Naisten ja miesten sosiaalinen liikkuvuus

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Pekka Myrskylä on kehittämispäällikkö Henkilötilastot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 3/2009.

Miesten ja naisten työelämälähtöinen sosiaalinen liikkuvuus on usein erisuuntaista. Alemmat toimihenkilömiehet siirtyvät naisia useammin ylemmiksi toimihenkilöiksi. Naisyrittäjien sosiaalinen liikkuvuus on runsaampaa kuin miesten. Liikkuvuuden lisääntymisestä huolimatta naiset ovat edelleen johtotehtävissä vähemmistössä.

Suomalaisen hyvinvointivaltion yksi perusperiaate on ollut se, että sosiaalisessa hierarkiassa ylöspäin liikkuminen on mahdollista. Liikkumisella on usein tarkoitettu kotitaustasta ja asuinympäristöstä riippumattomien valintojen mahdollisuutta. Henkilön perhetaustan ei pitäisi rajoittaa opiskelu- ja uramahdollisuuksia, vaikka se usein vieläkin vaikuttaa sekä koulutustasoon että -alaan (Myrskylä 2009).

Toinen sosiaalisen liikkuvuuden muoto on työelämässä eteneminen. Sillä tarkoitetaan yleensä sosiaaliluokasta toiseen, "duunarista johtajaksi" siirtymistä. Uralla etenemisestä on viime vuosina keskusteltu erityisesti sukupuolinäkökulmasta: puhutaan naisjohtajien vähyydestä, uraa estävistä lasikatoista, pätkätyöongelmista ja hyvä veli -verkostoista. Näkökulmana on ollut erityisesti naisten miehiä hankalampi uralla eteneminen. (Ks. esim. Vallan tasa-arvoa... 2009.)

Tässä artikkelissa naisten ja miesten sosiaalista liikkuvuutta työelämässä tarkastellaan sosioekonomisen aseman muutosten avulla. Tarkasteltavana on kolme ryhmää naisia ja miehiä, jotka olivat 25-29-vuotiaita vuosina 1970, 1975 ja 1980. Kiinnostuksen kohteena on se, millaisessa sosioekonomisessa asemassa he olivat hieman alle kolmekymppisinä, ja mikä tilanne on 25 vuotta myöhemmin eli vuosina 1995, 2000 ja 2005. Tuolloin seurattaviin ryhmiin kuuluvat ovat 50-54-vuotiaita eli yleensä työuransa huipulla, mutta eivät vielä suurin joukoin siirtymässä eläkkeelle. Artikkelin tiedot perustuvat väestölaskentojen pitkittäistiedostoihin, joiden avulla samoja henkilöitä voidaan seurata enimmillään 35 vuotta.

Liikettä kuvataan sosioekonomisen aseman muutoksilla

Sosioekonominen asema on tilastollinen tapa jäsentää yhteiskuntaryhmien elinolosuhteita ja niiden muutoksia. Sosioekonomisen aseman luokituksella pyritään muodostamaan sellaisia sosioekonomisia ryhmiä, joiden jäsenet elävät yhteiskunnassa suurin piirtein samantapaisissa asemissa (Käsitteet ja määritelmät 2009). Sosioekonomisen aseman päättelemisessä tarvitaan tietoa muun muassa henkilön pääasiallisesta toiminnasta, ammatista ja ammattiasemasta sekä toimialasta. Niiden perusteella henkilöt luokitellaan yrittäjiin, maatalousyrittäjiin, ylempiin toimihenkilöihin, alempiin toimihenkilöihin, työntekijöihin tai työelämän ulkopuolella oleviin, esimerkiksi eläkeläiseksi, opiskelijaksi, työttömäksi tai omaa kotitaloutta hoitavaksi. Lisäksi toimihenkilöillä ja työntekijöillä on useita alaluokkia.

Sosioekonomisen aseman luokitus ei ole puhtaasti hierarkkinen. Ei voida esimerkiksi sanoa, että yrittäjän yhteiskunnallinen status olisi "korkeampi" kuin alemman toimihenkilön tai että alemman toimihenkilön asema olisi "parempi" kuin työntekijän. - Luokituksessa selvä hierarkiaero on ainoastaan ylempien ja alempien toimihenkilöiden välillä.

