Suurituloisuus on pysyvämpää kuin pienituloisuus

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Pekka Ruotsalainen on suunnittelija Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 1/2010.

Liikkuminen alimman ja ylimmän tuloluokan välillä on melko harvinaista - paljon yleisempää on jäädä tulojakauman jompaankumpaan päähän. Pysyvän aseman ylimmässä tuloryhmässä saaneista suuri osa on 1940-luvun jälkipuoliskolla syntyneitä suurten ikäluokkien naisia ja miehiä. Alimmissa tuloryhmissä pysyvät puolestaan iäkkäät naiset.

Ihmisten elinkaaren aikainen liikkuminen yhteiskunnan tuloportaikossa kiinnostaa tulonjakotutkijoita. Perinteisillä otospohjaisilla tutkimuksilla saadaan luotettava poikkileikkauskuva pieni- tai suurituloisuudesta, mutta siihen, miten yksittäiset ihmiset ovat todellisuudessa elinaikanaan tulojakaumassa liikkuneet, tarvitaan koko väestön kattavia tutkimusaineistoja monen vuoden ajalta. Nämä mahdollistavat tulonjakoindikaattoreiden syventämisen siten, että niillä pystytään entistä paremmin kuvaamaan taloudellisen hyvinvoinnin kehittymistä ja jakautumista yhteiskunnassa.

Tässä selvityksessä on tarkoitus löytää tekijöitä, jotka selittävät toisaalta liikkumista tulojakauman ääripäästä toiseen, toisaalta pysymistä tulojakauman ääripäissä. Tarkastelussa kiinnitetään huomiota syntymävuoteen, sukupuoleen ja koulutukseen.

Pienituloisimpien joukossa eniten iäkkäitä naisia

Vuonna 2008 pienituloisimmassa tulokymmenyksessä oli 123 600 sellaista henkilöä, jotka olivat siellä myös vuonna 1998. Tämä oli 2,8 prosenttia tämän tarkastelun kohdeperusjoukosta (ks. oheinen tietolaatikko). Enemmistö, 58 prosenttia, heistä oli naisia. Pienituloisimmassa tulokymmenyksessä pysyneet olivat iäkkäitä (kuvio 1). Etenkin tähän ryhmään kuuluvista naisista hyvin moni oli syntynyt 1920-luvun loppupuolella. Eniten - 2 000 henkilöä - pienituloisimmassa tulokymmenyksessä pysyneistä naisista oli syntynyt vuonna 1928. Tarkastelujakson alussa vuonna 1998 he olivat 70 vuoden ikäisiä ja jakson lopussa 80-vuotiaita.

Iäkkäiden sijoittuminen pienituloisimpien joukkoon pysyvästi johtuu siitä, että heidän toimeentulonsa koostui pääasiassa pelkästä kansaneläkkeestä. Se ei yksistään riitä turvaamaan parempaa asemaa tuloasteikolla. He asuvat myös usein yksin, jolloin muiden perheenjäsenten tuki ei ole helpottamassa heidän taloudellista asemaansa.

Pienituloisimmassa tulokymmenyksessä pysyneiden miesten yleisin syntymävuosi on 1940-luvun lopun ja 1950-luvun alun paikkeilla. Yleisin syntymävuosi oli 1950, jolloin 1 400 tähän ryhmään kuulunutta miestä oli syntynyt. Tarkasteluperiodin alussa vuonna 1998 he olivat 48 vuoden ikäisiä ja tarkasteluperiodin lopussa 58-vuotiaita. Ryhmä koostui pääosin työttömistä, joiden pääasiallinen tulolähde oli vuonna 1998 työttömyysturvaetuudet. Kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 2008, työkyvyttömyysetuudet olivat näiden miesten pääasiallinen toimeentulolähde. Työttömyyden pitkittyessä heistä oli siten tullut kymmenessä vuodessa alle 60 vuoden ikäisinä työkyvyttömyyseläkeläisiä.

Vuosina 1998 ja 2008 pienituloisimmassa tulokymmenyksessä oli paljon myös 1980-luvun jälkipuoliskolla syntyneitä, mikä ilmenee hyvin kuviosta 1. Tarkasteluperiodin alussa vuonna 1998 he olivat noin kymmenvuotiaita lapsia ja jälkimmäisenä vuonna 20-vuotiaita. Pienituloisuutta selittänee osittain se, että he olivat mahdollisesti vuonna 2008 siirtyneet jo vanhempiensa kodista omaan kotitalouteen.

