Muuttoliike ja asuntovelkaantuminen 2000-luvulla
- Hurja velkaantumisvauhti
- Maassamuutto valikoituu
- Aluekeskusten vetovoima ilmenee velkamäärissä
- Runsaat 122 000 asuntovelallista muuttajaa
- Asuntovelkainen muuttaa lähelle
- Nuoret muuttavat kauaksi
- Helsinki on monille välietappi
- Helsingin seudulla asumistason parantaminen käy kalliiksi
- Lyhyt ja velkainen asumisura
Koko dokumentti sivutettuna
- Hurja velkaantumisvauhti
- Maassamuutto valikoituu
- Aluekeskusten vetovoima ilmenee velkamäärissä
- Runsaat 122 000 asuntovelallista muuttajaa
- Asuntovelkainen muuttaa lähelle
- Nuoret muuttavat kauaksi
- Helsinki on monille välietappi
- Helsingin seudulla asumistason parantaminen käy kalliiksi
- Lyhyt ja velkainen asumisura
Koko dokumentti sivutettuna
Kirjoittaja: Timo Matala on yliaktuaari Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 4/2008.
Suomalaisten asumisura on muutoksessa. Perinteisen työn perässä muuttamisen ohella nykyisin muutetaan yhä useammin alueiden sisällä asumistason parantamiseksi. Tuoreiden tilastotietojen mukaan tämänkaltainen käyttäytyminen on omiaan lisäämään kotitalouksien asuntovelkaantumista.
Vuosituhannen vaihteeseen saakka koko kotitaloussektori velkaantui maltillisesti, vaikka kotitalouksien tulot lisääntyivät. Kuluttajat toimivat varovaisesti myös asuntoja hankkiessaan ja ottivat asuntovelkaa maltillisesti lamavuosien jälkeen lähes koko 1990-luvun ajan. Sen seurauksena erityisesti nuorten osuus asuntojen omistajista pieneni.
Vielä vuonna 1988 asui 48 prosenttia 25-30-vuotiaista omistusasunnossa, mutta kymmenen vuotta myöhemmin enää runsas 31 prosenttia. Alle 25-vuotiaiden asuntojen omistus väheni sitäkin enemmän. (Matala 2000, 19.)
Kuvio 1. Kotitalouksien velkaisuus- ja
asuntovelkaisuusasteet
vuosina 1985-2007.
Lähde: Taloudelliset olot. Tilastokeskus
Hurja velkaantumisvauhti
Tällä vuosikymmenellä sekä velkojen määrä että niiden osuus vuosituloista on kasvanut niin paljon, että kotitalouksien velkaantumisaste on jo ylittänyt 1990-luvun vaihteen tason. Vuodesta 2000 vuoteen 2007 kotitalouksien velat kasvoivat 219 prosenttia, ja asuntovelat lisääntyivät peräti 247 prosenttia.
Vuosikymmenen alkupuolella asuntovelkaantumisen kasvu johtui epäilemättä suotuisista talousnäkymistä ja korkotason alhaisuudesta. Myös asuntorahoituksen ehdot ovat muuttuneet; pitkät, jopa kolmenkymmenen vuoden pituiset lainat ovat kuitenkin yleistyneet vasta 2000-luvulla. Alle 35-vuotiaiden asuntovelallisten lainoista 57 prosenttia oli 20-29 vuoden pituisia vuonna 2004 (Juntto 2007, 55).
Kun asunnon rahoitus on helpottunut, on nuorille tarjoutunut mahdollisuus saavuttaa toivottu asumistaso varhaisessa iässä. Jo ensimmäistä asuntoa varten voidaan ottaa suuri laina, jota maksetaan pitkään. Edellisten sukupolvien asumisura oli monivaiheisempi; uusia lainoja otettiin sitä mukaa kuin asumisuralla edettiin.
Entisenkaltainen asumistason parantaminen askel kerrallaan merkitsi useita muuttoja ennen kuin haluttu asumistaso oli saavutettu. Suomessa asunnonvaihto onkin ollut yleistä, ja keskimääräinen asumisaika samassa asunnossa eurooppalaisittain lyhyt (Juntto 2007). Asuinpaikkaa vaihdetaan tietenkin myös työn tai opiskelun vuoksi, jolloin muuttovoittajina ovat suuret aluekeskukset ja korkeakoulupaikkakunnat.
