Kuntien päättäjät toivovat kotien ottavan nuorista vastuuta

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Kaisa-Mari Okkonen on Hyvinvointikatsauksen toimittaja. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen  Hyvinvointikatsauksessa 1/2009.

Kuntien toiminta nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä ja ongelmatilanteissa auttamisessa näyttää kytkeytyvän erityisesti kouluun. Päättäjät toivovat, että vanhemmat ottaisivat enemmän vastuuta nuorten hyvinvoinnista.

Lasten ja nuorten hyvinvointi ja terveys on parantunut, ja lapsille ja nuorille suunnattujen peruspalveluiden käyttö on pysynyt ennallaan Suomessa viime vuosina. Niin sanottujen häiriöpalveluiden, kuten lastensuojelun, lasten- ja nuortenpsykiatrian sekä erityisopetuksen palveluiden käyttö, on kuitenkin lisääntynyt 1990-luvun alusta. Osa lapsista siirtyy yhä varhaisemmassa vaiheessa erikoistuneiden palveluiden asiakkaiksi. (Rimpelä 2008.)

Kehityksen suunta kertoo Matti Rimpelän mukaan paitsi ongelmien kasautumisesta pienelle vähemmistölle, myös kuntien välisistä palvelujärjestelmän toiminnan ja kehityksen suurista eroista. Yksittäisten häiriöiden hoitamiseen ja raskaimpiin palveluihin löytyy kunnissa rahaa helpommin kuin peruspalveluihin. Peruspalveluihin suunnatut voimavarat ovat vähentyneet tai parhaimmillaankin pysyneet ennallaan, ja esimerkiksi neuvolatyön, koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon, oppilashuollon sekä perhe ja kasvatusneuvoloiden resurssit ovat lamaa edeltävällä tasolla. (Rimpelä 2008.)

Lapsille ja nuorille tarkoitetut palvelut ovat joutuneet viime aikoina huomion kohteeksi erityisesti kouluväkivallan vuoksi. Myös opiskelun ja työelämän ulkopuolelle jääminen on pitänyt yllä keskustelua, kuinka nuorten ongelmiin voitaisiin puuttua. Paine kasautuu erityisesti kunnille, joiden vastuulla palveluiden järjestäminen on.

Päättäjät tyytymättömiä kunnan toimintaan erityisesti kaupungeissa

Syksyllä 2008 tehtiin kuntien päättäjille kysely, jossa tiedusteltiin näkemyksiä kuntien yleisistä kehitysnäkymistä (Aluebarometri 1-2/ 2008). Koska tutkimus sattumalta tehtiin viikko Kauhajoella koulussa tapahtuneen joukkosurman jälkeen, siihen päätettiin lisätä kysymyksiä siitä, miten nuoria on kunnissa autettu viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana.

Kyselyyn vastanneita kuntien virka- ja luottamushenkilöitä pyydettiin arvioimaan, onko kunnassa toimittu riittävästi nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja auttamiseksi heidän ongelmatilanteissaan. Lisäksi vastaajat saivat vapaamuotoisesti kertoa, millaisia toimia heidän kunnassaan on tehty ja mitä heidän mielestään voitaisiin vielä tehdä.

Kuntapäättäjien näkemykset kunnan toiminnan riittävyydestä hajoavat selvästi (taulukko 1). Suurimman ryhmän muodostavat kuitenkin ne, jotka ovat tyytyväisiä kuntansa toimintaan. Heidän mielestään joko kummassakin kysytyssä asiassa on toimittu riittävästi tai toiminta on ollut toisessa riittävää, mutta toista he eivät osanneet arvioida.

Taulukko 1. Kuntien toimet nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja auttamiseksi ongelmatilanteissa kuntapäättäjien mukaan, prosenttia.

Toimien riittävyys %
Toimet ainakin toisessa riittäviä 38
Toimet ainakin toisessa riittämättömiä 30
Toimien riittävyyttä vaikea arvioida 27
Toimet toisessa riittämättömät, toisessa riittävät 5

Toiseksi suurimman ryhmän muodostavat tyytymättömät kuntapäättäjät. He - vajaa kolmannes - ovat tyytymättömiä kunnan toimintaan vähintään toisessa asiassa, ja enintään toisesta he eivät ole osanneet antaa arviotaan.

Yllättävän moni vastaajista ei ole osannut lainkaan arvioida kuntansa toimintaa. Arvion tekemistä voi vaikeuttaa paitsi kysymysten melko yleinen muotoilu, myös vastaajan asiantuntemuksen puute. Hyvin pieni vähemmistö vastaajista arvioi, että kunnan toiminta on asioiden hoitamisessa ollut ristiriitaista.