Lisäksi ilmiö kertoo siitä, että pienituloisuus ja pitkittynyt pienituloisuus ei ole harvinaista lapsiperheissä. Kyseisen prosessin ilmeneminen eniten juuri noin kymmenvuotiaiden lasten kohdalla selittynee sillä, että sen ikäisten asuntokuntien toimeentuloon (= ekvivalentteihin tuloihin) vaikuttavat pikemminkin asuntokuntien rakennemuutokset kuin tulojen muutokset. Esimerkiksi perheeseen syntyvä lapsi pienentää ekvivalenttia tuloa, vaikka perheen tulonsaajien yhteenlasketut tulot pysyvät ennallaan. Myös perheissä, joissa yksi tai useampi perheen lapsista täyttää 13 vuotta, ekvivalentti tulo pienenee, vaikka perheen jäsenmäärä ja tulonsaajien tulot pysyvät ennallaan. Näin käy siksi, että 13 vuotta täytettyään lapsen laskennallinen painoarvo kulutusyksikköasteikolla nousee 0,3:sta 0,5:een.

Kuvio 1. Alimmassa tulokymmenyksessä vuosina 1998 ja 2008 olleiden naisten ja miesten syntymävuosi.

Lähde: Tulonjaon kokonaisaineisto.Tilastokeskus.

Sivun alkuun

Pysyvän pienituloisuuden riski suurin vähän koulutetuilla

Kuvio 1 ei kerro sitä, millainen riski eri vuosina syntyneillä henkilöillä on jäädä alimpaan tulokymmenykseen pitemmäksi aikaa. Tätä ilmiötä on kuvattu kuviossa 2: alimpaan tulokymmenykseen jäämisen riski on yleisintä vanhemmissa ikäluokissa. Etenkin iäkkäät naiset on selkeästi riskiryhmä. Vuosina 1910-1915 syntyneistä naisista lähes joka viides oli sijoittunut pysyvänluonteisesti pienituloisimpien tulokymmenykseen vuosina 1998-2008.

Todennäköisyys sijoittua pitkäksi ajaksi alimpaan tulokymmenykseen oli suurin niillä miehillä, jotka olivat syntyneet vuosina 1910, 1927 ja 1928. Näistä ikäluokista 6 prosenttia sijoittui pienituloisimpaan tulokymmenykseen vuosina 1998 ja 2008.

Vuosina 1998 ja 2008 pienituloisimmassa tulokymmenyksessä pysyneiden koulutustaso on varsin alhainen, mikä ryhmän ikärakenteen huomioon ottaen ei ole yllätys. Runsaalla 60 prosentilla koulutusaste oli alin mahdollinen eli tieto koulutuksesta puuttui tai heillä oli perusasteen koulutus.

Runsaalla 90 prosentilla ryhmään kuuluvista koulutusaste oli pysynyt ennallaan vuosina 1998-2008. Kymmenellä prosentilla koulutustaso oli noussut, mutta edes parantunut koulutus ei pystynyt nostamaan heitä tulojakaumassa ylöspäin. Koulutuksen muutosta tosin seurattiin koulutusasteen muutoksena. Tällöin henkilön parantunut koulutus tulee esiin vain niissä tapauksissa, joissa koulutusaste on noussut vuosina 1998-2008.

Kuvio 2. Alimmassa tulokymmenyksessä pysyneiden naisten ja miesten osuus kaikista vuosina 1998-2008 mukana olleista henkilöistä. Prosenttia.

Lähde: Tulonjaon kokonaisaineisto.Tilastokeskus.

Sivun alkuun

Ylimmässä tulokymmenyksessä pysyneissä eniten vuonna 1947 syntyneitä miehiä

Vuosina 1998 ja 2008 suurituloisimmassa tulokymmenyksessä oli 193 200 samaa henkilöä. Tämä oli 4,4 prosenttia tarkastelun kohteena olevasta joukosta. Heistä naisia oli 47 prosenttia ja miehiä 53 prosenttia (kuvio 3). Ylimmässä tulokymmenyksessä pysyneet olivat selvästi nuorempia kuin pysyvästi pienituloisimpien kymmenyksessä olleet (vrt. kuvio 1). Lisäksi suurituloisimpien tulokymmenyksessä pysyneiden miesten ja naisten syntymävuodet eivät juuri poikkea toisistaan.