Vastoin ennustuksia maassamuutto on ollut 2000-alkupuolella ennätyksellisen vilkasta. Sen lisäksi myös maassamuuton rakenteessa on Timo Aron (2006, 2007) mukaan tapahtunut laadullisia muutoksia. Ensinnäkään enää ei muuteta niinkään työn vaan asumistason vuoksi - neljä viidestä muutosta on saman seutukunnan tai työssäkäyntialueen sisällä. Toiseksi asuin- ja työpaikat ovat yhä useammin eri kunnissa; joka kolmas käy työssä oman kuntansa ulkopuolella ja joka toinen keskusten kehyskunnissa.
Maassamuutto valikoituu
Vuosina 2002-2007 asuntovelat kasvoivat 68 prosenttia asuntovelallista asuntokuntaa kohti. Eniten, noin 77 prosenttia, kasvoivat 35-54-vuotiaiden asuntovelat. Vuonna 2007 velallisilla asuntokunnilla oli keskimäärin 74 450 euroa velkaa. Suurimmat asuntovelat oli 25-34-vuotiailla, joiden velka oli 102 200 euroa asuntovelallista asuntokuntaa kohti - tämänikäiset ovat yleensäkin kaikista velkaisimpia. Nuorten asuntovelallisten määrä kasvoi eniten. (Velkaantumistilasto 2007.)
Eniten asuntovelkaa oli Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan asuntovelallisilla vuonna 2007. Asuntovelallisten määrä on vuodesta 2002 kasvanut eniten Uudellamaalla, Itä-Uudellamaalla, Kanta-Hämeessä, Pirkanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla. Vähiten velalliset ovat lisääntyneet Itä- ja Pohjois-Suomen maakunnissa. - Ahvenanmaan maakunta ei ollut tässä tarkastelussa mukana.
Asuntovelat kasvoivat eniten Itä-Uudellamaalla; kasvu oli peräti 75 prosenttia asuntokuntaa kohti. Pääkaupunkiseudulla asuntovelallisten osuus oli hieman pienempi kuin maassa keskimäärin, mutta velkaa oli vastaavasti lähes kolmanneksen keskimääräistä enemmän. Tuloihin suhteutettuna itäuusmaalaiset ja uusmaalaiset olivat velkaisimpia; heillä oli asuntolainaa keskimäärin 1,8-kertaa käytettävissä olevien vuositulojen verran.
Kuvio 2. Asuntovelat asuntovelallista asuntokuntaa
kohti viitehenkilön iän mukaan
vuosina 2002 ja 2007.
Lähde: Velkaantumistilasto. Tilastokeskus.
Aluekeskusten vetovoima ilmenee velkamäärissä
Kun asuntovelkaantumista tarkastellaan maakunnittain, havaitaan kasvavien aluekeskusten vetovoima. Lainantarve vaihtelee paikkakunnan hintatason mukaan, ja hintataso selittää osaltaan kasvupaikkakunnilla asuvien velkamäärien suuruutta. Itä-Uudenmaan erityispiirre on se, että sinne muutetaan asumaan Helsingin seudulta.
Vastaavanlainen kehitys on havaittavissa ehkä vielä selvemmin seutukuntien tasolla, sillä lähes kaikki velkaisimmat seutukunnat ovat muuttovoittoisimpien seutukuntien joukossa. Nettomuutto ei kuitenkaan kerro läheskään kaikkea seutukunnan tai kunnan väestökehityksestä, koska monien alueiden lähtö- ja tulomuuttojen määrä saattaa olla moninkertainen nettomuuttoon verrattuna.
Timo Aron mukaan muuttajien määrä ei ole varsinainen ongelma; hänen mukaansa tärkeämpää on kiinnittää huomiota tulijoiden ja lähtijöiden eroihin. Aron mukaan aikaisemmin lähinnä suuralueiden välisinä ilmenneet erot löytyvät nykyisin myös seutukuntien sisällä, sillä seutukunnat ovat eriytyneet hyväosaisten ja huono-osaisten alueiksi. Muuttajat ottavat alueiden erot huomioon, ja valitsevat itselleen soveltuvan alueen. (Aro 2007, 25.) Aluekeskuksiin muuttaa muualta maasta erityisesti nuoria työn tai opiskelupaikan perässä. Työssäkäyvät lapsiperheet taas etsivät parempaa asumistasoa ja turvallista ympäristöä ympärys- ja kehyskunnista.
