Hyvinvointikatsauksessa 2/2009 julkaistu Pekka Myrskylän artikkeli "Naisten ja miesten työllisyys on kehittynyt maakunnissa eri suuntiin" sisälsi virheellisiä tietoja. Ohessa on artikkeli korjattuna. Tekstiin tehdyt korjaukset on merkitty punaisella. Myös taulukko 1 on uusi ja poikkeaa painetun julkaisun taulukosta.

Naisten ja miesten työllisyys on kehittynyt maakunnissa eri suuntiin

  1. Uusimaa vienyt suuren osa työikäisen väestön kasvusta
  2. Työllisyysaste on noussut lähes kaikkialla
  3. Naisten työhön osallistuminen on lisääntynyt kaikissa maakunnissa
  4. Miesten työllisyysaste jyrkässä laskussa
  5. Työllisten keski-ikä on noussut eniten Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa
  6. Eläköityminen tuo ongelmia monelle maakunnalle

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Eläköityminen tuo ongelmia monelle maakunnalle

Työllisyyden kehittyminen maakunnittain ei työllisyysasteiden perusteella näytä niin heikolta kuin puhe epätasaisesta aluekehityksestä antaisi olettaa. Lähes kaikissa maakunnissa työllisyys on vuoteen 1970 verrattuna kehittynyt hyvään suuntaan, paikoitellen jopa kaksinumeroisilla prosenttiyksiköillä.

Työllisyysasteen sukupuolen mukainen kehitys on kuitenkin ristiriitaisempaa: miesten työllisyysaste on laskenut ja naisten lisääntynyt kaikissa maakunnissa selvästi. Kehityksen taustalla on suuria elinkeinorakenteen muutoksia. Naisten työhön osallistuminen on onnistunut erityisesti julkisen sektorin ansiosta, ja miesten työllisyysasteen alenemisen taustalla on teollisuuden ja maatalouden työpaikkojen kato. Maataloudesta on kadonnut vuoden 1970 jälkeen 375 000 miestyöpaikkaa ja 344 000 naistyöpaikkaa. Miehille ei ole tullut korvaavia julkisen sektorin työpaikkoja läheskään samassa määrin kuin naisille.

Työllisten keski-iän nousu viittaa siihen, että suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymisen jälkeen joillakin alueilla tulee olemaan pahoja työvoiman tarjontaongelmia. Nuorta väestöä on vähän, ja muuttoliikkeen vaikutus jatkuu edelleen. Nuorten muuttoliike kohdistuu yhä enemmän kaupunkikeskuksiin, ja paluumuuttovirrat ovat selvästi heikompia.

Työvoimapula koskee kaikkia toimialoja ja myös naisia. Maan pohjois- ja itäosissa esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla työskentelevät naiset ovat enimmäkseen jo 50 vuotta täyttäneitä, ja korvaavaa nuorta työvoimaa on hyvin vähän tarjolla. Todennäköisesti työvoimapulasta tulee pahin juuri muuttotappiomaakunnissa, joissa nykyiset työlliset ovat iäkkäimpiä. Kasvukeskuksissa tilanne on parempi, koska ne saavat tappiomaakunnista koko ajan uutta työikäistä väestöä ja siirtolaisuusvoitostakin valtaosa koituu niiden eduksi.

Suomessa työllisten määrä on tällä vuosituhannella kasvanut lähinnä sen vuoksi, että suuret ikäluokat ovat jatkaneet työelämässä edeltäjiään pidempään. Tämä pidempään työssä pysyminen varmaakin jatkuu, ja sitä vielä tehostetaan paremmilla eläkekarttumilla. Työllisten määrän kasvu kuitenkin hidastuu ja ehkä jopa pysähtyy sen vuoksi, että ikäluokat alkavat suurten ikäluokkien jälkeen tasaisesti pienetä. Työllisyysasteen nousu prosenttiyksikön tai pari ei auta, jos ikäluokkien koko putoaa 10 000:lla. Pieni työllisyysasteen nousu ei enää riitä lisäämään työllisten määrää.

Suomessa työikäinen väestö vähenee lähivuosina useilla kymmenillä tuhansilla. Jotta se ei johtaisi myös työllisten määrän nopeaan vähenemiseen, pitäisi työllisyyden nousta kaikissa ikäluokissa selkeästi. Tilanne näyttää tällä hetkellä vakiintuneen siihen, että vähintään 15 prosenttia työllisyyden kannalta parhaista ikäluokista ei ole töissä.

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.

________
1  Työikäinen väestö on tässä artikkelissa määritelty 18-64-vuotiaiksi, koska vuodesta 2005 alkaen
   alle 18-vuotiaiden työsuhteita ei ole enää tarvinnut ilmoittaa eläkevakuutukseen.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 18.6.2009