Stiglitzin komitea:
Yksi luku ei riitä hyvinvoinnin mittariksi

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittajat: Eeva Hamunen on kansantalouden tilinpidon kehittämispäällikkö, Hannele Sauli erikoistutkija elinolot-yksikössä ja Leo Kolttola ympäristö ja energia -vastuualueen tilastopäällikkö Tilastokeskuksessa. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Tieto&trendit-lehdessä 7/2009.

Maailmankuulut tiedemiehet korostavat raportissaan, ettei ihmisten hyvinvointia voida kuvata yksillä tunnusluvuilla. Taloudellinen suorituskyky ja elintaso ovat tärkeitä osakuvauksia ihmisten hyvinvoinnin edellytyksistä, mutta elämisen laatuun kuuluu myös aineettomia ilmiöitä. Kestävän kehityksen mittaaminen kaikilla elämänaloilla vaatisi monenlaisten yhteismitattomien asioiden yhdistelyä.
______________

Hyvinvointi on moniulotteinen ilmiö. Vielä moniulotteisempaa on onnellisuus. On kuitenkin yleistä, että hyvinvointi yritetään puristaa yhteen ainoaan mittariin. Jopa onnellisuus halutaan joskus tunkea samaan mittariin. Yleensä tämä mittari on ollut bkt tai jokin bkt:sta edelleen kehitetty yksi ainoa indikaattori.

Bruttokansantuotteen laatijat tietävät hyvin, että bkt:ta ei ole kehitetty hyvinvoinnin mittaamiseen. Kuitenkin tiedon käyttäjät, poliitikot ja muut kansalaiset, ovat sen siihen käyttöön ottaneet. Ja samalla nämä samaiset "väärinkäyttäjät" kritisoivat ankarasti, kun bkt ei sitten suostukaan taipumaan siihen, mitä haluttaisiin. Niinpä jo vuosikymmeniä on käyty keskustelua bkt:n riittämättömyydestä hyvinvoinnin mittarina.

Viime aikoina keskustelua on käyty erityisen laajalla rintamalla. Stiglitzin komitean raportin lisäksi EU:n komissio julkaisi elokuun lopussa oman tiedonantonsa edistyksen mittaamisesta1 ja OECD:llä on käynnissä oma yhteiskuntien edistyksen mittaamista koskeva projektinsa2, ns. globaaliprojekti. Myös Suomessa valtioneuvoston juuri julkistama Findikaattori voidaan lukea tämän keskustelun piiriin. Nyt ollaan siis tosissaan töissä etsimässä hyvinvointia kuvaavia indikaattoreita.

Viime aikojen keskustelussa lähtökohdat ovat olleet bkt:n laatijan näkökulmasta varsin oikeat ja asiantuntevat: bkt asetetaan sille kuuluvaan lokeroonsa, jossa se hyvin puoltaa paikkaansa. Se mittaa rahatalouden toimintaa eikä sitä sälytetä turhalla painolastilla, joka vain tekisi mittarista entistä vaikeammin laadittavan ja entistä vaikeammin tulkittavan. Yhden mittarin sijasta etsitään useampia hyvinvointi-indikaattoreita.

Raportti talouden suorituskyvyn ja sosiaalisen edistyksen mittaamisesta

Ranskan presidentti Nicholas Sarkozy kutsui helmikuussa 2008 joukon nimekkäitä tutkijoita arvioimaan bkt:n rajoja ja kehittämään parempia mittareita talouden suorituskyvyn ja yhteiskunnan edistyksen indikaattoreiksi. Komitean puheenjohtaja oli Joseph Stiglitz ja pääneuvonantajana Amartya Sen, molemmat taloustieteen nobelisteja. Heidän lisäkseen asiantuntijakomiteaan kuului kolme muuta nobelistia ja joukko muita ansioituneita talous- ja yhteiskuntatutkijoita.

Komitean raportti Report by the Commission on the Measurement of Economic Performance and Social Progress luovutettiin presidentti Sarkozylle syyskuussa 2009.

Suomessa raportti on jo herättänyt keskustelua. Raportin sanoma on kuitenkin edelleen väärin ymmärretty: useat komitean työtä kommentoineet ovat painottaneet taas kerran yhtä ainoaa mittaria GPI:tä (Genuine Progress Indicator) bkt:n korvaajana eivätkä ole nähneet, että raportissa tunnistetaan hyvinvoinnin ja onnellisuuden moniulotteisuus. Sen mittaamiseksi tarvitaan useita erilaisia indikaattoreita.