Vaikuttaa siltä, että kaupunkimaisissa ja tiheästi asutuissa kunnissa päättäjien tyytyväisyys kunnan toimintaan on vähäisempää ja tyytymättömyys vastaavasti suurempaa kuin harvaan asutuissa kunnissa (kuviot 1 ja 2). Samoin maakuntien keskuskunnissa päättäjät ovat tyytymättömämpiä kunnan toimintaan kuin ympäryskunnissa.

Kuvio 1. Kuntien toimet nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisemiseksi kuntapäättäjien mukaan. Prosenttia.

Lähde: Aluebarometri 1-2/2008. Työ- ja elinkeinoministeriö.

Kuvio 2. Kuntien toimet nuorten auttamiseksi heidän ongelmatilanteissaan kuntapäättäjien mukaan. Prosenttia.

Lähde: Aluebarometri 1-2/2008. Työ- ja elinkeinoministeriö.

Erityisesti joukosta erottuvat teolliset kaupunkiseudut kuten Varkaus, Tammisaari, Etelä-Pirkanmaa ja Kemi-Tornion seutu. Näillä seuduilla vain viidennes kyselyyn osallistuneista päättäjistä on sitä mieltä, että toimet nuorten auttamiseksi ovat olleet riittäviä (kuviot 1 ja 2). Teollisilla alueilla on myös merkittävästi muita enemmän sellaisia päättäjiä, joiden mielestä toimet ovat olleet riittämättömiä.

Sivun alkuun

Päättäjien asenteet ja asiantuntemus voivat vaikuttaa vastaamiseen

Näiden tulosten tulkinta on hieman hankalaa siitä syystä, että samaan vastaukseen voi päätyä hyvin erilaisista lähtökohdista. Esimerkiksi apua tarvitsevien nuorten määrä voi vaihdella kuntien välillä hyvin paljon. Lisäksi vastaamiseen vaikuttavat päättäjien tietämys ja asenteet: jos päättäjät eivät tunne nuorten asioita tai ajattelevat vanhempien olevan ensisijaisesti vastuussa nuorten hyvinvoinnista, he voivat pitää toimia riittävinä.

Kunnassa tehtyjä toimenpiteitä kirjasi yli puolet vastaajista. Hieman yli puolet vastaajista kirjoitti siitä, millaisiin toimiin pitäisi vielä ryhtyä.

Oman kuntansa toimia listasivat niin kunnan toimintaan tyytyväiset, tyytymättömät kuin tietämättömätkin päättäjät. Toimenpiteitä kirjasivat aktiivisimmin ne, joiden mielestä oma kunta on riittävästi osallistunut nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen tai ongelmatilanteissa auttamiseen.

Kuntansa toimintaa riittämättömänä pitävien päättäjien vastauksista heijastuu kuitenkin hieman tyytymättömyyttä kunnan toimintaan: vastauksissa ei ainoastaan listattu tehtyjä asioita, vaan kuvattiin myös sitä, millaisella tolalla nuorten asioiden hoito kunnassa on.

"Paljon paperia. Erilaisia suunnitelmia ja paljon puhetta."

"Valitettavan vähän. Kouluissa kouluyhteisön hyvinvointiin tulisi kiinnittää paljon enemmän huomiota. Nyt vain oppimistulokset kiinnostavat. Päät eivät enää kestä. Jos ei tule linjamuutosta, tulee psyykkinen katastrofi. Huostaanotot ovat lisääntyneet, nuorten masennus on lisääntynyt, rauhattomuus lisääntynyt..."

Myös ne, jotka eivät osanneet arvioida nuorten auttamiseksi tehtyjä toimia, listasivat erilaisia toimenpiteitä. Tässä ryhmässä oli kuitenkin eniten niitä, jotka eivät tiedä toimenpiteistä tai toimintaa oli vasta käynnistetty.

Sivun alkuun

Nuoret halutaan pitää koulussa ja työelämässä

Kunnissa tehdyt toimenpiteet ovat vastausten perusteella melko samansuuntaisia. Vastaajat ovat kirjanneet paljon nuoria koskevia hankkeita ja ohjelmia, joita kuluneen vuoden aikana on käynnistetty. Hankkeiden sisällöstä on vaikea tehdä päätelmiä lyhyiden ja kirjavien vastausten perusteella. Niissä vastauksissa, joissa konkreettisia toimia on kirjattu, ajatukset ovat hyvin samankaltaisia.

"Perusopetuksessa kiinnitetty huomiota siihen, että kaikki olisivat jatko-opintokelpoisia peruskoulun jälkeen; erityisryhmät, tukipalvelut, pienet opetusryhmät."

