Hyvinvointikatsauksessa 2/2009 julkaistu Pekka Myrskylän artikkeli "Naisten ja miesten työllisyys on kehittynyt maakunnissa eri suuntiin" sisälsi virheellisiä tietoja. Ohessa on artikkeli korjattuna. Tekstiin tehdyt korjaukset on merkitty punaisella. Myös taulukko 1 on uusi ja poikkeaa painetun julkaisun taulukosta.

Naisten ja miesten työllisyys on kehittynyt maakunnissa eri suuntiin

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Pekka Myrskylä on kehittämispäällikkö Tilastokeskuksen Henkilötilastot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 2/2009.

Naisten työllisyysasteet ovat nousseet vuodesta 1970 kaikissa maakunnissa, mutta miesten työllisyysasteet ovat heikentyneet. Sukupuolten välinen työllisyysero on lähes kadonnut.

Suomessa kuluneen 40 vuoden aikana tapahtunut rakennemuutos on koskettanut maan eri osia eri tavalla. Vaikka työikäisen väestön (18-64-vuotiaat 1) ja työllisten määrä on kasvanut 1970-luvun alusta selvästi, eivät kaikki maakunnat ole kasvusta hyötyneet. Muuttoliike kasvaviin aluekeskuksiin on vienyt työikäistä väestöä taantuvilta alueilta. Samalla alueiden väliset elinoloerot ovat kasvaneet, mikä näkyy esimerkiksi suuri- ja pienituloisten kasautumisena tietyntyyppisiin kuntiin (ks. Pekka Ruotsalaisen artikkeli tässä lehdessä).

Erisuuntaisesta kehityksestä huolimatta erot naisten ja miesten työhön osallistumisessa ovat kaventuneet kaikissa maakunnissa. Osaksi tämä johtuu siitä, että julkisella sektorilla on naisten työvoiman kysyntä (= työpaikkamäärä) kasvanut jokaisessa maakunnissa. Osittain erojen kaventumisen syynä on miesten työllisyysasteiden paikoitellen rajukin heikentyminen.

Tässä artikkelissa tarkastellaan Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston pohjalta naisten ja miesten työllisyyden maakunnittaista kehitystä vuosien 1970 ja 2007 välillä.

Uusimaa vienyt suuren osa työikäisen väestön kasvusta

Työikäisen 18-64-vuotiaan väestön määrä on kasvanut 530 000:lla vuodesta 1970. Kasvu on pääosin aiheutunut siitä, että vuonna 2007 suuret ikäluokat olivat vielä mukana työikäisessä väestössä. Myös maahanmuutto on kasvattanut työikäisten määrää erityisesti vuoden 1990 jälkeen, ja sen osuus kokonaiskasvusta on noin kolmannes. Työllisten määrä on kasvanut väestönkasvun kanssa lähes samaa tahtia, sillä työikäisten lisäyksestä 90 prosenttia on työllisiä.

Suurin osa lisäyksestä on tullut Uudenmaan voitoksi: työikäisen väestön lisäyksestä 62 prosenttia ja työllisten määrän kasvusta 53 prosenttia on suuntautunut Uudellemaalle. Myös Pohjois-Pohjanmaa, Pirkanmaa ja Varsinais-Suomi ovat kukin saaneet 40 000-50 000 työllisen voiton. Voitollisia ovat myös Keski-Suomi, Itä-Uusimaa, Päijät-Häme, Kanta-Häme ja Pohjanmaa, kukin noin 10 000-20 000 työllisen kasvulla. Monessa pienemmän kasvun maakunnassa työllisten määrä on kasvanut jopa enemmän kuin työikäisen väestön määrä. (Kuvio 1.)

Kuvio 1. Työikäisen ja työllisen väestön muutos maakunnittain vuosien 1970 ja 2007 välillä.

Lähde: Työssäkäyntitilasto. Tilastokeskus.

Viidessä maakunnassa - Etelä-Karjalassa, Kainuussa, Satakunnassa, Kymenlaaksossa ja Etelä-Savossa - on sekä työllisten että työikäisen väestön määrä vähentynyt vuoden 1970 jälkeen. Suuret maan sisäisen muuttoliikkeen ja siirtolaisuuden aiheuttamat tappiot ovat vähentäneet alueiden väestöä. Kymenlaakso ja Etelä-Savo ovat kärsineet eniten: 10 000 hengen tappiot työikäisissä ja 5 000:n tappiot työllisissä.

