Kannustavuutta vai kohtuullisuutta?
Kansalaiskäsityksiä oikeudenmukaisesta palkasta

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Kaisa-Mari Okkonen on Hyvinvointikatsauksen toimittaja. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 1/2010.

Ministerit ja suuryritysten johtajat saavat liikaa palkkaa, arvioivat Eriarvoisuus Suomessa -kyselyn vastaajat. Vastaajien käsitykset yritysjohtajien palkoista ovat kuitenkin kaukana todellisuudesta.

Palkka on yksi tärkeimmistä yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden kuvaajista. Esimerkiksi verotietojen läpikäyminen julkisuudessa, paperialan lakko ja sairaanhoitajien joukkoirtisanoutumisen uhka liittyvät keskusteluun oikeudenmukaisesta palkkatasosta. Käsitykset siitä, tulisiko palkkaa maksaa koulutuksen, työn vaativuuden, henkilökohtaisten ominaisuuksien tai joidenkin muiden ominaisuuksien mukaan, vaihtelevat melkoisesti.

Viime vuosien palkkakeskusteluissa on keskitytty erityisesti suurituloisimpien ryhmien palkkoihin. Taloustaantuman syitä etsittäessä on keskusteltu myös yritysjohtajien palkitsemisesta erityisesti pankkialalla, jossa tulokseen perustuvan ja holtittomana pidetyn palkkauksen on ajateltu osaltaan johtaneen asuntokuplan puhkeamiseen ja taantuman leviämiseen.

Suurien palkkojen puolustajat perustelevat usein näkemystään kannustinvaikutuksella: parhaiden voimien hankkiminen yrityksen johtoon vaatii kilpailukykyistä palkitsemista. Puolustajien mukaan todella suuret tulot koskevat hyvin pientä osaa ihmisistä, jolloin palkitseminen ei ole keneltäkään muulta pois.

Suuria palkkoja vastaan käytetään usein argumenttina kohtuullisuutta: tyydyttävän ja riittävän elämänlaadun takaamiseksi pienemmätkin palkkiot olisivat riittäviä. Onnellisuuden ei ajatella lisääntyvän samassa suhteessa palkan kanssa (esim. Laaksonen 2007). Palkan ajatellaan kuvaavan työpanoksen arvoa, eikä suuria palkkoja kritisoivien mielestä yksittäisen ihmisen tekemä työ voi olla niin arvokasta, että suuret palkat olisivat perusteltuja.

Millainen palkka sitten olisi sopiva, ja saavatko eri ammattiryhmien edustajat sen minkä ansaitsevat? Tarkastelen seuraavassa kansalaismielipiteitä ja -käsityksiä eräiden ammattiryhmien palkoista Eriarvoisuus Suomessa -kyselyn avulla (ks. laatikko). Tulkitsen vastaukset eräänlaiseksi sosiaaliseksi konsensukseksi oikeudenmukaisesta palkkauksesta. Tarkoituksena on selvittää, kallistuvatko vastaajat kannustimien vai kohtuullisuuden kannalle.

Kiinnostuksen kohteena arviot ja mielipiteet palkoista

Eriarvoisuus Suomessa -kyselyssä esitettiin kaksi palkkoja koskevaa kysymystä. Ensimmäisessä kysyttiin, kuinka paljon vastaaja arvelee eräiden ammattiryhmien ansaitsevan työstään bruttona kuukaudessa. Toisessa kysyttiin, kuinka paljon samoissa ammateissa toimiville tulisi maksaa riippumatta siitä, mitä he todellisuudessa saavat. Kysymykset koskivat seuraavia ammattiryhmiä:

  • terveyskeskuslääkäri
  • suomalaisen suuryrityksen johtaja
  • myymäläapulainen
  • ammatillista koulutusta vailla oleva teollisuustyöläinen
  • Suomen hallituksen ministeri

Kyselyyn on siis valittu sekä julkisessa keskustelussa esiin nousseita "kovapalkkaisten" ryhmiä että tavallisempia ammattiryhmiä. Vastaajille ei ole kyselyn yhteydessä ilmoitettu, miten paljon nämä ryhmät todellisuudessa ansaitsevat. Kumpaankin kysymykseen oli avovastausmahdollisuus, joten vastaaja saattoi ilmoittaa minkä tahansa sopivaksi katsomansa euromäärän. Tämänkaltaisissa tuloja koskevissa avovastauksissa on ongelmana se, miten vakavasti vastaajat suhtautuvat vastaamiseen: vastaaja voi antaa minkä tahansa luvun miettimättä vastauksensa järkevyyttä tai todenperäisyyttä.

Todellisia kuukausiansioita koskevat tiedot perustuvat Tilastokeskuksen palkkarakenneaineistoon, josta on etsitty mahdollisimman yhteensopivat ammattinimikkeet. Palkkarakenneaineistosta saatava kuukausittainen keskipalkka sisältää peruspalkan lisäksi muun muassa lisät, suoritusperusteiset palkanosat, luontoisetujen verotusarvon sekä lisä- ja ylityökorvaukset. Mukana eivät ole kertaluonteisesti maksettavat erät, kuten lomarahat ja tulospalkkiot. Mikäli tietoja ei palkkarakenneaineistosta löytynyt, olen käyttänyt muita tietolähteitä. Esitän tulokset mediaaneina, joilla tarkoitetaan kaikkien palkkojen keskimmäistä lukua.

