskaan asti odotettavissa suuri määrä väkeä. Nämä ihmiset eivät ole virallisesti pakolaisia, eikä heillä toisaalta ole myöskään sellaista koulutusta, josta olisi eurooppalaisessa työelämässä hyötyä.

Tällaiset ympäristöpakolaiset jäävät jonkinlaiseen välitilaan, ja heidät saatetaan luokitella esimerkiksi laittomiksi siirtolaisiksi. Euroopan rajoilla ja Euroopan maissa oleskellessaan he tulevat lisäämään epävakautta ja jopa muukalaisvastaisuutta. Kyse on taloudesta ja etiikasta: Euroopan johtajat, kuten Sarkozy, eivät ainakaan julkisissa esiintymisissään ole osoittaneet todellista halua ottaa globaalia vastuuta haasteista, joista ei ole odotettavissa helposti nähtävää kansallista taloudellista hyötyä.

Sivun alkuun

Ruokapula uhkaa vakautta

Keväällä 2008 Egyptissä, Haitissa, Etiopiassa, Filippiineillä ja Indonesiassa koettiin vakavia ruokamellakoita. Vähäisyytensä takia perusraaka-aineet riisi ja vehnä ovat kallistuneet niin, että muun muassa näiden maiden köyhällä väestönosalla ei ole enää varaa ruokaan. Tästäkin saattaa olla seurauksena pakolaisvirtojen lisääntyminen, kun jo valmiiksi epävakaiden alueiden väestön epätoivo kasvaa.

Kuten Maahanmuuttoviraston asiantuntija Matti Heinonen on todennut, niille 3 miljardille ihmiselle, jotka elävät alle kahdella dollarilla päivässä, jo 20 sentin viljan hinnannousu on uhkaavaa kehitystä. Puhumattakaan perheistä, joiden päivittäisistä tuloista 70 prosenttia menee ruokaan. Lisäksi tällaisten köyhien maiden hallitusten on ollut pakko subventoida hintoja, mikä luonnollisesti raskauttaa valtioiden jo valmiiksi huonoa budjettia. Lisäksi tukiaiset vievät varoja pidemmän tähtäyksen kehitystyöltä.

Ilmastomuutoksen voimasta ja laajuudesta ollaan montaa mieltä. Kuitenkin esimerkiksi biopolttoaineiden tuotanto viljasta voi ruuan hintojen kallistumisen kautta synnyttää konflikteja ja pakolaisuutta. Nykyisessä poliittisessa puheessa ei vielä yhdistetä ruokapulaa potentiaaliseen vainoon ja muuhun pakolaisuusdiskurssiin. Keskustelua jarruttaa toistaiseksi myös vähäinen tutkimustyö aiheesta.

Sivun alkuun

Kermankuorinnasta takaisin kestävään kehitykseen

Aivovuotomaat ovat samoja tai samoilla alueilla, joilla ilmastonmuutoksen ja ruokahuollon ongelmat ovat vakavimpia. Usein nämä alueet ovat jo valmiiksi poliittisesti epävakaita. Työvoiman hillittömän rekrytoinnin ja rahalähetysten autuuteen tuudittautumisen sijaan Euroopan maiden tulisi hyvissä ajoin panostaa enemmän pakolaisuuden syiden kitkemiseen.

Ilman näihin kehityskulkuihin puuttumista Sarkozyn toivoman hyvän työvoiman sijaan Eurooppaan voi kohdistua tulevaisuudessa suuria paineita nimenomaan näistä ongelmista kärsivistä maista. Paineet aiheutuvat pitkälti Sarkozyn kaltaisten poliitikkojen harjoittamasta kermankuorinnasta ja välinpitämättömyydestä.

Mitä tehdä, jotta globaali muuttoliike ja lähtömaiden kehitys pysyisivät tasapainossa? Toisaalta tulisi rajoittaa aivovuotoa eli kääntäen tukea lähtömaan kehitystä terveen ja kompensoivan muuttoliikkeen avulla. Tällainen terve ja kompensoiva muuttoliike sisältää ajatuksen osaajien paluusta tukemaan maansa kehitystä ja toisaalta rahalähetysten eettisen ja kestävän käytön.

Aivovuodon rajoittamisen ja terveen muuttoliikkeen tukemisen myötä kehitysmaiden vakaus lisääntyisi. Näin myös pakolaisuus ja epäsäännöllinen muuttoliike eli laiton siirtolaisuus pysyisivät kurissa.

Yksittäiset maat, ja erityisesti isojen maiden kärkipoliitikot, voivat tehdä osansa, mutta parasta kestävää työtä saavutetaan kansainvälisessä yhteistyössä. Keskeistä olisi esimerkiksi EU:n, Euroopan Neuvoston ja YK:n avulla pyrkiä tarmokkaammin tervehdyttämään köyhien lähtömaiden yhteiskuntia, taloutta ja ympäristötietoisuutta. Näin ehkäistäisiin pakolaisuutta, ja myös rohkaistaisiin sellaiseen, mutta vain sellaiseen muuttoliikkeeseen, joka pitkällä tähtäimellä vahvistaa lähtömaita mukaan lukien niiden köyhimpiä kansanosia. Tuleekin kaikin keinoin estää aivovuotoon johtavaa kermankuorintaa, joka pahimmillaan lisää epävakautta ja aiheuttaa pakolaisuutta.

Lähteet:

Ahonen, Mikko: Helsingin Sanomat, vieraskynä 8.7.2008.

The Economist: "Migration - A turning tide?" 26.6.2008.

Heinonen, Matti: Global food security, Helsinki Times, 6.6.2008.

Inter-American Development Bank: The changing patterns of remittances, 4/2008.

Tanner, Arno (2005) "Emigration, Brain Drain and Development - The Case of Sub-Saharan Africa", Migration Policy Institute and East-West Books Helsinki, Washington D.C.

Tanner, Arno (2006) "Risking brain drain", Harvard International Review.

World Bank: The demographic, economic and financial determinants of international remittances in developing countries, 1.3.2008

Päivitetty 16.9.2008