Kuinka vähällä tulisit toimeen?
- Tarkastelussa minimitulokysymys
- Tulkinnan ongelmia
- Köyhyys ja elintaso sekoittuvat
- Mittarilla on yhteys muihin köyhyysrajoihin...
- ... mutta se vaihtelee vastaajan mukaan
- Entä yhteys toimeentulovaikeuksiin?
- Tulot ja menot epätasapainossa
- Käsitykset köyhyydestä vaihtelevat
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Käsitykset köyhyydestä vaihtelevat
Minimitulokysymykseen annettujen vastausten perusteella voi todeta, että minimitoimeentulo mielletään todellisen puutteen rajamailla taiteiluksi, ei niinkään kohtuulliseksi elintasoksi. Myös Saundersin (2003) ja Kallion (2004) tutkimuksissa, joissa on selvitetty köyhyyden merkitystä, ihmiset ymmärtävät köyhyyden olevan todellista puutetta ennemmin kuin suhteellista deprivaatiota.
Saatujen tulosten perusteella minimitulokysymystä voisi pitää köyhyyden mittarina, koska vastaajien ilmoittamat minimitulot ovat pieniä ja pelkkä tulotaso ei määrää vastauksia. Tuloksista kuitenkin ilmenee se, että siedettävän elintason saavuttaminen vaatii erilaisia rahamääriä eri tilanteissa. Erilaisia arvioita näyttäisi selittävän pikemminkin elämäntilanne, tarpeet ja kulutustottumukset kuin tulotaso. Tulokset kertovat myös siitä, millaisia materiaalisia resursseja tarvitaan.
Vuoden 2006 tulo- ja elinolotutkimuksen mukaan ihmisten käsitykset niukasta elintasosta ovat todella vaatimattomia. Jatkossa voisi pohtia, onko ulkopuolisia, kysymysmuotoiluista ja satunnaisvirheestä riippumattomia tekijöitä, jotka painavat summia alas. Yksi tällainen tekijä voi olla suomalainen sosiaaliturva, joka on tuloihin nähden pysynyt pitkään alhaisella tasolla.
Vaikuttaa kuitenkin siltä, että minimitulokysymykseen annetut vastaukset eivät kyseenalaista suhteellisen pienituloisuuden rajaa, vaan ne ovat pikemminkin melko samansuuruisia. Sen sijaan kaikki perusturvan viimesijaiset muodot - toimeentulotuki, opintotuki ja kansaneläkkeen perusosa - jäävät vastaajien ilmoittamien minimien alapuolelle. Tästä näkökulmasta tulominimikysymys täyttää tehtävänsä sosiaalipolitiikan legitimoijana ja toisaalta oikeutettuna kritiikkinäkin.
_________
1 Artikkelia ovat kommentoineet Hannele
Sauli ja Kaisa-Mari Okkonen.
2 Tulonjakotilaston julkaisema
pienituloisuusaste on laskettu henkilötasolla, ja se on 12,5 %.
Tässä selvityksessä tulokset on laskettu kotitaloustasolla, jolloin
pienituloisten osuus on hieman suurempi.
Lähteet:
Eurostat 2008. EU-SILC task force meeting on
material deprivation.
Rio Group 2006. Compendium of best practices in
poverty measurement. Expert group on poverty statistics. Rio De
Janeiro.
Forma, P. - Heikkilä, M. - Keskitalo, E. 1999.
Mikä on kohtuullinen minimi? Vähimmäisturvan taso
konsensusmenetelmällä arvioituna. Raportteja 240. Stakes.
Kallio, M. 2004. Mitä köyhyys on? Köyhyyden
kulttuurisista jäsennyksistä subjektiivisiin merkityksiin.
Katsauksia 2004:2. Tilastokeskus.
Kangas, O. - Ritakallio, V.-M. 2008. Köyhyyden
mittaustavat, sosiaaliturvan riittävyys ja köyhyyden yleisyys
Suomessa. Sosiaali- ja terveysturvan selosteita 61/2008.
Lindqvist, M. 2003. Miten köyhyyttä pitäisi
mitata? Hyvinvointikatsaus 1/2003.
Ravallion, M. 1998.Poverty lines in theory and
practise. Living standards measurement survey (LSMS) Working paper
no. 2106. World Bank, Washington D.C.
Saunders, P. 2003. Stability and change in
community perceptions of poverty: Evidence from Australia. Journal
of poverty 4/2003.
Van den Bosch, K. 2001. Identifying the poor.
Using subjective and consensual measures. Ashgate.
Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.
Päivitetty 8.6.2009