Web-kysely ei aina korvaa paperilomaketta

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Marjaana Järvensivu on tutkija Tilastokeskuksen SurveyLaboratoriossa. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen  Hyvinvointikatsauksessa 4/2008.

Web-kyselyjen suosio on kasvussa, mutta paperilomaketta ei ole syytä vielä leimata vanhanaikaiseksi. Web-lomakkeet eivät sovi kaikkiin tiedonkeruihin. Uutta tiedonkeruutapaa käytettäessä saatetaan unohtaa tutkittavan ilmiön luonne ja menetelmä saa päähuomion.

Internetin välityksellä tehtävät kyselyt ovat nousseet postikyselyiden ja haastatteluiden rinnalle yhä suositummaksi tiedonkeruutavaksi. Web-kyselyillä halutaan paitsi tarjota vastaajille nykyaikainen ja helppo tapa osallistua surveytutkimukseen, myös hallita koko ajan kasvavia surveytutkimuksen kato- ja kustannusongelmia. Muiden tiedonkeruumenetelmien puutteita pyritään korjaamaan keräämällä osa aineistosta web-kyselyllä (niin sanotut mixed-mode-tiedonkeruut, joissa osaa vastaajista esimerkiksi haastatellaan ja osa täyttää lomakkeen) ja näin säilyttämään aineiston laatu hyvänä.

Tietyille vastaajaryhmille kohdistettujen surveytutkimusten siirtäminen web-kyselyiksi voi olla tehokas ja toimiva tapa kerätä tietoa. Väestötason tiedonkeruissa web-kyselyillä saavutettavat hyödyt eivät kuitenkaan ole itsestäänselvyys. Ei ole suinkaan selvää, että vastaukset olisivat samoja, kun ne kerätään puhelimitse, postikyselyllä tai web-lomakkeella. (Ks. esim. Dillman 2007.)

Tilastokeskuksen SurveyLaboratoriossa testattiin syksyn 2007 - talven 2008 aikana ajankäyttötutkimuksen tiedonkeruulomaketta (Järvensivu 2008). Tiedonkeruu tapahtuu paperisella päiväkirjalomakkeella (ks. laatikko), jonka vaihtoehdoksi on harkittu web-kyselyä. Tästä syystä lomaketestauksen yhteydessä tiedusteltiin myös vastaajien suhtautumista web-lomakkeeseen.

Ajankäyttöpäiväkirja testattavana

Ajankäyttötutkimuksen lomaketestaus toteutettiin fokusryhmähaastattelun menetelmällä, joka soveltuu hyvin tiedonkeruuvälineen evaluointiin. Fokusryhmähaastattelut ovat huolellisesti valmisteltuja keskusteluja, joissa edetään etukäteen valittujen teemojen ja kysymysten mukaisesti. Ryhmähaastatteluun kutsuttiin eri ikäryhmistä olevia helsinkiläisiä naisia ja miehiä. Ryhmähaastatteluja tehtiin kaikkiaan kuusi: kaksi nuorten (16-18 v.), kaksi lapsiperheellisten ja kaksi yli 60-vuotiaiden, vähemmän koulutettujen ryhmähaastattelua. Osallistujia oli ryhmissä yhteensä 29, joista naisia 17 ja miehiä 12. Kaikki osallistujat olivat täyttäneet yhden vuorokauden ajan paperista päiväkirjalomaketta ajankäytöstään ennen haastatteluun osallistumista.

Koska ajankäyttötutkimukseen on mietitty paperisen päiväkirjalomakkeen lisäksi web-tiedonkeruuta yhtenä vastaamismahdollisuutena, otettiin web-tiedonkeruu yhdeksi ryhmähaastattelussa käsiteltäväksi teemaksi. Osallistujilta tiedusteltiin kiinnostusta täyttää web-lomaketta paperisen sijaan sekä pyydettiin pohtimaan, eroaako web-lomakkeella vastaaminen paperilomakkeella vastaamisesta.

Tulokset olivat yllättävän yksimielisiä: missään ryhmässä ei ollut erityistä kiinnostusta web-lomakkeen täyttämiseen. Vain kolme henkilöä piti web-lomakkeen täyttämistä kiinnostavana: yksi poika nuorten ryhmästä, yksi mies lapsiperheellisistä ja yksi mies yli 60-vuotiaiden ryhmästä. Kaikki muut (26 henkilöä) täyttäisivät mieluummin paperilomakkeen. Keskusteluissa korostettiin, että web-lomake voisi olla vaihtoehtoisena niille, jotka sen täyttämisestä olisivat kiinnostuneita, mutta ei ainoana vastaamistapana.