Sivun alkuun

Myyjien, teollisuustyöntekijöiden ja lääkäreiden palkat sopivalla tasolla

Eriarvoisuus Suomessa -kyselyyn vastanneet arvioivat lääkäreiden, myymäläapulaisten sekä teollisuustyöntekijöiden palkat hieman todellisuutta pienemmiksi; kaikki ryhmät ansaitsevat kuukaudessa joitakin satoja euroja enemmän kuin vastaajat kuvittelevat.

Lääkäreiden ja teollisuustyöntekijöiden todellinen palkka on jonkin verran suurempi kuin mitä heidän tulisi vastaajien mielestä ansaita - tosin mieslääkäreiden keskipalkka on selvästi suurempi (5 700 e/kk) kuin naislääkäreiden palkka (5 000 e/kk). Myymäläapulaiset (joiden vastineeksi palkkarakenneaineistosta on poimittu myyjien ja myymäläkassanhoitajien ryhmä) ansaitsevat kuukaudessa hieman vähemmän kuin heidän vastaajien mielestä tulisi ansaita. (Taulukko.)

Näissä ammateissa työskentelevien todellinen palkka näyttäisi olevan suurin piirtein saman verran kuin kyselyn vastaajat arvioivat sopivaksi; tosin pienipalkkaisimmissa ryhmissä parin sadan euron heitto on suhteellisesti merkittävämpi ansiotason kannalta kuin suurituloisempien lääkärien palkoissa. Ainakin näiden ammattien kohdalla kuukausiansio näyttäisi olevan oikeudenmukaisella tasolla, jos keskilukuja pitää kansalaismielipiteen konsensuksena.

Vastaajien arvio ja mielipide eri ammattiryhmien ansiosta sekä todellinen ansio. Mediaani, euroa/kuukausi.

  Kuinka paljon arvelee ansaitsevan Kuinka paljon tulisi ansaita Todellinen keskiansio
Terveyskeskuslääkäri 5 000 5 000 5 300 a
Myymäläapulainen 1 600 2 000 1 900 b
Ammatillista koulutusta vailla oleva teollisuustyöläinen 2 000 2 000 2 300 c
Suomalaisen suuryrityksen johtaja 15 000 10 000 64 000 d
Suomen hallituksen ministeri 10 000 6 000 13 000 e
 ______
a  Muut lääkärit. Palkkarakennetilasto. Tilastokeskus.
b   Myyjät ja myymäläkassanhoitajat. Palkkarakennetilasto. Tilastokeskus.
c   Ilman perusasteen jälkeistä koulutusta prosessityöntekijänä tai teollisuustuotteiden valmistajana
tai kokoonpanijana toimiva. Palkkarakennetilasto. Tilastokeskus.
d   Vertailu 38 pörssiyrityksen toimitusjohtajan palkoista. Helsingin Sanomat (24.5.2009).
Tiedot pohjautuvat yritysten vuosikertomuksiin.
e   Kansanedustajan paikalta valtioneuvoston jäseniksi kutsutut henkilöt (www.eduskunta.fi, www.vnk.fi).

Sivun alkuun

Yritysjohtajat ansaitsevat moninkertaisesti arvioitua enemmän

Vertailussa olevista ryhmistä suurituloisimpia ovat yritysjohtajat ja ministerit. Kyselyssä ei ole määritelty suuryritystä tarkkaan, joten on vaikea sanoa, millaiset yritysjohtajat ovat vastaajien mielessä olleet vastaushetkellä. Yritysjohtajien palkkojen tarkastelua vaikeuttaa lisäksi se, että yritysten ylimmän johdon tiedot puuttuvat virallisista tilastoista.

Suuryritysten johtajien palkkaseurantaa on tehnyt muun muassa Helsingin Sanomat (24.5.2009), jonka viimeisin selvitys koskee 38 suurimman pörssiyrityksen johtajaa. Heidän joukossaan ovat muun muassa Nokian toimitusjohtaja Olli-Pekka Kallasvuo, Amer Sportsin toimitusjohtaja Roger Talermo ja Koneen toimitusjohtaja Matti Alahuhta.

Selvityksestä ilmenee, että 38 suurimman pörssiyrityksen toimitusjohtajan vuosiansio on ollut vuonna 2008 keskimäärin 770 000 euroa eli 64 000 euroa kuukaudessa. Mukana ovat rahapalkka ja bonukset, mutta eivät optiot tai osakepalkkiot. Luku on keskiarvo ja johtajien palkkaerot ovat melkoiset: pienin vuosipalkka on 202 000 euroa (kuukautta kohden 16 800 e) ja suurin 2 041 000 euroa (170 000 e).

