Kansantalouden tilinpidossa on paljon muutakin kuin bkt

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Eeva Hamunen on kansantalouden tilinpidon kehittämispäälliikkö Tilastokeskuksessa. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Tieto&trendit-lehdessä 7/2009.

Stiglitzin komitean raportti tuo asiantuntevasti esiin jo nykyisessä tilastotuotannossa olevia aineellisen elintason mittaamiseen bruttokansantuotetta paremmin soveltuvia indikaattoreita. Raportin ensimmäinen osa, klassiset bkt-kysymykset, on hyvä oppitunti siitä, mitä kaikkea kansantalouden tilinpito sisältää.
______________

Kansantalouden tilinpito ja sen keskeisin mittari bkt ovat toimeksiannosta johtuen komitean työn lähtökohtana. Esille tuodut hyvinvointiin tai aineelliseen elintasoon liittyvät kysymykset eivät suinkaan ole uusia. Niistä on keskusteltu koko sen pitkän ajanjakson ajan - noin 70 vuoden - jona nykyistä kansantalouden tilinpitoa on kehitetty. Myös Suomessa on käyty tätä keskustelua.1Kehittämistoimenpiteetkin ovat työn alla useilla tahoilla, erityisesti OECD:ssä ja Eurostatissa, ja valmiita tuloksia on olemassa. Raportin ansio on näiden asioiden esiin tuomisessa, painottamisessa ja kokoamisessa yhteen. Näiden klassisten bkt-kysymysten käsittelyssä ja yhteenvedossa komitea on kenties parhaiten onnistunut.

Tilastoista löytyy mittareita

Osoittaessaan sanomansa poliittisille johtajille ja politiikan tekijöille raportti ehdottaa, että talouden suorituskyvyn mittaristossa siirrettäisiin painopistettä tuotanto-orientoituneesta mittausjärjestelmästä laajemmin ihmisten hyvinvointiin liittyviin mittareihin.

Komitean antamista kahdestatoista suosituksesta viisi koskee kansantalouden tilinpitoa tai siihen läheisesti liittyviä tilastoja ja näkökulmia. Kansantalouden tilinpidon laatijasta on mukavaa, että niissä korostetaan nykyisen kansantalouden tilinpidon sisältävän muitakin aggregaatteja kuin bkt:n. Ilman mitään lisätyötä Suomenkin tilinpidosta löytyvät komitean ehdottamat aineellisen elintason mittaamiseen bkt:ta paremmin soveltuvat mittarit kuten nettokansantulo ja kansantalouden käytettävissä oleva tulo, kotitalouksien reaalinen käytettävissä oleva tulo ja kotitalouksien kulutus. Kansakunnan tulot voivat kasvaa eri tahtia kuin bkt, jos esimerkiksi tuonnista joudumme maksamaan korkeampaa hintaa kuin viennistä.

Hyvinvoinnin ja aineellisen elintason näkökulmasta kotitaloussektori on mielekkäämpi tarkastelukohde makrotaloudenkin mittareissa kuin koko taloutta mittaava bkt. Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot voivat kehittyä aika lailla eri tahtia kuin bkt. Julkisen sektorin tuottamat hyvinvointipalvelut kotitalouksille on myös syytä ottaa mukaan niin tuloihin kuin kulutukseenkin. Raportti tuo esiin myös, mitä kehitystyötä on tehty viime vuosina näiden palvelujen mittaamisessa.

Julkisia hyvinvointipalveluja koskevat tiedot sisältyvät Suomenkin kansantalouden tilinpidossa kotitaloussektorin kuvaukseen, hiukan monimutkaiselta tuntuvaan taloustoimeen oikaistu käytettävissä oleva tulo ja kulutuksen osalta taloustoimeen todellinen kulutus.

Aineelliseen elintason tarkasteluun pitäisi tulojen ohella kuulua myös varallisuus. Tuhlaavalla kulutuksella voidaan syödä olemassa olevaa varallisuutta. Siten varallisuuden mittarit ovat myös keskeisiä kestävän kehityksen näkökulmasta. Tilastoissa varallisuus on valitettavasti vielä puutteellisesti mitattu, vaikka sekin on osa kansantalouden tilinpidon järjestelmää. Varallisuustilinpidon kehittämisessä on Suomessa ja useimmissa muissakin maissa vielä paljon työtä tehtävänä. Vielä suurempi haaste on laajentaa mitattava varallisuuskäsite sisältämään myös inhimillinen pääoma.

Makrotalouden mittarit tuloista, kulutuksesta ja varallisuudesta eivät kuitenkaan kerro kaikkea. Tarvitaan tietoja siitä, miten tulot, kulutus tai varallisuus jakautuvat ihmisten tai kotitalouksien kesken. On tärkeää tietää esimerkiksi, ovatko tulo- tai varallisuuserot kaventumassa vai laajentumassa. Yksinkertainen keino on tarkastella keskimääräisten tulojen sijasta mediaanituloja, jossa tulonsaajat on jaettu tasan mediaanitulon ylä- ja alapuolelle. Kotitalouksien tulojen jakautumista kuvataan vuosittain tulonjakotilastossa, sen sijaan varallisuuden jakautumista koskevia tutkimuksia on pystytty Suomessa tekemään sangen harvoin, viimeisin on vuodelta 2004.

Sivun alkuun

Tuotantorajoja voidaan laajentaa, mihin saakka?

On sanottu, että kansantalouden tilinpidossa tuotannon ja tuotannosta syntyvien tulojen raja on vedetty keittiön ovelle. Hyvinvoinnin näkökulmasta tuotannon raja on tarpeen poistaa ja lukea kotitalouksien tuloihin laskennallisesti myös palkattoman kotityön tuottama hyöty. Tähänkin on jo olemassa valmis ratkaisu: ydintilinpidon rinnalle voidaan laatia ns. satelliittitili, jossa palkaton kotityö on otettu mukaan.2 Säännöllisin väliajoin tuotetut ajankäyttötutkimukset ovat tärkeä lähdeaineisto näiden laskelmien tekemiseen. Suomessa kotitaloustuotannon satelliittitili on laadittu vuodelle 2001 Kuluttajatutkimuskeskuksen ja Tilastokeskuksen yhteistyönä. Tietoja ollaan parhaillaan päivittämässä.

Kaikkea raportissa esitettyä ei kuitenkaan ole tilastoinnissa mukana, ja osaa ehdotuksista voi myös kyseenalaistaa. Työmatkakustannuksia ehdotetaan käsiteltäväksi kulutuksen sijasta kotitalouksien tuotantona ja yritysten ostoina. Käytännön toteuttamista raportti tosin itsekin epäilee. Kaikkein kiistanalaisimmalta suositukselta tuntuu vapaa-ajan arvottaminen rahassa palkattoman kotitaloustuotannon tapaan. Työttömien vapaa-aika ei välttämättä lisää hyvinvointia. Vapaa-ajan rahamääräinen arvottaminen onkin jäänyt käytännössä tutkijoiden harrastukseksi ja tuskin tulee toteutumaan säännöllisessä tilastotuotannossa.

1 Esimerkiksi Reino Hjerppe - Jouko Kaartinen, Markkinaton tuotanto, hyvinvointi ja kansantalouden tilinpito, Tutkimuksia N:o 78, Tilastokeskus 1982.

2 Household production and consumption. Proposal for a methodology of households satellite accounts, Eurostat, Working papers, 2003

 

Päivitetty 10.11.2009