Sivun alkuun

Web-lomakkeella vastaaminen erilaista kuin paperilomakkeella

Perustelut web-lomakkeen soveltumattomuudesta liittyvät lomakkeen teknisiin ominaisuuksiin sekä vastaamisprosessin erilaisuuteen. Ryhmäkeskusteluissa ehdottomasti suurimpana ongelmana pidettiin sitä, että web-lomaketta ei voisi pitää päivän aikana samalla tavalla mukana kuin paperilomaketta - lomaketta tulisi silloin täytettyä harvemmin.

Web-kyselyä ei myöskään pidetä samalla tavalla tärkeänä, vaan suhtautuminen lomakkeeseen ja vastaamiseen olisi ylimalkaisempaa kuin paperilomaketta käytettäessä. Paperilomake antaa mielikuvan, että kyseessä on tärkeä tutkimus ja vastaamiseen on syytä keskittyä. Varsinkin nuoret olivat tätä mieltä.

Ennakkokäsityksestä poiketen vaikuttaakin siltä, että internet sinänsä ei ole motivoiva tai kiinnostava väline edes nuorille; se on heidän ikäisilleen jo arkipäivää. Uutuudenviehätystä ei ole enää samalla tavalla kuin aiemmin. Vastaavanlaisia tuloksia on saatu myös työvoimatutkimuksen lomaketestauksessa, jossa haastateltiin 18-34-vuotiaita (Ahola ym. 2007).

Ryhmäkeskusteluissa tuotiin esille myös teknisiä syitä, jotka hankaloittavat vastaamista. Läheskään kaikilla ei ole käytössään internet-yhteyttä tai kotikoneen yhteys on hidas. Tietosuojan vuoksi tarvittavaa käyttäjätunnusta ja salasanaa puolestaan pidettiin vain lisärasitteena, sillä osallistujilla on jo monia kirjautumistunnuksia erilaisiin internet-palveluihin. Tunnusta tarvittaisiin päivän aikana monta kertaa, koska web-päiväkirjaan vastaaminen edellyttäisi useita eri kirjautumiskertoja.

Ajankäyttöpäiväkirjan siirtämisestä web-lomakkeeksi löydettiin ryhmähaastatteluissa myös myönteisiä puolia. Koska lomakkeen täyttäminen vaatii vastaajalta paljon tarkkuutta ja täsmällisyyttä, innostuttiin web-lomakkeen teknisistä mahdollisuuksista edesauttaa huolellista täyttämistä ja tarkistamista.

Web-lomake voisi esimerkiksi automaattisesti huomauttaa tyhjiksi jääneistä kohdista tai samalle kellonajalle tehdyistä päällekkäisistä merkinnöistä. Lisäksi keskusteluissa tuotiin esille, että virheellisten merkintöjen korjaaminen olisi sähköisellä lomakkeella huomattavasti helpompaa kuin paperilomakkeella. Web-lomakkeen hyviä puolia tuotiin esille ennen kaikkea nuorten ja lapsiperheellisten ryhmissä.

Sivun alkuun

Web-lomake ei sovi kaikkiin tiedonkeruihin

Päiväkirjalomake on hyvä tapa kerätä tietoa ihmisten arkisesta toiminnasta kuten ajankäytöstä. Ajankäyttötutkimuksessa vastaajia ohjeistetaan pitämään päiväkirjaa mukanaan ja täyttämään sitä useita kertoja päivän aikana. Mitä useammin päivän tapahtumia kirjataan lomakkeelle, sitä tarkempia tietoja saadaan ja sitä vähemmän asioita ehtii unohtua. Perinteisessä lomakehaastattelussa vastaajan olisi vaikea jälkikäteen palauttaa mieleen päivän tapahtumia niinkin yksityiskohtaisesti kuin ajankäyttötutkimuksessa tiedustellaan - 10 minuutin tarkkuudella.

Päiväkirjalomakkeen siirtäminen web-lomakkeeksi on teknisesti helppoa ja nopeaa. Ajatellaan, että teknologiset uudistukset helpottavat vastaajan urakkaa ja nostavat osallistumisaktiivisuutta. Näin varmasti onkin. Päiväkirjatutkimuksen muuttamisessa web-lomakkeeksi täytyy kuitenkin ottaa huomioon tiedonkeruun luonne. On eri asia toteuttaa kertaluonteinen, tarkasta vastaamisajankohdasta riippumaton kysely web-kyselynä kuin useita täyttökertoja edellyttävä päiväkirjatiedonkeruu.