Vastaajat arvelevat yritysjohtajien ansaitsevan enemmän kuin mitä heidän tulisi ansaita. Silti kyselyyn vastanneiden veikkaukset yritysjohtajien palkoista menevät melkoisesti alakanttiin: keskipalkka on huomattavasti enemmän kuin vastaajien arvio, ja vain pienin vertailun 38 palkasta osuu lähelle arviota. Kun vastaajien mielestä yritysjohtajien tulisi ansaita nykyistä vähemmän, näyttää todellinen palkkataso olevan melko kaukana konsensuaalisesta oikeudenmukaisesta tasosta.

Sivun alkuun

Ministerit ylipalkattuja?

Ministereiden palkkaan vaikuttavat monet seikat. Jos ministeri ei ole kansanedustaja, hän saa ainoastaan ministerin palkkion, joka on 9 000 euroa kuukaudessa. Pääministerin peruspalkkio on suurempi, 10 800 euroa kuukaudessa.

Kansanedustajan paikalta ministeriksi noussut saa lisäksi puolet kansanedustajan palkkiosta, joka määräytyy sen mukaan, onko hän ollut eduskunnassa yli vai alle 12 vuotta. Alle 12 vuotta kansanedustajana ollut saa kuukaudessa 5 860 euroa ja yli 12 vuotta kansanedustajana toiminut 6 300, josta ministerinä ollessa maksetaan siis puolet. Tämän lisäksi kansanedustajasta ministeriksi noussut saa puolet kansanedustajan kulukorvauksesta, joka on asuinpaikasta riippuen 987-1 809 euroa kuukaudessa.

Ministerin palkka on siis edustajavuosista ja kulukorvauksista riippuen noin 13 000 euroa kuukaudessa - neljänneksen suurempi kuin vastaajat ovat arvioineet, ja yli puolet suurempi kuin heille vastaajien mukaan tulisi maksaa.

Sivun alkuun

Suurituloisimpien palkat ovat vastaajien mielestä liian suuret

Kohtuullisuutta korostava näkökulma näyttää tämän kyselyn perusteella saavan vastaajien kannatuksen. Oikeudenmukaisuuden näkökulmasta tulkittuna tavallisten työssäkäyvien - myyjät, teollisuustyöntekijät, lääkärit - ansiot ovat oikealla tasolla: arviot ja mielipiteet kuukausiansion suuruudesta sekä ryhmien todellisuudessa saama palkka ovat hyvin lähellä toisiaan.

Suurituloisimpien - ministereiden ja yritysjohtajien - todelliset palkat ovat kaukana siitä, mikä vastaajien mielestä olisi kohtuullista. Palkat myös näyttävät ylittävän ihmisten käsityskyvyn: johtajien todellinen keskikuukausiansio on moninkertainen keskimääräiseen arvioon verrattuna. Näille ammattiryhmille oltaisiin kuitenkin valmiit maksamaan enemmän kuin muille, joten ehkä vastaukset voisi tulkita kohtuulliseksi kannustamiseksi.

Kyselyyn on valittu ainoastaan muutama ammattiryhmä, joten yleistysten tekemisessä on oltava varovainen. Silti kyselyn tulokset johtavat ajattelemaan, että palkkojen oikeudenmukaisuudesta keskusteleminen on ajankohtaista. Kansalaisten käsitysten selvittämiseksi olisi kiinnostavaa seurata mielipiteen muutosta talouden eri tilanteissa. Nousukaudella ja matalan työttömyyden oloissa palkkausnäkemykset saattavat olla erilaiset kuin pahimmassa taantumassa.

Lähteet:

Kansanedustajien palkkiot. Saatavissa: www.eduskunta.fi. (Viitattu: 13.1.2010.)
Laaksonen, S. 2007. Onnellisuus on politiikan tärkein tavoite. Hyvinvointikatsaus 4/2007.
Palkkaa tuloksesta huolimatta. Talous. Helsingin Sanomat 24.5.2009.
Perustietoa valtioneuvostosta. Saatavissa: www.vnk.fi. (Viitattu: 13.1.2010.)

_________

Laatikko

Eriarvoisuus Suomessa -kysely

Eriarvoisuus Suomessa -kysely on osa kansainvälistä International Social Survey Program (ISSP) -kyselytutkimusta, joka tehdään vuosittain lähes 50 maassa. Kyselyn teemat vaihtuvat vuosittain, ja aikaisempina vuosina vastaajilta on tiedusteltu mielipiteitä esimerkiksi uskonnosta, vapaa-ajasta, hallinnosta, työstä sekä perheestä ja sukupuolirooleista. Suomessa kyselyn toteuttavat yhteistyössä Tampereen yliopiston sosiaalitutkimuksen laitos, Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto ja Tilastokeskus. Tutkimuksen otos on 2 500 15-74-vuotiasta suomalaista. Tutkimus tehdään postikyselynä, mutta vastaukset on mahdollista antaa myös internetissä.

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.

Päivitetty 7.6.2010