Tässä artikkelissa käydään läpi raportin keskeiset suositukset. Raportti jakautuu kolmeen osioon: klassiset bkt-kysymykset, elämän laadun mittaaminen sekä kestävä kehitys ja ympäristö. Painopiste on - ehkä komitean kokoonpanosta johtuen - kahdessa ensin mainitussa. Raportti tuo esiin tilastoissa jo nyt olevia aineellisen elintason, hyvinvoinnin ja kestävän kehityksen mittareita ja kehittämiseen liittyviä hankkeita, mutta asettaa myös suuria, osittain epärealistisiakin haasteita tilastotuotannon kehittämiselle. Tilastovirastoilta odotetaan totuttua arvioivampaa ja kokonaisvaltaisempaa otetta kuvaamiinsa asioihin esimerkiksi tutkimalla mitattavien asioiden välisiä yhteyksiä, laatimalla indikaattorijärjestelmiä ja yhdistelemällä yhteismitattomia ilmiöitä suuremmiksi kokonaisuuksiksi - normaalisti tutkimustehtävinä pidettäviä vaatimuksia.

On mahdollista, etteivät tilastovirastot kykene valjastamaan käyttöönsä sellaista teoreettista osaamista, joka moiseen pystyy. Stiglitzin komitean ajatuksia siivitti globaali finanssikriisi, mutta voi olla, että kotoiset finanssikriisit tilastovirastoissa pudottavat kehittämishaaveet maan tasalle.

1BKT ja muut indikaattorit, Edistyksen mittaaminen muuttuvassa maailmassa, Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille 20.8.2009 KOM(2009) 433

2 Measuring the progress of societies http://www.oecd.org

 

Sivun alkuun

Raportin suositukset

  • Suositus 1: Kun mittaatte aineellista elintasoa, katsokaa tuloja ja kulutusta tuotannon sijasta.
  • Suositus 2: Korostakaa kotitalouksien näkökulmaa.
  • Suositus 3: Tarkastelkaa tuloja ja kulutusta yhdessä varallisuuden kanssa.
  • Suositus 4: Pankaa enemmän painoa tulojen, kulutuksen ja varallisuuden jakautumiselle.
  • Suositus 5: Laajentakaa tulomittarit markkinoiden ulkopuolella olevaan toimintaan.
  • Suositus 6: Elämisen laatu riippuu ihmisten objektiivisista elinoloista ja toimintamahdollisuuksista. On parannettava ihmisten terveyttä, koulutusta, toimintaa ja ympäristöä kuvaavaa mittaristoa. Erityisesti on kehitettävä sosiaalisten suhteiden, poliittisen äänivallan ja turvattomuuden kokonaisvaltaista ja luotettavaa mittaamista, sillä ko. tekijät tiettävästi vaikuttavat elämään tyytyväisyyteen.
  • Suositus 7: On arvioitava eriarvoisuutta kokonaisvaltaisesti elämisen laadun kaikilla ulottuvuuksilla.
  • Suositus 8: Tutkimuksissa on pyrittävä tunnistamaan elämisen laadun osa-alueiden väliset yksilötasoiset yhteydet ja tätä tietoa on käytettävä eri toiminta-alueiden politiikkapäätöksiä suunniteltaessa.
  • Suositus 9: Tilastoviranomaisten tulee tarjota käyttäjille tarpeellinen informaatio, jonka avulla elämisen laatua eri ulottuvuuksilla kuvaavat tiedot voidaan yhdistellä erilaisiksi indekseiksi.
  • Suositus 10: Hyvinvoinnin objektiiviset ja subjektiiviset mittarit ovat elämisen laadun ydininformaatiota. Tilastoviranomaisten on tutkittava ihmisten omia arvioita elämästään, mielihyvän kokemuksista ja arvoistaan.
  • Suositus 11: Kestävyyden arviointi vaatii tarkkaan rajatun indikaattoreiden mittariston. Tämän mittariston komponenttien tunnusomaisen piirteen tulisi olla se, että ne on tulkittavissa joidenkin taustalla olevien "varantojen" vaihteluksi. Rahamittainen kestävyyden indeksi kuuluu tällaiseen mittaristoon, mutta nykytilanteessa sen tulisi keskittyä vain kestävyyden taloudellisiin näkökohtiin.
  • Suositus 12: Kestävyyden ympäristönäkökulma tarvitsee erillisen seurannan, joka perustuu hyvin valittuun fyysisten indikaattoreiden joukkoon. Varsinkin on tarvetta selkeälle indikaattorille, joka kuvaa ympäristövaurioiden vaarallisen tason läheisyyttä (liittyy esimerkiksi ilmaston muutokseen tai kalavarantojen ehtymiseen).

 

Päivitetty 10.11.2009