Kuvio 3. Ylimmässä tulokymmenyksessä vuosina 1998 ja 2008 olleiden naisten ja miesten syntymävuosi.

Lähde: Tulonjaon kokonaisaineisto.Tilastokeskus.

Suurituloisimpaan tulokymmenykseen pysyvästi sijoittuneet olivat useimmiten syntyneet 1940-luvun lopulla. Joukon miehistä enin osa on syntynyt vuonna 1947, naisista vuonna 1948. Siten he olivat tarkastelujakson alussa vuonna 1998 viisikymppisiä ja sen lopussa kuusikymppisiä.

Edellä mainitut ikäryhmät koostuvat pääasiassa hyvin toimeentulevista palkansaajista ja yrittäjistä. Näin oli etenkin tarkasteluperiodin alussa, jolloin he olivat viisikymppisiä. Tuolloin heidän tulonsa koostuivat pääosin palkka-, yrittäjä- ja omaisuustuloista. Tarkasteluperiodin lopussa kyseiset henkilöt olivat kuusikymppisiä eli lähellä eläkeikää. Tuloissa tämä ilmeni muun muassa siten, että saatujen tulonsiirtojen osuus kokonaistuloista oli selvästi lisääntynyt.

Suurituloisimpien joukossa pysyneiden 1940-luvun lopulla syntyneiden tuloissa on havaittavissa omaisuustulojen merkityksen selvä kasvu. Tämä kertoo siitä, että he ovat onnistuneet taloudenpidossaan niin hyvin, että omaisuuden hyvä tuotto on osaltaan auttanut heitä pysyttelemään tulojakauman huipulla. Lisäksi suurituloisimmassa tulokymmenyksessä pysyneiden asuntokunnan keskikoon pienentyminen tarkasteluperiodin aikana viittaa siihen, että lapsia on muuttanut pois vanhempiensa luota. Tällöin kotitalouteen jääneiden vanhempien toimeentulo (= ekvivalentti tulo) paranee, koska kotitalouden kulutusyksikköluku pienenee lasten muuttojen vuoksi.

Vuonna 1945 syntyneiden miesten todennäköisyys sijoittua ylimpään tulokymmenykseen pysyvämmin oli suurin (kuvio 4). Heistä joka kymmenes oli sijoittunut ylimpään tuloluokkaan sekä vuonna 1998 että 2008. Naisista vuonna 1948 syntyneillä vajaa kymmenesosa oli sijoittunut suurituloisimpaan tulokymmenykseen sekä vuonna 1998 että vuonna 2008.

Kuvio 4. Ylimmässä tulokymmenyksessä pysyneiden osuus kaikista vuosina 1998-2008 mukana olleista naisista ja miehistä. Prosenttia.

Lähde: Tulonjaon kokonaisaineisto.Tilastokeskus.

Sivun alkuun

Hyvä koulutus takaa aseman ylimmässä tuloryhmässä

Hyvä koulutus selittää korkeaa tulotasoa, sillä suurituloisimmassa tulokymmenyksessä pysyneistä henkilöistä 40 prosentilla oli korkeakoulututkinto. Toisaalta hyvän toimeentulon taustalla ei aina tarvita korkeaa koulutusta. Suurituloisimmassa tulokymmenyksessä pysyneistä 18 vuotta (1998) täyttäneistä noin joka kymmenenneltä puuttui joko tutkinto kokonaan tai heillä oli vain perusasteen tutkinto vuonna 2008. Runsaalla 90 prosentilla hyvätuloisimmassa tulokymmenyksessä pysyneistä koulutusaste oli pysynyt ennallaan, ja kymmenellä prosentilla koulutustaso oli parantunut vuosina 1998-2008.