Sosioekonomisella asemalla on kuitenkin selvä yhteys hyvinvointiin ja sen edellytyksiin. Esimerkiksi tulotaso on selvästi sidoksissa sosioekonomiseen asemaan siten, että suurituloisimpia ovat ylemmät toimihenkilöt ja yrittäjät, ja alempien toimihenkilöiden ja työntekijöiden tulot ovat selvästi pienemmät. Myös monet muut asiat kuten terveys, elintavat, eläkeikä tai vaikkapa äänestyskäyttäytyminen (Martikainen 1988) ovat kytköksissä sosioekonomiseen asemaan.

Sivun alkuun

Työllisten joukko on toimihenkilöistynyt

Työllisten määrä on kasvanut merkittävästi menneinä vuosikymmeninä, ja samalla työllisten joukko on toimihenkilöistynyt. Esimerkiksi vuosien 1980 ja 2005 välillä työllisten 25-64-vuotiaiden naisten määrä on lisääntynyt 216 000:lla ja miesten 233 000:lla. Suuri osa lisäyksestä on kohdistunut ylempien toimihenkilöiden luokkaan, jossa naisten määrä on kasvanut 133 000:lla ja miesten 110 000:lla. Vuonna 2005 myös alemmissa toimihenkilöissä oli 135 000 naista ja 66 000 miestä enemmän kuin 25 vuotta aiemmin. Kun samaan aikaan työntekijämiesten määrä on kasvanut huomattavasti vähemmän ja työntekijänaisten määrä jopa vähentynyt selvästi, on työllisten joukko toimihenkilöistynyt hyvin voimakkaasti (kuvio 1).

Kuvio 1. 25-64-vuotiaiden naisten ja miesten sosioekonominen asema vuosina 1980 ja 2005.

Lähde: Väestölaskennat 1970-2005. Tilastokeskus.

Toimihenkilöistyminen on vaikuttanut erityisesti työllisten naisten sosioekonomisen rakenteen muotoutumiseen: vuonna 1980 joka kymmenes, mutta vuonna 2005 jo joka viides nainen oli ylempi toimihenkilö. Myös työllisten miesten joukossa ylempien toimihenkilöiden osuus on kasvanut. Alempien toimihenkilöiden osuus on kasvanut sekä naisten että miesten joukossa, ja naisista jopa puolet kuuluu tähän ryhmään. Miesvaltaisimman ryhmän, työntekijöiden, osuus on puolestaan pienentynyt sekä naisten että miesten osalta. Toimihenkilöistymisen myötä naisten osuus myös johtotehtävissä on kasvanut selvästi (ks. Lehto tässä numerossa).

Sosioekonomisen rakenteen muutos tapahtuu pääosin siten, että työmarkkinoilla aloittavat siirtyvät jo työuran alkuvaiheessa ylemmiksi tai alemmiksi toimihenkilöiksi. Työuraansa lopettavissa taas on enemmän työntekijöitä ja maatalousyrittäjiä, minkä vuoksi nämä ryhmät absoluuttisestikin pienenevät.

Sivun alkuun

Toimihenkilöt jättävät työelämän 50-54-vuotiaina harvemmin kuin työntekijät

Sosiaalisessa liikkuvuudessa - sosioekonomisen aseman muutoksessa - on eroja sekä sukupuolen mukaan että sen mukaan, missä asemassa henkilö on ollut hieman alle 30-vuotiaana. Palkansaaja-asemista, ylempien ja alempien toimihenkilöiden sekä työntekijöiden ryhmistä, ylemmät toimihenkilöt näyttävät pysyneen selvimmin paikallaan: selvästi yli puolet naisista ja kaksi kolmesta miehestä on vielä 25 vuotta myöhemminkin ylempiä toimihenkilöitä. Myös alemmat toimihenkilönaiset ovat pysyneet lähes yhtä usein samassa asemassa. Miehet puolestaan pysyvät naisia useammin työntekijäasemassa. (Taulukot 1-6.)

Taulukot 1-3.
25-29-vuotiaiden naisten sosioekonominen asema vuonna 1970, 1975 ja 1980 sekä asema 25 vuotta myöhemmin. Prosenttia.