Ajankäyttötutkimuksen toteuttaminen web-kyselynä tarkoittaisi sitä, että vastaajien täytyisi etsiytyä useampia kertoja päivässä internet-yhteyden ääreen pystyäkseen täyttämään lomaketta. Koska ihmisten arki ei rakennu säännöllisistä tietokoneen käyttökerroista tai internetin ääreen etsiytymisistä, muuttuisi tutkimukseen vastaaminen erilaiseksi. Paperinen lomake kulkee helposti vastaajan mukana tai on kotona esimerkiksi keittiönpöydän nurkalla. Lomake ei muuta vastaajan toimintaa, vaan on sopivasti käsillä päivän tapahtumien kirjaamista varten. Web-lomakkeen täyttäminen ei ole mahdollista "siinä sivussa", vaan todennäköisesti yhä useampi vastaaja täyttäisi lomaketta vasta jälkikäteen. Tällöin ajankäytön tarkka muistaminen on vaikeampaa, ja aineiston laatu heikkenee.

Sivun alkuun

Tiedonkeruumenetelmällä vaikutusta ajankäyttöön

Tiedonkeruumenetelmää on syytä tarkastella myös tutkittavan ilmiön kannalta. Mitä merkitsee se, että ihmisiä pyydetään raportoimaan ajankäytöstään web-lomakkeella? Kuten tekemissämme ryhmähaastatteluissa monesti mainittiin, vastaajat olisivat web-lomakkeen täyttämistä varten joutuneet varta vasten suunnittelemaan, missä heillä olisi päivän aikana internet-yhteys käytössään.

Kaikilla ei ole internet-yhteyttä tai edes tietokonetta kotonaan, vaan vastaaminen edellyttäisi esimerkiksi sukulaisten luona vierailua tai kirjastossa käyntiä, kuten eräs yli 60-vuotiaiden ryhmään osallistunut kertoi. Nuoret puolestaan toivat esille, että monesti päivät ovat koulutyön ja harrastusten täyttämiä aamusta iltaan, eikä tietokoneelle tule mentyä ellei erityistä tarvetta ole.

Tällaisissa tilanteissa web-tiedonkeruu tarkoittaisi sitä, että vastaajat joutuisivat poikkeamaan normaaleista päivän toimistaan täyttääkseen lomaketta. Lisäksi tietokoneen ääreen saatetaan jäädä lomakkeen täyttämisen lisäksi pidemmäksikin aikaa, mikä vääristäisi ajankäyttötutkimuksen tuloksia. Ajankäyttö muuttuisi heidän osaltaan toisenlaiseksi kuin mitä se olisi ilman tutkimukseen osallistumista, ja tarkoitus on nimenomaan tutkia ihmisten ajankäytön jakautumista ja rakennetta.

Monissa tutkimuksissa web-lomake puolustaa paikkaansa kustannustehokkaana tiedonkeruumuotona, ja sen käyttö tulee tulevaisuudessa varmasti lisääntymään. Tiedonkeruumenetelmän valinta ei kuitenkaan saisi olla pelkästään kustannuskysymys tai vastaajien motivointikeino. On valitettavaa, jos innostus web-lomakkeiden käyttöön johtaa tilanteeseen, jossa ratkaisuja tehdään menetelmän eikä tutkittavan ilmiön ehdoilla.

Lähteet:

Ahola, A. - Kallio-Peltoniemi, M. - Lyly-Yrjänäinen, M. 2007. Entry of the young people into the labour market. Pilot studies for the 2009 LFS ad hoc module. Final raport 24 May 2007. Julkaisematon lomaketestausraportti. Tilastokeskus.
Dillman, D. A. 2007. Mail and internet surveys. The tailored design method. 2nd edition. John Wiley & Sons, New Jersey.
Järvensivu, M. 2008.Ajankäyttöpäiväkirjan testaus. Julkaisematon lomaketestausraportti. Tilastokeskus.

_______

Ajankäyttötutkimus on noin kymmenen vuoden välein toteutettava survey, jonka tiedot kerätään ajankäyttöpäiväkirjalla. Vastaajat täyttävät päiväkirjaa kahden vuorokauden ajalta kirjaten omin sanoin toimintansa 10 minuutin tarkkuudella. Artikkelissa käsiteltävä lomaketestaus liittyi uudistettavaan, niin sanottuun kevennettyyn päiväkirjalomakkeeseen, jota on tarkoitus käyttää varsinaisen ajankäyttötutkimuksen välivuosina. Kevennetyssä päiväkirjassa on avovastaamisen sijaan suppea toimintoluokitus, jota vastaaja käyttää ajankäyttönsä kirjaamiseen. Kirjaamistarkkuus on kevennetyssäkin päiväkirjassa 10 minuuttia.

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.

Päivitetty 15.12.2008