Sivun alkuun

Alimmasta ylimpään tuloluokkaan nousseissa eniten vuonna 1978 syntyneitä naisia

Alimmassa tulokymmenyksessä vuonna 1998 olleista 14 800 oli harpannut ylimpään tulokymmenykseen kymmenessä vuodessa. Tutkimusjoukosta se oli kuitenkin vain 0,3 prosenttia. Heistä naisia oli 53 prosenttia ja miehiä 47 prosenttia. Tässä ryhmässä sekä naiset että miehet ovat syntyneet samoihin aikoihin. Nämä tulojakauman pohjalta tulojakauman huipulle kymmenessä vuodessa kohonneet olivat pääasiassa vuosina 1974-1979 syntyneitä, mikä ilmenee kyseisten ikäluokkien kohdalla olevasta piikistä kuviossa 5.

Näiden miesten joukossa on runsaasti vuosina 1976-1977 syntyneitä ja naisten joukossa vuonna 1978 syntyneitä. Tarkastelujakson alussa vuonna 1998 nämä suuren tuloharppauksen tehneet olivat parikymppisiä opiskeluikäisiä nuoria, ja jakson lopussa vuonna 2008 he olivat kolmekymppisiä työelämään siirtyneitä hyvätuloisia nuoria aikuisia.

Monien kymmenessä vuodessa tapahtunut tuloaseman reipas paraneminen selittynee kohonneen koulutuksen tuomilla paremmilla ansaitsemismahdollisuuksilla. Kolmella viidestä tähän ryhmään kuuluneista henkilöistä koulutusaste oli vuonna 2008 korkeampi kuin kymmenen vuotta aikaisemmin. Toisaalta tuloasteikossa huippunousun tehneistä 40 prosentilla koulutustaso oli pysynyt ennallaan, joten tuloportaikossa kohoamisen syy ei aina ole selitettävissä koulutustason nousulla.

Kuvio 5. Alimmasta tulokymmenyksestä vuonna 1998 ylimpään tulokymmenykseen vuonna 2008 nousseiden naisten ja miesten syntymävuosi.

Lähde: Tulonjaon kokonaisaineisto.Tilastokeskus.

Sivun alkuun

Ylimmästä alimpaan tuloluokkaan pudonneissa eniten 1988 syntyneitä

Vuosina 1998-2008 putosi ylimmästä tulokymmenyksestä alimpaan 14 700 henkilöä. Ryhmä oli siten yhtä suuri kuin pienituloisimmista suurituloisimpiin nousseiden ryhmä. Huipputuloisista pienituloisimpiin pudonneiden joukossa oli yhtä paljon naisia ja miehiä.

Kuviosta 6 voi havaita, että suurituloisimpien kymmenyksestä pienituloisimmiksi pudonneet ovat syntyneet pääasiassa 1980-luvun jälkipuoliskolla. Eniten tässä ryhmässä oli 1988 syntyneitä naisia ja miehiä, joten tarkastelujakson alussa vuonna 1998 he olivat 10-vuotiaita ja jakson lopussa parikymppisiä.

Ilmiötä selittää se, että vuonna 1998 kyseiset henkilöt asuivat lapsina hyvin toimeentulevien vanhempiensa kanssa, jolloin he olivat ylimmässä tulokymmenyksessä. Aikuistuttuaan vuoteen 2008 mennessä he olivat muuttaneet joko opiskelun tai muun syyn vuoksi omiin talouksiinsa, jolloin heidän toimeentulonsa oli romahtanut.

Osaltaan tätä liikettä voimisti se, että artikkelin pohjana olevasta tutkimusaineistosta puuttuu opiskelijoiden ja nuorten kotitalouksien kannalta oleellinen lisätulonlähde - omilta vanhemmilta saatava taloudellinen tuki. Tilastokeskuksen tekemässä tulonjakotilastossa kotitalouksien väliset tulonsiirrot (kuten vanhempien taloudellinen tuki omiin talouksiin muuttaneille lapsille) saadaan mukaan tuloihin haastattelemalla kotitalouksia.

Kuvio 6. Ylimmästä tulokymmenyksestä vuonna 1998 alimpaan tulokymmenykseen vuonna 2008 pudonneiden naisten ja miesten syntymävuosi.

Lähde: Tulonjaon kokonaisaineisto.Tilastokeskus.