Kuvio 3. Asuntovelat asuntovelallista asuntokuntaa
kohti maakunnittain
vuosina 2002 ja 2007.
Lähde: Velkaantumistilasto. Tilastokeskus.
Runsaat 122 000 asuntovelallista muuttajaa
Vuoden 2007 lopussa noin 700 000 henkeä asui eri asunnossa kuin vuotta aikaisemmin. Tämä luku ei sisällä kaikkia maassamuuttoja, sillä jotkut ovat muuttaneet useamman kerran vuoden aikana. Myöskään maahanmuuttajien muuttoja ei ole laskettu mukaan.
Asuntokuntien muuttojen tarkastelu on hankalampaa, koska asuntokunta määräytyy kotipaikkatunnuksen mukaan, ja asuntokuntien ihmiset saattavat vaihtua vuoden mittaan. Usein esimerkiksi muuttojen yhteydessä useasta asuntokunnista syntyy yksi tai yhdestä useampia asuntokuntia. Tarkastelen muuttoja seuraavassa asuntokunnan suurituloisimman jäsenen (viitehenkilön) mukaan. Edellisen vuoden lainoja koskevat tiedot - kuten myös tarkasteluvuoden velka- ja tulotiedot - on poimittu kaikilta tarkasteluvuoden lopussa asuntokuntaan kuuluneista henkilöistä.
Vuoden 2007 tulotiedot eivät tätä kirjoitettaessa ole vielä käytössä, joten seuraavassa tarkastelen lähemmin muuttoja vuodesta 2005 vuoteen 2006. Taulukkoon 1 on koottu eräitä muuttajien ominaisuuksia kuvaavia tietoja muuttojen alueellisen kohdentumisen mukaan. Vilkkaimmin muutettiin lähelle: maakuntien välillä muutti vain 60 650 asuntokuntaa, mutta kunnan sisällä muutti peräti 237 300 asuntokuntaa. Tässä hieman yksinkertaistavassa tarkastelussa ilmenevät muuton syihin ja talouksien elinvaiheeseen liittyvät erot.
Taulukko 1. Muuttaneet asuntokunnat muuton kohteen mukaan vuonna 2006.
Asunto- kuntia |
Asunto- velallisten osuus, % |
Asuntovelat/ velallinen asuntokunta |
Ko-rahatulot/ kulutusyksikkö |
Viitehenkilön ikä |
Asuntokunnan keskikoko |
Pientalossa asuvien osuus, % |
Pinta-ala/ kulutusyksikkö, m2 |
Lapsia/ asuntokunta |
|
Asuntoa muuttaneet | 393 438 | 32,2 | 99 372 | 18 707 | 37,9 | 1,96 | 38,4 | 47,0 | 0,44 |
Maakuntaa muuttaneet | 60 653 | 21,3 | 95 104 | 16 920 | 33,5 | 1,82 | 28,3 | 43,8 | 0,31 |
Seutukuntaa muuttaneet | 78 268 | 23,6 | 95 054 | 17 055 | 33,7 | 1,84 | 31,9 | 44,6 | 0,32 |
Kuntaa muuttaneet | 156 170 | 30,5 | 95 791 | 18 517 | 37,3 | 1,93 | 42,3 | 47,7 | 0,37 |
Kunnan sisällä muuttaneet | 237 268 | 33,3 | 101 533 | 18 832 | 38,3 | 1,98 | 35,8 | 46,5 | 0,45 |
Lähde: Velkaantumistilasto. Tilastokeskus.
Asuntovelkainen muuttaa lähelle
Mitä lähemmäs muutetaan, sitä enemmän muuttajien joukossa on asuntovelallisia, sitä vanhempia ja suurempia asuntokunnat ovat ja sitä useammin muutetaan pientaloon ja asumisväljyys kasvaa. Kunnan sisällä muuttaneet ovat kuitenkin heterogeenisempi joukko kuin pelkät keskiarvoluvut antavat ymmärtää.
Kuntien sisällä muutot ovat ilmeisesti useimmiten asumisesta johtuvia, mutta eivät läheskään aina tähtää ainakaan olennaiseen asumistason parantamiseen. Esimerkiksi opiskelijat saattavat joutua muuttamaan usein vuokra-asuntojen puutteen vuoksi.