Naiset, 25-29-vuotiaita
vuonna 1970		 Asema vuonna 1995
Sama
asema		 Ylempi
toimihenkilö		 Yrittäjä Alempi
toimihenkilö		 Työntekijä Työelämän
ulkopuolella




Asema vuonna 1970		 Maatalousyrittäjä 40 1 3 7 16 33
Muu yrittäjä 29 5 3 20 16 28
Ylempi toimihenkilö 54   6 23 3 14
Alempi toimihenkilö 53 10 6   11 20
Työntekijä 41 1 7 18   33
 
Naiset, 25-29-vuotiaita
vuonna 1975		 Asema vuonna 2000
Sama
asema		 Ylempi
toimihenkilö		 Yrittäjä Alempi
toimihenkilö		 Työntekijä Työelämän
ulkopuolella




Asema vuonna 1975		 Maatalousyrittäjä 41 1 3 9 18 29
Muu yrittäjä 31 4 2 21 18 23
Ylempi toimihenkilö 54   7 23 5 12
Alempi toimihenkilö 56 11 6   12 16
Työntekijä 44 2 7 20   27
 
Naiset, 25-29-vuotiaita
vuonna 1980		 Asema vuonna 2005
Sama
asema		 Ylempi
toimihenkilö		 Yrittäjä Alempi
toimihenkilö		 Työntekijä Työelämän
ulkopuolella




Asema vuonna 1980		 Maatalousyrittäjä 38 2 6 14 17 22
Muu yrittäjä 27 5 2 27 17 22
Ylempi toimihenkilö 62   7 19 3 9
Alempi toimihenkilö 59 11 6   10 14
Työntekijä 40 3 7 25   26

Lähde: Väestölaskennat 1970-2005. Tilastokeskus.

 

Taulukot 4-6.
25-29-vuotiaiden miesten sosioekonominen asema vuonna 1970, 1975 ja 1980 sekä asema 25 vuotta myöhemmin. Prosenttia.

Miehet, 25-29-vuotiaita
vuonna 1970		 Asema vuonna 1995
Sama
asema		 Ylempi
toimihenkilö		 Yrittäjä Alempi
toimihenkilö		 Työntekijä Työelämän
ulkopuolella




Asema vuonna 1970		 Maatalousyrittäjä 55 1 5 2 13 25
Muu yrittäjä 44 5 5 6 13 28
Ylempi toimihenkilö 66   9 7 1 16
Alempi toimihenkilö 38 18 12   8 25
Työntekijä 43 2 10 9   35
 
Miehet, 25-29-vuotiaita
vuonna 1975		 Asema vuonna 2000
Sama
asema		 Ylempi
toimihenkilö		 Yrittäjä Alempi
toimihenkilö		 Työntekijä Työelämän
ulkopuolella




Asema vuonna 1975		 Maatalousyrittäjä 57 1 5 2 12 23
Muu yrittäjä 44 4 4 7 17 24
Ylempi toimihenkilö 61   11 13 3 12
Alempi toimihenkilö 40 17 12   13 18
Työntekijä 51 2 10 9   28
 
Miehet, 25-29-vuotiaita
vuonna 1980		 Asema vuonna 2005
Sama
asema		 Ylempi
toimihenkilö		 Yrittäjä Alempi
toimihenkilö		 Työntekijä Työelämän
ulkopuolella




Asema vuonna 1980		 Maatalousyrittäjä 55 1 9 2 14 19
Muu yrittäjä 43 7 3 7 18 21
Ylempi toimihenkilö 64   12 11 3 10
Alempi toimihenkilö 35 23 13   13 17
Työntekijä 50 4 11 9   26

Lähde: Väestölaskennat 1970-2005. Tilastokeskus.

Valtaosa sosiaalisesta liikkuvuudesta kohdistuu työelämän ulkopuolelle työttömyyteen, eläkkeelle tai kotia hoitamaan. Työelämän ulkopuolelle siirtyminen on kuitenkin vähäisempää nuoremmissa ikäryhmissä. Tämä johtuu eläkeiän myöhentymisen ohella siitä, että vanhimman ikäryhmän (50-54-vuotiaat vuonna 1995) seuranta-ajankohta oli yksi laman jälkeisistä vuosista, jolloin työstä pois siirtyminen oli nykyistä yleisempää.