Sivun alkuun

Asuntokunnalla suuri merkitys ihmisten toimeentuloon

Todennäköisyys jäädä pysyvästi pienituloisimpaan tulokymmenykseen on suuri niillä pienituloisilla henkilöillä, joiden tulokehitys on jatkuvasti pysytellyt vaatimattomana. Jos lisäksi asuntokuntiin kuuluvien muiden jäsenten tulokehitys on pysynyt vaatimattomana, eikä asuntokuntaan ole liittynyt uusia hyvätuloisia jäseniä, mahdollisuudet nousta tuloportaikossa ovat vähäiset. Juuri näin on käynyt alimmassa tulokymmenyksessä vuosina 1998 ja 2008 olleille henkilöille, minkä voi havaita hyvin kuviosta 7 ja 8 (harmaat käyrät).

Kuvio 7. Henkilöiden omien käytettävissä olevien rahatulojen kehitys vuosina 1998-2008. Euroa (vuoden 2008 rahassa).

Lähde: Tulonjaon kokonaisaineisto.Tilastokeskus.

 

Kuvio 8. Ekvivalenttien tulojen reaalinen kehitys vuosina 1998-2008. Tulokäsite: asuntokunnan käytettävissä olevat rahatulot / kulutusyksikkö keskimäärin, euroa (vuoden 2008 rahassa). Keskiarvot laskettu henkilöaineistosta, jossa asuntokunnan ekvivalentti tulo on viety asuntokunnan jokaiselle jäsenelle.

Lähde: Tulonjaon kokonaisaineisto.Tilastokeskus.

Kaksi viidestä (46 300 henkilöä) alimmassa tulokymmenyksessä vuosina 1998 ja 2008 olleesta 123 500 henkilöstä oli pysynyt siinä jokaisena vuonna vuosien 1988-2008 välisenä aikana. Kahdessa alimmassa tulokymmenyksessä oli heistä pysynyt yhteensä 75 500 henkilöä (60 %).

Ylimmässä tulokymmenyksessä pysyneisiin pätee sama logiikka kuin pienituloisina pysyneisiin: Kun suurituloisimmassa tulokymmenyksessä olevien hyvätuloisten henkilöiden tulot ovat pysyneet suurina, todennäköisyys pysyä hyvätuloisten joukossa on suuri. Jos asuntokunnassa muidenkin jäsenten tulot ovat pysyneet hyvinä, todennäköisyys pysytellä tulojakauman huipulla on taattu (kuviot 7 ja 8 mustat käyrät).

Suurituloisten joukossa pysyneillä taloudellinen asema on välivuosinakin ollut varsin hyvä, sillä kolme viidestä (112 100 henkilöä) ylimmässä tulokymmenyksessä vuosina 1998 ja 2008 olleesta 193 200 henkilöstä sijoittui ylimpään tulokymmenykseen jokaisena vuonna 1998-2008. Kahteen suurituloisimpien kymmenykseen sijoittui joka vuosi peräti neljä henkilöä viidestä (155 300 henkilöä). Siten pysyminen hyvätuloisimpien tuloluokissa näyttää olevan selvästi varmempaa kuin pienituloisimpien tuloluokissa.

Ylimmästä alimpaan tulokymmenykseen siirtyneiden taloudellisen aseman kohoamista selittää sekä henkilöiden omien tulojen että heidän asuntokuntiensa tulojen hyvä kehitys. Tässä ryhmässä henkilöiden omat tulot olivat vuonna 2008 reaalisesti 30 000 euroa suuremmat kuin kymmenen vuotta aikaisemmin. Tämä merkitsee sitä, että heidän tulonsa ovat kymmenessä vuodessa reaalisesti yli kuusinkertaistuneet (kuvio 7 punainen käyrä).

Asuntokunnan rakennetekijät huomioivilla ekvivalenteilla tuloilla mitattuna tulojen kasvu oli vielä tätäkin runsaampaa, sillä pienituloisimmasta tulokymmenyksestä suurituloisimpaan tulokymmenykseen nousseiden ekvivalentit tulot ovat reaalisesti mitattuna yli seitsenkertaistuneet kymmenessä vuodessa (kuvio 8 punainen käyrä). Tässä ryhmässä on myös asuntokunnan keskikoko kasvanut selvästi eli kyseisten henkilöiden asuntokuntiin on muuttanut tarkasteluperiodin aikana uusia, monessa tapauksessa hyvätuloisia jäseniä. Toisaalta ryhmän ikärakenne huomioon ottaen moni uudesta jäsenestä on tullut asuntokuntaan syntymän kautta, mikä puolestaan on osaltaan pienentänyt ekvivalenssituloa.

