Toisilla työtä on liikaa, toisilla liian vähän

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Laura Hulkko on yliaktuaari Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 1/2010.

Työtä vailla olevien määrä on lisääntynyt, ja yli 300 000 ihmistä oli työttömänä tai piilotyöttömänä vuonna 2009. Samaan aikaan osa työllisistä haluaisi tehdä nykyistä vähemmän työtä. Näiden toiveiden yhteensovittaminen ei kuitenkaan tunnu onnistuvan aivan helposti.

Työttömyyden kasvu on noussut taloudellisen taantuman myötä otsikoihin, ja erityisen huolestuneita on oltu nuorten työttömyyden lisääntymisestä. Sen sijaan työssä olevien tilanteen tarkastelu on jäänyt vähemmälle. On ehkä ajateltu, että asiat ovat hyvin niin kauan kuin työpaikka vielä on olemassa. Työn riittävyys on kuitenkin moniulotteisempi ilmiö, jota ei voi mitata vain työttömyydellä, sillä työllistenkään työ ei aina vastaa ihanteita.

Tässä artikkelissa tarkastellaan työn riittävyyttä kahdesta näkökulmasta käyttäen Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen aineistoa. Ensinnäkin tarkastellaan kokonaan vailla työtä olevia työttömiä ja piilotyöttömiä sekä sitä, miksi kaikki työtä vailla olevat eivät näy työttömyysluvuissa. Tämän lisäksi tarkastellaan työllisten näkemyksiä todellisen työajan ja ihannetyöajan välisestä suhteesta eli sitä, kuinka monelle työlliselle työtä riittää liian vähän, kuinka monelle taas liikaakin.

Piilotyöttömätkin ovat vailla työtä

Työttömänä oli Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan vuonna 2009 keskimäärin 221 000 henkilöä, mikä oli noin 50 000 enemmän kuin edellisenä vuonna. Työtä vailla oli kuitenkin vielä enemmän väkeä, jos otetaan huomioon myös piilotyöttömät eli työnhausta luopuneet. Näin laskettuna kaikkiaan noin 315 000 henkilöä oli viime vuonna vailla työtä. Ryhmä kasvoi edellisestä vuodesta noin 66 000 henkilöllä (kuvio 1).

Kuvio 1. Työttömät ja piilotyöttömät vuosina 1997-2009.

Lähde: Työvoimatutkimus. Tilastokeskus.

Sekä työttömyys että piilotyöttömyys oli suhteellisesti yleisintä nuorilla. 15-24-vuotiaiden ikäluokasta yhteensä 15 prosenttia oli joko työttömiä tai piilotyöttömiä vuonna 2009, kun työtä vailla olevien osuus kaikista työikäisistä oli noin kahdeksan prosenttia (kuvio 2). Työtä vailla oli kaikkiaan lähes 100 000 nuorta, ja nuorten osuus oli lähes kolmannes kaikista työttömistä ja piilotyöttömistä.

Piilotyöttömyys oli nuorten jälkeen yleisintä vanhimpien työikäisten joukossa. Vuonna 2009 piilotyöttömiä oli yhteensä 94 000, ja heistä noin 30 000 oli 15-24-vuotiaita ja 31 000 oli 55 vuotta täyttäneitä.

Kuvio 2. Työttömien ja piilotyöttömien osuus väestöstä iän mukaan vuonna 2009.

Lähde: Työvoimatutkimus. Tilastokeskus.

Sivun alkuun

Työnhakuun turhautuminen on yleistä

Piilotyöttömyys voidaan helposti tulkita löysäilyksi. Haluaako ihminen oikeasti työtä, jos ei ole edes työpaikkailmoituksia seurannut? Kaikki potentiaaliseen työvoimareserviin kuuluvat eivät ehkä ole aivan vakavissaan pyrkimässä työllistymään. Esimerkiksi nuorten elämässä opiskelu saattaa olla etusijalla, vaikka moni voisi työtäkin tehdä sopivan tilaisuuden tullen.

Piilotyöttömyyteen liittyy kuitenkin yksi huolestuttava asia: työnhausta luopuminen siksi, ettei usko työtä olevan saatavilla. Moni piilotyötön on etsinyt aikansa, mutta luovuttanut, koska työnhaussa ei ole tärpännyt. Tämä työnhakuun turhautuminen on yleisin perustelu sille, ettei piilotyötön ole aktiivisesti etsinyt työtä.

Vuonna 2009 joka kolmas piilotyöttömistä uskoi, ettei työtä ole saatavilla. Toinen yleinen syy on opiskelu, jonka mainitsi syyksi noin 18 prosenttia piilotyöttömistä. Yli viidennes ei osannut kertoa mitään erityistä syytä työnhausta luopumiselle.

