Työväkivalta on yleistä terveys- ja sosiaalialojen ammateissa

  1. Riski on suurin vartiointialalla
  2. Naiset joutuvat työssään väkivallan uhreiksi miehiä useammin
  3. Uhkailu on yleisin väkivallan muoto
  4. Arvioitu riski ennakoi väkivallan kokemuksia työssä
  5. Samat henkilöt kokevat sekä häirintää ja kiusaamista että työväkivaltaa
  6. Kiire lisää työväkivallan riskiä sosiaali- ja terveydenhoidon ammateissa
  7. Työelämän sukupuolen mukainen eriytyminen näkyy myös työväkivallan kokemuksissa

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Työelämän sukupuolen mukainen eriytyminen näkyy myös työväkivallan kokemuksissa

Suomalainen työelämä on sukupuolen mukaan eriytynyt eli segregoitunut. Ammatit ovat jakautuneet perinteisiin miesten ja naisten töihin; segregoitumista ilmentää myös sukupuolten välinen palkkaero (ks. esim. Laine - Napari 2008). On ilmeistä, että tämä segregaatio ulottuu myös työväkivallan kokemuksiin, sillä naisille tyypillisissä sosiaali- ja terveydenhuollon ammateissa esiintyy runsaasti väkivaltaa. Näissä ammateissa työntekijöiden työviihtyvyyttä haittaavat usein myös kiusaaminen ja häirintä sekä kiire ja työpaineet, ja omalta osaltaan ne lisäävät työväkivallan riskiä ja heikentävät osaltaan työhyvinvointia.

Työssä koettu väkivalta näyttää liittyvän kahdenlaiseen työhön: hoivatyöhön ja kontrollitehtäviin. Naisvaltaisten hoiva-ammattien lisäksi työväkivaltaa on erityisesti vartiointi- ja suojelutyössä; ne ovat tyypillisesti miesvaltaisia ammatteja. Tällaista jakautumista hoiva- ja kontrollitehtäviin voi tolla myös ammattiryhmien sisällä: esimerkiksi terveyden- ja sosiaalialan ammateissa kontrollitehtävät kertyvät miehille, ja tämä ilmenee myös väkivallan kokemuksissa.

Vartiointityöhön hakeutuvat tietävät, että väkivallan riski kuuluu työhön; se voi olla jopa yksi ammatinvalinnan syy. Sen sijaan sosiaali- ja terveydenhuollon ammatteihin hakeutuvien tulevaisuudenhaaveissa väkivallan uhka tuskin on esillä, eivätkä he välttämättä edes tiedosta joutuvansa kohtaamaan tulevassa työssään väkivaltaa. Voimakkaimpia kimmokkeita alalle hakeutumiseen lienevät halu työskennellä ihmisten kanssa ja auttaa. Tämän vuoksi hoitoalan työssä esiintyvä työväkivalta tuntuu erityisen epäoikeudenmukaiselta - etenkin kun sitä tuskin huomioidaan palkassa.

_______

1  Ajallisen vertailun mahdollistamiseksi tarkastelussa on käytetty vuoden 1987 ammattiluokitusta.
2  Vartiointi- ja suojelutyössä työskentelevien naisten määrä oli pieni,
    joten sukupuolen mukaisia analyysejä työväkivallan pelon, häirinnän ja kiusaamisen
    sekä kiireen ja työpaineiden yhteydestä heidän työväkivallan kokemuksiinsa
    ei voitu tehdä.

Lähteet:

Laine, P. - Napari, S. 2008. Segregaatio ja sukupuolten palkkaerot Suomessa 1995-2004. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2008:26. STM, Helsinki.
Sirén, R. - Kivivuori, J. - Kääriäinen, J. -Aaltonen, M. 2007. Suomalaisten kokema väkivalta 1980-2006. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 74. Helsinki.
Piispa, M. - Saarela, K. 2000. Työväkivalta. Teoksessa: Työn vaarat. Koetut työperäiset sairaudet, työtapaturmat ja työväkivaltatapaukset. Toim. Seppo Paananen. Työmarkkinat 2000:15. Tilastokeskus, Helsinki.

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 30.9.2009