Työelämän ulkopuolelle jäävien naisten osuus on kautta linjan suurin maatalousyrittäjien ja työntekijöiden keskuudessa. Miehistä työelämän ovat yleisimmin jättäneet työntekijät ja muut kuin maataloudessa toimivat yrittäjät. Aikainen eläkkeelle siirtyminen johtuu työn raskaudesta ja osin siitä, että maatalouden erityiseläkkeet mahdollistavat varhaisen eläkkeelle siirtymisen. Harvimmin 50-54-vuotiaana työelämän ovat jättäneet toimihenkilöt, erityisesti ylemmät toimihenkilöt.

Sivun alkuun

Toimihenkilöiden liikkuvuudessa on sukupuolieroja

Toimihenkilöasemassa olevat naiset siirtyvät selvästi miehiä useammin ylemmistä alemmiksi toimihenkilöiksi. Ylemmillä toimihenkilömiehillä liikkuvuus on ollut yleisesti ottaen vähäisempää, ja se jakaantuu yrittäjien ja alempien toimihenkilöiden kesken.

Alemmassa toimihenkilöasemassa olleiden miesten liikkuvuus on selvästi yleisempää kuin naisten. Lisäksi alemmat toimihenkilömiehet siirtyvät ylemmiksi toimihenkilöiksi naisia useammin (miehet 19-23 %, naiset noin 10 %). Vaikka miehiä on alempina toimihenkilöinä selvästi vähemmän kuin naisia - noin puolet naisten määrästä - niin he siirtyvät useammin ylemmiksi toimihenkilöiksi, esimerkiksi johtotehtäviin. - Johtotehtävissä olevien miesten määrä oli yli kaksinkertainen naisiin verrattuna vuonna 2005. Asemasta toiseen liikkuessaan alemmat naistoimihenkilöt päätyvät joko ylempiin toimihenkilöihin tai työntekijöihin.

Työntekijämiehet pysyvät samassa asemassa useammin kuin työntekijänaiset, ja lisäksi nuoremmissa ikäluokissa työntekijät pysyvät vanhempia ikäryhmiä yleisemmin työntekijäasemassa. Työelämän ulkopuolelle siirtyminen on työntekijöillä yleistä, mutta työelämän sisällä liikkuessaan miestyöntekijät siirtyvät useimmiten yrittäjiksi (noin 10 %). Työntekijänaiset liikkuvat työntekijämiehiä herkemmin, ja he siirtyvät useimmiten alemmiksi toimihenkilöiksi (18-25 %).

Sivun alkuun

Naisyrittäjillä liikkuvuus on yleistä

Sekä naisten että miesten maatalousyrittäjyys on muuta yrittäjyyttä pysyvämpää. Maatalousyrittäjyyteen ollaan usein taloudellisesti sitoutuneempia, eikä maanviljelijän status muutu tilan koon tai tuotantosuunnan vaihtuessa.

Yrittäjien ja maatalousyrittäjien osalta miesten ja naisten väliset liikkuvuuserot ovat kuitenkin selviä. Naiset vaihtavat asemaa herkemmin kuin miehet, ja varsinkin muussa yritystoiminnassa mukana olleet naiset vaihtavat herkästi: vain hieman reilu neljännes naisyrittäjistä on yrittäjänä vielä 25 vuotta myöhemmin. Naisyrittäjät siirtyvät useimmiten työntekijäasemaan, mutta nuoremmissa ikäryhmissä yhä enemmän myös alempiin toimihenkilöihin. Yrittäjämiehet puolestaan siirtyvät usein työntekijöiksi.

Sivun alkuun

Eläkeläisyys säilyy, opiskelu päättyy

Eläkeläisyys on sosioekonomisista asemista pysyvin: jopa 90 prosenttia niistä, jotka 25-29-vuotiaina olivat eläkkeellä, ovat eläkkeellä myös 25 vuotta myöhemmin. Nuorten eläkkeet ovat tavallisimmin työkyvyttömyyseläkkeitä. Pieni osa eläkeläisistä palaa työelämään, useimmiten työntekijäasemaan.