Nuoret muuttavat kauaksi
On syytä olettaa, että muuttajien alueellinen valikoituminen ilmenee maakuntien ja ennen kaikkea seutukuntien sisäisessä muuttoliikkeessä. Taulukkoon 2 on koottu seutukunnasta toiseen ja seutukuntien sisällä muuttaneiden asuntokuntien vertailutietoja. Seutukunnasta toiseen muuttaneet olivat melko selvästi nuorempia kuin seutukuntien sisällä muuttaneet. Kaksi kolmannesta seutukuntaa muuttaneista asuntokunnista oli alle 35-vuotiaita, kun taas seutukunnan sisällä muutettiin melko usein vielä eläkeikäisenä. Seutukuntaa muuttaneiden asuntokunnat olivat myös pieniä ja suhteellisen pienituloisia.
Muuttajaryhmät poikkesivat toisistaan lähinnä iältään; nuoret muuttavat yleensä kauemmaksi kuin vanhemmat. Muita eroja oli loppujen lopuksi melko vähän. Tämä ei ole kovin yllättävää, sillä useimpien seutukuntien sekä niiden keskuskuntien ja muiden kuntien väliset erot eivät välttämättä ole suuret. Oma lukunsa sen sijaan ovat aluekeskukset ja niiden ympäryskunnat.
Taulukko 2. Seutukunnasta toiseen muuttaneet ja seutukunnan sisällä kuntaa muuttaneet asuntokunnat viitehenkilön iän mukaan vuonna 2006.
Kaikki ikäluokat | Alle 25 | 25-34 | 35-44 | 45-54 | 55-64 | Yli 64 | |
Seutukunnan sisällä kuntaa muuttaneet | |||||||
Asuntokuntia | 77 931 | 14 812 | 20 757 | 13 530 | 11 178 | 8 417 | 9 237 |
% | 100,0 | 19,0 | 26,6 | 17,4 | 14,3 | 10,8 | 11,9 |
Pientalossa asuvia, % | 52,7 | 21,1 | 51,2 | 63,1 | 63,2 | 65,5 | 67,1 |
Asuntovelallisia, % | 23,6 | 6,0 | 59,6 | 41,6 | 36,2 | 29,7 | 16,7 |
Keskikoko | 2,03 | 1,56 | 2,23 | 2,66 | 2,17 | 1,75 | 1,48 |
Pinta-ala/kulutusyksikkö | 50,6 | 40,0 | 48,8 | 51,8 | 52,6 | 58,4 | 59,0 |
Lapsia | 0,41 | 0,12 | 0,56 | 0,97 | 0,42 | 0,07 | 0,01 |
Tulot/kulutusyksikkö | 19 895 | 12 532 | 20 833 | 22 927 | 22 835 | 23 093 | 15 696 |
Asuntovelat/velallinen | 96 252 | 87 406 | 117 194 | 104 889 | 69 475 | 51 269 | 34 917 |
Uutta velkaa ottaneita, % | 55,0 | 57,0 | 66,1 | 52,8 | 43,8 | 38,1 | 29,2 |
Uusi velka / velkaantunut | 84 176 | 86 202 | 92 762 | 87 049 | 64 784 | 52 955 | 41 776 |
Seutukunnasta toiseen muuttaneet | |||||||
Asuntokuntia | 78 268 | 25 544 | 25 322 | 10 937 | 7 307 | 5 706 | 3 452 |
% | 100,0 | 32,6 | 32,4 | 14,0 | 9,3 | 7,3 | 4,4 |
Pientalossa asuvia, % | 31,9 | 13,8 | 32,9 | 49,9 | 47,7 | 49,7 | 39,5 |
Asuntovelallisia, % | 37,4 | 15,8 | 54,3 | 56,6 | 42,8 | 28,3 | 8,1 |
Keskikoko | 1,84 | 1,50 | 1,99 | 2,49 | 1,92 | 1,59 | 1,47 |
Pinta-ala/kulutusyksikkö | 44,6 | 38,7 | 43,7 | 48,1 | 49,9 | 53,3 | 52,2 |
Lapsia | 0,32 | 0,09 | 0,41 | 0,89 | 0,34 | 0,05 | 0,02 |
Tulot/kulutusyksikkö | 17 055 | 10 367 | 18 017 | 20 519 | 22 695 | 23 501 | 19 451 |
Asuntovelat/velallinen | 95 054 | 78 649 | 105 199 | 108 098 | 85 239 | 61 823 | 46 723 |
Uutta velkaa ottaneita, % | 55,5 | 51,1 | 60,4 | 55,6 | 52,1 | 47,3 | 42,4 |
Uusi velka / velkaantunut | 82 180 | 81 533 | 89 620 | 86 407 | 72 577 | 56 154 | 42 204 |
Lähde: Velkaantumistilasto. Tilastokeskus.