Sivun alkuun

Opiskelu ja itsenäistyminen heikentävät tuloasemaa

Ylimmästä alimpaan tulokymmenykseen pudonneiden taloudellisen aseman muutosta selittää pitkälle asuntokunta ja asuntokunnan rakenteissa tapahtuneet muutokset. Tässä joukossa on paljon nuoria, jotka ovat opiskelun tai muun syyn johdosta muuttaneet hyvin toimeentulevien vanhempien talouksista omiin talouksiinsa.

Se ilmenee muun muassa siinä, että tässä ryhmässä asuntokuntien keskikoko on alentunut tarkasteluperiodin aikana peräti kahdella henkilöllä 3,4 henkilöstä 1,5 henkilöön. Ilmiön voi havaita myös asuntokuntien tulojen kehityksessä, sillä ryhmän henkilöillä ekvivalentit tulot ovat romahtaneet runsaasta 40 000 eurosta vajaaseen 8 000 euroon kymmenen vuoden kuluessa (kuvion 8 sininen käyrä).

Sivun alkuun

Koulutus selittää tuloliikkuvuutta ylöspäin

Monet tekijät vaikuttavat henkilöiden tuloliikkuvuuteen. Luonnollisesti henkilön saamilla tuloilla ja tulojen muutoksilla on suuri merkitys siihen, missä kohden tulojakaumaa hän kulloinkin on. Mutta henkilöiden asemaan tulojakaumassa vaikuttaa paljon sekin, millaisessa kotitaloudessa he kulloinkin elävät. Tällöin henkilöiden taloudelliseen asemaan vaikuttavat myös kotitalouksien muiden jäsenten tulot.

Myös silloin kun tuloissa ei tapahdu muutoksia, voi asema tulojakaumassa muuttua. Kotitalouksien rakenteet muuttuvat koko ajan kotitalouksien jäsenten syntymien, kuolemien ja muuttojen seurauksena. Nämä muutokset välittyvät henkilöiden toimeentuloon.

Tämä selvitys vahvisti käsitystä, että pienituloisilla iäkkäillä henkilöillä tuloliikkuvuus on vaatimatonta. Kaikista heikoimmassa asemassa näyttävät olevan ennen vuotta 1930 syntyneet naiset, jotka kaiken lisäksi asuvat pääasiassa yksin. Heidän toimeentulonsa koostuu pääasiassa pienestä kansaneläkkeestä, eivätkä kotitalouden muut jäsenet ole turvaamassa heidän toimeentuloaan. Siten heidät on jo korkean ikänsä vuoksi tuomittu pysymään pienituloisimpien joukossa koko loppuelämänsä ajan.

Miehistä suurin pienituloisissa pysyttelevä ryhmä koostuu 1940-luvun lopussa ja 1950-luvun alussa työelämästä syrjäytyneistä miehistä. Tutkimusperiodin alussa heidän ollessaan viisikymppisiä toimeentulo tuli pääasiassa työttömyysturvaetuuksista, mutta kymmenen vuotta myöhemmin kuusikymppisinä pääasiallinen toimeentulolähde oli vaihtunut työkyvyttömyysetuuksiksi.

Myös suurituloisimpien joukossa pysyttelevät ovat pääasiassa 1940-luvun jälkipuoliskolla syntyneitä miehiä ja naisia. Suurin todennäköisyys pysyä suurituloisimpien joukossa oli 1945 syntyneillä miehillä ja 1948 syntyneillä naisilla.

Suurituloisimpien joukossa pysyvyyttä selittää hyvä koulutus, mikä on tuonut tähän ryhmään kuuluville hyvät tulot palkansaajina, yrittäjinä tai omaisuuden tuotoilla elävinä. Aina ei kuitenkaan hyvään menestykseen ole tarvittu huippukoulutusta, sillä noin joka kymmenenneltä huipputuloisena pysyneeltä puuttui tutkinto kokonaan tai heillä oli pelkkä perusasteen koulutus.