Opiskeluasema luonnollisesti muuttuu aikaa myöten. Vain pieni osa niistä, jotka 25-29-vuotiaina olivat opiskelijoita, ovat opiskelijoita 25 vuotta myöhemmin. Poikkeuksena ovat vuonna 1970 opiskelijana olleet, joista jopa yli 10 prosenttia oli vuonna 1995 opiskelijoina. Tähänkin osasyynä voi olla 1990-luvun lama, jonka aikana osa työnsä menettäneistä on mieluummin siirtynyt opiskelemaan kuin työttömäksi. Osa näistä opiskelijoista olikin työvoimakoulutuksessa.

Toimihenkilöistyminen on säilynyt kaikissa ikäpolvissa melko tasaisena: enemmistö sekä opiskelijanaisista että -miehistä on 25 vuotta myöhemmin toimihenkilönä, naiset hieman miehiä useammin.

Toimihenkilöasemien kesken suhteet ovat kuitenkin muuttuneet jonkin verran ikäryhmien välillä. Ylempiin toimihenkilöihin on siirtynyt nuoremmista ikäryhmistä hieman harvempi kuin vuoden 1970 opiskelijoista. Lisäksi nuoremmissa ikäryhmissä naisten siirtyminen opiskelijoista ylempiin toimihenkilöihin on vähentynyt miehiä enemmän niin, että nuoremmissa ikäpolvissa miehistä tulee ylempiä toimihenkilöitä naisia useammin. Toimihenkilöihin siirtyneistä naisista yhä suurempi osa on siis siirtynyt alempiin toimihenkilöihin. Miesten joukossa sekä yrittäjiin että työntekijöihin siirtyminen on yleistynyt hieman. (Kuvio 2.)

Kuvio 2. Vuosina 1970, 1975 ja 1980 opiskelijoina olleiden naisten ja miesten sosioekonominen asema 25 vuotta myöhemmin.

Lähde: Väestölaskennat 1970-2005. Tilastokeskus.

Sivun alkuun

Liikettä on, mutta eri suuntiin

Mahdollisuus sosiaaliseen liikkuvuuteen on yksi tasa-arvon osatekijä. Vaikka sosioekonomisen aseman avulla ei voida suoraan arvioida, milloin liikkumisessa on kyse aseman heikkenemisestä tai paranemisesta, niin joitakin viitteitä antaa sukupuolten erityyppinen liike toimihenkilöasemien välillä.

Ylempien toimihenkilöiden sosiaalinen asema on vakain. Yksi syy voi olla se, että esimerkiksi työuralla tapahtuva eteneminen tapahtuu tämän ryhmän sisällä, esimerkiksi suunnittelutehtävistä johtajaksi. Toiseksi toimihenkilöammatit ovat yleisesti fyysisesti kevyitä, ja niistä jäädään eläkkeelle muita myöhemmin.

Ylemmät toimihenkilönaiset kuitenkin sijoittuvat miehiä useammin alemmiksi toimihenkilöiksi. Alemmat toimihenkilömiehet taas siirtyvät useammin ylemmiksi toimihenkilöiksi, vaikka heitä on alemmissa toimihenkilöissä selvästi vähemmän kuin naisia.

Naiset ovat vähemmistössä johtoasemissa ja korkeissa viroissa, vaikka muutosta parempaan on tapahtunut (Vallan tasa-arvoa. 2009). Naisillakin on väylä avoinna johtotehtäviin ja muihin korkeisiin virkoihin, mutta se on selvästi kapeampi kuin miehillä. Sosiaalisen liikkuvuuden tarkastelu on näiden havaintojen kanssa samassa linjassa: toimihenkilömiehet ja -naiset liikkuvat usein vieläkin eri suuntiin.

Lähteet:

Käsitteet ja määritelmät 2009. Saatavissa: www.tilastokeskus.fi/meta/kas/index.html
Martikainen, T. 1988. Puuttuva punainen viiva: äänestäminen vuoden 1987 eduskuntavaaleissa. Tilastokeskus, Helsinki.
Myrskylä, P. 2009.Koulutus periytyy edelleen. Hyvinvointikatsaus 1/2009.
Vallan tasa-arvoa. Naiset ja miehet päätöksenteossa. 2009. Tilastokeskus, Helsinki.

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.

Päivitetty 14.12.2009