Piilotyöttömyyden syyt vaihtelevat ymmärrettävästi iän mukaan. Opiskelu on yleisimmin syynä siihen, että alle 25-vuotias ei ole etsinyt työtä aktiivisesti; sen mainitsi vuonna 2009 syyksi 44 prosenttia nuorista piilotyöttömistä. Työnhakuun turhautuminen ei silti ole nuorillekaan vierasta, sillä sen ilmoitti syyksi 25 prosenttia.

Erityisen yleistä työnhakuun turhautuminen on 55 vuotta täyttäneillä piilotyöttömillä, joista noin puolet mainitsi sen syyksi aktiivisesta työnhausta luopumiseen. Tässä ikäryhmässä on myös jo eläkkeelle jääneitä, jotka eivät varsinaisesti etsi työtä, mutta olisivat kuitenkin valmiita sitä tekemään, mikäli kiinnostavaa työtä ilmaantuisi.

Sivun alkuun

Nuoret työlliset haluaisivat lisää työtä

Työttömät ja piilotyöttömät eivät ole ainoita, jotka ovat työtä vailla. Myös työllisten joukossa on niitä, jotka haluaisivat tehdä enemmän työtunteja kuin nykyisessä työssä on mahdollista. Työvoimatutkimuksessa kysytään kaikilta työllisiltä, mikä olisi nykyisessä elämäntilanteessa sopivin viikkotyöaika sillä oletuksella, että tehty työaika vaikuttaa myös palkkaan.

Jos tätä ihannetyöaikaa verrataan normaaliin viikkotyöaikaan, saadaan eräänlainen työn riittävyyden mittari. Tämän työttömyyslukuja täydentävän mittarin taustalla on monenlaisia tekijöitä, mutta se antaa jonkinlaisen kokonaiskuvan siitä, kenellä työtä on liian vähän ja kenellä liikaa.

Suurin osa eli noin 72 prosenttia työllisistä piti nykyistä työaikaansa ihannetyöaikanaan vuonna 2009. Kaikkiaan 314 000 työllistä eli 13 prosenttia työllisistä kuitenkin toivoi nykyistä enemmän työtunteja, miehet ja naiset yhtä yleisesti. Yleisimmin lisää työtunteja toivoivat alle 25-vuotiaat työlliset (kuvio 3).

Nuorten ongelmat työmarkkinoilla ovat siis varsin moniulotteisia, sillä 15-24-vuotiaat kärsivät useimmin työn puutteesta kaikilla mittareilla mitattuna. Kaikkiaan neljännes tästä ikäluokasta eli 167 000 nuorta oli vuonna 2009 joko työttömänä tai piilotyöttömänä tai työskenteli vähemmän kuin olisi halunnut.

Kaikki lisää työtunteja haluavat eivät suinkaan ole marginaalisen osa-aikatyön tekijöitä: yllättäen yli 60 prosenttia lisää työtunteja toivovista tekee kokoaikatyötä ja jopa normaalia 38-40 tunnin työviikkoa. Vaikka osa-aikatyö onkin yleisintä nuorilla, teki noin puolet 15-24-vuotiaistakin lisää työtunteja haluavista vähintään 30-tuntista työviikkoa. Tämä kertoo epäilemättä siitä, että kokoaikatyön tuloilla ei aina tule toimeen, ja lisäansiot tulisivat monelle tarpeeseen. Useimmat tyytyisivät muutamaan lisätyötuntiin, ja joka kolmannelle riittäisi korkeintaan viiden tunnin viikoittainen lisäys.

Kuvio 3. Työllisten tyytyväisyys nykyiseen viikkotyöaikaan iän mukaan vuonna 2009.

Lähde: Työvoimatutkimus. Tilastokeskus.

Sivun alkuun

Monelle riittäisi vähempikin työ

Samaan aikaan kun nuorimmat työlliset haluaisivat lisää työtä, lähes joka viides 35 vuotta täyttänyt työllinen toivoisi nykyistä lyhyempää työaikaa vaikka palkka pienenisi. Lyhyempää työaikaa toivovia työllisiä oli keskimäärin 351 000 vuonna 2009 eli enemmän kuin niitä, jotka halusivat lisätä työtuntejaan.

Työtunneissa mitattuna eniten työtä tekevät 35-54-vuotiaiden ikäryhmään kuuluvat, joista lähes kaikki ovat kokoaikatyössä ja moni tekee hyvinkin pitkää viikkotyöaikaa. Myös ylityöt ovat tämänikäisillä palkansaajilla yleisimpiä. Toisaalta monilla kolmi-nelikymppisillä on pieniä lapsia, joten yksityiselämäkin asettaa vaatimuksia ajankäytölle. On siis ymmärrettävää, että tästä joukosta löytyy paljon työajan lyhentämisestä haaveilevia.