Sivun alkuun

Työllisyysaste on noussut lähes kaikkialla

Väestökehityksestä riippumatta työhön osallistuminen voi lisääntyä tai vähentyä. Niinpä esimerkiksi monet työikäistä väestöä menettäneet maakunnat, kuten Pohjois-Karjala ja Kainuu, ovat saaneet nostettua työllisyysastettaan jopa usealla prosenttiyksiköllä. (Taulukko 1.)

Taulukko 1. Naisten ja miesten työllisyysasteet maakunnittain vuosina 1970 ja 2007.
Prosenttia 18-64-vuotiaasta väestöstä.

   1970 2007
   Miehet Naiset Yhteensä Miehet Naiset Yhteensä
Uusimaa 83 67 74 76 76 76
Varsinais-Suomi 82 57 69 73 71 72
Satakunta 80 52 66 71 67 69
Kanta-Häme 80 56 67 74 72 73
Pirkanmaa 80 58 69 72 70 71
Päijät-Häme 81 59 69 71 68 69
Kymenlaakso 81 52 66 69 66 67
Etelä-Karjala 78 53 66 67 65 66
Etelä-Savo 73 50 61 66 66 66
Pohjois-Savo 72 50 61 66 65 66
Pohjois-Karjala 69 47 58 62 62 62
Keski-Suomi 75 51 63 68 65 66
Etelä-Pohjanmaa 73 47 60 73 68 71
Pohjanmaa 82 54 68 77 74 75
Keski-Pohjanmaa 76 52 64 73 69 71
Pohjois-Pohjanmaa 72 49 61 69 66 67
Kainuu 71 44 58 61 62 62
Lappi 73 48 61 63 63 63
Itä-Uusimaa 83 53 68 77 76 77
Ahvenanmaa 86 49 68 80 80 80
Total 78 56 67 71 70 71

Lähde: Työssäkäyntitilasto. Tilastokeskus.

Vaikka Uusimaa on muun muassa muuttovoittonsa ansiosta saanut nauttia työikäisen väestön ja työllisten määrän kasvusta, työllisyysaste on kuitenkin kasvanut vain noin kaksi prosenttiyksikköä. Uudenmaan suuri työikäisen väestön lisäys ei ole siis tuonut samassa suhteessa lisää työllisiä. Suurin työllisyysasteen kasvu on koettu Ahvenanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla, joissa työllisten osuus työikäisistä on kasvanut 11 prosenttiyksikköä.

Sivun alkuun

Naisten työhön osallistuminen on lisääntynyt kaikissa maakunnissa

Pelkkä työllisyysasteiden tarkastelu ei paljasta muutoksia, joita työllisessä väestössä on tapahtunut. Neljän vuosikymmenen aikana naisten ja miesten työhön osallistumisessa on ollut suuria muutoksia; miesten ja naisten maakunnittaiset työllisyysasteet ovat kulkeneet eri suuntiin vuoden 1970 jälkeen. (Taulukko 1.)

Naisten työllisyys on noussut ripeästi koko maassa ja kaikissa maakunnissa (Kuvio 2). Naisten työllisyysaste on 40 vuoden aika noussut jatkuvasti kaikissa maakunnissa lukuun ottamatta 1990-luvun lamavuosia. Ainoastaan Pohjois-Savossa ja Lapissa naisten työllisyysaste on notkahtanut 2000-luvulla, mutta niissäkin naisten työssäkäynti on silti paremmalla tasolla kuin 1970-luvun alussa.

Kuvio 2. Työllisyysasteet iän ja sukupuolen mukaan 1970 ja 2007.

1) 20-vuotiaiden miesten työllisyysaste on alhainen varusmiespalveluksen takia.

Lähde: Työssäkäyntitilasto. Tilastokeskus.

Koko maan tasolla naisten työllisyysaste on noussut 14 prosenttiyksikköä vuodesta 1970, mutta maakunnittain nousu vaihtelee 9 ja 31 prosenttiyksikön välillä. Nopeinta nousu on ollut Ahvenanmaalla, mutta kasvua on ollut myös Kainuussa, Kymenlaaksossa, Keski-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa, joissa väestökehitys on ollut heikkoa ja työttömyys keskimääräistä korkeampaa. Naisten työllisyysaste on suurin Ahvenanmaalla (80 %) ja pienin Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa (62 %). Naisten työllisyyden nousu on ollut hitainta Päijät-Hämeessä sekä Uudellamaalla, jossa naisten työhön osallistuminen oli runsainta 1970-luvun alussa.

