Yhdysvaltain tuottavuuden kasvu murtuu
- Sotien jälkeinen nousu...
- ...öljykriisin jälkeinen lasku
- 1990-luvun tuottavuuskumous
- 2000-luvun kasvumysteerio
- Taloushistoria kirjoitetaan uusiksi
Koko dokumentti yhdellä sivulla
1990-luvun tuottavuuskumous
Vielä viime vuosisadan lopulta toiseen maailmansotaan saakka Yhdysvaltain tuottavuus kasvoi keskimäärin 1,8 prosenttia vuodessa. Tämä merkitsi sitä, että elintaso kaksinkertaistui miltei joka 40. vuosi. Tahti kiihtyi merkittävästi sotien jälkeen. 1940-luvun jälkipuolelta vuoteen 1973 reilun 3 prosentin tuottavuuskasvu merkitsi elintason kaksinkertaistumista alle 25 vuodessa. Seinä tuli vastaan 1973 ja tuottavuuskehitys jäi 1,2 prosentin pintaan.
1980-luvun alussa presidentti Ronald Reagan nousi valtaan Jimmy Carterin epäonnistuneen talouspolitiikan seurauksena. 1990-luvun laman myötä Bill Clinton pääsi Valkoiseen taloon republikaanien epäonnistuneen talouspolitiikan tähden. Mutta jo ennen valtasiirtymää kansantalous siirtyi nousuvaiheeseen ja vuosina 1995-2000 työn tuottavuus nousi USA:ssa peräti 2,5 prosenttia, lähes yhtä paljon kuin "amerikkalaisen vuosisadan" lakipisteessä ja kaksi kertaa nopeammin kuin öljykriisiä seuranneina vuosina.
Samanaikaisesti USA:n yritysmaailman it-investoinnit liki kaksinkertaistuivat. Ja eittämättä it-sektori myötävaikutti merkittävästi niin tuottavuuden kuin taloudenkin kasvuun. Mutta se oli vain yksi kasvun vetureista.
1990-luvun jälkipuolen kasvun moottoreita olivat ennen kaikkea innovaatiot ja it-sektori (it-teknologia vaikutti ratkaisevasti joillakin toimialoilla, toisilla ei lainkaan). Keskeinen rooli oli myös uusilla prosessi-, tuote- ja palveluinnovaatioilla sekä globalisoitumisella. Kilpailuasetelmalla oli suuri merkitys: Innovaatioita syntyi niin Euroopassa kuin Japanissakin, mutta kilpailu oli kovempaa USA:ssa.
Kuusi sektoria vaikutti ratkaisevasti vuosien 1995-2000 talouskasvuun USA:ssa: vähittäiskauppa (Wal-Mart), tukkukauppa (uudet logistiset järjestelmät), osakemarkkinat (jotka hyötyivät ratkaisevalla tavalla it-kumouksesta), tietoliikenne (digitalisoituminen, verkottuminen), elektroniikka (Intelin johtamat mikroprosessorivalmistajat, Microsoftin ohjelmistoylivalta) sekä tietokonevalmistajat (Hewlett-Packard, Compaq, Dellin suora liikemalli). Muiden kansantalouden sektoreiden tuottavuuserät jäivät edellä mainittuihin verrattuna pieniksi.
Käytännössä 1990-luvun tuottavuuden veturit kehittivät toimintaansa yhtäältä suurten tuottavuushyppyjen varaan (elektroniikka, tietokonevalmistajat) ja toisaalta paljon työllistävien toimintojen varaan (vähittäis- ja tukkukauppa). Mutta oliko tuottavuuskasvu kestävää?
1990-luvun jälkipuolen tuottavuuskasvu hyötyi kahdesta tekijästä. Internet-kumouksen seurauksena amerikkalaiset yritykset investoivat ennen näkemättömällä tavalla uuteen it-teknologiaan. Samanaikaisesti ne pyrkivät varautumaan pelättyihin vuosituhannen vaihteen it-ongelmiin, mikä johti toiseen massiiviiseen investointiaaltoon.
1990-luvun tuottavuuden kasvu oli siis pitkälti puolen tusinan sektorin ja historiallisesti ainutlaatuisten investointien varassa.
Kuvio. Yhdysvaltain tuottavuuden kasvu
Lähde: U.S. Bureau of Economic Analysis (BEA)
Päivitetty 19.12.2008