Yhtä yleisiä toiveet työajan lyhentämisestä ovat 55 vuotta täyttäneiden ikäryhmässä, jossa puolestaan osa-aikaeläkehaaveet ovat ajankohtaisia. Tätä joukkoa saattavat mietityttää myös oma jaksaminen työssä eläkeikään asti ja ikääntyviin läheisiin liittyvät hoitovelvollisuudet.

Työajan lyhentämistoiveita elättelevät selvästi useammin yrittäjät kuin palkansaajat. Vuonna 2009 yli neljännes yrittäjistä olisi halunnut lyhentää työaikaansa, mutta palkansaajista vain 13 prosenttia. Yrittäjät tekevätkin pitkää työpäivää: lähes puolet heistä työskentelee tavallisesti viikossa yli 40 tuntia ja kolmannes vähintään 50 tuntia. (Kuvio 4.)

Yrittäjät päättävät itse työajoistaan, mutta käytännössä moni asia rajoittaa valinnanvapautta. Pienissä yrityksissä yrittäjä työskentelee yleensä myös tuotantoon liittyvissä tehtävissä, eikä hänellä ehkä ole mahdollisuutta palkata riittävästi apuvoimia. Toisaalta taloudellinen vastuu yrityksen toiminnasta teettää runsaasti myös hallinnollisia töitä, jotka venyttävät monen yrittäjän työpäivää.

On hyvä ottaa huomioon, että työajan pituuden tarkastelu kertoo vain yhden puolen työn rasittavuudesta, sillä siinä ei oteta huomioon työn intensiivisyyttä tai työaikajärjestelyjä. Moni viikkotyöajan pituuteen tyytyväinen voi kokea, että työ on liian kiireistä ja sitä on liian paljon suhteessa käytettävissä olevaan aikaan. Monelle taas työaikajärjestelyt, kuten iltavuorojen määrä, voivat aiheuttaa ongelmia.

Kuvio 4. Palkansaajien ja yrittäjien tyytyväisyys nykyiseen viikkotyöaikaan vuonna 2009.

Lähde: Työvoimatutkimus. Tilastokeskus.

Sivun alkuun

Olisiko työn jakaminen mahdollista?

Toiset haluavat enemmän töitä, toiset vähemmän. Olisiko näitä toiveita mahdollista yhdistää työn joustavuutta lisäämällä? Keskustelua työn jakamisesta on käyty aika ajoin, ja työttömyystilanteen pahetessa se on jälleen tullut ajankohtaiseksi. Jotkut poliittiset puolueet ovat viime aikoina vaatineet, että työaikojen lyhentämiseen luotaisiin lisää keinoja ja siten parannettaisiin työllistämismahdollisuuksia. Työn jakamisen merkitystä työllistämiskeinona on kuitenkin myös epäilty.

Nykyisinkin keinoja työn jakamiseen on periaatteessa olemassa. Esimerkiksi osittainen hoitovapaa, osa-aikaeläke ja vuorotteluvapaa tähtäävät työn joustavuuden lisäämiseen, työn ja perheen yhdistämisen helpottamiseen ja työssä jaksamisen parantamiseen. Näistä kuitenkin vain vuorotteluvapaa edellyttää samalla myös työllistämistä. Osa-aikaiseksi siirtyvän töitä jakamaan kai nykypäivänä harvoin palkataan uutta työvoimaa. Viimeaikaista ajattelua kuvaa myös se, että sekä osa-aikaeläke että vuorotteluvapaa ovat jatkuvasti uhan alla - ikään kuin vähästäkin joustavuudesta pyrittäisiin järjestelmällisesti eroon.

Työn jakaminen edellyttää paitsi aktiivisia poliittisia kannustimia, myös työnantajilta melkoista asennemuutosta. Vaikka monet kokeilut ovat osoittaneet, että lyhennetty työaika käytetään suhteellisesti tehokkaammin kuin pitkä työaika, taitavat ennakkoluulot vielä olla muutoksen esteenä. Ja työajan lyhentäminen ilman palkan alentamista - se taitaa jäädä useimmille haaveeksi.

_________

Työtön on työtä vailla oleva henkilö, joka on etsinyt työtä aktiivisesti ja olisi valmis aloittamaan työt kahden viikon kuluessa.

Piilotyötön on henkilö, joka haluaisi työtä ja olisi työhön käytettävissä, mutta ei ole syystä tai toisesta etsinyt työtä aktiivisesti. Piilotyöttömät luokitellaan työvoiman ulkopuolella oleviksi, sillä he eivät täytä kaikkia työttömän määritelmän kriteerejä.

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.

Päivitetty 15.3.2010