Syynä naisten työllisyysasteen selvään nousuun on matala lähtötaso: vuonna 1970 naisten työllisyysaste oli keskimäärin vain 56 prosenttia, 22 prosenttiyksikköä pienempi kuin miehillä. Naisten työllisyysasteen kasvua selittää erityisesti julkisen sektorin kasvu, jossa erityisesti hoivatyö on vetänyt naisia työmarkkinoille.

Sivun alkuun

Miesten työllisyysaste jyrkässä laskussa

Miesten työllisyysaste oli puolessa maakunnista 80 prosentin yläpuolella vuonna 1970, mutta vuonna 2007 ainoastaan Ahvenanmaalla. Miesten työllisyysaste alkoi laskea jo 1970-luvulla ja yhtä aikaa kaikissa maakunnissa. Pienentynyt työllisyysaste tarkoittaa sitä, että entistä suurempi osa miehistä on työllisen työvoiman ulkopuolella eli työttöminä, opiskelijoina tai eläkeläisinä. Miesten työttömyys alkoi lisääntyä 1970-luvulla muun muassa teollisuuden ja maatalouden työpaikkojen katoamisen takia.

Työllisyysasteen paraneminen oli 1980-luvulla heikkoa ja lähti taas laskuun laman aikana. Kunnolla miesten työllisyysaste on päässyt kasvamaan vasta 1990-luvun lopussa ja 2000-luvulla, mutta vieläkään ei ole päästy vuoden 1970 tasolle. Työllisyysasteen kasvu on varsinkin miehillä keskittynyt iäkkäisiin, eikä 30-50-vuotiaiden miesten työllisyys ole juuri lisääntynyt.

Miesten työllisyysaste on kokonaisuudessaan seitsemän prosenttiyksikköä heikompi kuin vajaat neljä vuosikymmentä sitten. Työllisyysasteen pieneneminen vaihtelee maakunnissa 0 ja 12 prosenttiyksikön välillä. Eniten työllisyysaste on pienentynyt Kymenlaaksossa, Etelä-Karjalassa, Kainuussa, Lapissa ja Päijät-Hämeessä.

Miesten työllisyysaste ei ole noussut yhdessäkään maakunnassa. Ainoastaan Etelä-Pohjanmaalla miesten työllisyysaste on pysynyt samana kuin se oli vuonna 1970 eli 73 prosenttina. Paras työllisyystaso on edelleen Ahvenanmaalla (80 %) ja huonoin Kainuussa (61 %).

Kaiken kaikkiaan maakuntien väliset erot ovat kaventuneet erityisesti naisten työllisyydessä: naisten joukossa parhaan ja huonoimman työllisyysasteen maakunnan välinen ero on kaventunut 23:sta prosenttiyksiköstä 18:aan prosenttiyksikköön. Miesten osalta maakuntien välinen enimmäisero oli 17 prosenttiyksikköä vuonna 1970 ja 19 prosenttiyksikköä vuonna 2007.

Sivun alkuun

Työllisten keski-ikä on noussut eniten Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa

Koko väestön ikärakenne on suuresti muuttunut 1970-luvun alusta, ja samalla on muuttunut myös työllisten ikärakenne. Vuonna 1970 suuret ikäluokat olivat työuransa alussa, ja 1910- ja 1920-luvuilla syntyneet suhteellisen pienet ikäluokat olivat työuransa loppuvaiheessa. Työllisten miesten keski-ikä oli vajaat 38 vuotta ja työllisten naisten runsaat 37 vuotta.

Kuluneiden 40 vuoden aikana työllisten keski-ikä on noussut miehillä runsaaseen 41 vuoteen ja naisilla hieman alle 42 vuoteen. Suuret ikäluokat, jotka edelleen ovat kooltaan noin 80 000 hengen suuruisia, ovat vuonna 2007 siirtyneet työuran loppupäähän. Työurien alkuvaiheessa on nyt 1980-luvun alussa syntyneitä ikäluokkia, joiden koko vaihtelee 60 000:n ja 65 000:n välillä. Työuraansa aloittavat ikäluokat ovat siis nyt noin 20 000 pienempiä kuin poistuvat ikäluokat, minkä vuoksi työikäisen väestön määrä pienenee tästä eteenpäin joka vuosi.

