Anneli Pauli: Suomalaisilla paljon annettavaa EU:n tutkimukselle

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Kirjoittaja Vesa Puoskari on Pariisissa asuva vapaa toimittaja. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Tieto&trendit-lehdessä 7/2009.

EU:n tutkimuspääosaston varapääjohtaja Anneli Pauli perää suomalaisilta aktiivista otetta EU:n tutkimuspolitiikassa.
______________________

"Suomella on paljon annettavaa tutkimuspuolella EU:lle. Monet Euroopan tasolla suhteellisen uusina ajettavat asiat on tehty Suomessa jo ajat sitten. Asiantuntemuksensa ja kokemuksensa puolesta Suomi pystyisi ottamaan huomattavasti nykyistä näkyvämmän roolin, mutta valitettavasti julkinen sektori panostaa liian vähän resursseja EU-yhteistyöhön tutkimuspolitiikassa", harmittelee Anneli Pauli.

Esimerkiksi komission kansallisen asiantuntijajärjestelmän hyödyntäminen tyssää Suomessa usein varojen puutteeseen, mikä on Paulin mielestä todella lyhytnäköistä.

"Hyöty olisi molemminpuolinen. Komissio saisi uudenlaista näkemystä, ja asiantuntijoiden palatessa kansallisiin hallintoihinsa heillä olisi toimivat EU-verkostot valmiina", hän toteaa.

Suomi on koulutuksen, tutkimus- ja kehitys- sekä innovaatiopolitiikan alalla edelleen mallimaa. Järjestelmää on kopioitu useissa maissa, mutta tulokset eivät ole yltäneet samalle tasolle. Suomen valttina on Paulin mukaan konsensushakuinen kyky työskennellä yhdessä yli sektoreiden: "Järjestelmä toimii vain, jos ihmiset toimivat yhteistyössä keskenään."

"Tutkimustieto ja tekniikat voivat olla kuinka hyviä tahansa, mutta jos soveltamisessa ei huomioida sosiaalista puolta ja ihmisten käyttäytymistä, asioista ei tule mitään. Tutkijoilla on oltava myös horisontaalista näkemystä, miten asiat tehdään ihmisille ymmärrettäviksi ja saadaan poliitikkojen päätettäväksi", painottaa Pauli.

Yhteistyötä tarvitaan

Euroopan komissioon Anneli Pauli siirtyi Suomen Akatemian ylijohtajan paikalta. Komissiossa Pauli on vastuussa Eurooppalaisen tutkimusalueen ERAn kehittämisestä sekä kansainvälisestä tutkimusyhteistyöstä.

"Eurooppalainen tutkimusalue perustuu kumppanuuteen, jossa komission yhtenä tehtävänä on aktivoida jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä keskenään", hän sanoo.

Pauli huomauttaa, etteivät tutkimus ja tutkimuspolitiikka ole unionissa mikään irrallinen saareke vaan nivoutuvat läheisesti muihin politiikkoihin.

"Meilläkin tutkimus ja tutkimuspolitiikka ovat jakautuneet eri paikkoihin. Yhteistyö pääosastojen välillä toimii paljon luultua paremmin, vaikka parannettavaakin on varmasti."

Komissiossa tutkimus linkittyy tutkimuspääosaston lisäksi myös yritys-, tietoyhteiskunta- ja koulutuspääosastojen toimialueeseen sekä temaattisiin pääosastoihin kuten terveys ja ympäristö. Tutkimusagendan kärjessä ovat poliittista merkitystä saanet suuret yhteiskunnalliset haasteet kuten ilmasto, ympäristö, energia ja elintarviketurvallisuus.

Eurooppalaiseen tutkimusalueeseen kuuluvat EU-jäsenmaiden lisäksi myös tutkimuspuiteohjelmaan liittyneet valtiot. "Meidän kenttämme on paljon laajempi kuin EU:n 27 jäsenmaata. Uusia maita tulee jatkuvasti, ja myös Venäjän liittymisestä puiteohjelmaan keskustellaan", kertoo Pauli.

Sivun alkuun

Päällekkäisyyksiä karsittava

EU rahoittaa tutkimusta puiteohjelmien kautta. Nykyinen tutkimuksen 7. puiteohjelman budjetti vuosille 2007 - 2013 on 54 miljardia euroa. EU:n osuus eurooppalaisesta tutkimusrahoituksesta on noin 5 prosenttia, valtioiden välisten organisaatioiden osuus on noin 10 prosenttia ja loput tulevat kansallisista budjeteista.

"EU:n yhteenlaskettu tutkimusrahoitus on suunnilleen samaa luokkaa kuin Yhdysvalloissa, joka kuitenkin tuottaa enemmän innovaatioita ja patentteja kuin Eurooppa. Päällekkäisyyksiä karsimalla, yhteistyötä lisäämällä ja tietoa jakamalla voisimme saada huomattavasti enemmän aikaiseksi myös täällä", sanoo Pauli.

"Jokainen valtio ei esimerkiksi tarvitse omaa nanoteknologiaohjelmaa, vaan eurooppalainen yhteistyökuvio voisi muodostua avoimen kilpailun perusteella. Tutkimuksen laatu paranisi ja turhat päällekkäisyydet karsiutuisivat, jolloin resursseja vapautuisi muuhun käyttöön. Nykyisiä varoja järkevämmin käyttämällä rahaa vapautuisi sellaiseen tutkimukseen, jota jäsenvaltiot eivät voi tehdä yksinään."

Nykyiset talousongelmat eivät ole vaikuttaneet EU:n budjettikehyksiin, mutta seuraavassa budjetissa tämä voi jo näkyä. Pauli huomauttaa useimpien jäsenvaltioiden ymmärtäneen, että lamasta selviämiseksi tutkimukseen suunnattuja varoja ei leikata, vaan ne pidetään vähintäänkin samalla tasolla. Joissakin maissa osuutta jopa lisätään, kuten Suomi teki jo 90-luvun alkupuolen laman aikana.