Helsinki on monille välietappi
Tarkastelen seuraavaksi suurinta aluekeskusta eli Helsinkiä ja sen lähikuntia. Taulukkoon 3 on koottu tietoja Helsingin seutukuntaan muualta muuttaneista ja toisaalta seutukunnan sisällä kuntaa vaihtaneista. Ensinnäkin havaitaan, että seutukuntaan muuttaneet ovat melko lailla nuorempia kuin sen sisällä kuntaa vaihtaneet. Peräti 70 prosenttia muualta tulleiden asuntokuntien viitehenkilöistä on alle 35-vuotiaita, kun kuntaa vaihtaneista nuorten asuntokuntia on 56 prosenttia.
Taulukko 3. Helsingin seutukuntaan muuttaneet ja seutukunnan sisällä kuntaa muuttaneet asuntokunnat viitehenkilön iän mukaan vuonna 2006.
Kaikki ikäluokat | Alle 25 | 25-34 | 35-44 | 45-54 | 55-64 | Yli 64 | |
Helsingin seutukuntaan muuttaneet | |||||||
Asuntokuntia | 15 795 | 4 811 | 6 302 | 2 178 | 1 271 | 743 | 490 |
% | 100,0 | 30,5 | 39,9 | 13,8 | 8,0 | 4,7 | 3,1 |
Pientalossa asuvia, % | 11,2 | 3,7 | 9,9 | 24,1 | 19,7 | 17,2 | 14,1 |
Asuntovelallisia, % | 18,7 | 5,1 | 20,5 | 33,2 | 31,9 | 26,2 | 19,6 |
Keskikoko | 1,8 | 1,6 | 1,8 | 2,3 | 2,0 | 1,6 | 1,5 |
Pinta-ala/kulutusyksikkö | 39,7 | 34,9 | 37,9 | 44,3 | 46,1 | 49,6 | 51,7 |
Lapsia | 0,3 | 0,1 | 0,3 | 0,8 | 0,4 | 0,1 | 0,0 |
Tulot/kulutusyksikkö | 17 663 | 10 844 | 17 793 | 20 822 | 25 235 | 31 612 | 23 149 |
Asuntovelat/velallinen | 107 814 | 91 845 | 110 384 | 123 673 | 107 860 | 75 042 | 60 910 |
Uutta velkaa ottaneita, % | 46,7 | 43,1 | 49,7 | 43,9 | 45,4 | 47,2 | 41,7 |
Uusi velka / velkaantunut | 94 458 | 106 817 | 99 930 | 97 666 | 86 361 | 64 015 | 55 632 |
Helsingin seutukunnan sisällä kuntaa muuttaneet | |||||||
Asuntokuntia | 82 383 | 17 626 | 28 304 | 16 599 | 9 883 | 5 900 | 4 071 |
% | 100,0 | 21,4 | 34,4 | 20,1 | 12,0 | 7,2 | 4,9 |
Pientalossa asuvia, % | 21,7 | 6,1 | 21,7 | 35,8 | 28,1 | 22,5 | 14,4 |
Asuntovelallisia, % | 35,5 | 11,2 | 43,5 | 51,2 | 42,6 | 30,7 | 12,0 |
Keskikoko | 2,0 | 1,6 | 2,0 | 2,6 | 2,1 | 1,6 | 1,4 |
Pinta-ala/kulutusyksikkö | 44,6 | 37,3 | 42,9 | 48,2 | 48,0 | 51,4 | 50,0 |
Lapsia | 0,43 | 0,11 | 0,43 | 0,97 | 0,48 | 0,08 | 0,01 |
Tulot/kulutusyksikkö | 22 576 | 13 334 | 22 150 | 25 815 | 27 647 | 30 617 | 22 323 |
Asuntovelat/velallinen | 126 583 | 94 405 | 133 470 | 142 558 | 113 318 | 84 200 | 75 759 |
Uutta velkaa ottaneita, % | 64,1 | 47,8 | 68,7 | 67,2 | 59,7 | 50,5 | 48,4 |
Uusi velka / velkaantunut | 102 710 | 93 625 | 105 927 | 107 342 | 96 803 | 77 272 | 72 913 |
Lähde: Velkaantumistilasto. Tilastokeskus.