Erityisen jyrkästi ikärakenne on muuttunut Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa, joissa vielä 1970-luvun alussa työllisten keski-ikä oli maakuntien alhaisin. Vuonna 2007 työllisten keski-ikä on näissä maakunnissa kaikkein korkein sekä naisten että miesten joukossa, ja se oli kasvanut keskimäärin seitsemällä vuodella. Keski-iän suuri kasvu johtuu siitä, että nimenomaan nuorten työllisten määrä näissä maakunnissa on vähentynyt, ja jäljelle ovat jääneet iäkkäät työlliset.

Sivun alkuun

Eläköityminen tuo ongelmia monelle maakunnalle

Työllisyyden kehittyminen maakunnittain ei työllisyysasteiden perusteella näytä niin heikolta kuin puhe epätasaisesta aluekehityksestä antaisi olettaa. Lähes kaikissa maakunnissa työllisyys on vuoteen 1970 verrattuna kehittynyt hyvään suuntaan, paikoitellen jopa kaksinumeroisilla prosenttiyksiköillä.

Työllisyysasteen sukupuolen mukainen kehitys on kuitenkin ristiriitaisempaa: miesten työllisyysaste on laskenut ja naisten lisääntynyt kaikissa maakunnissa selvästi. Kehityksen taustalla on suuria elinkeinorakenteen muutoksia. Naisten työhön osallistuminen on onnistunut erityisesti julkisen sektorin ansiosta, ja miesten työllisyysasteen alenemisen taustalla on teollisuuden ja maatalouden työpaikkojen kato. Maataloudesta on kadonnut vuoden 1970 jälkeen 375 000 miestyöpaikkaa ja 344 000 naistyöpaikkaa. Miehille ei ole tullut korvaavia julkisen sektorin työpaikkoja läheskään samassa määrin kuin naisille.

Työllisten keski-iän nousu viittaa siihen, että suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymisen jälkeen joillakin alueilla tulee olemaan pahoja työvoiman tarjontaongelmia. Nuorta väestöä on vähän, ja muuttoliikkeen vaikutus jatkuu edelleen. Nuorten muuttoliike kohdistuu yhä enemmän kaupunkikeskuksiin, ja paluumuuttovirrat ovat selvästi heikompia.

Työvoimapula koskee kaikkia toimialoja ja myös naisia. Maan pohjois- ja itäosissa esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla työskentelevät naiset ovat enimmäkseen jo 50 vuotta täyttäneitä, ja korvaavaa nuorta työvoimaa on hyvin vähän tarjolla. Todennäköisesti työvoimapulasta tulee pahin juuri muuttotappiomaakunnissa, joissa nykyiset työlliset ovat iäkkäimpiä. Kasvukeskuksissa tilanne on parempi, koska ne saavat tappiomaakunnista koko ajan uutta työikäistä väestöä ja siirtolaisuusvoitostakin valtaosa koituu niiden eduksi.

Suomessa työllisten määrä on tällä vuosituhannella kasvanut lähinnä sen vuoksi, että suuret ikäluokat ovat jatkaneet työelämässä edeltäjiään pidempään. Tämä pidempään työssä pysyminen varmaakin jatkuu, ja sitä vielä tehostetaan paremmilla eläkekarttumilla. Työllisten määrän kasvu kuitenkin hidastuu ja ehkä jopa pysähtyy sen vuoksi, että ikäluokat alkavat suurten ikäluokkien jälkeen tasaisesti pienetä. Työllisyysasteen nousu prosenttiyksikön tai pari ei auta, jos ikäluokkien koko putoaa 10 000:lla. Pieni työllisyysasteen nousu ei enää riitä lisäämään työllisten määrää.

Suomessa työikäinen väestö vähenee lähivuosina useilla kymmenillä tuhansilla. Jotta se ei johtaisi myös työllisten määrän nopeaan vähenemiseen, pitäisi työllisyyden nousta kaikissa ikäluokissa selkeästi. Tilanne näyttää tällä hetkellä vakiintuneen siihen, että vähintään 15 prosenttia työllisyyden kannalta parhaista ikäluokista ei ole töissä.

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.

________
1  Työikäinen väestö on tässä artikkelissa määritelty 18-64-vuotiaiksi, koska vuodesta 2005 alkaen
   alle 18-vuotiaiden työsuhteita ei ole enää tarvinnut ilmoittaa eläkevakuutukseen.

Päivitetty 18.6.2009