"Uudet nuorisotilat rakennettu lähemmäs nuorten luontaisia viihtymisalueita."

"Yhteistyötä sosiaalitoimen, nuorisotyön ja koululaitoksen välillä tiivistetty."

"Nuorisovaltuusto on herätetty henkiin."

Nuorten auttaminen näyttää kuntapäättäjiltä saatujen tietojen perusteella kietoutuvan melko vahvasti koulun ja koulutuksen ympärille. Kunnissa on palkattu koulupsykologeja, kuraattoreita, kouluavustajia, erityisopettajia sekä panostettu kouluympäristöön ja oppilashuoltoon. Henkilöresurssien lisäksi mainitaan ryhmäkokojen pitäminen riittävän pieninä, erityisluokkien perustaminen ja lähikoulujen säilyttäminen. Kouluun liittyvien resurssien (esimerkiksi henkilöstön määrän, luokkakokojen ja koulussa olevien palveluiden) parantaminen näyttäisi olevan keskeisimpiä toimia, joita kunnissa on tehty.

Konkreettisissa toimenpiteissä korostuu jatko-opiskeluun ja työhön liittyvä ohjaus, erityisesti peruskoulun ja toisen asteen koulutuksen välinen nivelvaihe. Päättäjien mukaan kunnissa on panostettu paljon työpajatoimintaan ja sen varmistamiseen, että kaikilla peruskoulun päättävillä on opiskelupaikka. Jotkut vastaajista kertovat kunnassa käynnistetyn ohjelman, jossa nuoren kanssa tehdään jatkosuunnitelmia ja seurataan opinnoissa pysymistä. Lisäksi on mainintoja erilaisista työllistämistoimista, esimerkiksi kesätyöpaikkojen tarjoamisesta tai kunnan ja yritysten yhteisistä työllistämistoimista.

Sivun alkuun

Nuoria yritetään tavoittaa myös vapaa-aikana

Koulun, opiskelun ja työn lisäksi vastauksissa korostuu kuntien panostus nuorten vapaa-ajan toimintaan. Kunnissa ylläpidetään nuorisokahviloita ja -taloja sekä järjestetään vapaa-ajan toimintaa, kerhoja ja harrasteita. Kuntien liikuntapaikat luetaan myös osaksi nuoriin kohdistuvaa panostusta. Vastausten mukaan myös nuorisotyön, perhetoiminnan ja sosiaalityön resursseja on lisätty joissakin kunnissa. Vapaa-ajan toiminnoissa nousee esiin nuorten kuuleminen - nuorisovaltuustot mainitaan tärkeinä paikkoina, joiden kautta nuorten ääni saadaan esiin. Ne ovatkin olleet aktiivisia vapaa-ajan oleskelupaikkojen järjestämisessä.

Suoraan nuoriin kohdistuvien toimien lisäksi kunnissa on kiinnitetty huomiota nuorten asioiden käsittelyyn kunnan organisaatiossa sekä yhteistyöhön kunnan sisällä, eri viranomaisten ja järjestöjen välillä sekä alueen muiden kuntien kanssa. Jotkut uusista resursseista, esimerkiksi koulupsykologeja, on hankittu yhdessä lähialueen kuntien kanssa.

Sivun alkuun

Valtiolta toivotaan lisäpanostusta

Muista mahdollisista kuntien toimista kirjoitettiin runsassanaisesti. Aktiivisimmin toimenpide-ehdotuksia kirjasivat ne, joiden mielestä kunnassa ei ollut tehty riittävästi. Vastauksissa on löydettävissä paljon yhtäläisyyksiä: tärkeimmät toimenpiteet liittyvät resursseihin, vanhempien ja perheen vastuuseen, koulun ja kodin yhteistyöhön sekä ongelmien ennaltaehkäisyyn.

Vaikka monet päättäjät kertoivat kuntansa jo käyttäneen resursseja nuorten auttamiseen, monet ilmoittivat suurimmaksi huolekseen juuri resurssien puutteen. Lisäpanostusta kaivataan henkilökunnalle ja nuorille suunnattuihin palveluihin sekä kouluissa että nuorisotyössä.

Useissa vastauksissa vaadittiin valtiolta enemmän varoja nuorten hyvinvoinnin lisäämiseen. Työhön ja koulutukseen ohjaaminen, vapaa-ajan tekemisen mahdollisuudet ja yhteistyö eri toimijoiden välillä olivat niinikään päättäjien asialistalla.