Toiseksi Helsingin seutukuntaan muuttaneet asuntokunnat olivat pieniä ja usein lapsettomia. Tulot olivat keskimääräistä pienemmät, lukuun ottamatta keski-ikäisiä ja vanhempia, joita oli muuttajien joukossa vähän.
Pientaloissa tulijoista asui vain runsas kymmenesosa, ja asuntovelallisia oli vajaa viidennes. Harvoilla asuntovelkaisilla oli suuret velat. Velka oli keskimäärin 107 800 euroa, ja lähes puolella asuntolainat olivat kasvaneet edellisvuodesta. Keskimääräinen velkojen kasvu oli 94 500 euroa.
Kuntaa vaihtaneista asuntokunnista runsaalla kolmanneksella oli asuntolainaa ja runsas viidennes asui pientalossa. Asuinpinta-alaa oli jonkin verran enemmän kuin seutukuntaan muuttaneilla, mutta kuitenkin lähes kymmenen neliötä kulutusyksikköä kohti vähemmän kuin asuntokunnilla keskimäärin.
Kuntaa muuttaneet olivat hieman keskimääräistä parempituloisia. Asuntovelat olivat sen sijaan velallista kohti selvästi, 27 prosenttia, suuremmat kuin muuttajilla keskimäärin. Kun kaikilla asuntovelallisilla asuntovelkaa oli 1,6 kertaa vuositulon verran, Helsingin seudulla kuntaa vaihtaneilla velka oli 2,8-kertainen. Kaksi kolmesta Helsingin seutukunnassa kunnasta toiseen muuttaneesta asuntovelallisesta oli ottanut uutta lainaa edellisvuoteen verrattuna; keskimääräinen uusi tai lisälaina oli runsaat 100 000 euroa.
Helsingin seudulla asumistason parantaminen käy kalliiksi
Aluekeskuksissa erojen voi olettaa ilmenevän selvimmin keskuskunnan ja lähialuekuntien välillä. Odotetusti Helsinkiin muuttajien ja sieltä pois muuttaneiden väliset erot ovat suuret. Helsinkiin muutti vuoden 2006 aikana 16 700 asuntokuntaa ja Helsingistä muutti 11 170 asuntokuntaa. Lähteviä asuntokuntia oli siis vähemmän kuin tulevia, mutta siitä huolimatta Helsinki kärsi muuttotappiosta. Se johtuu siitä, että Helsinkiin muuttavat asuntokunnat ovat pienempiä kuin pois muuttavat.
Helsinkiin muuttajat olivat usein nuoria, pienituloisia ja harvoin asuntovelkaisia. Helsinkiin muuttaneista 71 prosenttia oli alle 35-vuotiaita, ja muuttajien keskitulot olivat 18 260 euroa. Vain viisi prosenttia Helsinkiin tulijoista muutti pientaloon. Toisaalta Helsinkiin muuttaneet asuntovelalliset, joita oli vajaa viidennes muuttajista, erosivat selvästi muista. He olivat vanhempia kuin muut muuttajat, usein perheellisiä ja varsin hyvätuloisia - keskitulot olivat 29 610 euroa kulutusyksikköä kohti.
Helsingistä muuttaneista asuntokunnista huomattava osa oli nuorehkojen ja keski-ikäisten asuntokuntia, jotka olivat kohtalaisen hyvätuloisia ja usein asuntovelkaisia. Niiden keskitulot olivat 24 210 euroa kulutusyksikköä kohden; asuntovelallisia niistä oli 46 prosenttia ja asuntovelkaa oli keskimäärin 129 800 euroa. Kaksi kolmesta velallisesta oli lisännyt asuntovelkaansa edellisestä vuodesta, ja kaksi viidestä muutti pientaloon. Uutta asuntolainaa edellisvuodesta velkaantuneet ottivat 106 000 asuntokuntaa kohti.