Sivun alkuun

Kehittyvät taloudet rynnistävät ohi

Kansainvälisesti vertailtuna prosenttiosuudet maiden tutkimukseen sijoitetuista varoista ovat muuttuneet, kun erityisesti Kiina ja Intia ovat kasvattaneet tutkimus- ja kehitysbudjettejaan.

Anneli Pauli ei kuitenkaan ole huolissaan suuntauksesta, jossa osuudet muuttuvat.

"Se, että USA:n ja EU:n suhteellinen osuus maailman tutkimuspanostuksesta on laskenut, tarkoittaa sitä, että muutkin maat ovat tulossa tietoperustaisiksi yhteiskunniksi. Tämä lisää globaalia hyvinvointia ja tasa-arvoa sekä vähentää myös kansainvälisten konfliktien riskiä."

Euroopan unionissa tutkimukseen käytetty osuus bruttokansantuotteesta vuonna 2007 on keskimäärin 1,85 prosenttia. Tämä on selvästi vähemmän kuin Yhdysvalloissa (2,67 %). Kiinassa osuus oli noin 1,42 prosenttia.

"Mikäli Kiina kasvattaa osuuttaan samaa vauhtia kuin aikaisemmin, se saavuttaa EU27- tutkimusintensiteetin ensi vuonna. Intensiteetti ilmentää poliittista tahtoa siitä, kuinka suuri osa vauraudesta halutaan käyttää tutkimus- ja kehitystyöhön ja innovaatiotoiminnan tukemiseen."

Tärkeitä ovat myös absoluuttiset panokset. EU27-maiden tutkimus- ja kehitysrahoitus on rahassa laskettuna kasvanut 19,9 prosenttia vuodesta 2000 vuoteen 2007, mikä on erinomainen asia. USA:n absoluuttinen rahoitus on kasvanut samalla aikavälillä 14,8 prosenttia ja Japanin 26,1 prosenttia.

"Meidän on pidettävä huoli siitä, että sekä absoluuttiset että suhteelliset panostukset kasvavat tasaisesti", Anneli Pauli painottaa.

Sivun alkuun

Uusi Lissabonin sopimus

Anneli Pauli toivoo, että uusi Lissabonin sopimus ratifioidaan mahdollisimman pikaisesti, mikä loisi lainsäädännöllisen pohjan Euroopan tutkimusalueen ERAn rakentamiselle.

"Meillä ei ole Euroopan tutkimusalueen kehittämiseksi selkeää lainsäädännöllistä perustaa, joten kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen. Jäsenvaltiot kuitenkin ymmärtävät, että yhteistyössä toimiminen on järkevää ja oman edun mukaista."

Pauli on huolissaan etenkin uusista jäsenmaista, joissa tutkimusrahoitusta pitäisi lisätä merkittävästi. "Tutkimuspolitiikat eroavat jäsenvaltioiden välillä ja etenkin uudet jäsenmaat olivat pitkään erilaisissa järjestelmissä. Myös vanhojen jäsenvaltioiden välillä on isoja eroja."

Anneli Paulin mukaan etenkin rakennerahastoissa piilee paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia.

"Esimerkiksi alueellista kehitystä tukevissa rakennerahastoissa tutkimukselle korvamerkitty osuus on noin 20 prosenttia. Kokonaisuudessaan summa on noin tutkimuspuiteohjelman luokkaa. Rahat tulevat EU:sta, mutta jäsenvaltiot päättävät niiden käytöstä itse. Rahastojen käyttö vaatii myös omaa panosta, johon kaikilla uusilla jäsenmailla ei ole tässä tilanteessa varaa."

"Suomessakin raha menee alueellisille toimijoille. Voi vain kysyä, kuinka paljon yhteistyötä tehdään edes oman maan sisällä", Pauli miettii.

_______________

 

Sivun alkuun

European innovation scoreboard 2008:
Ruotsi ja Suomi ovat Euroopan innovatiivisimmat valtiot

Ruotsi, Suomi, Tanska, Saksa ja Iso-Britannia ovat Euroopan innovatiivisimmat valtiot, jotka sijoittuvat EU-maiden vertailussa selvästi keskiarvon yläpuolelle. Saksa parantaa asemiaan, kun Tanskan sijoitus on hieman laskenut.

Saksaa lukuun ottamatta Euroopan innovaatiojohtajat menestyivät henkilöstöhallinnon (Human Resourses) ja yritysten t&k-investointien alueella.

Selvityksen mukaan EU:n jäsenmaat kehittyvät tasaisesti ja välimatka Yhdysvaltoihin ja Japaniin kutistuu, mutta se on edelleen merkittävä. Eron kutistuminen perustuu EU:n laajakaista- ja riskirahainvestointeihin, mutta myös julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön kehittymiseen. EU-maat ovat edelleen jäljessä kansainvälisten patenttien määrässä, julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyössä, tutkijoiden määrässä sekä liiketoiminnan t&k-investoinneissa.

Vuodesta 2001 lähtien julkaistu tutkimus perustuu 29 erilaisen indikaattorin vertailuun.

Kuvio 1. EU:n innovaatiotaso suhteessa USA:han

Kuvio 2. EU:n innovaatiotaso suhteessa Japaniin

EU:n innovaatiotasoa USA:han ja Japaniin verrattaessa on mittareina käytetty 16 eri indikaattoria. Ero -40 prosenttia tarkoittaa, että USA:n tai Japanin innovaatiotaso on 40 prosenttia EU:ta korkeampi.

Päivitetty 10.11.2009