Sivun alkuun

Päättäjät korostavat vanhempien vastuuta

On merkillepantavaa, että huomattava osa kuntapäättäjistä korostaa vanhempien ja kodin vastuuta nuorten auttamisessa. Nuorten ongelmien ajatellaan kertovan myös perheen ongelmista, joten monen päättäjän mielestä nuoriin kohdistuvan työn pitää ulottua myös perheisiin. Toisaalta esitettiin myös, että perhe ja vanhemmat ovat ensisijaisesti vastuussa nuoresta. Kunta ei voi tarttua ongelmiin, jos vanhemmat eivät sitä ensin tee.

"Kun auttaa vanhempia elämänhallinnassa, auttaa myös lapsia."

"Vanhemmuus on kateissa, kunta ei voi olla kenenkään isä tai äiti."

Kotien osallistumista muiden toimijoiden kanssa tehtävään työhön ja vanhemmuuden tukemista pidettiin tärkeänä. Vastaajat kehottivat muun muassa "ihanneperheen" mallin tukemiseen, perhekeskeisen ajattelun korostamiseen. Esiin otettiin jopa vanhempien kouluttaminen vanhemmuuteen ja avioerojen ennaltaehkäisy.

Sivun alkuun

Ongelmia on ehkäistävä ennalta

Perheiden vastuuta korostavissa kommenteissa kiinnitettiin huomiota myös yhteisöllisyyteen ja yhteistyöhön. Monet korostivat sitä, että nuorten asioista tulisi kiinnostua enemmän ja välittää heidän tekemisistään. Myös erityisesti koulun ja kodin välisen yhteistyön lisäämistä pidettiin toivottavana. Yhteistyöhön liittyen kiinnostavana yksityiskohtana mainittiin tietosuoja. Joissakin vastauksissa kiinnitettiin huomiota nykyiseen tietosuojalainsäädäntöön, jota pidettiin liian kireänä ja jopa haitallisena nuorten kanssa tehtävää työtä ajatellen. Tiedon vaihtamiseen toivottiin enemmän tervettä järkeä.

"Yksilön suojaa sovelletaan turhan tiukasti ja se on kääntymässä yksilöä vastaan."

Nuorten hyvinvointiin kohdistuvan toiminnan tärkeäksi tavoitteeksi päättäjien vastauksissa toivottiin ongelmien ennaltaehkäisemistä. Varhaisen puuttumisen yhtenä osana mainitaan nuorten kuuleminen ja lähestyminen heidän omassa ympäristössään sekä se, että palveluiden käyttö tulisi tehdä mahdollisimman helpoksi.

"Koko yhteiskunnassa pitäisi keskittyä ongelmien ehkäisyyn ja niiden syiden selvittämiseen. Paikkaamistoimenpiteille ei löydy kattoa, ellei syihin puututa."

Sivun alkuun

Yhteistyön lisääminen on tärkeää

Kuntapäättäjien vastausten perusteella ei voi tehdä suoria päätelmiä kuntien tilasta; saman kunnan päättäjät voivat olla hyvin eri mieltä nuorten asioiden hoitamisesta kunnassa. Lisäksi mielipiteet siitä, ovatko toimenpiteet kunnissa olleet riittäviä, jakaantuvat vahvasti. Yleiskuvan saaminen on hankalaa.

Tehtyjen ja toivottavien toimenpiteiden perusteella voi kuitenkin todeta, että nuorten asioihin vaikuttaminen näyttää olevan kunnille luontevinta koulun kautta. Tästä huolimatta hyvin monet päättäjät toivovat perheiden ja vanhempien osallistuvan enemmän nuorten elämään.

Vaikuttaa siltä, että kunnilla ei ole kovinkaan paljon keinoja vanhempien osallistumisen lisäämiseksi, minkä takia kommenteissa korostetaan vanhempien aktiivisuutta ja vastuunkantoa. Koulumaailma nähdään kuitenkin linkkinä vanhempien mukaan ottamiseen, sillä hyvin monessa vastauksessa vaadittiin suoraan koulun ja kodin välisen yhteistyön tiivistämistä sekä ylipäätänsä yhteisöllisyyden lisäämistä.

Tehtyjen toimenpiteiden perusteella voi päätellä, että ainakin osassa kunnista nuorten asioihin on alettu kiinnittää huomiota. Nuorten hyvinvoinnin turvaamiseksi tulevaisuudessa vaaditaan yhä enemmän eri toimijoiden yhteistyötä ja erityisesti perheiden aktivoitumista.

Lähteet:

Aluebarometri 1-2/2008.Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 34/2008.
Rimpelä, M. 2008. Lasten ja nuorten hyvinvointi. Teoksessa: Suomalaisten hyvinvointi 2008. Toim. P. Moisio - S. Karvonen - J. Simpura - M. Heikkilä. Suomalaisten hyvinvointi 2008. Sosiaalialan tutkimus- ja kehittämiskeskus, Helsinki.

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.

Päivitetty 8.6.2009