Oma asunto kartuttaa varallisuutta tulevaisuudessakin

  1. Varat kasvavat ja kasautuvat
  2. Monimuotoiset asumistarpeet
  3. Perintö auttaa asunnonhankinnassa
  4. Kaikkea kaksin verroin

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Perintö auttaa asunnonhankinnassa

Perintöjen yhteiskunnallinen tarkoitus oli alun perin kenties turvata jälkeen jääneille taloudelliset toimeentulomahdollisuudet. Nykyisin maailma on toisenlainen. Hyvinvointiyhteiskunnassa on kehittynyt sosiaaliturva, joten perintöomaisuudella ei ole siinä mielessä samaa merkitystä kuin aiemmin. Eliniän noustessa myös perimisen ajankohta siirtyy koko ajan myöhäisemmäksi. Perintöomaisuutta saadaan yhä vanhempana. Niissä kotitalouksissa, jotka vuoden 2004 tutkimuksessa olivat saaneet perintöjä, viitehenkilön keski-ikä oli noin 50 vuotta. Varakkaimmilla perinnön saajilla keski-ikä oli vielä neljä vuotta korkeampi.

Kuviosta 5 näkyy, että yli puolet perintöjä saaneista talouksista on melko ikääntyneitä, 45-64-vuotiaiden talouksia. Eläkeikäisiäkin, 65 vuotta täyttäneitä on 13 prosenttia. Yleisemmin peritään rahoitusvarallisuutta eli talletuksia ja arvopapereita. Noin 70 prosentilla perintöjä tulee rahamuodossa eikä tässä ole kovin suurta vaihtelua ikäluokkien kesken. Sen sijaan asunnon tai vapaa-ajanasunnon perimisessä on eroja. Asuntovarallisuutta kuului perintöihin 37 prosentilla perintöjä saaneista ja keskimääräistä yleisempää asunnon periminen on 45-64-vuotiaiden viitehenkilöiden talouksissa. Yllättävän usein myös 65 vuotta täyttäneet saivat perintöinä asuntoja. Koko kansa ei perinnöillä rikastu. Perintövarallisuus on vielä epätasaisemmin jakautunut kuin koko maan nettovarallisuus. Vuonna 2004 nettovarallisuuden ginikertoimen arvo oli 62,3 ja perintövarallisuuden 69,9.

Kuvio 5. Perintöjä saaneiden talouksien jakauma viitehenkilön iän mukaan 2000-2004, prosenttia

Lähde: Tilastokeskus, Varallisuustutkimukset

Monien perintöjen kohdalla suurista summista ei voikaan puhua. Noin kolmanneksella perittävä omaisuus oli arvoltaan alle 5 000 euroa (kuvio 6). Nuorella polvella pienehköt perinnöt ovat hyvin yleisiä. Perintöhän voi jakautua aika monen saajan kesken.

Kuvio 6. Kuinka monella perintövarallisuuden arvo oli alle 5 000 euroa, prosenttia

Lähde: Tilastokeskus, Varallisuustutkimukset

Perintövarat ohjautuvat eri elinvaiheissa monenlaiseen käyttöön. Nuoremmat ikäluokat voivat käyttää perintörahaa asunnon hankintaan. Vanhemmilla uudet asuntotarpeet ovat vähäisempiä ja varoja ohjautuu sijoittamiseen ja säästämiseen.

Kuvio 7. Asunnon hankintoihin käytetyt varat perintöjä saaneilla ja muilla 2004, euroa

Lähde: Tilastokeskus, Varallisuustutkimukset

Perintöjen käyttämisestä asuntoinvestointeihin antaa viitteitä se, että 25-44-vuotiaiden perintöjä saaneiden talouksissa asunnon hankintaan käytettiin vuonna 2004 rahaa noin 60 000 euroa, mikä on kaksinkertainen määrä verrattuna niihin kotitalouksiin, joilla ei ollut perintövaroja käytössä.

Varallisuuden kasvaessa myös perinnöt kasvavat. Perinnöissä tuskin kuitenkaan muhii ennätyspottia, koska monet epävarmuustekijät voivat muuttaa tilannetta. Asuntomarkkinoiden alamäki halpenevine asuntoineen voi laskea myös perintöjen arvoa.

Aika näyttää toimiiko elinkaarimallin mukainen säästäminen myös tulevaisuudessa. Nykyisin myös asuntosäästäminen (lainat nuorena, velattomat omistusasunnot vanhana) toteuttaa pitkälle elinkaarisäästämisen ajatuksen (Ahonen 2008, 3). Ainakin tällä hetkellä eläkeikää lähestyvät, 55-64-vuotiaat ovat muutenkin melko hyvin varautuneita vanhuudenajan toimeentuloon. Tämän ikäluokan rahoitusvarallisuuden osuus koko varallisuudesta on noussut jo lähes neljännekseen. Muutokset muiden ikäluokkien kohdalla vuodesta 1987 ovat suhteellisen pieniä, alle 4 prosentin luokkaa, kun taas 55-64-vuotiaiden rahavarojen osuus kasvoi merkittävästi, 9 prosenttiyksikköä. Muutokset varallisuuden rakenteessa ovat olleet trendinmukaisia.

Uutena keskusteluteemana on viime aikoina noussut esiin idea ikääntyneiden varallisuuden purkamisesta tuloiksi. Monilla olisi mahdollisuus parantaa elintasoaan muuntamalla esimerkiksi asuntovarallisuuttaan likvidimpään muotoon. Tämä tapahtuisi vaihtamalla halvempaan omistusasuntoon, muuttamalla vuokralaiseksi tai ottamalla ns. käänteisiä asuntolainoja (ks. Määttänen ym. 2008). Asuminenhan on aina sidoksissa tiettyyn elämäntilanteeseen ja siksi erilaisten joustomahdollisuuksien kehittely on järkevää. Oman kodin omistaminen sitoo varoja ja kaikilla eläkeläisillä se ei tunnu enää taloudellisesti edulliselta. Se millaisia psykologisia esteitä tämäntyyppinen järjestely kohtaa on toinen juttu.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 28.10.2008