Asuntovelallisilla muuttajilla oli käytössään 54,6 neliötä asuinpinta-alaa kulutusyksikköä kohti eli noin yhdeksän neliötä enemmän kuin helsinkiläisillä keskimäärin. Muuttajista vajaa viidennes oli kuitenkin nuorten pieniä ja pienituloisia asuntokuntia - niistä lähes kaikki olivat velattomia.
Helsingistä muutettiin yleisimmin Vantaalle ja Espooseen; molempiin muutti reilut 2 500 asuntokuntaa. Muuttokohteiden kärjessä olivat seuraavat kehys- ja lähikunnat: Kerava, Nurmijärvi, Tuusula, Kirkkonummi, Järvenpää, Porvoo, Hyvinkää, Lohja ja Sipoo. Niihin muutti parisensataa asuntokuntaa kuhunkin.
Houkuttelevin mainituista kunnista oli Kerava, jonne muutti 263 asuntokuntaa. Kehyskuntiin muuttajista suurin osa oli asuntovelkaisia, ja heillä oli suuret asuntovelat. Muuttovirta kulki kuitenkin myös muihin aluekeskuksiin, erityisesti korkeakoulupaikkakunnille Tampereelle, Turkuun, Ouluun, Jyväskylään ja Kuopioon. Niihin muuttaneet olivat enimmäkseen nuoria ja perheettömiä, siis mitä ilmeisimmin opiskelijoita.
Lyhyt ja velkainen asumisura
Muuttoliikkeen uudenlainen valikoituminen ilmenee selvimmin Helsingin seudulla, mutta sama ilmiö on havaittavissa muissakin aluekeskuksissa. Muuttajat suuntaavat muihin aluekeskuksiin, ennen kaikkea Helsinkiin ja muille korkeakoulupaikkakunnille, mutta myös lähikuntiin.
Keskuskuntiin muuttajat ovat usein nuoria ja pienituloisia, ja he muuttavat yleensä vuokra-asuntoon. Aluekeskuksista poismuuttajat puolestaan suuntaavat usein muihin kasvukeskuksiin. Huomattava osa keskuskunnasta lähtevistä on perheellisiä ja työssäkäyviä, kohtalaisen hyvätuloisia mutta velkaisia. He hakevat lähikunnista väljempää ja rauhallisempaa asumista, ja he muuttavat yleensä omistusasuntoon, mieluusti pientaloon. Timo Aron (2007, 30) mukaan valikoitumisesta aiheutuu ongelmia keskuskuntien väestörakenteelle ja kuntataloudelle. Kehyskunnat sen sijaan hyötyvät muuttoliikkeestä monin tavoin.
Keskuskuntiin muuttavat nuoret opiskelijat ja työnhakijat aiheuttavat kroonisen vuokra-asuntopulan. Poismuuttajat puolestaan lisäävät asuntojen kysyntää, ja sen seurauksena parempaa asumistasoa on haettava yhä kauempaa. Tarjolla olevat asunnot tuntuvat edelleen olevan vääränlaisia tai ainakin väärissä paikoissa. Maassamuutto ei näytä laantuvan, vaikka työperäinen muutto vähenisikin.
On siis todennäköistä, että asuntovelkaantuminen tulee edelleen olemaan suomalaisen arkea. Toiveiden mukainen asumistaso voidaan nykyisin saavuttaa ilman edellissukupolvien monivaiheista muuttokierrettä. Sen seurauksena suomalaisten asuntovelkataakka säilyy suurena ja saattaa jopa kasvaa. Suuret asuntovelat ja pitkät laina-ajat eivät välttämättä ole pelkästään kielteinen asia; nuorten perheiden asumismukavuuden lisääminen on jo pitkään ollut julkisen vallan tavoitteena.
Lähteet:
Aro, T. 2006. Maassamuutto valikoituu suurten
kaupunkien sisällä. Kuntalehti 16/2006.
Aro, T. 2007. Suurten kaupunkiseutujen valikoiva
muuttoliike. Kvartti 1/2007.
Juntto, A. 2007.Suomalaisten asumistoiveet ja
mahdollisuudet. Tilastokeskus ja ympäristöministeriö,
Helsinki.
Matala, T. 2000. Nuoret luopumassa asunnon
omistusprojektista? Hyvinvointikatsaus 4/2000.
Velkaantumistilasto 2007.Tilastokeskus.
Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.
Päivitetty 15.12.2008