Pienituloisimpien joukosta suurituloisimpien joukkoon kohonneet olivat pääasiassa 1970-luvulla syntyneitä miehiä ja naisia. Nousua selittää koulutus ja sen tuomat hyvät ansiot joko palkansaajina tai yrittäjinä. Toisaalta tämänkään ryhmän kohoaminen tulojakaumassa ei aina johdu paremmasta koulutuksesta, sillä kolmella viidestä koulutus ei ollut parantunut.

Suurituloisimpien joukosta tulojakauman pohjalle pudonneet ovat pääasiassa opiskelemaan muuttaneita nuoria, jotka olivat syntyneet lähinnä 1980-luvulla. Lapsina he olivat eläneet hyvin toimeentulevien vanhempiensa kanssa, mutta kotoa pois muutettuaan heidän taloudellinen asemansa huononi. Toki heidän taloudellinen asemansa ei ehkä todellisuudessa ole aivan niin ankea, koska käytetystä tutkimusaineistosta puuttuu opiskelijakotitalouksille tyypillinen tulojen lähde, toisilta kotitalouksista saatu taloudellinen apu. Näihin kuuluu muun muassa omilta vanhemmilta saatu rahallinen tuki.

Lähde:

Tulonjaon kokonaistilasto 2008. Tilastokeskus 2009. Tilastokeskus. Tulot ja kulutus 2009. www.tilastokeskus.fi.

____________

Ekvivalentti tulo muodostetaan jakamalla kotitalouden jäsenten yhteenlasketut tulot kotitalouden kulutusyksikköluvulla, jolloin erikokoisten kotitalouksien tulojen vertailu on järkevää.

Laatikko 1.

Aineistona tulonjaon kokonaisaineistot

Tilastokeskuksessa on 2000-luvulla kehitetty tulonjakotilastoinnin tarpeisiin koko väestön kattavia tulonjaon kokonaisaineistoja. Ne on saatu yhdistelemällä useita väestö- ja tulorekisteriaineistoja. Aineistot soveltuvat erinomaisesti "dynaamisiin tulonjakoanalyyseihin" kuten tuloliikkuvuuden tutkimiseen. Tulonjaon kokonaisaineistoja on saatavissa vuodesta 1995 alkaen. Viimeisin aineisto on vuodelta 2008.

Uusimmassa tulonjaon kokonaistilastossa on kuvattu väestön taloudellista asemaa tulokymmenyksittäin vuosittain aikavälillä 1998-2008 (Tulonjaon kokonaistilasto 2008). Tässä selvityksessä asetelmaa rajattiin vielä siten, että mukaan tarkasteluun otettiin vain ne henkilöt, jotka ovat olleet mukana asuntokuntaväestössä jokaisen vuoden lopussa vuosina 1998-2008. Tutkimusaineistossa (kohdeperusjoukossa) on 4 378 000 henkilöä, mutta tässä artikkelissa käsitellään ainoastaan tulojakauman ääripäitä - pieni- ja suurituloisinta osaa väestöstä.

Pienituloisia edustaa se osa väestöä, joka kuuluu alimpaan kymmenesosaan eli desiiliin. Suurituloisia ovat ylimpään kymmenesosaan kuuluneet. Tulokymmenykset on muodostettu kullekin vuodelle erikseen asuntokunnan ekvivalentin käytettävissä olevan rahatulon perusteella. Tulonjakotutkimuksissa tutkimusyksikkönä on kotitalous (asuntokunta). Taustalla on oletus, että kotitalouden kaikkien jäsenten tulot ovat tasapuolisesti kaikkien käytössä.

Tarkastelun kohteena on neljä osajoukkoa:
-  Vuosina 1998 ja 2008 pienituloisimpaan tulokymmenykseen kuuluneet henkilöt.
   Tässä joukossa on 123 600 henkilöä.
-  Vuosina 1998 ja 2008 suurituloisimpaan tulokymmenykseen kuuluneet 193 200 henkilöä.
-  Vuonna 1998 pienituloisimpaan tulokymmenykseen, mutta vuonna 2008 suurituloisimpaan
   tulokymmenykseen kuuluneet. Tässä ryhmässä on 14 800 henkilöä.
-  Vuonna 1998 suurituloisimpaan tulokymmenykseen, mutta vuonna 2008 pienituloisimpaan
   tulokymmenykseen kuuluneet 14 700 henkilöä.

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.

Päivitetty 15.3.2010